Tag

näköalapaikat

Browsing

Nenustannokka on yksi korkeimmista kallioista Teijon kansallispuiston alueella. Jääkauden sileäksi hiomilta kallioilta aukeaa näkymä Hamarijärvelle ja sen rannalla olevalla suolle. Teijolla kulkee valellus-ja ulkoilureittejä yhteensä n. 50 kilometriä. Helpoiten Nenustannokalle pääsee, kun ajaa autolla Sauruntielle ja jatkaa siitä P-paikalta merkittyä reittiä pitkin (n. 1.2km) metsän läpi kallioille. Reitti on merkitty valkoisilla ympyröillä joita löytyy niin puunrungoista kun kivistäkin.  Ainoa kohta missä polku haarautuu, kannattaa valita vasen polku, se johdattaa laavulle, josta on nousu suoraan kallioille kohti Nenustannokkaa. Alkumatka laavulle asti soveltuu myös liikuntarjoitteisille sekä lastenvaunujen kanssa kulkeville ja mikäli kaunis mäntymetsä kiinnostaa, suosittelen siellä käymään vaikkei kallioille asti ehkä pääsisikään. Valkoisia merkkejä seuraamalla löytää varmasti perille 🙂 Kalliossa näkyi hyvin jääkauden aikaansaamat uurteet. Kallion pintakerroksesta osa on lohjennut pois. Jääkausi hioi kallioitamme mukaansa ottamien irtokivien avulla. Jää vetäytyi ja laajeni useita kertoja ennen jääkauden päättymistä.  Lopullisesti jäätikkö suli noin 9500-8500 vuotta sitten, jolloin Suomessa oli kylmää ja pääasialliset puulajimme silloin olivat…

Kanootti- ja patikkareitistöksi merkattu Pohjankoski Perniönjoella on ihan kiva paikka käydä ihastelemassa kosken pauhuja vaikka autollakin. Lähistöllä seisovat lukuisat vanhat kartanot ja tilat ovat myös mukavaa katseltavaa. Sillan lähistölle saa jätettyä auton pienelle peltotielle, joka johtaa opastetauluille. Tästä on lyhyt matka kävellä kallioille, joiden alapuolella joki virtaa ja koski pauhaa. Vastapäätä on vanha korkeahko kivirakennelma, joka antaa paikalle erikoislaatuista tunnelmaa. Perniönjokilaaksossa on asutusta ollut jo satoja vuosia ja joenvarren esihistorialliset löydöt kertovat alueen pitkästä asutushistoriasta. Alueen vanhoja rälssitiloja ovat mm. Melkkilän, Paarskylän, Yliskylän kartanot sekä Pohjankartano. Suurtiloihin kuuluu myös mm. Pohjankylän Halla, joka näkyi olevan tällä hetkellä myytävänä. Tilat ovat vuosisatoja viljellyiden peltojen ympäröiminä. Perniön alueella toimineet kolme ruukkia toivat sinne paljon varakasta säätyläisväkeä. Ruukinpatruunat, kirjanpitäjät ja isännöitsijät sijoittivat varojaan alueen maatiloihin ja sijoitusten tuloksena syntyi uusia suurtiloja. Vaaleanpunainen suuri mäen päällä seisova kartano on Pohjankartano, keskiaikainen asumakartano, jonka kahdessa koskessa (Pohjankoski, Hamarinkoski) oli myllyjä 1600 luvulla. Myöhemmin Pohjankoskessa toimi saha vuodesta 1745…

