Tag

Kalliot

Browsing

Talomme takaa nousee Särkisalon Isoluodon toiseksi korkein kallio Isomäki jonka korkein kohta on erään särkisalolaisen muistin mukaan 63,5 metriä meren pinnasta. Pihasta pääsee melkein suoraan nousemaan sen laelle josta aukeaa upea merinäköala kohti Kemiönsaarta. Kallioilla on mukavaa ulkoilla ja kesällä ottaa vaikka eväät mukaan 🙂 Kallion huippujen toisesta päästä on näkymät kaivokselle. Tarkkaa osoitetta paikalle on vaikea sanoa, koska kallioalue on niin suuri, mutta suuntaa Förbyyseen niin löydät sen alla olevan kartan avulla 🙂

Uusi kotipaikka Förby ei ole lainkaan hullumpi valokuvaamisen kannalta! Kotoa meren rantaan n.900 metriä matkaa ja talon takaa alkavalta kalliolta mahtavat näkymät, nyt kuitenkin kävästiin autolla ihan kokonaista 2km päässä kuvaamassa Bastbölen kallioilta Förbyn kaivoksen suuntaan ja Förbyn rannasta merelle päin. Bastbölen kallioilta on mahtavat näköalat merelle päin ja siellä on mitä mukavammat ulkoilumaastot 🙂 Ensin Bastbölen kalliot Sitten Förbyn ranta Ei yhtään harmittanut, vaikka taivas meni pilveen heti, kun aurinko laski 🙂

Nakolinnan luontopolku sijaitsee kallion laella ja sitä ympäröivässä metsässä aivan Halikon Prisman tuntumassa. Opastettu reitti kulkee noin 2 kilometrin matkan mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä mukavan vaihtelevan maaston ja kauniiden näköalojen ansiosta. Rastit on merkitty sinipohjaisilla joutsenmerkeillä ja jokaiseen rastiin liittyy kertomus. Ensimmäiseltä rastilta luontopolku alkaa ja päättyy. Nakolinnan kalliolla kasvaa punakukkaista mäkitervakkoa, iso- ja keltamaksaruohoa, kallioimarretta, aho- ja niittysuolaheinää, keltamataraa, huopakeltanoa, mansikkaa, vadelmaa ja kanervaa. Kalliolta näkee myös Majalan krouvin. Krouvista on maininta jo vuodelta 1556, jolloin se toimi kestikievarina Turun ja Viipurin välissä Kuninkaantiellä. Nykyinen krouvi on rakennettu 1810 luvulla Joensuun kartanon maille. Kalliollta avautuu kaunis näkymä Halikkoon. Voit nähdä Joensuunkartanolta Halikon kirkolle asti menevän puukujan, kirkon, Halikon vesitornin, kauppakeskuksen ja Joensuun kartanon pellot. Alueelta on myös löytynyt ehkä koko Pohjoismaiden upein hopea-aarre, jonka löysi halikkolainen torppari Karl Ollikkala vuonna 1887. Vaatimattoman saviastian sisältä paljastui kullattu hopeinen krusifiksi ketjuineen, kaksi hopeista papinristiä ja 36:ta filigraanikoristeisesta helmestä koostuva kaulaketju. Aarre on…

Lehtipuumetsän sisälle menevän pikkutien vasemmalla puolella oli verkkoaidoin suojattu tumman veden täyttämä suuri avolouhos jonka ylhäältä avautui upeat näkymät tähän vanhaan kaivokseen! Särkisalo lukeutuu Varsinais-Suomen kalkkiteollisuuden varhaisiin keskuksiin. Seudulla on louhittu sekä kalkkikiveä että marmoria. Armonlaakson tien vieressä avautuu veden täyttämä vanha kalkkilouhos, jonka ympäristössä on säilynyt sivukivikasoja muistona vanhasta louhostoiminnasta. Louhoksen ympäristö kuuluu nykyään luonnonsuojelualueena Suomen Natura 2000 -verkostoon. Kohteen tavoitteena on suojella kalkkivaikutteisia luontotyyppejä, joilla esiintyy harvinaisia putkilokasveja, sammalia ja jäkäliä. Louhoksen ympäriltä löytyy runsain määrin todella makeita metsämansikoita ja suuria mustikoita! Sijainti: Nimetön hiekkatie noin Niksaarentie 252:n kohdilla, Armonlaakson matkailuyrityksen portteja vastapäätä. Lähde: http://www.palmenia.helsinki.fi/perinnemaisema/kohteet/varsinais/armonlaakso.htm

