Tunnustan. Olen iso paha yrittäjä. Ajattelen RAHAA!
Raha, raha, raha!
Alkaisitko yrittäjäksi nälkäpalkalla tietäen, että et ehkä koskaan menesty ja jos et nyt ahkeroi, sinulla ei ole kuun alussa tililläsi rahaa maksaa vuokraasi tai asuntolainaasi. Alkaisitko?
No, suurin osa ei alkaisi! Vaan annanpa yhden vinkin yrittäjäkateudesta kärsivälle: Yrittäjyys on vapaaehtoista ja siihen voi ryhtyä aivan jokainen Suomen kamaralla tassutteleva ihminen. Sinä, minä, naapurisi, siskosi, jopa eläkkeellä oleva mummosi! Joten siirrä kateus hetkeksi syrjään, kekkaa idea ja lyö rahoiksi. Ei se sen vaikeampaa ole, ainakaan kateellisten mielestä!
Mitä olen oppinut tämän lyhyen yrittäjyyteni taipaleella? No ihan ensimmäisenä voisin kertoa, että kannattaa aina lopulta luottaa itseensä ja omaan arvostelukykyynsä. Alkutaipaleeni virheiden jälkeen opin, että kaikkien neuvoja ei tarvitse kuunnella, eikä jokaista kehitysideaa kannata toteuttaa. Lyhyesti sanottuna.
Kuinka ihmeellisesti olen voinut päätyä tällaiseen elämään? Vielä tovi sitten asuin vuokralla lähes purkukuntoisessa omakotitalossa keskellä ei mitään ja ajoin autoilla, jotka hädin tuskin menivät katsastuksesta läpi!
Nyt omistan suurehkon omakotitalon ja n. 900 neliöisen liiketilan, ajan uudehkoilla autoilla, jotka vaihtuvat melkein, kun on aika siivota sisältä tai hankkia uudet renkaat.
Pelkäsimme häntä koko perhe niin kovin, että tyttäreni ja poikani nukkuivat vieressäni kuukausia ellei vuosiakin sen jälkeen. Joka ilta jouduin kertomaan tyttärelleni satuja, valheita, että minulla on röntgenkatse, jolla näen seinien läpi aina Runosmäkeen asti, että ex-mieheni ei ole mailla eikä halmeilla ja vasta sitten tyttöni uskalsi yrittää nukahtaa.
Kiitos tästäkin vuodesta kuuluu perheelleni, jotka aina seisovat tukenani ja auttavat hädän hetkellä! Ystävilleni, jotka kannustavat ja tsemppaavat meitä aina vain parempaan! Työntekijöillemme, joita ilman ei olisi meitä! Ja Asiakkaillemme, joiden avulla pystymme kehittämään tuotteitamme, valikoimaamme ja toimintaamme aina vaan paremmiksi!
Kaikki nämä yhdessä on aiheuttanut vakavaa ajatusten hajoamista, lähimuistin menetystä, väsymystä, stressiä ja kaikkein eniten yritystoiminnan toimimattomuutta. Vaikka kalenterit (sähköinen ja paperinen) ovat apuna muistilappujen lisäksi, on tällaisella ihmisellä hankaluuksia muistaa kaikki ja ottaa kaikki tarpeellinen huomioon. Siksi nyt onkin aika luovuttaa yrityksen hallinta sellaiselle, jolla on paremmat mahdollisuudet jatkaa yrityksen kasvua ja laajenemista 🙂
Tunti työntekijäni aikaa maksaa vajaa 400€
Olet varmaan törmännyt sanontaan “aika on rahaa” enemmän kuin useasti? Itselleni tämä vanha sananlasku on alkanut tässä viime aikoina konkretisoitua, kun omaa tai työntekijöideni aikaa on laitettu hukkaan.
Moikka moi ihana lukijani! Tänään taas suuri kiitollisuuden tunne valtasi mieleni, kun käyskentelin puutarhassani kuvaamassa eilen istuttamiani kuunliljoja. Havahduin siihen, että olen nyt 44-vuotiaana ostanut elämäni ensimmäset kuunliljat. Kuunlilja on yksi puutarhakasvien lemppareistani! Luultavasti siksi, että äidinäidilläni “Muorilla” oli niitä paljon puutarhassaan. Minun ollessa lapsi ja asuessamme Muorin vintissä, leikin paljon ystäväni kanssa piilosta ja kirkonrottaa Muorin pihassa. Silloin parhaat piilot löytyivät Muorin suurten kuunliljojen lehtien alta. Kauniit kuunliljojen taimet vaan ovat aina olleet kukkarolleni niin kalliita, ettei minulla ole koskaan elämässäni ollut varaa ostaa sellaisia! Edellisessä kodissamme, tuossa Isoluodon saaressa, löysin kaivon ympäriltä muutaman ja voi sitä ilon ja onnen tunnetta, kun sain vihdoin kukkapenkkiini monta kuunliljaa! Sitten muutimme ja kuunliljat jäivät vanhan kodin puutarhaan. Eilen sitten Salossa mieheni kanssa puutarhakauppoja kierrellessä ostoskoriini tarttui 5 kuunliljaa. Ne maksoivat 7,90€ kappale. Sen kummemmin asiaa silloin tajuamatta, että vihdoin minulla on varaa ostaa itselleni maailman rakkainta perennaa! Aiemmin nimittäin puutarhaani hankkimat…
