Tag

metsä

Browsing

Yrjännummen muinaisranta on pituudeltaan jopa 700 metriä. Yrjännummea pidetään osana kolmatta Salpauselkää. Alueella on nähtävissä myös rantavalleja. Pääset paikalle ajamalla Lankkerintie 55 kohdille ja kääntymällä siitä pienelle hiekkatielle vasempaan suuntaan ja jatkamalla sitä eteenpäin n. 2,5km  kunnes vielä pienempi hiekkatie kääntyy vasemmalle, voit jättää tähän auton, siinä on ikäänkuin kääntöpaikan tapainen hiekkaympyrä. Lähde pienempää hiekkatietä vasempaan ja kävele sitä 300 metriä. Lähde nuolen osoittamaan suuntaan metsikköön, eli viistoon ylävasemmalle. Kartta lainattu käyttöehtojen mukaisesti täältä. Pian alkaa edessäsi maastossa näkymään suuria kovenlohkareita. Näky on aika vaikuttava, kun keskelle tasaista kangasmetsää on isolle alueelle kuin ripoteltuna suuria kivenmurikoita. Sijainti: Lankkerintie 55 kohdilta kääntyy pieni hiekkatie vasempaan, jatka sitä eteenpäin n. 2,5km  kunnes vielä pienempi hiekkatie kääntyy vasemmalle. Lähteet: http://tupa.gtk.fi/kartta/maaperakartta20/mps_202107.pdf http://gtkdata.gtk.fi/Maankamara/index.html

Museoviraston sivut kertovat, että Munismäellä on runsaasti uhrikuppeja, alueelta on löytynyt myös asumiseen viittaavia seikkoja sekä arabialaisen vuonna 786-809 lyödyn hopeadirhemin palanen. Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=73010043 Sijainti: Häntälänkoskentie 258 Salo

Nenustannokka on yksi korkeimmista kallioista Teijon kansallispuiston alueella. Jääkauden sileäksi hiomilta kallioilta aukeaa näkymä Hamarijärvelle ja sen rannalla olevalla suolle. Teijolla kulkee valellus-ja ulkoilureittejä yhteensä n. 50 kilometriä. Helpoiten Nenustannokalle pääsee, kun ajaa autolla Sauruntielle ja jatkaa siitä P-paikalta merkittyä reittiä pitkin (n. 1.2km) metsän läpi kallioille. Reitti on merkitty valkoisilla ympyröillä joita löytyy niin puunrungoista kun kivistäkin.  Ainoa kohta missä polku haarautuu, kannattaa valita vasen polku, se johdattaa laavulle, josta on nousu suoraan kallioille kohti Nenustannokkaa. Alkumatka laavulle asti soveltuu myös liikuntarjoitteisille sekä lastenvaunujen kanssa kulkeville ja mikäli kaunis mäntymetsä kiinnostaa, suosittelen siellä käymään vaikkei kallioille asti ehkä pääsisikään. Valkoisia merkkejä seuraamalla löytää varmasti perille 🙂 Kalliossa näkyi hyvin jääkauden aikaansaamat uurteet. Kallion pintakerroksesta osa on lohjennut pois. Jääkausi hioi kallioitamme mukaansa ottamien irtokivien avulla. Jää vetäytyi ja laajeni useita kertoja ennen jääkauden päättymistä.  Lopullisesti jäätikkö suli noin 9500-8500 vuotta sitten, jolloin Suomessa oli kylmää ja pääasialliset puulajimme silloin olivat…