Nakolinnan luontopolku sijaitsee kallion laella ja sitä ympäröivässä metsässä aivan Halikon Prisman tuntumassa. Opastettu reitti kulkee noin 2 kilometrin matkan mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä mukavan vaihtelevan maaston ja kauniiden näköalojen ansiosta. Rastit on merkitty sinipohjaisilla joutsenmerkeillä ja jokaiseen rastiin liittyy kertomus. Ensimmäiseltä rastilta luontopolku alkaa ja päättyy. Nakolinnan kalliolla kasvaa punakukkaista mäkitervakkoa, iso- ja keltamaksaruohoa, kallioimarretta, aho- ja niittysuolaheinää, keltamataraa, huopakeltanoa, mansikkaa, vadelmaa ja kanervaa. Kalliolta näkee myös Majalan krouvin. Krouvista on maininta jo vuodelta 1556, jolloin se toimi kestikievarina Turun ja Viipurin välissä Kuninkaantiellä. Nykyinen krouvi on rakennettu 1810 luvulla Joensuun kartanon maille. Kalliollta avautuu kaunis näkymä Halikkoon. Voit nähdä Joensuunkartanolta Halikon kirkolle asti menevän puukujan, kirkon, Halikon vesitornin, kauppakeskuksen ja Joensuun kartanon pellot. Alueelta on myös löytynyt ehkä koko Pohjoismaiden upein hopea-aarre, jonka löysi halikkolainen torppari Karl Ollikkala vuonna 1887. Vaatimattoman saviastian sisältä paljastui kullattu hopeinen krusifiksi ketjuineen, kaksi hopeista papinristiä ja 36:ta filigraanikoristeisesta helmestä koostuva kaulaketju. Aarre on…

Hamarijärven pohjoisrannalla olevan grillauspaikan läheisyydessä sijaitsee yksi Salon alueelta löytyneistä ryssänuuneista. Uuni löytyy noin 25 metriä ennen grillipaikkaa polun vasemmalla puolella Kirjakkalan ruukin suunnalta tullessa. Uuni on hyvä kuntoinen ja erottuu maastosta selvästi jo polulta katsottaessa. Paikalta löytyy myös miilukumpu jonka ympärillä 5 kuoppaa eli ilmansäätöaukkoa. Ryssänuuni on ilmeisesti joko miilumajan tai potaskanvalmistuspaikan jäännös. Potaskaa eli ruukkutuhkaa valmistettiin etenkin koivun tuhkasta, jolloin tuhka liuotettiin vedessä ja kuivattiin. Potaskaa käytettiin ennen ruuan esim. lipeäkalan valmistukseen, lasin- ja suovan raaka-aineena ja lannoitteena. Miiluissa poltettiin puuta vähällä ilmalla hiileksi ja hiili kärrättiin Teijon, Matildan ja Kirjakkalan ruukkeihin. Miilukumpareita löytyykin Teijon alueelta noin 200 ja ne sijaitsevat yleensä jonkun vesistön, kuten järven tai suon lähettyvillä. Uunin takaosassa on savuaukko: Ryssänuunin jälkeen tulee mukava grillauspaikka josta löytyy mm. wc ja puuvaja. Voi paikalta pulahtaa vaikka uimaankin. Sijainti: Santanokantie 1-3 Salo, Kirjakkalan ruukilta Hamarijärven reunaa vasemmalle kiertäen, opastetaulussa näkyvän nuotion kohdille (punainen nuoli), matkaa tulee sinne parisen kilometriä, mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä…

Kiikalassa sijaitsee Hyyppärän harjualue joka ulottuu Kiikalan lisäksi Someron, Suomusjärven ja Nummi-Pusulan alueelle. Harjualueella on harjuja, soita, lähteitä, lampia, järviä, raviineja, puroja, kallioita ja suppakuoppia. Alue on kolmannen Salpausselän reuna-aluetta jonne jääkauden sulamisvaihe on muodostanut selänteitä, kumpuja, moreeniharjanteita, tasaisia deltoja ja kallioalueita. Alueella sijaitsee Etelä-Suomen yksi merkittävimmistä lähteistä, Kultalähde, joka on joitakin satoja neliömetrejä laaja ja 2-3 metriä syvä kirkasvetinen lähde josta lähtee yli metrin levyinen luonnontilainen puro. Lähde on joskus ollut uhrilähde. Hiukan ennen leirimökkiä tulee mutka josta lähtee polku lähteelle päin. Polku on aika selkeä, isointa polkua kannattaa seurailla, kunnes ison mäen alapuolella valitaan vasen suunta kun itse mäki nousee korkealla suoraan edessä. Opastetaululta jatketaan opasteen taakse menevää polkua ja lähde tulee esiin sieltä noin puolen kilometrin päästä, ehkä vähän aikaisemminkin. Opastetaulussa kerrottiin, että alueella kasvaa harvinaista Maariankämmekkään ja Röyhysaraa. Lampi on todella kirkasvetinen. Lähteeltä purolle oli todella soinen maasto, eikä purolle tahdo päästä kuivin lenkkarein. Puro on täysin luonnontilainen noin kilometrin matkalta lammelta eteenpäin.…