Moikka moi ihana lukijani! Tänään sattui taas eteen se hetki, kun oli tarpeen tutkiskella kauppojemme tilastoja ja voit varmasti kuvitella, että tulos jälleen kerran yllätti iloisesti, sillä tällaista kasvua en todellakaan uskonut näkeväni näinkin poikkeuksellisena aikana kuin nyt on (koronakriisi)! Vuoden 2020 ekalla neljänneksellä (tammi-maaliskuu siis) oltiin myyty jo 416 000€:lla, kun vuonna 2019 ekan neljänneksen myynti oli vain 127 000€ (227,56 % nousu). Nyt huhtikuun 28. päivä myyntiä on kaikkiaan jo päälle 595 000€ eli liki puoli miljoonaa, kun se viime vuonna samalta ajalta on ollut vain 161 000€ (kasvua 269,57 %)! Tässä on skaalautumista tehty venyen ja paukkuen, mutta en tiedä millainen ennustaja pitäisi olla, että näin voimakkaassa kasvussa pysyisi sata prosenttisesti koko ajan kysynnän edellä 😉 Valikoimaakin on jouduttu supistamaan aika rajusti ja vaikka tuotannosta pois jääneet tuotteet onkin lueteltu kotisivuillamme, niin monesti kuulee joidenkin puhuvan saatavuusongelmista sellaistenkin tuotteiden kohdalla, joita emme valmista enää ollenkaan. Se onkin tosi harmillista,…
Moikka moi ihana lukijani! En ole kovinkaan montaa korona-blogikirjoitusta tehnyt, osin siksi, että korona ei juuri kotikoulun ja käsihygienian lisääntymisen lisäksi ole muuttanut arkeamme mitenkään, eikä minulla siksi ole ollut asiaan liittyen mitään erityistä kirjoitettavaa. Nyt kuitenkin ajattelin avata sanaisen arkkuni tänne blogiini ja kirjoittaa omia mietteitäni tämän koko ihmiskuntaa koskettavan kriisin jäljiltä ja erityisesti miten koen, että meidän suomalaisten hallitus ja asiasta vastuussa olevat tahot ovat tätä asiaa hoitaneet. Ja sehän on huonosti se! Muutamia asioita, joista olisin toivonut hallituksen ja muiden vastuussaolevien tahojen suoriutuvan hieman kunniakkaammin Huoltovarmuuskeskuksessa ollut varmuusvarasto ja erityisesti siellä olevien tuotteiden päiväykset! Jokainen kömpelömmänkin ajatusmaailman omaava henkilö ymmärtää, ainakin kotioloissa, että hyödykkeiden parasta ennen -päiväyksiä tulee seurata ja, että vanhentuneet tavarat tulee vaihtaa käypiin. Miksei niinkin mahdottoman tärkeässä paikassa kuin koko Suomen HUOLTOVARMUUSKESKUKSEN VARASTOSSA ole ymmärretty aika ajoin käydä läpi päiväyksiä ja laittaa ajoissa tavara kiertoon siten, että varastoitu tavara olisi tullut käyttöön ja tilalle…
Moi. Tänään on ollut ihan paska päivä! Olen jo jonkin aikaa kärsinyt jonkinlaisesta kevätmasennuksesta tai kevät ahdistuksesta, joka on ilmentynyt alakulona, itseinhona ja itse syyttelynä sen vuoksi, että en jaksa juuri mitään, vaikka ilmat ovat olleet aurinkoisia ja päivät mitä kauniimpia! Tämä päivä ei ollut poikkeus. Pitkästä, pitkästä aikaa lapsivapaa viikonloppu ja kevään lämpimimmät päivät. Mikä voisi estää nauttimasta keväästä? No ihan kaikki! Arki lähiaikoina on ollut yhtä “viilettämistä”! Ollaan valmisteltu Perniöön varastohotellia eli organisoitu remonttia, valvontajärjestelmiä, sähköasennuksia, Saaren Taika tehtaanmyymälää ja niitä varten on ollut pakollista olla välillä puhelimessa tai tapaamisissa näitä tekevien ihmisten kanssa. Siinä samalla tietty hoitaa korona-arkea kotona ja pyörittää yritystoimintaakin. Tänään oli erään varastotilan tyhjennys ja meidän oli tarve olla paikalla. Samalla oli sovittu mahdolliselle uudelle asiakkaalle esittely varastotiloissa. Kaikki nämä viimeaikojen sosiaaliset kontaktoinnit ovat olleet ihan mielettömän kuluttavia minulle, vaikkei niitä ehkä muiden mielestä kovin paljoa ole ollutkaan 😀 Eräänäkin päivänä soitto remonttifirmalle ja…
Moikka moi ihana lukijani! Huomasit varmaan, että kirjoitankin tänne vanhaan koti saaressa -blogiini sen uuden sijaan? Perustin sen uuden yhdessä vaiheessa kärsiessäni aivan mielettömästä ahdituksen tunteesta, joka osin johtui varmaan tästä blogista, mutta myös kai vain siitä, että satun kärsimään voimakkaasta ahdistuksesta aika ajoin. Tänään oli taas yksi sellainen päivä ja epäilen sen johtuvan yrittäjyyteen liittyvistä asioista, kuten lähiaikoina tulleista useista todella kuormittavista sähköposteista. Olenkin niiden takia valvoskellut jo muutaman yötä, mutta tänään heti aamupäivän jälkeen alkoi lisäksi rinnassa tuntumaan todella raskas painon tunne, ikään kuin olisi voimakas astmakohtaus päällä, mutta eihän siihen astmalääkkeet auttaneet. Myöhemmin painon tunteen lisäksi alkoi vasen puoli rintaa vihlomaan, jolloin ymmärsin, että kyseessä on ahdistus eikä astmakohtaus. En oikein edes tiedä voinko ahdistuksen aihetta avata enempää, sillä yrittäjyydessä on sellainen paska juttu, että et voi henkilönä kirjoittaa miltä sinusta tuntuu, koska se katsotaan heti brändisi sanomaksi tai jonkun haukkumiseksi. Olen siis koittanut viime kuukaudet olla…