Suomusjärvellä,  vanhan ykköstien ja moottoritien välissä, juuri Aneriojärveä vastapäätä, keskellä peltoa, pienessä metsäsaarekkeessa kököttää Hermolanvaha, yksi Etelä-Suomen suurimmista siirtolohkareista ja Suomen toiseksi suurin rajakivi. Kivi kulkeutui paikoilleen noin 10-11 000 vuotta sitten jääkauden sulamisvesien mukana. Tarina kertoo, että kivenlohkare tipahti jättiläiseukon revenneestä esiliinasta. Paikalle pääsee parhaiten ajamalla Aneriojärven parkkialueelta vastapäätä hiukan Saloon päin olevan nimettömän pikkutien varrella sijaitsevalle ladolle ja jatkaen siitä pellon reunaa kävellen. Reitillä joutuu ylittämään pari suuehkoa ojaa, mutta ainakin tällä hetkellä kummatkin olivat täysin kuivia. Kiven vieressä on opastekyltti missä kerrotaan vahasta. Kiven päälle pääsee myös ehkä kiipeämään, ainakin joku oli nähnyt suuren vaivan ja kirvestänyt tukista hauskat tikkaat, mutta en suosittele ylös kapuamista, ellet ole todella taitava kiipeilijä 🙂 Jos oikein tarkkaan katsoo kiveä, voi siinä nähdä ukkelin kasvot parissakin eri kohdassa. Vahasta on tipahtanut myös suuri irtolohkare, jonka kolosessa on aivan pieni luola. Tielle vaha näkyy hyvin metsäsaarekkeestaan. Lähde: Vahan vieressä seisova opastekyltti Sijainti: n. Helsingintie…

Salon Teijossa on metsähallituksen ylläpitämä kansallispuisto, joka pitää sisällään niin järviä, soita, jylhiä kallioita kun metsäkankaitakin. Teijolta löytyy kaikenkaikkiaan 40-50 kilometriä retkeilyreittejä, joista suurin osa on hyvin merkittyjä opasteineen. Alueelta löytyy myös 7 laavua joissa voi yöpyä, grillipaikkoja, joiden yhteydessä on wc ja mahdollisuus myös uida, telttailu- ja karavaanialue. Osa luontopoluista soveltuu myös pyörätuolilla liikkuville sekä lastenvaunujen kanssa kulkemiseen. Lähtöpisteitä on useita parkkipaikkoineen ja opasteineen, mutta me lähdimme liikkeelle Luontotalolta Matildajärven rannalta. Teijon luonnossa voi kokea pulppuavat lähteet ja metsäpurot, jääkauden sileäksi hiomat komeat kalliot, muinaisrantoja, kuten Jeturkasti ja Miilunummi, upeita karuja soita, reheviä lehtoja ja eläimistä mm kurkia, metsoja, hirviä, ilveksiä ynnä muita. Eri mittaisia patikkareittejä on monia, lyhyistä 2 km mittaisista reiteistä pidempiin 10 km mittaisiin. Reittejä yhdistelemällä voi lähes joka kerta kulkea eri pituisen reitin erilaisten maisemien läpi. Mahdollisuuksia on monia. Reittien lähtöpisteet Reiteillä ei ole varsinaisia lähtöpisteitä, vaan reitin voi aloittaa useasta eri pisteestä. Kaikilta pysäköintialueilta…

Nakolinnan luontopolku sijaitsee kallion laella ja sitä ympäröivässä metsässä aivan Halikon Prisman tuntumassa. Opastettu reitti kulkee noin 2 kilometrin matkan mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä mukavan vaihtelevan maaston ja kauniiden näköalojen ansiosta. Rastit on merkitty sinipohjaisilla joutsenmerkeillä ja jokaiseen rastiin liittyy kertomus. Ensimmäiseltä rastilta luontopolku alkaa ja päättyy. Nakolinnan kalliolla kasvaa punakukkaista mäkitervakkoa, iso- ja keltamaksaruohoa, kallioimarretta, aho- ja niittysuolaheinää, keltamataraa, huopakeltanoa, mansikkaa, vadelmaa ja kanervaa. Kalliolta näkee myös Majalan krouvin. Krouvista on maininta jo vuodelta 1556, jolloin se toimi kestikievarina Turun ja Viipurin välissä Kuninkaantiellä. Nykyinen krouvi on rakennettu 1810 luvulla Joensuun kartanon maille. Kalliollta avautuu kaunis näkymä Halikkoon. Voit nähdä Joensuunkartanolta Halikon kirkolle asti menevän puukujan, kirkon, Halikon vesitornin, kauppakeskuksen ja Joensuun kartanon pellot. Alueelta on myös löytynyt ehkä koko Pohjoismaiden upein hopea-aarre, jonka löysi halikkolainen torppari Karl Ollikkala vuonna 1887. Vaatimattoman saviastian sisältä paljastui kullattu hopeinen krusifiksi ketjuineen, kaksi hopeista papinristiä ja 36:ta filigraanikoristeisesta helmestä koostuva kaulaketju. Aarre on…