Mahtavat kivikasat paljastavat alueella tehtyjen kaivausten laajuuden. Kaivos oli toiminnassa vuosina 1670-1866 ja sieltä louhittiin yhteensä 15070 tonnia malmia. Malmbergin kallio Leilän kylässä lienee saanut nimensä malmipitoisuutensa ansiosta? Jäteivikasojen lisäksi paikalla on hyvin säilyneet kivitalon jäännökset. Pitkin metsää on aidattuja avolouhoksia, jotka ovat jo täyttyneet vedellä. Malmin rautapitoisuus oli yleensä noin 24% ja parhaimmillaan 40%. Malmit roudattiin käyttöön läheiseen Antskogin ruukkiin, jossa sitä kuitenkin käytettiin kuumahaurautensa vuoksi vain lisänä. 1800 luvulta lähtien Malmbergin malmista saatiin kelvollista rautaa. Louhinta tapahtui aluksi kuumentamalla kallio avotulella ja kaatamalla nopeasti vettä siihen päälle kunnes 1800 luvulla siirryttiin mustaruudin käyttöön. Alueella on 7 kaivoskuilua joista syvimmät Långa grufvan ja Lilla grufvan ulottuvat 60 metrin syvyyteen. Kaivos on suljettu 1866 kun rautamalmin tuontitullit poistettiin ja kotimaisesta vuorimalmista tuli kilpailukyvytöntä ruotsalaiseen malmiin verrattuna. Pikkuhiljaa kaivosalueen rakennukset hävisivät, kaivoskuilut täyttyivät vedellä ja viimeiset asukkaatkin poistuivat 1950 luvulla. Lohjan Ojamon kaivos oli alueen ainoa kaivos 1600 luvulla…

Vanutehtaankadulla, Vanumammantiellä ja Katajamäentiellä sijaitsee useita kansainvaellusajan- ja roomalaisajan hautaröykkiöitä. Vanumammankadulla heti vanhan tehdasrakennuksen viereisessä metsikössä melkein rivitalojen takapihalla oli ensimmäinen hautaröykkiö joka on kaivettu ja ennallistettu. Alueella on myös kellari, jonka perustuksista on löytynyt kansainvaellusajan asehauta ja vanhempia roomalaisajan hautauksia koruineen. Vanutehtaalta tunnetaan yhtensä kolme roomalaisajan ja kuusi kansainvaellusajan hautaröykkiötä. Vanutehtaan peltorinteeltä on löydetty myös nokialueita, jotka on tulkittu palokuoppahaudoiksi. Ainakin yksi kuopista ajoittuu 400-luvulle. Näiden lisäksi tiedetään, että Vanutehtaanmäellä on asuttu jo varhaisella metallikaudella. Katajamäentieltä pääsee suuremmalle muinaisjäännealueelle, jolla sijaitsee 12 hautaröykkiötä ja kaksi erillistä asuinpaikkaa. Pohjoisin asuinpaikka ajoittuu esiroomalaiseen ja roomalaisaikaan. Viereinen röykkiö on kansainvaellusajan alusta. Alunperin pronssikautiseen röykkiöön on tehty hautauksia kansainvaellus- ja merovingiajalla. Rinteessä on 9 röykkiötä ja rinteen puolivälissä on tasanne jolla on pronssikautinen- ja varhaismetallikautinen asuinpaikka-alue ja sen päällä osittain roomalaisaikainen hautaröykkiö. Yhden osittain tuhoutuneen röykkiön päälle on rakennettu rekivaja, vajan näkyvä kiveys lienee rekivajan peruskiveystä. Katajamäentien toiselta puolelta on tehty Salon…