Moikkamoi ihana lukijani! Blogiahdistus on edelleen osittain päällä ja etenkin näinä päivinä on tuntunut erityisen vaikealta aloittaa kirjottamista. Mieluiten olisin nimetön ja kasvoton, näkymätön kaikin mahdollisin tavoin, mutta sellaiseen ei valitettavasti juuri nyt ole mahdollisuutta.. Sen lisäksi, että täällä kotikulmilla kaikki tuntuu tietävän viimeisimmät käänteemme niin yrityksen suhteen, kuin henkilökohtaisessakin elämässämme, olen antanut lähiaikoina useita, useita eri lehtihaastatteluita. Lisäksi on ollut paljon bisnesmaailmaan liittyviä tapaamisia. Yhteistä noille jutuille on kysymys, jota minulta on lähiaikoina kysytty moneen eri kertaan. Mikä on menestyksenne salaisuus? Miten olette “räjähtäneet” noin suureksi näin lyhyessä ajassa? Vuonna 2018 perustetun osakeyhtiön pohjalla oli vuoden 2017 syksyllä ideoitu pyykkietikka. Samaan aikaan toisen liiketoiminnan kanssa aloitettu pyykkietikan valmistus oli hyvin hyvin pienimuotoista, rahallisesti puhuttiin joistakin tuhansista euroista. Olimmehan keskittyneet silloin aivan muuhun. Kun tämä toinen liiketoiminta sitten myytiin pienellä taskurahalla eteenpäin, saimme keskitettyä kaikki energiamme omaan juttuumme ja siitä lähti Saaren Taika kehittymään. Ensimmäisen vuoden liikevaihto (se alviton luku…
Moikka ihana lukijani! Eilen oli maailman surkein päivä! Oikeastaan tässä on ollut aika raskasta jo viimeiset 2-3 viikkoa. “Lomammehan” oli aika raskas jo ensimetreiltä lähtien. Aluksi lentomme myöhästelivät, sitten matkatavaramme hukkuivat, sitten lennot myöhästelivät taas ja lopulta jäimme “panttivangeiksi” hiekkamyrskyn alle ja pääsimme kotiin vasta 5 päivää suunniteltua myöhemmin. Ihana lisäloma voisi joku ajatella? No ajateleppa uudestaan! “Lisäloman” hintalappu tällä hetkellä on meille n. 4500€, eikä loma ole mikään loma jos olet vankina pölyisen hotellihuoneen sisällä, vailla kunnon nettiä ja mitään tekemistä. Pöly sai jopa astmaa sairastamattomatkin perheenjäsenet hengenahdistukseen ja yksimme itseasiassa vieläkin täällä kotona verenmakuisia ysköksiä. Rahasta toki saa varmasti takaisin osan, kun vaan olisi aikaa tehdä kolmelta henkilöltä yhteensä kuusi vahinkoilmoitusta (kyllä, samalla ilmoituksella ei voi ilmoittaa matkatavaroiden katoamista ja lentojen perumista). Eikä loma ole loma jos tiedät, että jokaisena päivänä jää noin 400-500 saippuaa valmistamatta ja 40 sähköpostia vastaamatta. Ei loma ole loma jos verkkokauppojesi asiakkaat odottavat…
Moikka moi ihana lukijani! Huh heijaa mikä vuosi takana! Tässä alkaa vasta nyt ymmärtämään minkälaisen tuloksen me olemme tehneet, kun on käyty läpi kirjanpidollisia asioita viime vuodesta ja inventoitu varastoa. Muutenkin mieleen on konkretisoitunut luvut, joita tässä näytöllä on jo jonkin aikaa vilistellyt! Viime vuoden tammikuu oli vielä myynnillisesti hyvä edellisen vuoden saavutuksiin verrattuna, mutta helmikuussa alkoi hiljenemään. Maaliskuussa hiljeni lisää ja huhtikuussa oltiin sellaisten lukujen ääressä, että keskimyynti oli tipahtanut -66% normaalista! Olin todellakin aivan paniikissa ja varma, että pian joudumme ajamaan yrityksen alas. Samaan aikaan oli maksun aika monelle suurelle projektille, jonka olin laittanut syys-talvella käyntiin ja lisäksi meistä riippumattomien mokien vuoksi kerralla langenneita lakisääteisiä maksuja useita kymmeniä tuhansia. Monen näköisiä ratkaisuja pohdittiin ja myös syitä etsittiin. Lopulta teimme muutamia korjausliikkeitä, joiden lisäksi kevät alkoi tuomaan mukanaan kaivattua nostetta lukuihin. Kesä ja loppuvuosi olikin haipakkaa menoa, eikä tilastoihin ollut juurikaan aikaa syventyä. Nyt se onkin pikkuhiljaa iskenyt tajuntaan,…
Moikka ihana lukijani! Bloggarit ja yrittäjät kirjoittavat kilvan onnistumisistaan vuonna 2019 ja itse ajattelin ensin, että voisin kirjoittaa samanmoisen blogikirjoituksen omista epäonnistumisistani, sillä niitä on tullut rutkasti koettua viime(kin) vuonna! Sen sijaan, että lähtisin nyt avaamaan yrittäjyyteni mokia ja yritykselleni kompastuskiviksi osoittautuneita asioita (vaikka mieli tekisikin), kerronkin pienen tarinan itsepäisyydestä ja oman tien kulkemisesta, eli niistä asioista joita huomaan monesti kehoitettavan välttää, kun kyseeseen tulee uudeksi yrittäjäksi ryhtyminen. Itse olen tainnut tehdä kaikki ne kielletyt tai ainakin ei-suositeltavat jutut yrittäjyyteni taipaleella, joita kokeneemmat konkarit kehoittavat välttämään. Alla niistä muutama: -Perustin yrityksen tekemättä kannattavuuslaskelmia, kilpailija analyysejä ja kartoittamatta “markkinarakoa” (ehkäpä tärkeimmät asiat, jotka tulisi selvittää ennen yrityksen perustamista!). -Tein tuotteet itselleni ja lähdin myymään niitä kuluttajille (uudelle kosmetiikkayrittäjälle painotetaan nimenomaan, että tuotteen tulee olla testattu käyttäjillä, eikä niinkään yrittää myydä itselleen tehtyä tuotetta toisille). -Minulla ei ollut kuluttajaprofiilia kenelle tuotteemme on pääasiassa suunnattu (ei kannata myydä “vähän kaikkea kaikille”, vaan nimenomaisesti…