Lehtipuumetsän sisälle menevän pikkutien vasemmalla puolella oli verkkoaidoin suojattu tumman veden täyttämä suuri avolouhos jonka ylhäältä avautui upeat näkymät tähän vanhaan kaivokseen! Särkisalo lukeutuu Varsinais-Suomen kalkkiteollisuuden varhaisiin keskuksiin. Seudulla on louhittu sekä kalkkikiveä että marmoria. Armonlaakson tien vieressä avautuu veden täyttämä vanha kalkkilouhos, jonka ympäristössä on säilynyt sivukivikasoja muistona vanhasta louhostoiminnasta. Louhoksen ympäristö kuuluu nykyään luonnonsuojelualueena Suomen Natura 2000 -verkostoon. Kohteen tavoitteena on suojella kalkkivaikutteisia luontotyyppejä, joilla esiintyy harvinaisia putkilokasveja, sammalia ja jäkäliä. Louhoksen ympäriltä löytyy runsain määrin todella makeita metsämansikoita ja suuria mustikoita! Sijainti: Nimetön hiekkatie noin Niksaarentie 252:n kohdilla, Armonlaakson matkailuyrityksen portteja vastapäätä. Lähde: http://www.palmenia.helsinki.fi/perinnemaisema/kohteet/varsinais/armonlaakso.htm

Hamarijärven pohjoisrannalla olevan grillauspaikan läheisyydessä sijaitsee yksi Salon alueelta löytyneistä ryssänuuneista. Uuni löytyy noin 25 metriä ennen grillipaikkaa polun vasemmalla puolella Kirjakkalan ruukin suunnalta tullessa. Uuni on hyvä kuntoinen ja erottuu maastosta selvästi jo polulta katsottaessa. Paikalta löytyy myös miilukumpu jonka ympärillä 5 kuoppaa eli ilmansäätöaukkoa. Ryssänuuni on ilmeisesti joko miilumajan tai potaskanvalmistuspaikan jäännös. Potaskaa eli ruukkutuhkaa valmistettiin etenkin koivun tuhkasta, jolloin tuhka liuotettiin vedessä ja kuivattiin. Potaskaa käytettiin ennen ruuan esim. lipeäkalan valmistukseen, lasin- ja suovan raaka-aineena ja lannoitteena. Miiluissa poltettiin puuta vähällä ilmalla hiileksi ja hiili kärrättiin Teijon, Matildan ja Kirjakkalan ruukkeihin. Miilukumpareita löytyykin Teijon alueelta noin 200 ja ne sijaitsevat yleensä jonkun vesistön, kuten järven tai suon lähettyvillä. Uunin takaosassa on savuaukko: Ryssänuunin jälkeen tulee mukava grillauspaikka josta löytyy mm. wc ja puuvaja. Voi paikalta pulahtaa vaikka uimaankin. Sijainti: Santanokantie 1-3 Salo, Kirjakkalan ruukilta Hamarijärven reunaa vasemmalle kiertäen, opastetaulussa näkyvän nuotion kohdille (punainen nuoli), matkaa tulee sinne parisen kilometriä, mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä…

