Aurinkoinen tervehdys täältä Rodokselta, jonne pyrähdimme tämän vuoden ekalle ulkomaanmatkallemme.
Kreikka ei ollut meille ennestään tuttu, sillä olemme olleet sellaisessa käsityksessä, että täällä ei ole mahdollista lomailla ihan niin yksityisesti ja väljästi kuin esimerkiksi Fuerteventurassa, joka on rauhallisuudessaan ja turistimääriltään suosikkimme.
Pitkään Kreikka on kuitenkin kiinnostanut, vaikka tuttujen kertomien sekä netistä katsomani perusteella tämä on ollut hieman liian “turisti rikas” meidän sosiaalisesti rajoittuneiden makuun, joten emme ole tänne siksi aiemmin uskaltautuneet.
Nyt kuitenkin päätimme tehdä äkkilähdön ja löysimmekin sopivan rauhalliselta alueelta näyttävän paikan Rodoksen Lachaniasta, jossa riittävillä mukavuuksilla varustettu Airbnb villa oli vapaana.
Villa Alykes
4:n makuuhuoneen villa sijaitsee Lachanian maalaiskylän liepeillä, mahtavien merinäkymien ympäröimällä töyräällä, alueella, jossa juuri muuta asutusta ei ole mailla, eikä halmeilla. Rauhallisia ja ylellisiä villoja vain siellä täällä.
Villassa on kaikki vaativankin matkailijan kaipaamat mukavuudet; täysin varusteltu keittiö, kolmella makuuhuoneella on oma WC & suihku, takka, näkymät merelle ja altaalle kaikista makuuhuoneista sekä olohuoneesta ja keittiöstä, pihakeittiö grillillä ja ruokailualueella, tiskikone, pesukone, jokaisessa huoneessa oma ilmastointi, täysin yksityinen uima-allas, runsaasti aurinkotuoleja ja oleskelutilaa patiolla sekä yksityinen uimaranta polun päässä villan alapuolella rannalla.
Tässä muutama sisäkuva villastamme:
Villoja oli ripoteltu lähekkäin 3, joista kaksi oli tällaista isoa ja yksi sitten 2:n makuuhuonen villa. Sjoittelu oli kuitenkin varsin onnistunut, eikä ainakaan omasta villastamme ollut juurikaan näkyvyyttä viereiseen villaan.
Ainoastaan altaalla ollessamme näimme kaksi kertaa koko loman aikana, että joku naapurivillan asukkaista kulki polulle, joka johti rantaan.
Tässä pari kuvaa villamme ulkopuolelta ja altaasta, ja allas tosiaan oli yksityinen, ei yhteinen muiden villojen kanssa:
Villat omisti erittäin mukava mies, jonka vaimon, tyttären ja äidin myös tapasimme. Villojen pihoilla kasvoi oliivia ja laventelia, joka toikin viehkeää tuoksua tuulen mukana ulkona patioilla ollessamme.
Omistajaperheen omista oliiveista valmistettua öljyä oli myös talossa tarjolla, sekä ostettavissa myös kotiin viemisiksi. Myös perheen omaa oreganoa oli kuivattuna mausteena ja perheen lähes huomaamaton puutarhuri kävi kerran poimimassa laventeleja kukkivista pensaista.
Kävimme kerran tuossa omalla rannalla uimassa ja snorklaamassa, mutta täällä Rodoksella rannat taitaa usein olla aika äkkisyviä, ja pohja tuollaista upottavaa ja pyöreä kivistä. Itse tykkäisimme uiskennella sileän hiekan peittämillä rannoilla, jotka eivät syvene niin nopeasti. No, ehkäpä täälläkin olisi sellaisia ollut, emme vaan jaksaneet lähteä etsimään.
Tässä oma “kotirantamme”:
Lachania
Lachania sijaistee kaakkois Rodoksella ja on hiljaista maaseutua. Täällä ei juuri ole näkynyt ketään missään, muutamia paikallisia sekä erittäin harvoja turisteja lukuun ottamatta.
Matka Rodoksen lentokentältä tänne kulki Falirakin, Afantoun, Kalathoksen ja Kiotarin kautta, emmekä missään vaiheessa nähneet kunnolla turistisia alueita, kuten Rodoksen pääkaupunkia.
Alue on hiljainen, vähän niinkuin jossakin elokuvissa sellainen keskellä ei-mitään oleva autio maaseutu, eli paikka juuri meidän makuumme. Menimmepä minne tahansa emme nähneet juuri ketään.
Ravintoloissa viereisessä Kiotarin kylässä oli maksimissaan kaksi pöytää syöjiä lisäksemme. Kaupoissa käydessämme muita asiakkaita ei juurikaan ollut. Autoteillä sentään vastaan tuli välillä autoja ja skoottereita, mutta aika rauhassa täällä sai olla.