Moikka moi arvoisa lukijani. Tänään päätin poistaa henkilökohtaisen Facebook profiilini kännykästäni, eli siitä ainoasta laitteesta mistä Facea koskaan yleensä selaan. Miksi? Huoh.. Pitkä juttu, mutta kerrotaan sitten. Jos olet lueskellut pidempään blogejani, niin tiedät, että kritiikin ja arvostelun vastaanottamisessa olen todella heikoilla. En siis kykene mitenkään ottamaan vastaan minkäänlaista palautetta, tai edes käydä keskustelua asiasta, jossa päätöksiäni tai minua jollakin tavalla arvostellaan. Olen miellyttäjäluonne. Yes-nainen, jos näin voi sanoa. Nuoresta, ja varmaan ihan lapsestakin asti olen aina tehnyt ja sanonut sen mitä luulen, että minulta on odotettu tai toivottu. Huomasin, tai tiedostin tämän piirteen ensi kertaa siinä parikymppisenä eräässä työpaikassa, jossa minua pompoteltiin mennen tullen paskahommissa ja paskavuoroissa, koska en osannut sanoa pomolle EI. En osannut sanoa, että se vuoro ei sovi minulle ja niin pois päin. Itkeneenä usein menin ja tulin töistä. Tämä sama miellyttäminen käy ilmi myös mikäli joku kysyy minulta apua tai palvelusta. Olen aina lupautumassa kaikkeen,…
Heipä hei ihana lukijani ja kiitos, että olet tullut blogiini katsomaan kuluneen viikon kuulumisia! Kirjoitan tätä perjantaina, I love me 2019 messujen ensimmäisenä iltana. Messut ovat juuri päättyneet ekan päivän osalta ja messuemäntämme saapuneet turvallisesti hotellillensa lepäämään. Kulunut viikko sujui hieman surkeissa merkeissä. Alkuviikolla sattui taas sellainen sähköpostin lukukerta, joka imaisi mehut totaalisesti. Tunne oli sellainen, että kirjaimellisesti tunsin voimieni valuvan ensin päästäni kohti vartaloani ja siitä eteenpäin jalkojeni kärjistä ulos minusta, jonka jälkeen istuin taas itkien voimattomana ja kykenemättömänä tekemään mitään muuta 🙁 Viikolla mies loukkasi taas selkänsä ja oli täysin toimintakyvytön oikeastaan koko loppuviikon kipupiikeistä, relaksanteista ja voimakkaista kipulääkkeistä huolimatta. Minä jouduin sitten pakkaamaan ja kasaamaan tyrieni (nostokielto!) kanssa yli 100 kiloa pyykkietikoita, yli 50 kiloa nesteshampoita, yli 200 kiloa saippuoita sekä muutaman laatikollisen muuta myyntitavaraa, sekä toki somisteita useita laatikollisia! Voin kertoa, että hieman hiki virtasi! Tavaraa tuli yhteensä yli 40 Ikean muovilaatikollista, ja hyllyt, tuolit ja…
Moikka taas ihana lukijani ja tervetuloa aurinkoiseen saaristolaisblogiin pienelle luku- ja kuvamatkalle helteen valloittamaan saaristoon! Säätiedotuksissa hehkutettu “käristyskupoli” alkaa hönkiä päälle sietämättömiä helteitä ja vaikka toiset nauttivatkin auringosta ja lämpimistä keleistä, niin kaikille tuo paahtavan tukala kuumuus ei ole mieleen. Itse olen kahden vaiheilla tykkäänkö vai en? Aiemmin olin ehdottomasti talvi ihminen ja kuumat kesäpäivät olivat jotain sellaista mistä en pitänyt laisinkaan. Nyttemmin mieleni on muuttunut ja pidän sekä kuumasta, että kylmästä riippuen vähän missä olen ja mitä minun pitää tehdä. Masennuksen kanssa eläessä kauniit päivät usein ahdistavat, koska kaikki muut ovat niin aktiivisia ja saavat paljon aikaan. Minä taas saan pari tuntia päivässä aikaan ja lopun aikaa olen väsynyt. Se on useimmiten aika ahdistavaa ja koen paljon syyllisyyttä siitä etten jaksa kaikkea yhtä paljon kuin muut! Kateellisena katson joidenkin Facebook tuttujeni päivittäisiä postauksia missä käydään töissä ja kuntoillaan, hoidetaan lapset, kissat, koirat, mummot ja vaarit, ja sen lisäksi vielä…
Moikka taas ihana lukijani! Tänään kirjoitan asiasta, jota et näe minusta päältä päin, mutta joka vaikuttaa ja vaikeuttaa elämäni kaikilla sen osa-alueille. Eniten ehkä juuri yrittäjyydessä. Se on ADD, eli tutummin tarkkaavaisiishäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö. ADD vaikeuttaa eniten keskittymiskykyäni ja sen huomaat luultavasti helpoiten minusta. Ulkopuoliselle se näkyy mm. puheen keskeyttämisenä sekä kuulemisen vajaudella, eli näytän kuuntelevan, mutta asia ei välttämättä rekisteröidy perille asti. Itselleni keskittymisvaikeus näkyy yrittäjyydessä mm. tilauksia pakatessa, jolloin minulle sattuu virheitä jos samassa tilassa on muita ja he häiritsevät keskittymistäni esim. juttelullaan. Keskittymisvaikeudet korostuvat stressaavissa tilanteissa ja niiden jälkeen. Useimmiten tarvitsen päivän palautumisajan esim. asioilla käymisen jälkeen tai jonkin tapaamisen jälkeen, sillä keskittyminen on mahdotonta kuormittuneena. Sosiaaliset tilanteet ovat minulle äärimmäisen vaikeita. Tätä voi olla ulkopuolisen vaikeaa ymmärtää varsinkin kun ulkopuolelle ei sairaudesta näy mitään viitteitä. Et näe päälle, että olen ollut nukkumatta tai nukkunut huonosti. Et huomaa, että vatsani on ollut sekaisin ja…