Mahtavat kivikasat paljastavat alueella tehtyjen kaivausten laajuuden. Kaivos oli toiminnassa vuosina 1670-1866 ja sieltä louhittiin yhteensä 15070 tonnia malmia. Malmbergin kallio Leilän kylässä lienee saanut nimensä malmipitoisuutensa ansiosta? Jäteivikasojen lisäksi paikalla on hyvin säilyneet kivitalon jäännökset. Pitkin metsää on aidattuja avolouhoksia, jotka ovat jo täyttyneet vedellä. Malmin rautapitoisuus oli yleensä noin 24% ja parhaimmillaan 40%. Malmit roudattiin käyttöön läheiseen Antskogin ruukkiin, jossa sitä kuitenkin käytettiin kuumahaurautensa vuoksi vain lisänä. 1800 luvulta lähtien Malmbergin malmista saatiin kelvollista rautaa. Louhinta tapahtui aluksi kuumentamalla kallio avotulella ja kaatamalla nopeasti vettä siihen päälle kunnes 1800 luvulla siirryttiin mustaruudin käyttöön. Alueella on 7 kaivoskuilua joista syvimmät Långa grufvan ja Lilla grufvan ulottuvat 60 metrin syvyyteen. Kaivos on suljettu 1866 kun rautamalmin tuontitullit poistettiin ja kotimaisesta vuorimalmista tuli kilpailukyvytöntä ruotsalaiseen malmiin verrattuna. Pikkuhiljaa kaivosalueen rakennukset hävisivät, kaivoskuilut täyttyivät vedellä ja viimeiset asukkaatkin poistuivat 1950 luvulla. Lohjan Ojamon kaivos oli alueen ainoa kaivos 1600 luvulla…

Vanutehtaankadulla, Vanumammantiellä ja Katajamäentiellä sijaitsee useita kansainvaellusajan- ja roomalaisajan hautaröykkiöitä. Vanumammankadulla heti vanhan tehdasrakennuksen viereisessä metsikössä melkein rivitalojen takapihalla oli ensimmäinen hautaröykkiö joka on kaivettu ja ennallistettu. Alueella on myös kellari, jonka perustuksista on löytynyt kansainvaellusajan asehauta ja vanhempia roomalaisajan hautauksia koruineen. Vanutehtaalta tunnetaan yhtensä kolme roomalaisajan ja kuusi kansainvaellusajan hautaröykkiötä. Vanutehtaan peltorinteeltä on löydetty myös nokialueita, jotka on tulkittu palokuoppahaudoiksi. Ainakin yksi kuopista ajoittuu 400-luvulle. Näiden lisäksi tiedetään, että Vanutehtaanmäellä on asuttu jo varhaisella metallikaudella. Katajamäentieltä pääsee suuremmalle muinaisjäännealueelle, jolla sijaitsee 12 hautaröykkiötä ja kaksi erillistä asuinpaikkaa. Pohjoisin asuinpaikka ajoittuu esiroomalaiseen ja roomalaisaikaan. Viereinen röykkiö on kansainvaellusajan alusta. Alunperin pronssikautiseen röykkiöön on tehty hautauksia kansainvaellus- ja merovingiajalla. Rinteessä on 9 röykkiötä ja rinteen puolivälissä on tasanne jolla on pronssikautinen- ja varhaismetallikautinen asuinpaikka-alue ja sen päällä osittain roomalaisaikainen hautaröykkiö. Yhden osittain tuhoutuneen röykkiön päälle on rakennettu rekivaja, vajan näkyvä kiveys lienee rekivajan peruskiveystä. Katajamäentien toiselta puolelta on tehty Salon…

Kiskossa tuntuu sijaitsevan kaivosta toisen jälkeen ja Metsämontun kaivos on yksi niistä, joissa kaivosrakennus ja sen kiskot on vielä osin jäljellä. Rakennukset ovat huonossa kunnossa, eikä niiden sisälle pidä missään nimessä mennä! Paikka sopiikin vain kaivostoiminnan ympäröimän tärveltyneen luonnon tutkiskeluun sekä kaivoshistorian tutkimiseen. Kaivosta ympäröinyt aita on aikoja sitten kadonnut ja alueelle pääsi helposti kulkemaan. Maa oli paikoin märkää ja värjäsi kengät punaiseksi. Kaivoksesta louhittiin aikoinaan sinkkiä ja se oli toiminnassa vuosina 1951-1975. Sinkin ohessa kaivos tuotti jonkin verran kuparia, lyijyä ja kultaa. Esiintymä Metsämontusta löytyi vuonna 1946 ja kaivos oli Outokummun omistama. Suomessa on ollut merkittävää kaivostoimintaa jo 1500 luvulta lähtien ja 1530 luvulla Suomessa oli jo useita satoja kaivoksia. Kaivostoiminnan kukoituskausi sijoittuu kuitenkin 1900 luvulle, jolloin malmivarojen luultiin jo ehtyneen, kun 1910 vuonna löytynyt Outokummun malmio antoi toivoa paremmasta. Malmion löytyminen aloitti uuden kauden kaivostoiminnassa ja 1920-1940 toteutunut kansallinen malminetsintäprojekti sekä toisen maailmansodan jälkeiset sotakorvaukset edesauttoivat kotimaista kaivostoimintaa. Sijainti: Metsämontuntie 132 25550 Salo Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4montun_kaivos https://www2.uef.fi/fi/kaivostutkimus/kaivostoiminnan-kehitys-suomessa

