Tag

Historialliset kohteet

Browsing

Uhripaikat ovat pakanallisia paikkoja erilaisten taikojen tekemiseksi. Salon seudulla uhrattiin vielä pitkään kristinuskon saapumisen jälkeenkin, ikäänkuin varmuuden vuoksi. Muurlasta löytyy tiettävästi eniten uhripaikkoja koko Salon seudulla ja neljä uhripaikkaa löytyy ihan keskustan tuntumasta mm. Kellomänty löytyy, joka ihan kirkon vierestä, kirjastoa vastapäätä. Männyssä on soitettu joskus kirkonkelloja, mutta se luetaan myös uhripaikaksi ja mitä ilmeisemmin siihen on myös uhrattu aikoinaan. 1800-lukulaisen uskomuksen mukaan uhripuun oksille viedyt luut ovat suojanneet lapsia metsän pedoilta. Muurlan puun tarkkaa tarkoitusta ei tiedetä, muuta kuin, että siinä on nimensämukaisesti pidetty joskus kirkonkelloja. Muurlassa sijaitseva Ruotokivi on ollut käytössä vielä 1800-1900 lukujen taitteessa ja sille on uhrattu kevään ensimmäisen suuren saaliskalan pää joka oli asetettu kivelle. Uhrikivi sijaitsee pienen kallion huipulla oikealla puolella kun tullaan Suolopin tielle, kohdassa on pieni ruohikkoinen levennys mutkassa juuri ennen taloa tien vasemmalla puolen, ja itse asiassa, huipulla on kolme mahdollista kiveä, joten varmuutta ei ole mikä näistä on juuri se Ruotokivi. Viereisen…

Kanootti- ja patikkareitistöksi merkattu Pohjankoski Perniönjoella on ihan kiva paikka käydä ihastelemassa kosken pauhuja vaikka autollakin. Lähistöllä seisovat lukuisat vanhat kartanot ja tilat ovat myös mukavaa katseltavaa. Sillan lähistölle saa jätettyä auton pienelle peltotielle, joka johtaa opastetauluille. Tästä on lyhyt matka kävellä kallioille, joiden alapuolella joki virtaa ja koski pauhaa. Vastapäätä on vanha korkeahko kivirakennelma, joka antaa paikalle erikoislaatuista tunnelmaa. Perniönjokilaaksossa on asutusta ollut jo satoja vuosia ja joenvarren esihistorialliset löydöt kertovat alueen pitkästä asutushistoriasta. Alueen vanhoja rälssitiloja ovat mm. Melkkilän, Paarskylän, Yliskylän kartanot sekä Pohjankartano. Suurtiloihin kuuluu myös mm. Pohjankylän Halla, joka näkyi olevan tällä hetkellä myytävänä. Tilat ovat vuosisatoja viljellyiden peltojen ympäröiminä. Perniön alueella toimineet kolme ruukkia toivat sinne paljon varakasta säätyläisväkeä. Ruukinpatruunat, kirjanpitäjät ja isännöitsijät sijoittivat varojaan alueen maatiloihin ja sijoitusten tuloksena syntyi uusia suurtiloja. Vaaleanpunainen suuri mäen päällä seisova kartano on Pohjankartano, keskiaikainen asumakartano, jonka kahdessa koskessa (Pohjankoski, Hamarinkoski) oli myllyjä 1600 luvulla. Myöhemmin Pohjankoskessa toimi saha vuodesta 1745…

Nakolinnan luontopolku sijaitsee kallion laella ja sitä ympäröivässä metsässä aivan Halikon Prisman tuntumassa. Opastettu reitti kulkee noin 2 kilometrin matkan mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä mukavan vaihtelevan maaston ja kauniiden näköalojen ansiosta. Rastit on merkitty sinipohjaisilla joutsenmerkeillä ja jokaiseen rastiin liittyy kertomus. Ensimmäiseltä rastilta luontopolku alkaa ja päättyy. Nakolinnan kalliolla kasvaa punakukkaista mäkitervakkoa, iso- ja keltamaksaruohoa, kallioimarretta, aho- ja niittysuolaheinää, keltamataraa, huopakeltanoa, mansikkaa, vadelmaa ja kanervaa. Kalliolta näkee myös Majalan krouvin. Krouvista on maininta jo vuodelta 1556, jolloin se toimi kestikievarina Turun ja Viipurin välissä Kuninkaantiellä. Nykyinen krouvi on rakennettu 1810 luvulla Joensuun kartanon maille. Kalliollta avautuu kaunis näkymä Halikkoon. Voit nähdä Joensuunkartanolta Halikon kirkolle asti menevän puukujan, kirkon, Halikon vesitornin, kauppakeskuksen ja Joensuun kartanon pellot. Alueelta on myös löytynyt ehkä koko Pohjoismaiden upein hopea-aarre, jonka löysi halikkolainen torppari Karl Ollikkala vuonna 1887. Vaatimattoman saviastian sisältä paljastui kullattu hopeinen krusifiksi ketjuineen, kaksi hopeista papinristiä ja 36:ta filigraanikoristeisesta helmestä koostuva kaulaketju. Aarre on…

