Tag

luonnonsuojelualue

Browsing

Heippa moi arvoisa lukijani! Tänään käytiin ulkoilemassa yhden Särkisalon saaren Niksaaren luonnonsuojelualueella, joka oli ennestään paikkana itselleni tuntematon. Jos olet ulkoillut saarilla aikaisemmin, olet varmasti tullut tutuksi Särkisalon helmen, Vårdkasbergetin näköalakallion ja luolien kanssa? No, mikäli et tykkää niin korkeasta noususta metsää pitkin ja tykkäät katsella merta lähempää, niin tämä saattaisi olla sinulle sopivampi kohde 🙂 Perillä voi valita joko vasemmanpuoleisen kallion, tai oikeanpuoleisen. Itse valkkasimme oikeanpuoleisin. Nämä joutsenet kuvasimme ennen kalliolle kääntymistä. Näköala kalliolta on lähes yhtä huikea kuin Vårdkasbergetiltäkin, joskaan kallio ei nouse yhtä korkealle ja siten näyvyys ei ole ihan yhtä kauas. Mielenkiintoisemmaksi tämän kuitenkin tekee se, että näet paremmin suoraan alas kallion edustalle ja voit seurata vesilintujen touhuja aika läheltä häiritsemättä niitä lainkaan. Alhaalla rauhaisaa perheaikaa vietti joutsenpari, joilla oli 3 viimevuoden poikasta vielä seuranaan. Paikalle lehahti toinen joutsenpari ja nähtiin pieni reviirikiista, joka päättyi perheen karkoitukseen ja joutsenparin paikanvalloitukseen! Kalliolta oli kivat näköalat ja laskeuduimm…

Heippa ihana lukijani! Tänään, kauniina aurinkoisena pääsiäislauantaina kävimme ulkoilemassa koronan vuoksi vähemmän ruuhkaisessa maastossa täällä Särkisalon saarilla. Paikka on Särkisalon pääsaaren Isoluodon toisessa päässä sijaitsevan Vähämaan rannassa aivan Kemiönsaarta vastapäätä. Olen ryhtynyt uudelleen julkaisemaan vanhan näe ja koe -sivustoni luonto- ja nähtävyys kohteita, sillä nyt kun koronan vuoksi kaikki matkat ovat pannassa, ovat ihmiset sankoin joukoin tunnetuilla luontopoluilla viettämässä vapaa-aikaansa! Minulla taas sivustollani oli kymmeniä ellei jopa satoja ulkoilukohteita, jotka eivät ole niin tunnettuja ja päätin uudelleen julkaista ne tänne koti saaressa -blogiini, koska ajanpuutteen vuoksi en pysty näe ja koe -sivustoa enää ylläpitämään 🙂 Mutta Lesniemeen siis! Vähämaa on joskus aikoinaan ollut oma erillinen saarensa, mutta nyt se on kasvanut erään matalikon kautta merenpinnan laskiessa yhteen Isoluodon kanssa. Ennen muinoin Isoluodolta Vähämaalle on saatettu kulkea juuri tuon matalikon yli veneillä ja ylityspaikkaa on saatettu kutsua Foreksi (se on muinaisruotsia ja tarkoittaa ylityspaikkaa, siitä saattaa juontaa myös nimi läheiselle kylälle…

Salon Teijossa on metsähallituksen ylläpitämä kansallispuisto, joka pitää sisällään niin järviä, soita, jylhiä kallioita kun metsäkankaitakin. Teijolta löytyy kaikenkaikkiaan 40-50 kilometriä retkeilyreittejä, joista suurin osa on hyvin merkittyjä opasteineen. Alueelta löytyy myös 7 laavua joissa voi yöpyä, grillipaikkoja, joiden yhteydessä on wc ja mahdollisuus myös uida, telttailu- ja karavaanialue. Osa luontopoluista soveltuu myös pyörätuolilla liikkuville sekä lastenvaunujen kanssa kulkemiseen. Lähtöpisteitä on useita parkkipaikkoineen ja opasteineen, mutta me lähdimme liikkeelle Luontotalolta Matildajärven rannalta. Teijon luonnossa voi kokea pulppuavat lähteet ja metsäpurot, jääkauden sileäksi hiomat komeat kalliot, muinaisrantoja, kuten Jeturkasti ja Miilunummi, upeita karuja soita, reheviä lehtoja ja eläimistä mm kurkia, metsoja, hirviä, ilveksiä ynnä muita. Eri mittaisia patikkareittejä on monia, lyhyistä 2 km mittaisista reiteistä pidempiin 10 km mittaisiin. Reittejä yhdistelemällä voi lähes joka kerta kulkea eri pituisen reitin erilaisten maisemien läpi. Mahdollisuuksia on monia. Reittien lähtöpisteet Reiteillä ei ole varsinaisia lähtöpisteitä, vaan reitin voi aloittaa useasta eri pisteestä. Kaikilta pysäköintialueilta…