Maalaus on suuren haljenneen siirtolohkareen seinämässä ja se on 1980 luvulla analysoitu moderniksi eli ei sataa vuotta vanhemmaksi. Kukahan maalaukset on tehnyt ja miksi? Ainakin ne ovat säilyneet aika kauan, ainakin noin pari kymmentä vuotta ehkä jopa kauemminkin. Paikalle menee pieni peltotie jonka alkumatkan pääsee autolla mutta loppu matka täytyy taittaa jalan. Metsästäjän mökiltä polku lähtee vasemmalle. Ja jatkaa metsän reunaa kohti määränpäätä. Polkua jatketaan kunnes se kaartaa vasemmalle ja tulee nuorten puiden täyttämä hakkuu aukea. Vähän matkaa vasemmalle kallion reunaa myötäillen ja pian vastassasi on suuri haljennut siirtolohkare, jonka halkeama kätkee kalliomaalausten salaisuuden. Värisävyjä korostettu, jotta maalaukset näkyvät selvemmin: Kuka maalaukset on tehnyt ja koska? Matkalla näkyi myös vaskitsa. Ja syöty peura tai metsäkauris. Kuka sen söi, ilveskö, vai susi? Osoite peltotielle jota pitkin kivelle pääsee on Raatalantie 371 Koski Tl, eli Hongistontieltä kohdasta josta se muuttuu Raatalantieksi Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=308000003

Varkaankellareita ja Varkaankellarinmäkiä on seudulla useita, tämä kirjoitus on Perttelissä sijaitsevasta kalliosta nimeltä Varkaankellarinmäki, jolla sijaitsee Varkaankellari niminen luola jossa tarinan mukaan kolme rosvoa on aikoinaan majaillut 1700 luvulla. Rosvot pitivät myös Suutarin talosta ryöväämäänsä tyttöä tässä luolassa vuosikausia vankina. Reitiltä löytyi myös useita muita pikku luolia, onkaloita ja kivenlohkareiden välejä mitä oli hauska tutkiskella. Kallio sijaitsee aivan Hossujärven vieressä. Auton voi jättää uimarannan parkkipaikalle Uimarannalta kun lähtee vasemmalle tietä pitkin niin pian metsän rinteeseen lähtee viistoon polku, ämä polku vie suoraan Varkaankellarinmäelle, isolle kalliolle/kalliolohkareille joiden väleissä ja alla on useitakin luolia. Polun yläosassa alkaa komeita kiven lohkareita, pienempiä luolia ja onkaloita ilmaantua. Alla itse Varkaankellari, jos ei luolista ja lohkareista arvaa, niin viimeistään isolla kallioon kirjoitettu teksti VARKAAN KELLARI (kuvassa koiran yläpuolella himmeällä) paljastaa asian. Kallioilla saa olla varovainen, sillä sammaleen seasta pilkisteli pieniä rotkoja ja railoja, jonne jalka voi helpolla tipahtaa. Näköalat olivat komeat, etenkin kun kaukaisuudessa näytti pilvenreunat repsottavan, eli siellä kaukana jossakin satoi. Sijainti: Hossusjärven parkkipaikalta lähde…

Hakastaron Linnavuori on Tammisaareen menevän tien varrella, heti Salon Suolahuoneen jälkeen vasemmalla, juuri ennen suurta Toravuorta. Linnavuoren tyvestä löytyy opaste jossa kerrotaan alueella sijainneen muinaislinnan ja sen olevan lain suojaama muinaisjäännös. Mäen päälle on kohtalainen nousu hyväkuntoista polkua pitkin ja laelta aukenee hiukan puiden suojaaja näköala Uskelan kirkolle, Saloon ja Suolahuoneelle. Mäkeä ympäröivät pellot joita voi kuvitella viljellyn jo satoja vuosia sitten. Mäen etelärinteessä on edelleen nähtävillä jälkiä vallimaisesta varustuksesta ja vuosisadan vaihteen tienoilla tehdyissä kaivauksissa löydettiin kivien välistä kalkkikivilaastia. Mäessä näkyy useita kuoppia joiden tarkoitus on jäänyt epäselväksi, mutta kuopat ovat saattaneet olla nauriskuoppia. Nauriskuoppa kaivettiin entisaikaan naurismaan läheisyyteen, yleensä läpäisevään maahan mäen rinteeseen tai harjun huipulle. Nauriit säilyivät kuopassa talven yli ja nauriskuoppia arvellaan pohjolassa olleen yhtä kauan kuin nauriin viljelyäkin, eli ainakin vuodesta 322 eaa. Kallion päälle sammalemaahan kasvaneet puut olivat erikoisen muotoisia, osa oli tuulessa jo kaatunut, mutta vahvimmat ovat pysyneet pystyssä. Linnavuoriaikaan kalliot pidettiin paljaina, linnavuoriaika Suomessa oli rautakaudella ja etenkin…