Heippa taas ihana lukijani! Tänään on sitten virallisesti minun ja mieheni 5-vuotis juhlapäivä ja suunnitelmissa oli käydä Salossa silmätarkastuksessa, johon oli varattu aika sekä tukussa ja muutamia muita hankintoja hoitamassa, mutta suunnitelmiin tulikin muutos kun selkäni meni taas pahempaan kuntoon. Loukkasin selkäni tuossa sunnuntaina nostaessani betonilaattoja ja ajoittain se on ollut niin kipeä ettei oikeastaan ole pystynyt kunnolla kävelemään eikä nousemaan. Tänään sitten olikin kipeimmillään heti loukkaamisen jälkeen ja oli vaikeuksia jopa veski käynnissä, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin varata lääkäriaika. Tietenkin se sattui olemaan suunnilleen samaan aikaan kun olisi ollut se näöntarkastus. Siinäpä olikin hyvä syy perua se, tosin olin jo ahdistuksissani päättänyt etten mene muutenkaan. Varmaan oli taas liian monta sosiaalista juttua yhdelle päivälle ja näöntarkastus ahdisti aivan suunnattomasti. Olin jo keksinyt verukkeen, että kyseisessä paikassa ei ole sopivia kehyksiä, joten täytyy perua ja katsoa joku parempi paikka. Tunne on tuttu nuoruudesta ja nyt tunnistan sen ahdistukseksi.…
Heipparallaa rakas lukijani! Tänään vihdoin se OP-Median haastattelu tapahtui, jonka piti olla jo aikoja sitten, mutta ensin itse jouduin jäämään sairaalaan pidemmäksi kuin olin ajatellut ja sitten haastattelija sairastui. Nyt minua haastattelikin toinen henkilö hänen sijaansa. Haastattelu oli suht nopea, mutta siinä käytiin läpi sellaisia kipeitä kipeitä asioita, jotka taas jäivät mieleni sykeröihin ja vaativat päästä kirjoitetuksi ulos. Olen elänyt jo lain tällä puolen niin monta vuotta, että olen lähes unohtanut sen, että alunperin aamulla työelämään herääminen, lapsen kouluun laittaminen ja laskujen ajallaan maksaminen on ollut minulle täysin vierasta suurimman osan elämääni. Tänään palasin niihin muistoihin (VAROITUS herkimmille! Vanhassa blogissa graafista tekstiä) takaisin. Olin 14-vuotias, kun jouduin ensi kerran tekemisiin poliisien kanssa. Olimme varastaneet auton. Pian pöllityillä autoilla ajeleminen korvasi kotona nukutut yöt ja läheskään aina äidillä ja isällä ei ollut tietoa missä olen, olenko hengissä ja tulenko koskaan takaisin. 17-vuotiaana olin jo vankilassa, jossa vietin 18-vuotis syntymäpäivääni. 19-vuotiaana olin…
Moikka! Alunperin mun piti kirjoittaa ihan muusta, mutta aloitetaan nyt tällä leikkauksesta toipumisella, joka on ollut ehkä hiukan hitaampaa kun odotin ja aika paljon kivuliaanpaa myös! Vatsaani tehtiin siis tähystyksenä tyräkorjaus, jossa muutaman sentin mittaisesta viillosta vietiin vatsan sisään 15x25cm kokoinen verkko, joka on nyt kiinnitetty sinne jonnekin kalvoihin hirmuisella määrällä niittejä. Itse leikkaushaavat ja tikit eivät juurikaan tuota kipua, mutta nähtävästi nuo niitit, joita on aika kokonaisvaltaisesti kauttaaltaan koko vatsan alueella, ovat todella kivuliaat. Kaiken tämän lisäksi minulle on tulossa yskä kurkkukivun kera sekä oikeaa kättä vaivaa joku tenniskyynerpää tai muu jomottava ja puuduttava kipu, joho ei särkylääkekään pure 🙁 Mutta mitä ihmettä tässä tapahtui minun sairaalassa ollessani vai oliko se juuri ennen? Sain yksityisviesteillä linkkejä ja kuvakaappauksia erääseen 50 000:n jäsenen ryhmään laitetusta keskustelusta, joka näytti minun ja usean muunkin silmään olleen tarkoituksellinen mustamaalausketju yrityksestäni liittyen alkuvuotemme notkahtaneeseen tulokseen sekä siihen liittyvään oman verkkokauppamme avaamiseen. En edes jaksa…
Moikka moi ihana lukijani ja oikein aurinkoista kevätpäivää näin huhtikuun alun kunniaksi! Sairaalasta kotiuduttu perjantaina ja nyt sunnuntaina vointi on jo ihan kohtalainen, että jaksaa olla jalkeilla ja hiukan kirjoitella vaikka blogia. Huomenna, maanantaina soitteleekin Op-Mediasta toimittaja, joka halusi tehdä haastattelua. Alunperin se oli sovittuna jo perjantaille, mutta olinkin vielä silloin sairaalassa. Täytyy kehua kyllä Salon sairaalan hoitajia, jotka väsymättä jaksavat hymyssä suin ja iloisin mielin hoitaa ja huolehtia vastuulleen annetuista asiakkaistaan 💖 Perheen miesväki oli kotona keskenään sairaalassa oloni ajan ja tällä välin ehti myyntiin yksi suuri uutuuskin 😁 Tuotekuvauksen teki mies, minun neuvoessani messengerin välityksellä 😎 Ei varmaan paljon eroa huomaa kumpi meistä on kuvan ottanut?! Kyseessä on luonnollinen, luomu ja vegaaninen Oliiviöljy Nestesaippua, joka käy paitsi käsi- ja suihkusaippuaksi, myös shampoona, parranajoon, siivoussuihkeeksi ja jopa pyykin käsinpesuun! Itse olen nyt jonkun aikaa pessyt tällä tukkaani ja nyt sairaalasta päästyäni myös koko vartalon. Mukavaa että rasvaamista ei tarvitse…