Hamarijärven pohjoisrannalla olevan grillauspaikan läheisyydessä sijaitsee yksi Salon alueelta löytyneistä ryssänuuneista. Uuni löytyy noin 25 metriä ennen grillipaikkaa polun vasemmalla puolella Kirjakkalan ruukin suunnalta tullessa. Uuni on hyvä kuntoinen ja erottuu maastosta selvästi jo polulta katsottaessa. Paikalta löytyy myös miilukumpu jonka ympärillä 5 kuoppaa eli ilmansäätöaukkoa. Ryssänuuni on ilmeisesti joko miilumajan tai potaskanvalmistuspaikan jäännös. Potaskaa eli ruukkutuhkaa valmistettiin etenkin koivun tuhkasta, jolloin tuhka liuotettiin vedessä ja kuivattiin. Potaskaa käytettiin ennen ruuan esim. lipeäkalan valmistukseen, lasin- ja suovan raaka-aineena ja lannoitteena. Miiluissa poltettiin puuta vähällä ilmalla hiileksi ja hiili kärrättiin Teijon, Matildan ja Kirjakkalan ruukkeihin. Miilukumpareita löytyykin Teijon alueelta noin 200 ja ne sijaitsevat yleensä jonkun vesistön, kuten järven tai suon lähettyvillä. Uunin takaosassa on savuaukko: Ryssänuunin jälkeen tulee mukava grillauspaikka josta löytyy mm. wc ja puuvaja. Voi paikalta pulahtaa vaikka uimaankin. Sijainti: Santanokantie 1-3 Salo, Kirjakkalan ruukilta Hamarijärven reunaa vasemmalle kiertäen, opastetaulussa näkyvän nuotion kohdille (punainen nuoli), matkaa tulee sinne parisen kilometriä, mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä…

Raatalassa, Mäentiellä on kaunis pieni puro keskellä metsää. Kansalaisen karttapaikan mukaan puron alajuoksulla olevan lammen ympärillä on luonnonsuojelualue. Pieni puro metsän sisuksissa on mukava paikka tehdä pieni “viidakkoretki” lasten kanssa, ainakin keväällä kun linnut livertävät, on tunnelma vähän viidakkomainen. Purolle pääsee pienestä notkelmasta Mäentien varrelta noin nro 135 kohdilta.

Kakossuo on isohko suoalue Vaskiolla. Sinne pääsee mm Turilantieltä. Kustaan Kaivannon nimetön tienhaara löytyy navigaattorilla noin Turilantie 466 kohdilta ja on varustettu mustalla opastekyltillä jossa lukee Kustaan Kaivanto. Pikkuista hiekkatietä mennään noin kilometrin verran suoraan pikkutien päähän josta matka jaskuu kävellen. Alue on alkumatkaltaan melkoista ryteikköä ja suota on myös ojitettu leveillä ojilla joita ei välttämättä pääse ylittämään ihan joka kohdasta. Saappaat ovat ehdoton varustus Kakossuolla kulkiessa. Itse pääsin suurimman ojan yli isoa kaatunutta kuusen runkoa pitkin ja seuraava ojat olivatkin ylitettävissä harppaamalla, onneksi oli saappaat! Kakossuon kerrotaan olevan savikkoalueella sijaitseva keidassuo. Suon laitamien kasvistoa ovat vaivaiskoivu, kanerva, variksenmarja ja suomuurain sekä paikoin juolukka ja suopursu. Kakossuon keskusta on avoin ja vallitsevat suotyypit ovat karujen nevojen tyyppisiä. Puuna suht matala rämemänty ja linnustona suolla esiintyy mm kurki, jonka itsekin bongasin, liro, kapustarinta, keltavästäräkki, niittykirvinen, palokärki, metso  ja  pyy joka lehahti lentoon paluumatkalla aivan jalan vierestä pesästään, jossa oli 4 munaa. Voisin kuvitella Kakossuon…

Punassuolle pääsee monta reittiä ja kultakin voi kokea suon hiukan eri tavalla, lopussa vanhempi juttu suosta, hiilimiilusta ja haljenneesta siirtolohkareesta. Tällä kertaa kävin Punassuolla pitkospuilla, jonne pääsee esim. Leppäkorventie 585 kohdalta. Punassuon kuvista tuli myös myytävää taidetta joihin voi perehtyä tarkemmin valokuvasivullani. Pitkospuut oli hilan uusittu ainakin osittain, joten ne olivat erittäin hyvässä kunnossa. Jonkin matkaa käveltyä, tuli pieni levähdyspaikka jossa oli pöytä ja penkki, siitä voi jatkaa kahteen suuntaan, Punassuon halki Perniöön päin tai suon reunaa Teijolle päin. Perniön Punassuolta löytyvät vanhan hiilimiilun rauniot. Rakennelma on sammaloitunut ladottu kivirakennelma jossa on pieni suuaukko. Suon reuna-alue lienee vanhaa Jääkauden jälkeistä rantaa, koska sammaleen alla tuntui kunnollinen kivikko ja isojakin kiven murikoita oli ripoteltu koko metsä vieriviereen täyteen. Itse Punassuo on todella kaunis paikka ja suo on todellakin näkemisen arvoinen suuruudellaan ja erikoisella kasvillisuudellaan! Upea nähtävyys on myös tämä suuri siirtolohkare jonka läpi on kasvanut vahva puu. Hiilimiilun uunin (ryssänuuni)  ympärillä oli noin parin metrin halkaisijaltaan…