Varkaankellareita ja Varkaankellarinmäkiä on seudulla useita, tämä kirjoitus on Perttelissä sijaitsevasta kalliosta nimeltä Varkaankellarinmäki, jolla sijaitsee Varkaankellari niminen luola jossa tarinan mukaan kolme rosvoa on aikoinaan majaillut 1700 luvulla. Rosvot pitivät myös Suutarin talosta ryöväämäänsä tyttöä tässä luolassa vuosikausia vankina. Reitiltä löytyi myös useita muita pikku luolia, onkaloita ja kivenlohkareiden välejä mitä oli hauska tutkiskella. Kallio sijaitsee aivan Hossujärven vieressä. Auton voi jättää uimarannan parkkipaikalle Uimarannalta kun lähtee vasemmalle tietä pitkin niin pian metsän rinteeseen lähtee viistoon polku, ämä polku vie suoraan Varkaankellarinmäelle, isolle kalliolle/kalliolohkareille joiden väleissä ja alla on useitakin luolia. Polun yläosassa alkaa komeita kiven lohkareita, pienempiä luolia ja onkaloita ilmaantua. Alla itse Varkaankellari, jos ei luolista ja lohkareista arvaa, niin viimeistään isolla kallioon kirjoitettu teksti VARKAAN KELLARI (kuvassa koiran yläpuolella himmeällä) paljastaa asian. Kallioilla saa olla varovainen, sillä sammaleen seasta pilkisteli pieniä rotkoja ja railoja, jonne jalka voi helpolla tipahtaa. Näköalat olivat komeat, etenkin kun kaukaisuudessa näytti pilvenreunat repsottavan, eli siellä kaukana jossakin satoi. Sijainti: Hossusjärven parkkipaikalta lähde…

Hakastaron Linnavuori on Tammisaareen menevän tien varrella, heti Salon Suolahuoneen jälkeen vasemmalla, juuri ennen suurta Toravuorta. Linnavuoren tyvestä löytyy opaste jossa kerrotaan alueella sijainneen muinaislinnan ja sen olevan lain suojaama muinaisjäännös. Mäen päälle on kohtalainen nousu hyväkuntoista polkua pitkin ja laelta aukenee hiukan puiden suojaaja näköala Uskelan kirkolle, Saloon ja Suolahuoneelle. Mäkeä ympäröivät pellot joita voi kuvitella viljellyn jo satoja vuosia sitten. Mäen etelärinteessä on edelleen nähtävillä jälkiä vallimaisesta varustuksesta ja vuosisadan vaihteen tienoilla tehdyissä kaivauksissa löydettiin kivien välistä kalkkikivilaastia. Mäessä näkyy useita kuoppia joiden tarkoitus on jäänyt epäselväksi, mutta kuopat ovat saattaneet olla nauriskuoppia. Nauriskuoppa kaivettiin entisaikaan naurismaan läheisyyteen, yleensä läpäisevään maahan mäen rinteeseen tai harjun huipulle. Nauriit säilyivät kuopassa talven yli ja nauriskuoppia arvellaan pohjolassa olleen yhtä kauan kuin nauriin viljelyäkin, eli ainakin vuodesta 322 eaa. Kallion päälle sammalemaahan kasvaneet puut olivat erikoisen muotoisia, osa oli tuulessa jo kaatunut, mutta vahvimmat ovat pysyneet pystyssä. Linnavuoriaikaan kalliot pidettiin paljaina, linnavuoriaika Suomessa oli rautakaudella ja etenkin…