Herkulliset salaatit ja gyrokset sai muuten Kiotarin Petalas ravintolasta!
Paljon kokkasimme itsekin, sillä viime aikojen kuormitus ja jatkuva ihmisten kanssa tekemisissä oleminen on kuluttanut sosiaalisen akkuni totaalisen loppuun, eikä täällä ollessa ole yksinkertaisesti huvittanut nähdä ketään ihmisiä. Olemme tainneet kolme kertaa koko loman aikana käydä ulkona syömässä, muutoin olemme kokanneet itse.
On muuten jännää, miten riisikin on täällä niin paljon maukkaampaa! Mehän ostamme kotimaassakin riisit nykyään jostakin arabikaupasta, koska markettien Benssit ja Risellat on sellaista mautonta valkoista kuraa, mitä ei viitsi suuhunsa laittaa. Täällä riisi kuitenkin oli maultaan tummaa ja paksua, pähkinäistä jopa, jos niin voi riisistä sanoa. Paljon maukkaampaa kuin esim. suosikkimme Mahmood riisi Suomessa.
Kokeilimme sekä villiriisiä (alla kuvassa), että tuosta Lachanian kyläpuodista löytynyttä basmatiriisiä, joka oli maultaan aivan mahtavaa. Taidankin ostaa sitä kotiin pari pakkausta jos vielä käymme kaupassa!
Lachanian kyläpuodissa oli myynnissä varmaan puodin omistajan itse tekemää oliiviöljyä, jota myös ostimme, tottakai.
Agios Georgios ranta
Agios Georgios rantaa oli kehuttu sileähiekkaiseksi ja hyväksi snorklaukseen sekä tottakai rauhalliseksi. Teimmekin lyhyen roadtripin sinne eräs ilta.
Ranta oli sileää hiekkaa ja pohjakin näytti sileältä, mutta edelleen äkkisyvältä. Ilta oli kuitenkin jo pitkällä, ja koska tie, joka sinne johti oli pahasti urittunut ja melko heikossa kunnossa, oli järkevää lähteä ajamaan “kotiin” päin ennen auringonlaskua.
Menomatkalla bongasimme lauman kauriita erään kallion päällä. Tie oli paikoin monen kymmenen sentin syvyisissä ja saman levyisissä urissa, jotka olivat varmaan sateen aiheuttamia.
Eräässä kohdassa, kun nousimme autosta katsomaan järkevintä ajolinjaa, huomasin, että kiven sisässä näytti olevan ihan kuin simpukoita!
Rannalla näimme ilmeisesti kilpikonnan eturaajan, joka oli n. 20-30 senttinen, eli mistään pienestä konnasta ei ole voinut olla kyse. Ranta itsessään olisi houkutellut kyllä uimaan, mutta uikkarit ei ollut iltaisella extempore roadtripillä mukana, eikä enää myöhemmin huvittanut niitä kuoppaisia kinttupolkuja lähteä ajelemaan.
Prasonisi ranta
Aivan saaren eteläisimmässä kärjessä oli Prasonisin ranta, jonka toisella puolella oli Välimeri ja toisella Egeanmeri. Teimme nopean roadtripin sinne eräänä pilvisenä päivänä toiveissa päästä tsekkaamaan paikka ilman turistimassoja ja onnistuihan se.
Rannalla oli vain muutamia ihmisiä ja saimme kokea kahden meren kohtaamisen. Ikävää rannalla oli se suuri määrä muoviroskaa, jota ei oikein päässyt pakoon.
Kuvassa vasemmalla Egeanmeri, oikealla Välimeri:
Vasemmalla Egeanmeri, oikealla Välimeri:
Pyhät
Eräänä päivänä, kun ajoimme Lachanian kylään kauppaan, jatkoimmekin kaupan jälkeen eteenpäin vuorille. Vuoret eivät toki olleet yhtä mahtavia, kuin Kanarialla, ja tiheän kasvillisuuden vuoksi ei niin pelottaviakaan, mutta yhtä kaikki, ne olivat upea näky.
Jos olet koskaan käynyt Rodoksella, niin olet varmasti nähnyt näitä pieniä “kirkkoja” teiden varsilla. Lähestulkoon joka nyppylällä ja mutkassa on sellainen ja oli pakko alkaa Googlailla, että mitä ne oikein ovat!
Kävi selville, että ne ovat Pyhiä paikkoja, joiden historia saattaa ulottua aivan kivikaudelle asti, jolloin ne ovat toimineet palvontapaikkoina. Palvontapaikat ovat sitten säilyneet läpi minoalaisajan, mykeneläiskauden ja roomalaisajan, aina tähän päivään asti, jolloin paikalla on pyhättö.