Hamarijärven pohjoisrannalla olevan grillauspaikan läheisyydessä sijaitsee yksi Salon alueelta löytyneistä ryssänuuneista. Uuni löytyy noin 25 metriä ennen grillipaikkaa polun vasemmalla puolella Kirjakkalan ruukin suunnalta tullessa. Uuni on hyvä kuntoinen ja erottuu maastosta selvästi jo polulta katsottaessa. Paikalta löytyy myös miilukumpu jonka ympärillä 5 kuoppaa eli ilmansäätöaukkoa. Ryssänuuni on ilmeisesti joko miilumajan tai potaskanvalmistuspaikan jäännös. Potaskaa eli ruukkutuhkaa valmistettiin etenkin koivun tuhkasta, jolloin tuhka liuotettiin vedessä ja kuivattiin. Potaskaa käytettiin ennen ruuan esim. lipeäkalan valmistukseen, lasin- ja suovan raaka-aineena ja lannoitteena. Miiluissa poltettiin puuta vähällä ilmalla hiileksi ja hiili kärrättiin Teijon, Matildan ja Kirjakkalan ruukkeihin. Miilukumpareita löytyykin Teijon alueelta noin 200 ja ne sijaitsevat yleensä jonkun vesistön, kuten järven tai suon lähettyvillä. Uunin takaosassa on savuaukko: Ryssänuunin jälkeen tulee mukava grillauspaikka josta löytyy mm. wc ja puuvaja. Voi paikalta pulahtaa vaikka uimaankin. Sijainti: Santanokantie 1-3 Salo, Kirjakkalan ruukilta Hamarijärven reunaa vasemmalle kiertäen, opastetaulussa näkyvän nuotion kohdille (punainen nuoli), matkaa tulee sinne parisen kilometriä, mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä…

Vanutehtaankadulla, Vanumammantiellä ja Katajamäentiellä sijaitsee useita kansainvaellusajan- ja roomalaisajan hautaröykkiöitä. Vanumammankadulla heti vanhan tehdasrakennuksen viereisessä metsikössä melkein rivitalojen takapihalla oli ensimmäinen hautaröykkiö joka on kaivettu ja ennallistettu. Alueella on myös kellari, jonka perustuksista on löytynyt kansainvaellusajan asehauta ja vanhempia roomalaisajan hautauksia koruineen. Vanutehtaalta tunnetaan yhtensä kolme roomalaisajan ja kuusi kansainvaellusajan hautaröykkiötä. Vanutehtaan peltorinteeltä on löydetty myös nokialueita, jotka on tulkittu palokuoppahaudoiksi. Ainakin yksi kuopista ajoittuu 400-luvulle. Näiden lisäksi tiedetään, että Vanutehtaanmäellä on asuttu jo varhaisella metallikaudella. Katajamäentieltä pääsee suuremmalle muinaisjäännealueelle, jolla sijaitsee 12 hautaröykkiötä ja kaksi erillistä asuinpaikkaa. Pohjoisin asuinpaikka ajoittuu esiroomalaiseen ja roomalaisaikaan. Viereinen röykkiö on kansainvaellusajan alusta. Alunperin pronssikautiseen röykkiöön on tehty hautauksia kansainvaellus- ja merovingiajalla. Rinteessä on 9 röykkiötä ja rinteen puolivälissä on tasanne jolla on pronssikautinen- ja varhaismetallikautinen asuinpaikka-alue ja sen päällä osittain roomalaisaikainen hautaröykkiö. Yhden osittain tuhoutuneen röykkiön päälle on rakennettu rekivaja, vajan näkyvä kiveys lienee rekivajan peruskiveystä. Katajamäentien toiselta puolelta on tehty Salon…