Sahajärvi Teijolla on kaunis kaunis luonnonsuojelualue jossa Sahajärven pohjoispuolelta vanhan voimalaitoksen kohdilta lähtee luontopolku lehtometsiin jonka varrella on kauniita puroja, vesiputouksia, siltoja, kiviportaita, lampia ja Sahajärvi itse. Polun päässä on hiekkapohjainen yleinen uimaranta pukukoppeineen ja vessoineen. Metsässä on paljon erikoisia kasveja ja puita, mm. villinä kasvava suuri alppiruusu ja muualta tuotuja puita. Alueella on puro, Ryssänristi niminen lampi, järvipato sekä 1800-luvulla toimineen sahan ja luujauhotehtaan rauniot. Ryssänristi -niminen lampi Jättimäinen villinä kasvava Alppiruusu Sijainti: Vanhan voimalaitoksen parkkipaikka ja luon topolun pää noin Teijontie 16 kohdilla Teijossa Lähde: http://www.teijo.fi/palvelut/nahtavyydet.html

Rikalan linnamäki on muinaislinna-alue Halikossa erään ison kumpareen lealla. Lähistöllä on myös Rikalan museomäki ja muinaisjäännealue. Museomäeltä päin tultaessa linnamäki jää vasemmalle (kuvassa alla). Linnamän alapuolella on opastetaulu, josta voi lukea linnamäen historiaa. Rikalan muinaislinnan korkeimmat kohdat ovat 59 metriä merenpinnan yläpuolella. Lounais- ja kaakkoisrinteillä kiertää noin 160 metriä pitkä kivivalli joista osa on vielä selvästi erotettavissa. Vallissa on näkyvillä parissa kohtaa laajempia kiveyksiä joiden oletetaan olleen vallin läheisyydessä olleita erillisiä rakennelmia. 2 metriä leveän kylmämuuratun kivivallin pohjan arvellaan olleen paaluvarustuksen pohja ja itse linnavuoren rakennusajankohta ajoittuu suunnilleen rautakauden lopulle. Pronssi- ja rautakaudella Halikonlahti ulottui pidemmälle mantereelle. Rikala linnavuori ja vieressä oleva Rikalanmäki olivat molemmat alkujaan meren rannalla. Viikingit kävivät viikinkiaikaan tällä alueella ahkerasti kauppaa. Myöhemmin maan kohottua Rikalanmäelle pääsi edelleen purjehtimaan Halikonjoen suulle. “Rikala saattoi olla alkuaan hämäläisten satama, sillä sieltä oli yhteys Hämeenlinnaan. Varmuutta ei ole, onko keskiaikaisissa asiakirjoissa Varsinais-Suomesta mainittu Portus Tavastorum, Hämäläisten satama, ollut juuri Rikala, mutta lähialueilla…

Kemiönsaaren pohjoispäähän rakennettu Angelniemen puinen kirkko on valmistunut vuonna 1772. Sinne mahtuu 250 henkilöä ja se on rakennettu turkulaisen rakennusmestarin Matti Åkerblomin johdolla. Heinikossa on nähtävillä selvät polut rantakallioilta kirkolle päin ja voisi olettaa, että muinoin kirkonkävijät rantautuivat veneillään sopivaan poukamaan ja nousivat kalliota ja loivaa rinnettä pitkin kirkolle. Käyskentely kirkon takana rantakivikossa antaa kyllä tietynlaista historian tuntua. Angelniemen kirkolle pääsee mukavasti Kokkilan rannasta lossilla ja se sopiikin mukavasti pieneksi päiväretkeksi, joka on varmasti jännittävä, ainakin perheen pienimpien mielestä. Sijainti: Angelniementie 25230 Halikko Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Angelniemen_kirkko