Tervehdys arvoisa lukijani :)Olin päättänyt jokin aika takaperin etten kirjoittaisi enää yrittäjyydestä blogiini, koska minut mielletään niin vahvasti tuotemerkkini kanssa samaksi asiaksi, että minulle ei haluta suoda omaa mielipidettä tai lupaa tuntea tunteita yrittäjyyteni taipaleella. Tänään tuntuu kuitenkin, että vielä kerran on pakko kirjoittaa, niin paha mieli minulle tuli 🙁 Tuotemerkkini tarina alkoi noin 1,5 vuotta sitten pienenä näpertelynä ekologisempien valintojen innostamana. Kaikkihan, jotka ovat seuranneet blogiani tai elämääni, tietävät, että olen taustaltani katulapsi, huumeidenkäyttäjä, masentunut jne ja, että koulutukseltani olin peruskoulun käynyt vailla ammatitutkintoa aina viime vuosille saakka, jolloin vihdoin sain itselleni ensimmäisen tutkintoni tuotekehittäjänä. Yrittäjyyteen minulla ei ole ollut mitään lähtökohtia, ei koulutusta, ei edes kurssitaustaa. Sairastamani sosiaalisten tilanteiden pelko on rajoittanut elämääni siinä määrin, että kursseilla käyminen tai jopa muiden yrittäjien kanssa tapaaminen on täysin poissuljettu vaihtoehto elämässäni. Olen siis ollut tässä 100% yksin. Kun aloittelin ihanaa tuotemerkkiäni halusin olla reilu jälleenmyyjiäni kohtaan enkä myynyt itse suoraan…
Moikka moi ihana lukijani! Tänään taas luvassa rehellisen raadollista löpinää yrittäjyydestä. Aloittelevan yrittäjän virheitä ja mietintöjä. Topaz Oy perustettiin maaliskuussa 2018. Sen tehtävä oli toimia pohjana pienelle käsityö-näpertelylleni; Saaren Taika kosmetiikka- ja pyykkietikka tuotannolleni. Mitäpä tiesin silloin Saaren Taian tulevaisuudesta, en mitään! Mutta tänään olen jo vähän viisaampi. Jo muutama bloggaus sitten murehdin aloittelevan yrittäjän naiviuttani muutamissa hintavissa ulkoistushommeleissa, joissa en ymmärtänyt tehdä sopimusta, en aikataulua, en mitään kirjallisesti. Tänään maksan hintaa siitä useita kymmeniä tuhansia 🙁 Tietenkään yritykselläni ei ollut säästössä kuin sen verran rahaa, joka alustavasti hintaa kysyessäni hinnaksi varmistui, kahteen otteeseen. Mutta hintalappu hommalle lopulta pompsahtikin kolminkertaiseksi! Ja maksaahan se täytyy, onneksi edes sain hieman maksuaikaa lopulle sovittua. Homma oli mahtava tottakai, lopputulos on upeaakin upeampi, kuten olette aivan varmasti huomanneet! Tuo hintahommeli vaan yllätti ja vieläpä tällaiseen rakoon, kun myynti on muutenkin hiljaista. Eli tappiolla on menty syksystä asti. Ensin tuli suuren nousun mukanaan tuomat tilalaajennukset…
Tervehdys arvoisa lukijani! Mitenkäs sinulla on mennyt juhannus? Itselläni hiukan ikävissä merkeissä, sillä olen siitä “Salkkarin” haastattelusta asti kärsinyt kovasta vatsakivusta, puristavasta tunteesta rinnassa, raajojen puutumistuntemuksista ja sydänkivuista. Eilen taisi olla todella kovaa närästystä johon ei auttanut Rennietkään vaan vasta ruokasooda+vesi-litkulla lähti kovat poltot rinnasta ja selästä hälvenemään ja olo oli sellainen, että pystyi jo itkemättä olemaan. Yöllä heräilin kuitenkin vatsakipuun, jota voisin kuvailla puukolla repimiseksi koko vatsan leveydeltä. Tänään se puristava tunne on taas rinnassa, sydämessä tuntuu kipua silloin tällöin ja vatsaa sattuu enemmän ja vähemmän vuorotellen koko ajan. Alan olla jo itsekin sekaisin miettiessäni mikä voisi johtua mistä, olen vuoroin todennut itselläni olevan stressiperäisen ahdistuksen, suolistotulehduksen, sydänkohtauksen, närästyksen jne. Alan kuitenkin kallistua paniikkikohtauksen kannalle, sillä tällaista samanlaista on ollut ennenkin, mutta ei koskaan 4 päivää kestävänä tosin 🙁 Mistä se sitten voisi johtua? Itse alan kallistua sille kannalle, että lehtijuttua varten tarkistamani liikevaihto oli omallekin mielelleni hiukan liikaa,…