Varkaankellareita ja Varkaankellarinmäkiä on seudulla useita, tämä kirjoitus on Perttelissä sijaitsevasta kalliosta nimeltä Varkaankellarinmäki, jolla sijaitsee Varkaankellari niminen luola jossa tarinan mukaan kolme rosvoa on aikoinaan majaillut 1700 luvulla. Rosvot pitivät myös Suutarin talosta ryöväämäänsä tyttöä tässä luolassa vuosikausia vankina. Reitiltä löytyi myös useita muita pikku luolia, onkaloita ja kivenlohkareiden välejä mitä oli hauska tutkiskella. Kallio sijaitsee aivan Hossujärven vieressä. Auton voi jättää uimarannan parkkipaikalle Uimarannalta kun lähtee vasemmalle tietä pitkin niin pian metsän rinteeseen lähtee viistoon polku, ämä polku vie suoraan Varkaankellarinmäelle, isolle kalliolle/kalliolohkareille joiden väleissä ja alla on useitakin luolia. Polun yläosassa alkaa komeita kiven lohkareita, pienempiä luolia ja onkaloita ilmaantua. Alla itse Varkaankellari, jos ei luolista ja lohkareista arvaa, niin viimeistään isolla kallioon kirjoitettu teksti VARKAAN KELLARI (kuvassa koiran yläpuolella himmeällä) paljastaa asian. Kallioilla saa olla varovainen, sillä sammaleen seasta pilkisteli pieniä rotkoja ja railoja, jonne jalka voi helpolla tipahtaa. Näköalat olivat komeat, etenkin kun kaukaisuudessa näytti pilvenreunat repsottavan, eli siellä kaukana jossakin satoi. Sijainti: Hossusjärven parkkipaikalta lähde…

Veitakkalan linnavuori kohoaa korkeana mäennyppylänä Uskelan maisemassa Salon suunnasta Somerolle päin katsottuna. Alue on yksityisomistuksessa ja siellä liikkuminen vaatii maanomistajan luvan. Mäki on paikoin hyvin jyrkkä ja vaikeakulkuinen, lisäksi mäen päällä on rotkohalkeamia. Mäen päällä on havaittavissa epäselviä kivivallituksia sekä notkossa vallimaista rakennelmaa. Etelärinteessä on kivirivi ja itäreunalla olevassa rotkossa kivilatomus. Mäen laella sijaitsee myös pronssikautinen hautaröykkiö, jonka kivistä on tehty lähistölle myöhemmin uusia rakennelmia. Alunperin röykkiö lienee ollut hauta pronssikaudelta josta merkkinä varhaispronssikautinen pronssitikari. Haudan reunalta on löytynyt myös rautaveitsi. Mäen korkeimman jyrkänteen alla on sijainnut kivien päälle rakennettu “Uhrialttari”, kivinen pöytä, jonka alkuperäistä paikkaa on kutsuttu Linnavuoren kirkoksi. Nyttemmin kivi on vieritetty alemmas. Sijainti: Nimetön hiekkatie noin Somerontie 444:n kohdalta Salosta katsottuna vasemmalla. Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=734010028