Perniössä sijaitsevalla Latokartanonkoskella voi aistia entisaikojen tunnelmaa. Latokartanon ulkoilupolkua on kunnostettu ja nykyään siellä meneekin hyvät portaat ja aidoilla reunustetut törmäpolut sekä useampia siltoja, jopa grillauspaikkakin sieltä nykyään löytyy! Latokartanonkoski on yksi Suomen parhaista koskista. Paikalla on saattanut olla mylly jo 1300-1400 luvulla. 1550 luvulla sinne rakennettiin Näsen kuninkaankartanon tullimylly jossa oli neljä kiviparia, 1650 luvulla rakennettiin toinen kaksi kiviparinen mylly. Vuonna 1556 koskelle rakennettiin vesisaha. Latokartanonkoskella on useita historiallisen ajan rakenteita mm. myllyn, myllärintuvan ja kankivasarapajan perustukset. Joen alajuoksulla on upeita uimapaikkoja, mikäli uskaltaa virtaavan veden armoille Latokartanon suuri harmaakivestä ja slagtiilistä rakennettu mylly on rakennettu v. 1805, sen toiminta loppui v. 1962. Siitä on jäljellä suuri, kaksikerroksinen raunio. Slagitiili eli “kuonatiili” on yleinen rakennusmateriaali juuri ruukkien ympäristössä, missä sitä oli saatavilla masuunien sivutuotteena. Slagitiili syntyi raudan valmistuksen sivutuotteena masuunissa. Sulatettu kuona valettiin muoteissa tiileksi. Myllyä vastapäätä joen toisella puolella on ollut vesisaha. Myllyn ja sahan alapuolella joen keskellä olevalla saarella…

Teijolla sijaitseva Hamarijärvi on erittäin kaunis ja mielenkiintoinen kohde. Järveä ympäröivällä alueella voi nähdä historiallisia rakennuksia, jotka ovat käytössä vielä tänäkin päivänä. Hamarijärvellä on useita uimapoukamia ja kallioita joilta voi helposti pulahtaa järven tummaan suloiseen veteen virkistäytymään. Korkeat paljaat kalliot kertovat jääkaudesta, jolloin suuret jäämassat hioivat ropoiset kalliomme tasaisiksi ja jääkauden jälkeinen meri huuhtoi ne paljaiksi. Kallioilta on upeat näköalat yli Hamarijärven ja paikka onkin mukava päiväretkikohde. Hamarijärvelle saavuttaessa voi ihastella vanhoja rakennuksia ja niiden ympärillä mutkittelevia puroja sekä niiden ympärille levittäytyvää kaunista kasvillisuutta. Sijainti: Hamarijärventie 62 25570 Teijo

Aneriojärvi on peltojen ympäröimä kaunis järvi Kiskonjoen vesistön yläosassa. Järvi on runsasravinteinen kaislajärvi ja rantoja reunustavassa ilmaversoiskasvillisuudessa on järvikorte vallitsevin. Ensimmäisellä reissullamme Aneriojärvelle, oli ilma mitä kurjin, niinpä tuli mieleeni kokeilla kameran heilautus -kuvaustekniikkaa ja se kannatti, sillä lopussa näkyvä kuva on valittu kahdesti Saatchi Art sivujen Spotlightiin. Linnusto on melko monipuolinen ja lajistoon kuuluu monia lintuvesien tunnuslajeja. Lähes kaikki tavalliset sorsalinnut ovat edustettuna. Myös rantalintuja ja ruovikkolajeja löytyy useita. Mainittakoon muutamia: luhtahuitti, ruskosuohaukka sekä ruoko- ja rytikerttunen. Aneriojärvi on merkittävä muutonaikainen levähdyspaikka, jolloin alueella tavataan runsaasti mm. laulujoutsenia sekä hanhia.  Aneriojärven luontopolku on noin 600 metriä pitkä ja päättyy Lintupiilo -nimiseen majaan josta on kääntyminen takaisin.   Pitkospuita pitkin pääset ylittämään kirkasvetisen hiekkapohjaisen Varesjoen.  Aneriojärvellä on tarkkailtu lintuja 10 000 vuoden ajan ja kivikaudella lintujen levähdyspaikoille viriteltiin verkkoja ja pesistä kerättiin munia. Linnun sulkia käytettiin nuolten periin, vaatetukseen ja eristeenä. Suomen ensimmäinen soitin, huilu, on valmistettu joutsenen putkiluusta.        Your work has been chosen to be featured…