Pyhätöt on nimetty useiden eri Pyhien mukaan ja poikkesimme itse Pyhän Nektariuksen pyhätössä katsomassa, mitä siellä oikein oli.
Lachanian kyläpuoti:
Tulvan sattuessa käänny takaisin, kehotti kyltti:
Löytyihän täältä vuoristoakin!
Pyhän Nektariuksen pyhättö:
Vuohet
No Kreikkahan on kuuluisa Fetastaan ja sitä valmistetaan täällä useimmiten vuohen maidosta. Näimmekin matkalla myös vuohia vuoren rinteillä:
Näitä vuohia pomppikin sitten täällä vähän joka puolella, huomattavasti enemmän, mitä näimme Kanarioilla. Eräässä autiotalossakin loikoili muutama vuohi!
Auringonottoa ja nauttimista
Sheavoille ja Kamomilla Sheavoiteelle on ollut täällä käyttöä, kun olemme mieheni kanssa paahtaneet itseämme Välimerellisessä keskikesän auringossa. Pahimmilta palamisilta onkin pystytty välttymään ja ensimmäisen päivän punakin muuttui yön aikana rusketukseksi, kun sivelemme “Kamosheaa” aina auringonoton päätteeksi ihoillemme.
OSTA Sheavoide ja Kamomilla Sheavoide tästä
Sheavoita tietenkin ennen aurinkoon menoa ja sen päälle ekoina päivinä myös ohut kerros turvallista aurinkovoidetta, nyt kun aurinko on niin paahtavaa. Loppupäivinä menimme pelkällä Sheavoilla (en toki suosittele ketään olemaan laittamatta aurinkosuojaa, vaikka itse niin teimmekin!!).
OSTA turvalliset, ei-nano partikkeleita sisältävät fysikaaliset aurinkovoiteet tästä
LUE MYÖS: ARJEN IKUISUUSKEMIKAALIT JOTKA KERTYVÄT KEHOOSI, AIHEUTTAEN HORMONIHÄIRIÖITÄ JA JOPA SYÖPÄÄ
Lämpötilat ovat olleet täällä samaa luokkaa kuin kotona Suomessakin eli siinä 24-27 astetta. Suomessa taisi yhtenä päivänä olla jo 30, kun täällä jäätiin hippasen alle. Ollaan siis täällä niin sanotusti nauttimassa viileydestä, kun kotona tuntuu jatkuvasti olevan asteen pari kuumempaa!
Autona meillä oli tällä kertaa bensahybridi Hyndai, joka oli aika nuhainen ajaa, mutta ajoi asiansa. Vuokraamme auton yleensä aina Hertzistä, koska Platinum Amexilla sai Hertzistä jotakin alennuksia, autoluokan korotuksen, ilmaisen sijaiskuskin ja joitakin muitakin etuja. Muistaakseni joskus sai myös täyskaskon ilmaiseksi, muttei taida enää saada?
Platina Amex on reissussa muutenkin kätevä, koska sillä pääsee lentokentillä Priority lanea turvatarkastukseen sekä loungeihin, jolloin harvoin joutuu enää siellä ruuhkassa istuskelemaan.
Vaikka emme käytäkään korttia oikeastaan muulloin, kuin matkoilla, kerryttää se aika hyvin pisteitä. Tuhat pistettä on 35€ ja meille on kertynyt parissa vuodessa n. 94000 pistettä, eli melkein 350 euroa. Pisteillä voi sitten vaikka maksaa kortin laskua tai kk maksua, tai käyttää lentolippujen tms maksamiseen. Itse on ole vielä pisteitäni käyttänyt, kun ei ole ollut tarvetta.
Kreikka ja Rodos matkakohteena
No mitä jäi käteen ekasta Kreikan kokemuksesta ja Rodoksesta saarena?
Saari on vehreä ja kaunis. Ruoka on parempaa keskimäärin, kuin Kanarialla tai Portugalissa, mutta pihvejä ei täälläkään osata tehdä 😀
Nähtävyyksiä emme tällä kertaa katselleet, sillä viime aikojen työkuormituksen ja muiden raskaiden tapahtumien vuoksi lähdimme lomalle lepääminen päätarkoituksenamme, emmekä tästä syystä jaksaneet ottaa stressiä nähtävyyksistä tai niiden näkemättömyydestä.
Siksipä lähes vieressä sijainneet Lindoksen nähtävyydet; akropolis jne, jäivät nyt näkemättä, mutta pääsemmehän tänne aina uudestaan, mikäli haluamme!