Kiskossa tuntuu sijaitsevan kaivosta toisen jälkeen ja Metsämontun kaivos on yksi niistä, joissa kaivosrakennus ja sen kiskot on vielä osin jäljellä. Rakennukset ovat huonossa kunnossa, eikä niiden sisälle pidä missään nimessä mennä! Paikka sopiikin vain kaivostoiminnan ympäröimän tärveltyneen luonnon tutkiskeluun sekä kaivoshistorian tutkimiseen. Kaivosta ympäröinyt aita on aikoja sitten kadonnut ja alueelle pääsi helposti kulkemaan. Maa oli paikoin märkää ja värjäsi kengät punaiseksi. Kaivoksesta louhittiin aikoinaan sinkkiä ja se oli toiminnassa vuosina 1951-1975. Sinkin ohessa kaivos tuotti jonkin verran kuparia, lyijyä ja kultaa. Esiintymä Metsämontusta löytyi vuonna 1946 ja kaivos oli Outokummun omistama. Suomessa on ollut merkittävää kaivostoimintaa jo 1500 luvulta lähtien ja 1530 luvulla Suomessa oli jo useita satoja kaivoksia. Kaivostoiminnan kukoituskausi sijoittuu kuitenkin 1900 luvulle, jolloin malmivarojen luultiin jo ehtyneen, kun 1910 vuonna löytynyt Outokummun malmio antoi toivoa paremmasta. Malmion löytyminen aloitti uuden kauden kaivostoiminnassa ja 1920-1940 toteutunut kansallinen malminetsintäprojekti sekä toisen maailmansodan jälkeiset sotakorvaukset edesauttoivat kotimaista kaivostoimintaa. Sijainti: Metsämontuntie 132 25550 Salo Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4montun_kaivos https://www2.uef.fi/fi/kaivostutkimus/kaivostoiminnan-kehitys-suomessa

Hakastaron Linnavuori on Tammisaareen menevän tien varrella, heti Salon Suolahuoneen jälkeen vasemmalla, juuri ennen suurta Toravuorta. Linnavuoren tyvestä löytyy opaste jossa kerrotaan alueella sijainneen muinaislinnan ja sen olevan lain suojaama muinaisjäännös. Mäen päälle on kohtalainen nousu hyväkuntoista polkua pitkin ja laelta aukenee hiukan puiden suojaaja näköala Uskelan kirkolle, Saloon ja Suolahuoneelle. Mäkeä ympäröivät pellot joita voi kuvitella viljellyn jo satoja vuosia sitten. Mäen etelärinteessä on edelleen nähtävillä jälkiä vallimaisesta varustuksesta ja vuosisadan vaihteen tienoilla tehdyissä kaivauksissa löydettiin kivien välistä kalkkikivilaastia. Mäessä näkyy useita kuoppia joiden tarkoitus on jäänyt epäselväksi, mutta kuopat ovat saattaneet olla nauriskuoppia. Nauriskuoppa kaivettiin entisaikaan naurismaan läheisyyteen, yleensä läpäisevään maahan mäen rinteeseen tai harjun huipulle. Nauriit säilyivät kuopassa talven yli ja nauriskuoppia arvellaan pohjolassa olleen yhtä kauan kuin nauriin viljelyäkin, eli ainakin vuodesta 322 eaa. Kallion päälle sammalemaahan kasvaneet puut olivat erikoisen muotoisia, osa oli tuulessa jo kaatunut, mutta vahvimmat ovat pysyneet pystyssä. Linnavuoriaikaan kalliot pidettiin paljaina, linnavuoriaika Suomessa oli rautakaudella ja etenkin…

Juvankoski Salon Perttelissä Pernjoen varressa on yli 21 metriä korkea ja 310 metriä pitkä koski jonka rannoilla sijaitsevat vanhat historialliset rakennukset joita ovat mm punainen vanha saharakennus, keltainen 1800 luvulta peräisin oleva päärakennus, jota paperitehtaan aikoina on käytetty kartongin tuotannossa ja joka on maamme vanhin paperiteollisuuden säilyneitä tuotantorakennuksia sekä vanha vesivoimala ja muita rakennuksia. Joen rannoilla näkyvät kivirakennelmat ovat vanhaan vesivoimalaan liittyvän 200m pitkän  vesirännin kivijalustoja. Rakennusten sisälle ei kannata mennä, sillä ne näyttivät olevan erittäin huonossa kunnossa. Sijainti: Juvankoskentie noin 211 kohdalla Perttelissä Lähde: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4942

Rikalan linnamäki on muinaislinna-alue Halikossa erään ison kumpareen lealla. Lähistöllä on myös Rikalan museomäki ja muinaisjäännealue. Museomäeltä päin tultaessa linnamäki jää vasemmalle (kuvassa alla). Linnamän alapuolella on opastetaulu, josta voi lukea linnamäen historiaa. Rikalan muinaislinnan korkeimmat kohdat ovat 59 metriä merenpinnan yläpuolella. Lounais- ja kaakkoisrinteillä kiertää noin 160 metriä pitkä kivivalli joista osa on vielä selvästi erotettavissa. Vallissa on näkyvillä parissa kohtaa laajempia kiveyksiä joiden oletetaan olleen vallin läheisyydessä olleita erillisiä rakennelmia. 2 metriä leveän kylmämuuratun kivivallin pohjan arvellaan olleen paaluvarustuksen pohja ja itse linnavuoren rakennusajankohta ajoittuu suunnilleen rautakauden lopulle. Pronssi- ja rautakaudella Halikonlahti ulottui pidemmälle mantereelle. Rikala linnavuori ja vieressä oleva Rikalanmäki olivat molemmat alkujaan meren rannalla. Viikingit kävivät viikinkiaikaan tällä alueella ahkerasti kauppaa. Myöhemmin maan kohottua Rikalanmäelle pääsi edelleen purjehtimaan Halikonjoen suulle. “Rikala saattoi olla alkuaan hämäläisten satama, sillä sieltä oli yhteys Hämeenlinnaan. Varmuutta ei ole, onko keskiaikaisissa asiakirjoissa Varsinais-Suomesta mainittu Portus Tavastorum, Hämäläisten satama, ollut juuri Rikala, mutta lähialueilla…