Rikalan linnamäki on muinaislinna-alue Halikossa erään ison kumpareen lealla. Lähistöllä on myös Rikalan museomäki ja muinaisjäännealue. Museomäeltä päin tultaessa linnamäki jää vasemmalle (kuvassa alla). Linnamän alapuolella on opastetaulu, josta voi lukea linnamäen historiaa. Rikalan muinaislinnan korkeimmat kohdat ovat 59 metriä merenpinnan yläpuolella. Lounais- ja kaakkoisrinteillä kiertää noin 160 metriä pitkä kivivalli joista osa on vielä selvästi erotettavissa. Vallissa on näkyvillä parissa kohtaa laajempia kiveyksiä joiden oletetaan olleen vallin läheisyydessä olleita erillisiä rakennelmia. 2 metriä leveän kylmämuuratun kivivallin pohjan arvellaan olleen paaluvarustuksen pohja ja itse linnavuoren rakennusajankohta ajoittuu suunnilleen rautakauden lopulle. Pronssi- ja rautakaudella Halikonlahti ulottui pidemmälle mantereelle. Rikala linnavuori ja vieressä oleva Rikalanmäki olivat molemmat alkujaan meren rannalla. Viikingit kävivät viikinkiaikaan tällä alueella ahkerasti kauppaa. Myöhemmin maan kohottua Rikalanmäelle pääsi edelleen purjehtimaan Halikonjoen suulle. “Rikala saattoi olla alkuaan hämäläisten satama, sillä sieltä oli yhteys Hämeenlinnaan. Varmuutta ei ole, onko keskiaikaisissa asiakirjoissa Varsinais-Suomesta mainittu Portus Tavastorum, Hämäläisten satama, ollut juuri Rikala, mutta lähialueilla…

Oivallinen alue kokea luolaseikkailuja esimerkiksi perheen kanssa on Salossa sijaitsevat Ilmusmäen luolat, kallioiden päältä löytyy myös muinaishauta, suuri kiviröykkiö, sekä pirunpelto. Luolat ovat hyvin vaihtelevan kokoisia pienistä kallionkoloista pitkiin ja pimeisiin luolastoihin. Taskulamppu on suositeltavaa ottaa mukaan sekä vaatteet jotka saavat liikaantua. Sijainti: Ullintien kohdalla tien 52 varressa olevan P-paikan lähellä, paikalle ei ole opasteita, eikä kunnon polkua, nousu tapahtuu melko jyrkkää kallionreunaa pitkin.

Raatalasta löytyy korkea kallio nimeltään Haukkavuori. Se sijaitsee Hongistontien varrella nimettömän pikkuisen hiekkapolun päästä käveltäessä vähän matkaa. Kansalaisen karttapaikka tietää kertoa, että kallio on 122,4 metriä korkea meren pinnasta mitattuna. Kallion alapuolella oli kalliosta aikoinaan irronneita isoja lohkareita kauniiseen sekasortoiseen järjestykseen maahan pudonneina, näky oli henkeäsalpaava. Haukkavuori edessä oli yhdellä sanalla kuvattuna JYLHÄ! Suomen kallioperä on koko EU:n paksuin. Tutkimusten mukaan allamme on paikoin jopa 230 kilometriä kiviainesta! Suomen kallioperä on maapallon vanhimpia. Se on syntynyt eri vaiheissa 1 600–3 000 miljoonaa vuotta sitten vaihtelevissa geologisissa olosuhteissa. Nuorimmat Suomen kallioperän osat ovat Kaakkois-Suomessa, vanhimmat Karjalassa. Kallioperän ikä näkyy muun muassa siinä, että alueellamme muinoin taivaita kurotelleet korkeat poimuvuoretkin ehtivät eroosion vaikutuksesta tasoittua lähes nykyiselleen jo prekambrisella maailmankaudella, joka päättyi noin 540 miljoonaa vuotta sitten. Kulutusta kestäviä niin sanottuja jäännösvuoria on kuitenkin säilynyt muutamia, muun muassa Koli ja Ylläs. Suurinta osaa kallioperästä peittää viimeisimmän jääkauden synnyttämä, muutamasta metristä jopa sataan metriä paksu…