Tag

muistomerkit

Browsing

Tarina vaskiolaisesta Susi-Iitasta. Ida Kustaantytär Laakso eli Susi-Iita joutui suden riepottelemaksi 9 vuotiaana 22.10.1880 Vaskiolla, mutta onnekseen pelastui paksun kaulahuivinsa ja neuvokkaan naapurin rengin ansiosta joka juoksi hätyyttämään suden pois. Iita selvisi pahoin haavoittuneena ja hyökkäys jätti Iitalle pahat ja näkyvät arvet. Samoihin aikoihin oli sattunut useita muitakin suden hyökkäyksiä ja yhteensä 22 lasta oli saanut surmansa susien hyökkäysten takia. Susi etsittiin ja tapettiin ja tämä sama “hallava turkkinen” susi oli ilmeisesti myös muiden lähialueille tapahtuneiden hyökkäysten takana. Susi tapettiin Suomessa tuolloin melkein sukupuuttoon. Iita asui lopun ikäänsä Vaskiolla ja kuuleman mukaan kirves, jolla renki hätyytteli sutta, on vieläkin tallessa. Iitan kokemukset taltioitiin nauhalle vuonna 1955, hiukan ennen hänen kuolemaansa. Sijainti: Muistomerkki sijaitsee Turilantie 159 kohdalla mutkassa punaisen ladon seinän vieressä oikealla puolella tietä Vaskiolta päin tultaessa. Lähteet: Susi-Iita näytelmä, joka on kirjoitettu Iidan kertoman silminnäkijäkuvauksen mukaan. https://jouninsukusivut.wordpress.com/2014/09/ http://www.madwolfproductions.com/lastensurmapaikat_2 http://www.ts.fi/viihde/1074041577/Iita+pelastui+suden+suusta

Rikalan muinaispolku on mukava päiväretkikohde, muinaispolulla voi ammentaa tietoutta historian janoon ja nauttia kauniista luonnosta. Hyvien opasteiden avulla pääsee syvälle alueen historiaan ja voi nähdä ja kokea alueella ollutta rautakautista elämää. Polun varrella sijaitsee rautakautinen ruumiskalmisto, Rikalanmäki ja rautakautinen polttokenttäkalmisto. Alueella on nähtävillä myös nuoremman asutuksen (1800-1900 lukujen) kiviperustoja ja kellarikuopanteita. Polulla voi  myös tutustua kulttuurikasvillisuuteen ja napostella herkullisia metsämansikoita! Rikalanmäen vanhimmat asutuksen merkit ovat ajoittuneet pronssikaudelle ja nuorimmat rautakauden loppupuolelle. Rikalanmäellä on useita kiinteitä muinaisjäännöksiä joista osa on rakennustöissä tuhoutunut ja osa on vielä tutkimatta. Mäellä lienee asuttu myös keskiajalla ja Rikalanmäen tunnetuin muinaisjäännös on ristiretkiajan ruumiskalmisto. 1970 luvulla tehdyissä tutkimuksissa mäeltä on löytynyt viitteitä useista asuinpaikoista ja merovingi- ja viikinkiaikaisesta polttokenttäkalmistosta. Rikalanmäellä oleva kuppikivi ajoittuu ilmeisesti rautakaudelle. Sijainti: Linnamäentie 22 paikkeilla Halikossa Lähde: http://www.muinaispolut.fi/muinaisjaannokset

Murhatun Mariana Jokelan muistokivi Turilantiellä Salossa. Tämä tapaus on oikea perisuomalainen kunniamurha, mies haluaa naisen jota ei saa eikä mustasukkaisuukissaan halua naista muillenkaan antaa joten tappaa tämän. Tarina kertoo; Joulukuun l0:s l9l3 Jokelan entinen renki Kalle Toivonen otti haulukon naulasta ja sanoi äitimuorilleen meneväsä metsälle. “Jos minä linnun saan, niin en taida enää kotia tulla”, oli Kalle tuuminut. Niin oli muori sitten murheissaan kertonut poikansa sanoneen, mutta tajunnut sinänsä selkeän viestin vasta jäilkikäteen. Marjaana oli Kallen mielikuvissa se “lintu”, jota hän tavoitteli. Niin voitiin arvella vasta jälkikäteen. Marjaana oli Kakossuon laidassa pehkutehtaalla töissä. Talikko kädessä hän riensi kotia kohti päivän hämärtyessä, sillä hän oli luvannut hoitaa lypsyn ja muut askareet, jotta Olga-äiti saa olla rauhassa kylässä Tuomenojassa, missii pidettiin Anna-tytön nimipävää. Kotovalot jo näkyivät mutta kotiin ei Marjaana enää päässyt. Toivosen Kallen haulikko jysähti käteen ja toinen laukaus päätti Marjaanan elämän. Likeisessä Järvelässä istui Sampaan Lindgren iltapuhdetta, kun jutustelu loppui haulukon…