Ihmisten ystävällisyys ja rantojen taso ei ollut ihana samaa luokkaa kuin Kanarialla, vaikka ihmiset ystävällisiä olivatkin, ja rannatkin kivoja.
Voimien keräämisen kannalta loma oli oikein onnistunut ja kohdevalintakin osui nappiin. Kun ei ole kunnollisia sileähiekkaisia rantoja lähellä, tuli uitua vain omassa altaassa, joka taas säästi voimia, koska ei tarvinnut lähteä minnekään, ajaa liikenteessä tai kohdata ihmisiä.
Ruokaakin teimme usein täällä asunnolla, joten ravintolakohtaamisetkin jäivät kaikkiaan kolmeen kertaan koko loman aikana ja nekin käytännössä autioissa ravintoloissa!
Pieni maalaiskauppa itse Lachanian kylässä, tuossa hieman ylempänä, oli myös autio, vain myyjänainen oli kaupassa. Valikoima oli kaupan kokoon nähden oikein hyvä ja saimmekin sieltä kaikki tuliaiset hommattua, eli paikallisia herkkuja!
Yhdellä automatkalla kaupasta kotiin näimme eksoottisen näköisen paikallisen vanhan miehen, joka vilkutti meille. Hän oli ryppyinen ja hänellä oli pitkä harmaa parta. Päässään hänellä oli samantyyppinen päähine kuin piispa Kirilillä ja muutenkin taisi olla pukeutunut vastaavan näköiseen pitkään kaapuun.
Rannoilla, missä kävimme, ei juurikaan ollut ristin sielua, täysin autioita kaikki, lukuun ottamatta Prasonisin rantaa, jossa Välimeri ja Egeanmeri kohtasivat. Tällä rannalla näkyi ihmisiä harvakseltaan, mutta yhtäkään ei kävellyt suoraan vastaan.
Ihmiskontaktien vähyyden kannalta loma oli oikein onnistunut. Ehkä itse jäin vähän kaipaamaan luonnon vesissä uimista ja sellaista uimarantaa, jossa olisi ollut sileä hiekka ja loivasti syvenevä vesi. Ehkä sellaisia täällä jossakin onkin, ei vaan osunut nyt tällä kertaa meidän kohdalle!
Joskus olisi kiva myös nähdä ne Akropolikset ja muut kivat historialliset nähtävyydet, nyt ei vaan ollut voimia niille.
Rodos oli kaikenkaikkieen meille ihan kiva. Kauniin vehreä. Iltapäivästä alkoi yleensä aina aika voimakas tuuli ja eläimiä oli enemmän, kuin esim. Kanarioilla. Pihassamme oli mm. rotta, pääskysiä, jotka syöksyivät uima-altaasta nappaamaan nokallisen vettä, jokin iso heinäsirkka ja muita pikkulintuja, jotka kävivät ahkerasti altaan reunalla kylpemässä aina, kun emme itse olleet altaassa:
Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin onnistunut. Villa ylitti kaikki odotukset niin sijannin, kuin varustelunkin puolesta. Myös kalusteet ja sängyt olivat erittäin korkeatasoisia, ja nukuimmekin varmaan ekaa kertaa koskaan lomillamme vailla selkäkipuja ja jumeja!
Myös itse tehty ruoka oli hyvää, vaikka se olikin ehkä tylsästi aika kana ja riisi painotteista, mutta salaatit, hummus, pita ja tahinit tekivät jokaisesta ateriasta erilaisen ja maukkaan!
Hyvää Rodoksella oli, ainakin tässä osassa, jossa me olimme:
- väljyys ja turistien vähyys
- lyhyt lentomatka
- hyvä ruoka sekä kaupoissa, että ravintoloissa
- vehreys
- tuulen vire, joka piti ilman viileänä
- meren aavuus ja kauniit pitkät, tyhjät rannat
- kaunis maaseutu
Huonoa Rodoksesta on vaikeaa tältä reissulta keksiä, mutta listaan pari hassua juttua kuitenkin:
- eräässä kaupassa ällöttävä pervo pappa kassalla, joka kyttäsi kännykästä pornoa, eikä tahtonut millään palvella
- kiviset ja äkkisyvät rannat
- ötökät ja rotta
Matkustaisinko uudestaan tänne? Kyllä varmasti!
Kiitos, että luit! Toivottavasti blogistani on apua korkealuokkaista villaa etsiville tai muuten vaan Rodoksesta haaveileville.
Ps. Saaren Taika shopissa on käynnissä Hinta-Hulabaloot parhaillaan, eli tuotteita jopa -70% ja sen lisäksi tarjoan blogini lukijoille vielä 5% alekoodin aivan kaikkiin tuotteisiin.
Alekoodi on: KOTISAARESSA-RODOS23