Perniössä sijaitsevalla Latokartanonkoskella voi aistia entisaikojen tunnelmaa. Latokartanon ulkoilupolkua on kunnostettu ja nykyään siellä meneekin hyvät portaat ja aidoilla reunustetut törmäpolut sekä useampia siltoja, jopa grillauspaikkakin sieltä nykyään löytyy! Latokartanonkoski on yksi Suomen parhaista koskista. Paikalla on saattanut olla mylly jo 1300-1400 luvulla. 1550 luvulla sinne rakennettiin Näsen kuninkaankartanon tullimylly jossa oli neljä kiviparia, 1650 luvulla rakennettiin toinen kaksi kiviparinen mylly. Vuonna 1556 koskelle rakennettiin vesisaha. Latokartanonkoskella on useita historiallisen ajan rakenteita mm. myllyn, myllärintuvan ja kankivasarapajan perustukset. Joen alajuoksulla on upeita uimapaikkoja, mikäli uskaltaa virtaavan veden armoille Latokartanon suuri harmaakivestä ja slagtiilistä rakennettu mylly on rakennettu v. 1805, sen toiminta loppui v. 1962. Siitä on jäljellä suuri, kaksikerroksinen raunio. Slagitiili eli “kuonatiili” on yleinen rakennusmateriaali juuri ruukkien ympäristössä, missä sitä oli saatavilla masuunien sivutuotteena. Slagitiili syntyi raudan valmistuksen sivutuotteena masuunissa. Sulatettu kuona valettiin muoteissa tiileksi. Myllyä vastapäätä joen toisella puolella on ollut vesisaha. Myllyn ja sahan alapuolella joen keskellä olevalla saarella…

Turilantiellä Kuusjoelta Vaskioon päin mentäessä oikealla puolella on pienen metsätien risteyksessä kyltti jossa lukee “Kustaan kaivanto”. Kulta-Kustaa oli paikallinen kullankaivaja joka yritti löytää kultaa Kakossuosta. Pieneltä hiekkatieltä erkanee vielä pienempi tie oikealle, risteyksessä näkyy pieni valkoinen  kyltti jonka tekstiä ei enää ole nähtävillä. Pikkutietä ei ajeta päähän asti, mutta opasteiden puuttuessa polun paikkaa on vaikea neuvoa, alla olevasta kuvasta voi paikkaa koittaa havainnoida, polku lähtee auton takaa vasemmalle. Keltainen merkkinauha puunoksassa kertoo, että olet oikeilla jäljillä. Mitään kylttejä tai opasteita paikalle ei ole. Polku tuntuu päättyvän umpikujaan mutta jatkuukin pienen kuusikon läpi ojan reunalle ja siitä eteenpäin kunnes tulee pieni lahonnut puusiltakyhäelmä. Jatka vielä jonkin matkaa pienen kallion juureen jonka sivua polku kulkee. Kaivanto on heti kallion takana. Harmi vaan, että myrskyt ovat kaataneet kaivannon päälle puita. Sijainti: noin Turilantie 466 paikkeilla Kuusjoella Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Voitilanpy%C3%B6li

Teijolla sijaitseva Hamarijärvi on erittäin kaunis ja mielenkiintoinen kohde. Järveä ympäröivällä alueella voi nähdä historiallisia rakennuksia, jotka ovat käytössä vielä tänäkin päivänä. Hamarijärvellä on useita uimapoukamia ja kallioita joilta voi helposti pulahtaa järven tummaan suloiseen veteen virkistäytymään. Korkeat paljaat kalliot kertovat jääkaudesta, jolloin suuret jäämassat hioivat ropoiset kalliomme tasaisiksi ja jääkauden jälkeinen meri huuhtoi ne paljaiksi. Kallioilta on upeat näköalat yli Hamarijärven ja paikka onkin mukava päiväretkikohde. Hamarijärvelle saavuttaessa voi ihastella vanhoja rakennuksia ja niiden ympärillä mutkittelevia puroja sekä niiden ympärille levittäytyvää kaunista kasvillisuutta. Sijainti: Hamarijärventie 62 25570 Teijo

Sodanaikaiset pommituksen jäljet nähtävissä edelleen Halikon asemalla. Venäläisten yrittäessä pommittaa Halikon asemaa syntyivät nämä kuopat, jotka ovat edelleen selvästi nähtävillä Halikon työväentalon viereisessä metsässä. Metsä ei ole suuri, joten paikan voi hyvin katsastaa vaikka ohikulkumatkalla. Auton saa parkkiin työväentalon parkkipaikalle, josta on lyhyt kävelymatka pieneen metsäsaarekkeeseen joka on viereisten omakotitalojen tonteille menevän tien varressa. Sijainti: Mustamäentie 173 vieressä Halikossa Lähde: J.Lehmusruusu