Heips! Tässä nämä lehtijutut minusta, tai osa niistä. Nämä kun olivat vanhassa blogissani toiseksi suosituinta lukemista kautta aikojen 🙂 Osa lehtijutuista on valitettavasti kadonnut aikojen saatossa, mutta tässä nyt nämä jotka ovat jääneet talteen. Ja tästä linkistä pääset katsomaan mm. menneet valokuvanäyttelyni, valokuvauksen saralta tulleet kilpailusijoittumiseni jne: https://www.saarentaika.com/kuka/ Huumekoukusta selvinnyt Johanna kehitti hittituotteen mutta kieltäytyy sankariyrittäjyydestä. Menestynyt luonnonkosmetiikkayrittäjä Johanna Amnelin puhuu suoraan vaikeista kokemuksistaan ja kamppailustaan masennuksen kanssa. Hän uskoo, että myytti aina pärjäävästä yrittäjästä on jo murtumassa. Kun salolainen Johanna Amnelin päätti pari vuotta sitten kehitellä mahdollisimman ekologisen pyykinhuuhteluaineen, hän ei arvannut, mitä siitä seuraisi. Sosiaalisen median kautta Amnelinin valmistama pyykkietikka nousi nopeasti hitiksi ja hän alkoi valmistaa lisää luonnonkosmetiikkatuotteita. Ensimmäisenä toimintavuotena Saaren Taika -yrityksen liikevaihto kipusi jo puoleen miljoonaan euroon, tänä vuonna se on tarkoitus ylittää reippaasti.Lue loppuun OP:mediassa https://op.media/yrityselama/yrittajyys/huumekoukusta-selvinnyt-johanna-kehitti-hittituotteen-mutta-kieltaytyy-sankariyrittajyydesta-83c48a882d524f408d7fdca8c3e1bc4a?fbclid=IwAR04lImSlSGwUgSCAymlYjK765xyiGHtcjlx2sZv5ztDaN6o3cjPDFhrBXk — Vankilassakin istunut Johanna ponnisti nelikymppisenä toimeentulotuelta keskiluokkaan: ”Mietin edelleen, miten voin olla tässä” Pontus-koira auttoi jaksamaan, kun Johanna Amnelinilla…
Tervehdys arvoisa lukijani ja oikein ihanaa alkanutta viikkoa sinulle! Ihana maanantai! Monellakin tapaa! Aurinko paistaa, lämmin päivä tulossa, kauppa käy hyvin; ekologiset Saaren Taika tuotteet ovat suosionsa huipulla, rentouttava viikonloppu vietetty lapsivapaana mieheni kanssa pihatöitä tehden ja erilaisissa kauniissa paikoissa kävellen. Luin aamulla tyttäreni koskettavan riipaisevan blogikirjoituksen äitienpäivään liittyen ja siihen mitä perheemme, ja erityisesti tyttäreni on joutunut kokemaan aikaisemmin elämässään. Lukukokemus oli samaan aikaan vaikea, että ihana. Rakas äiti, anteeksi että suljin sinut ulos elämästäni. Olin aikuisikään asti vihainen ja syytinkin äitiäni monista asioista. Olin vihainen tämän (omien sanojeni mukaan) ”hylätessä” minut vauvana; asuin isovanhempieni luona muutaman vuoden, sillä äitini oli 20-vuotias rikollinen ja huumeriippuvainen, eikä pystynyt huolehtimaan minusta. Vanhempani olivat eronneet ja isänikään ei ollut parhaimmasta päästä vaan täyspäiväinen juoppo ja rikollinen. Syytin äitiäni kaikesta vääryydestä, puoli-isäni aiheuttamasta pelosta ja väkivallasta, jota valitettavasti jouduin kokemaan ollessani lapsi. Olihan äitini valinnut itselleen kamalan miesystävän, joka teki elämästäni h***ettiä. Olin…
Moikka moi arvoisa lukijani! Mikäli olet seuraillut minua blogissa tai somessa niin tiedät varmaan, että sairastan masennuksen ja ADD:n lisäksi sellaista kurjaa sairautta kuin sosiaalisten tilanteiden pelko. Tämä sairaus ei juurikaan näy päälle, eikä sitä toisinaan itsekään muista ajatella, kuten tänään! Vanhasta muistista olisi nimittäin pitänyt ymmärtää, ja miehenikin asiasta vihjaisi, mutten reagoinut siihen, että jos tiedän, että samana päivänä on stressaava meno, kuten tänään lapsen HOJKS koululla, ei kannattaisi alkaa tekemään mitään muuta! Lähdin kuitenkin reippain mielin Taikatehtaaseen tarkoituksenani tehdä isompi, noin 90 kappaleen erä suosittua uutta Ruususaippuaa. Kaikki sujui mielestäni ihan hyvin, mutta jossakin kohtaa keskittymiseni on herpaantunut, koska saipputaikina alkoi jämähtää kattilaan jo ennen, kun olin saanut kaikkia aineksia joukkoon. Koko erähän siinä meni taas pilalle ja tappiot ovat jälleen tuntuvat 🙁 Mies sitten pääsikin toteamaan, että hänhän sanoi ettei kannata tänään mennä tekemään saippuaa. Ehkäpä ensi kerralla uskon häntä sitten! Sosiaalisten tilanteiden pelko ilmenee minulla juuri…
Moikka moi arvoisa lukijani! Tänään on ihana päivä! Aurinko paistaa, kevät on ovella ja mikä parasta; mun mies ei enää joudu viikonloppuisin töihin! Hän nimittäin on Saaren Taialla nyt tuotevastaavana töissä, eli vastaa sekä voiteiden, että pyykkietikoiden tuotannosta. Se taas tarkoittaa, että meillä on vihdoin ja viimein neljän vuoden yhteiselon jälkeen ekoja kertoja koko viikonloput perheen kesken, tällaista herkkua ei vuorotyöperheissä aina päästä kokemaan ja meidän yhteiset viikonloput voikin koko neljän vuoden ajalta laskea yhteen meidän kummakin sormilla, se ei ole paljoa n. 1500 päivästä. No, nyt se on toistaiseksi ohi ja toivon totta totisesti, että näin voisi jatkua mahdollisimman pitkään! Vaan mikään ei elämässä ole varmaa, muuta kuin epävarma ja etenkin tällä alalla, jossa kilpailu on todella kovaa! Uusia pyykkietikan- ja saippuan valmistajia tippuu markkinoille kuin sieniä sateella ja multa onkin kysytty jo muutamaan kertaan, että mitä mieltä olen näistä uusista valmistajista, joita on tulossa markkinoille? Mä olen sitä…