Perniössä sijaitsevalla Latokartanonkoskella voi aistia entisaikojen tunnelmaa. Latokartanon ulkoilupolkua on kunnostettu ja nykyään siellä meneekin hyvät portaat ja aidoilla reunustetut törmäpolut sekä useampia siltoja, jopa grillauspaikkakin sieltä nykyään löytyy! Latokartanonkoski on yksi Suomen parhaista koskista. Paikalla on saattanut olla mylly jo 1300-1400 luvulla. 1550 luvulla sinne rakennettiin Näsen kuninkaankartanon tullimylly jossa oli neljä kiviparia, 1650 luvulla rakennettiin toinen kaksi kiviparinen mylly. Vuonna 1556 koskelle rakennettiin vesisaha. Latokartanonkoskella on useita historiallisen ajan rakenteita mm. myllyn, myllärintuvan ja kankivasarapajan perustukset. Joen alajuoksulla on upeita uimapaikkoja, mikäli uskaltaa virtaavan veden armoille Latokartanon suuri harmaakivestä ja slagtiilistä rakennettu mylly on rakennettu v. 1805, sen toiminta loppui v. 1962. Siitä on jäljellä suuri, kaksikerroksinen raunio. Slagitiili eli “kuonatiili” on yleinen rakennusmateriaali juuri ruukkien ympäristössä, missä sitä oli saatavilla masuunien sivutuotteena. Slagitiili syntyi raudan valmistuksen sivutuotteena masuunissa. Sulatettu kuona valettiin muoteissa tiileksi. Myllyä vastapäätä joen toisella puolella on ollut vesisaha. Myllyn ja sahan alapuolella joen keskellä olevalla saarella…

Turilantiellä Kuusjoelta Vaskioon päin mentäessä oikealla puolella on pienen metsätien risteyksessä kyltti jossa lukee “Kustaan kaivanto”. Kulta-Kustaa oli paikallinen kullankaivaja joka yritti löytää kultaa Kakossuosta. Pieneltä hiekkatieltä erkanee vielä pienempi tie oikealle, risteyksessä näkyy pieni valkoinen  kyltti jonka tekstiä ei enää ole nähtävillä. Pikkutietä ei ajeta päähän asti, mutta opasteiden puuttuessa polun paikkaa on vaikea neuvoa, alla olevasta kuvasta voi paikkaa koittaa havainnoida, polku lähtee auton takaa vasemmalle. Keltainen merkkinauha puunoksassa kertoo, että olet oikeilla jäljillä. Mitään kylttejä tai opasteita paikalle ei ole. Polku tuntuu päättyvän umpikujaan mutta jatkuukin pienen kuusikon läpi ojan reunalle ja siitä eteenpäin kunnes tulee pieni lahonnut puusiltakyhäelmä. Jatka vielä jonkin matkaa pienen kallion juureen jonka sivua polku kulkee. Kaivanto on heti kallion takana. Harmi vaan, että myrskyt ovat kaataneet kaivannon päälle puita. Sijainti: noin Turilantie 466 paikkeilla Kuusjoella Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Voitilanpy%C3%B6li

Raatalantiellä Koskelle mentäessä on iso muistomerkki jossa lukee Kaupinlinna. “Kaupin linna Uljaasti Kauppi-herra ratsastaa linnastaan ja poikasensa pieni on hällä seuranaan. Kullasta loimet loistaa ja ohjat orhien, hopeakengät hohtaa jaloissa ratsujen. Mut rautaportti raskas se kiinni kumahti, ylt`ympärillä kaiku etäällä vastasi. Ja jouluaamun tähdet taivaalla kimaltaa, kun Herran temppelille näin Kauppi matkustaa. Vaan kummun alla Kauppi katsahti linnaan päin ja riemu huulillansa hän haastelevi näin: “Ei asuntoa moista maan päällä avaran ! Tuskinpa lintu lentäis, yl`linnan korkean.” Majasta matalasta nyt ratsun etehen käy ukko harmaapäinen, apua rukoillen. “Pois tieltä parempien” niin hälle ärjähtää komea Kauppi herra, pois väistyy harmaapää. Vaan poika pienokainen se kysyy taatoltaan: “Me voisimmeko tulla noin kurjiks milloinkaan ?” “Hikoilla taivaan Herra kyll` aika lailla sais, niin syvälle jos meitä Hän sortaa koettais” Näin vastas röyhkeästi ritari kerskaillen. vaan vihdoin poikinensa hän saapui kirkollen. Ja Kauppi poikinensa taas kulkee kotihin, etäältä linnan vuori jo siintää silmihin. Vaan…

Suomen sisällissodan aikana Halikossa murhattiin Perniön meijerin juustomestari Oskari Kankare jolle on pystytetty muistomerkki Halikkoon Mustamäentien varrelle, muistomerkki löytyy Juustomestarintien ja Mustamentien risteyksestä. “Suomen sisällissodassa Halikko ei kärsinyt vahinkoa, vaikka Vartsala oli voimakasta punakaartien aluetta. Kunta siirtyi rauhanomaisesti punaisten haltuun, kun kartanonomistajat pakenivat kunnasta. Ainoata terroria olivat Joensuun kartanon tilanhoitajan August Canthin murha Vaskiolla ja Perniön meijerin juustomestarin Oskari Kankareen murha Asemanseudulla. Valkoisten lähestyessä Halikkoa punaiset pakenivat Uskelan kautta itään. Punaiset räjäyttivät vetäytyessään Halikon rautatiesillan. Sodan jälkeen Märynummella teloitettiin 50 ihmistä, joukossa myös ulkopaikkakuntalaisia.” Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Halikko Sijainti: Juustomestarintie 2 24910 Salo

Kuusjoella sijaitsi aikoinaan Iloniemen lasitehdas, josta on jäljellä edelleen sepän paja työkaluineen. Pajaan pääsee tutustumaan Kuusjokiseuran kautta. Iloniemen lasitehdas oli toiminnassa Kuusjoella vuosina 1857-1890 ja sen muistoksi Kuusjokiseura on pystytettänyt muistokiven jonka takana on nähtävillä sepän paja. Muuten entinen tehdasalue on avointa heinikkoa. Sijainti: noin Hongistontie 425 kohdalla Raatalassa