Hakastaron Linnavuori on Tammisaareen menevän tien varrella, heti Salon Suolahuoneen jälkeen vasemmalla, juuri ennen suurta Toravuorta. Linnavuoren tyvestä löytyy opaste jossa kerrotaan alueella sijainneen muinaislinnan ja sen olevan lain suojaama muinaisjäännös. Mäen päälle on kohtalainen nousu hyväkuntoista polkua pitkin ja laelta aukenee hiukan puiden suojaaja näköala Uskelan kirkolle, Saloon ja Suolahuoneelle. Mäkeä ympäröivät pellot joita voi kuvitella viljellyn jo satoja vuosia sitten. Mäen etelärinteessä on edelleen nähtävillä jälkiä vallimaisesta varustuksesta ja vuosisadan vaihteen tienoilla tehdyissä kaivauksissa löydettiin kivien välistä kalkkikivilaastia. Mäessä näkyy useita kuoppia joiden tarkoitus on jäänyt epäselväksi, mutta kuopat ovat saattaneet olla nauriskuoppia. Nauriskuoppa kaivettiin entisaikaan naurismaan läheisyyteen, yleensä läpäisevään maahan mäen rinteeseen tai harjun huipulle. Nauriit säilyivät kuopassa talven yli ja nauriskuoppia arvellaan pohjolassa olleen yhtä kauan kuin nauriin viljelyäkin, eli ainakin vuodesta 322 eaa. Kallion päälle sammalemaahan kasvaneet puut olivat erikoisen muotoisia, osa oli tuulessa jo kaatunut, mutta vahvimmat ovat pysyneet pystyssä. Linnavuoriaikaan kalliot pidettiin paljaina, linnavuoriaika Suomessa oli rautakaudella ja etenkin…

Halikon vesitornilta on hyvät näköalat ja siellä järjestetään myös UrSalon tähtinäytöksiä. Vesitornille pääsee pientä kävelytietä suunnilleen Hurtintie 8 kohdilta. Nousu saattaa olla joidenkin mielestä hieman raskas, mutta näkymät ylhäältä ovat henkeäsalpaavat ja kaiken vaivan arvoiset! Sijainti: polku alkaa suunnilleen Hurtintie 8 kohdalta

Uskelan kirkko sijaitsee korkealla mäellä keskiaikaisen Salon kappelikirkon vanhalla paikalla. Kirkko on valmistunut vuonna 1832 ja se rakennettiin Uskelan Isokylän emäkirkon vaurioiduttua Uskelanjoella sattuneen maanvyörymän seurauksena. Uskelalla on ollut useita kirkkoja joista ensimmäinen on rakennettu jo noin 1200 luvun alussa. Jouluaattona 1825 sattui kohtalokas maanvyörymä josta Sakari Topeliuskin on kirjoittanut “Maamme kirjaan”. Vyörymäkohta on edelleen nähtävillä vanhan kellotapulin takana joen varressa Vanhalla Perttelintiellä. Kirkon mäki on korkea ja sieltä on upeat näkymät yli Salon lähes joka suuntaan. Sijainti: Kirkkokatu 7 Salo Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskelan_Isokyl%C3%A4n_em%C3%A4kirkko http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskelan_kirkko

Vaisakon kaunis lehtometsä on Viurilanlahden reunalla Halikonlahden länsirannalla. Upeat suuret tammet ja muut jalopuut luovat lehtometsälle tunnusomaisen tunnelman ja alue onkin erittäin mukava paikka päiväretkelle tai kävelylenkille. Lehtometsään pääsee Meisalantien varrella olevalta parkkipaikalta polkua pitkin ja polun varrelta löytyy puhdasvetinen lähdekin Vaisakon metsästä avautuu kaunis näkymä Halikonlahdelle ja Vuohensaaren uimarannalle. Tarina kertoo, että samassa metsässä  jossain heinikossa on vanhan mökin rauniot. Sen rakennutti silloinen kartanonherra elämäntyönsä kartanon piikana tehneelle vanhuuden asunnoksi. “Vaisakon luonnonsuojelualueella on nähtävissä vanhan torpan hirsirauniot rantaniityn pohjoisosassa. Vaisakossa on ollut torppariasutusta ainakin 1700-luvulta lähtien. Alue kuului aluksi Wiurilan kartanolle, mutta siirtyi vuonna 1926 Vuorentaan kartanolle. Vaisakossa on sijainnut myös kolme muuta torppaa. Vaisakon torppa säilyi asuttuna vuoteen 1959 asti, jolloin asukkailla oli kaksi lehmää, lampaita, sikoja ja kanoja sekä oma riihi ja navetta.” Sijainti: polun alkuun pääsee suunnilleen Palttatie 24 kohdalta Lähteet: http://www.salo.fi/ymparistojaluonto/luontojaretkeily/luontokohteetjareitit/vaisakonlehto/ Vaisakon historia