Moikka! Mun piti sillon yks ilta kirjottaa väsymyksestä ja siitä miten tällaiset sosiaalisesti rajoittuneet väsähtävät pelkästä kauppareissusta, mutta kirjoitinkin asiaa yrittäjyydestä ja siitä miten jotkut maahantuojat kilpailevat itse hinnanpolkumeiningillä omien jälleenmyyjiensä kanssa. No tänään mä voisin sitten kirjoittaa sulle siitä aiheesta, että mitä se sellainen sosiaalinen rajoittuvuus on ja onko kyseessä mun keksimä sana vai onko tuollainen sana oikeesti olemassa? Mä pidän itse itseäni sosiaalisesti rajoittuneena enkä ole aiemmin nähnyt tai kuullut kyseistä sanaa joten olen aina olettanut, että se saattaa olla mun keksimä. Voi toki olla, että sana on jo ollut olemassa ja se on vaan jostakin tullut alitajuntaani. No, tuo sana ei tässä ole mikään jutun ydin, vaan jutun ydin on sellainen luonne, sairaus tai ominaisuus, jonka vuoksi esim. kaupassa käyminen väsyttää ihmisen niin kovasti, että se tarvitsee sen jälkeen unta. Mulla itselläni on ihan diagnoosikin tuohon ja se on sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen kirjoitellut siitä useita kertoja…
Olinhan nuorena aito katulapsi, nukuimme usein rappukäytävissä, lehtiroskiksissa, varastetuissa autoissa, ihmisten ulkorakennuksissa jne. Myöhemmin “käväisin” pariin kertaan vankilassa ja sain lapsen aivan liian lapsellisena vielä itsekin, ratkesin koviin huumeisiin, pääsin niistä vain mennäkseni väkivaltaiseen parisuhteeseen ja sairastuakseni yli 10:n vuoden vaikeaan masennukseen. Olen siis tullut sieltä pohjalta. Ihan oikeasta pohjasta, ei mistään “hienoperseiden” pohjasta jossa on kuukausi syöty makaronia ja tonnikalaa, vaan ihan aidosta pohjasta, huonoista lähtökohdista ja vielä huonommista elämänvalinnoista, huono-osaisuuden vuosikymmeniä kestäneestä kierteestä.
Moikka moi arvoisa lukijani! Tänään ajattelin kirjotella hiukan tuntojani yrittäjyyteen, masennukseen ja omaan jaksamiseeni liittyen. Aika moni varmasti ihmettelee miksi kukaan luopuisi hyvin nousuun lähtevästä liiketoiminnastaan ja totta puhuakseni itsekin olen joka toinen päivä kahden vaiheilla siitä, että olenko oikeasti valmis siitä luopumaan vai en? Luopumisesta vaikeinta tekee se, että kauppa alkaa vasta olla pääsemässä hyvään alkuun ja luovuttaessani sen avaimet jatkajalleni en tule koskaan kokemaan sen huippuhetkiä, jotka aivan varmasti ovat vasta edessä päin. Vaikeaa on myös luovuttaa rakastamani somekanavat uuden yrittäjän haltuun ja samalla menettää aivan mahtavat someseuraajat joiden ansiosta olen jaksanut painaa näinkin pitkälle. Luopumispäätöstä helpottaa taas tieto, että on aikaa enemmän luovuudelle, valokuvaukselle, bloggaamiselle, kodille, perheelle ja kaikelle muulle mitä rakastan! Aika oli silloin eri, kun muutimme tänne saareen syksyllä 2016, silloin minulla oli vielä aikaa valokuvata, kävellä, tehdä terveellistä ruokaa, leipoa päivittäin, siivota, puuhata koirien kanssa, pyöräillä, hoitaa puutarhaa ja tehdä kaikkea mitä normaalit omakotiasujat…
Moikkamoi arvoisa lukijani (joka todennäköisesti olet myös yrittäjä 😀 ) Ajattelin tänään jakaa muutaman tiedonmurusen itseltäni Sinulle liittyen valokuvaamiseen ja erityisesti tuotekuviin. Yhtenä osana menestyksekästä somestrategiaani oli parempien tuotekuvien ottaminen ja olenkin saanut niin paljon kehuja uusista tuotekuvistani, että ajattelin jakaa muillekin saman alan yrittäjille ne vinkit ja niksit joita itse olen käyttänyt tuotteideni kuvaamisessa. Verkkokauppiaana täytyy aina pitää mielessä, että tuotekuva on se ensimmäinen asia jonka mahdollinen ostaja näkee tuotteesta ja jos kuva on huono, ostaja ei välttämättä edes siirry lukemaan itse tuotteen kuvausta ja näin todella hyväkin tuote voi jäädä ostamatta, kun taas hyvin toteutettu tuotekuva houkuttelee ostajaa tutustumaan tuotteeseen tarkemmin ja mitä todennäköisemmin tekemään myös ostopäätöksen. Itse kuvaan kaikki tuotekuvat aina järjestelmäkameralla ja mikäli sinulla ei sellaista ole niin suosittelen katsomaan käytettyä vaikkapa Kameratorilta tai vastaavista liikkeistä joissa myydään käytettyjä tarkastettuina ja hyvä kuntoisina alkaen jopa alle 50€:lla. Kameraa valitessa, jos budjetti antaa myöden, kannattaa valita niin uusi vaihtoehto kuin on tarjolla…