Rikalan linnamäki on muinaislinna-alue Halikossa erään ison kumpareen lealla. Lähistöllä on myös Rikalan museomäki ja muinaisjäännealue. Museomäeltä päin tultaessa linnamäki jää vasemmalle (kuvassa alla). Linnamän alapuolella on opastetaulu, josta voi lukea linnamäen historiaa. Rikalan muinaislinnan korkeimmat kohdat ovat 59 metriä merenpinnan yläpuolella. Lounais- ja kaakkoisrinteillä kiertää noin 160 metriä pitkä kivivalli joista osa on vielä selvästi erotettavissa. Vallissa on näkyvillä parissa kohtaa laajempia kiveyksiä joiden oletetaan olleen vallin läheisyydessä olleita erillisiä rakennelmia. 2 metriä leveän kylmämuuratun kivivallin pohjan arvellaan olleen paaluvarustuksen pohja ja itse linnavuoren rakennusajankohta ajoittuu suunnilleen rautakauden lopulle. Pronssi- ja rautakaudella Halikonlahti ulottui pidemmälle mantereelle. Rikala linnavuori ja vieressä oleva Rikalanmäki olivat molemmat alkujaan meren rannalla. Viikingit kävivät viikinkiaikaan tällä alueella ahkerasti kauppaa. Myöhemmin maan kohottua Rikalanmäelle pääsi edelleen purjehtimaan Halikonjoen suulle. “Rikala saattoi olla alkuaan hämäläisten satama, sillä sieltä oli yhteys Hämeenlinnaan. Varmuutta ei ole, onko keskiaikaisissa asiakirjoissa Varsinais-Suomesta mainittu Portus Tavastorum, Hämäläisten satama, ollut juuri Rikala, mutta lähialueilla…

Oivallinen alue kokea luolaseikkailuja esimerkiksi perheen kanssa on Salossa sijaitsevat Ilmusmäen luolat, kallioiden päältä löytyy myös muinaishauta, suuri kiviröykkiö, sekä pirunpelto. Luolat ovat hyvin vaihtelevan kokoisia pienistä kallionkoloista pitkiin ja pimeisiin luolastoihin. Taskulamppu on suositeltavaa ottaa mukaan sekä vaatteet jotka saavat liikaantua. Sijainti: Ullintien kohdalla tien 52 varressa olevan P-paikan lähellä, paikalle ei ole opasteita, eikä kunnon polkua, nousu tapahtuu melko jyrkkää kallionreunaa pitkin.

Raatalasta löytyy korkea kallio nimeltään Haukkavuori. Se sijaitsee Hongistontien varrella nimettömän pikkuisen hiekkapolun päästä käveltäessä vähän matkaa. Kansalaisen karttapaikka tietää kertoa, että kallio on 122,4 metriä korkea meren pinnasta mitattuna. Kallion alapuolella oli kalliosta aikoinaan irronneita isoja lohkareita kauniiseen sekasortoiseen järjestykseen maahan pudonneina, näky oli henkeäsalpaava. Haukkavuori edessä oli yhdellä sanalla kuvattuna JYLHÄ! Suomen kallioperä on koko EU:n paksuin. Tutkimusten mukaan allamme on paikoin jopa 230 kilometriä kiviainesta! Suomen kallioperä on maapallon vanhimpia. Se on syntynyt eri vaiheissa 1 600–3 000 miljoonaa vuotta sitten vaihtelevissa geologisissa olosuhteissa. Nuorimmat Suomen kallioperän osat ovat Kaakkois-Suomessa, vanhimmat Karjalassa. Kallioperän ikä näkyy muun muassa siinä, että alueellamme muinoin taivaita kurotelleet korkeat poimuvuoretkin ehtivät eroosion vaikutuksesta tasoittua lähes nykyiselleen jo prekambrisella maailmankaudella, joka päättyi noin 540 miljoonaa vuotta sitten. Kulutusta kestäviä niin sanottuja jäännösvuoria on kuitenkin säilynyt muutamia, muun muassa Koli ja Ylläs. Suurinta osaa kallioperästä peittää viimeisimmän jääkauden synnyttämä, muutamasta metristä jopa sataan metriä paksu…