Perttelin kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee entisessä Perttelin kunnassa Salossa. Kivikirkko rakennettiin todennäköisesti noin vuosina 1500–1520. Museovirasto on määritellyt Perttelin kirkkomaiseman ja Perttelin kirkolle Uskelan Isokylän emäkirkon sivuitse johtavan historiallisen Hiidentien yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Sijainti: Kaivolantie 25360 Pertteli Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Perttelin_kirkko

Kemiönsaaren pohjoispäähän rakennettu Angelniemen puinen kirkko on valmistunut vuonna 1772. Sinne mahtuu 250 henkilöä ja se on rakennettu turkulaisen rakennusmestarin Matti Åkerblomin johdolla. Heinikossa on nähtävillä selvät polut rantakallioilta kirkolle päin ja voisi olettaa, että muinoin kirkonkävijät rantautuivat veneillään sopivaan poukamaan ja nousivat kalliota ja loivaa rinnettä pitkin kirkolle. Käyskentely kirkon takana rantakivikossa antaa kyllä tietynlaista historian tuntua. Angelniemen kirkolle pääsee mukavasti Kokkilan rannasta lossilla ja se sopiikin mukavasti pieneksi päiväretkeksi, joka on varmasti jännittävä, ainakin perheen pienimpien mielestä. Sijainti: Angelniementie 25230 Halikko Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Angelniemen_kirkko

Turilantiellä Kuusjoelta Vaskioon päin mentäessä oikealla puolella on pienen metsätien risteyksessä kyltti jossa lukee “Kustaan kaivanto”. Kulta-Kustaa oli paikallinen kullankaivaja joka yritti löytää kultaa Kakossuosta. Pieneltä hiekkatieltä erkanee vielä pienempi tie oikealle, risteyksessä näkyy pieni valkoinen  kyltti jonka tekstiä ei enää ole nähtävillä. Pikkutietä ei ajeta päähän asti, mutta opasteiden puuttuessa polun paikkaa on vaikea neuvoa, alla olevasta kuvasta voi paikkaa koittaa havainnoida, polku lähtee auton takaa vasemmalle. Keltainen merkkinauha puunoksassa kertoo, että olet oikeilla jäljillä. Mitään kylttejä tai opasteita paikalle ei ole. Polku tuntuu päättyvän umpikujaan mutta jatkuukin pienen kuusikon läpi ojan reunalle ja siitä eteenpäin kunnes tulee pieni lahonnut puusiltakyhäelmä. Jatka vielä jonkin matkaa pienen kallion juureen jonka sivua polku kulkee. Kaivanto on heti kallion takana. Harmi vaan, että myrskyt ovat kaataneet kaivannon päälle puita. Sijainti: noin Turilantie 466 paikkeilla Kuusjoella Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Voitilanpy%C3%B6li

Kreivinmäen ulkoilmamuseo eli Viurilan kartanon myllymäki Halikkossa. Tältä näytti talonpoikaismiljöö 1700-1800-luvulla. Kreivilän ulkomuseon mäellä on nähtävillä mamselli-tyylinen tuulimylly, myllärin torppa, aittoja, sudenkuoppa yms. Alueelle on vapaa pääsy ja sinne pääsee hyvin autolla joille on pysäköintipaikka ihan  alueen vierellä. Kreivinmäkeä on kutsuttu myös Maorlanmäeksi, Myllymäeksi ja Maunulan mäeksi. Nykyisen nimensä se sai Vuorentaan kreivi C. G. Armfeltin mukaan, kun hän lahjoitti Wiurilan tuulimyllyalueen ulkomuseoksi 1953. Kreivinmäen myllärin torppa on 1700-luvulta. Siellä asui torppareita vielä 1900-luvun alussa. Rikala-Seura ry osallistuu museoalueen ylläpitoon. Sijainti: Valtatie 1 24910 Halikko

Raatalantiellä Koskelle mentäessä on iso muistomerkki jossa lukee Kaupinlinna. “Kaupin linna Uljaasti Kauppi-herra ratsastaa linnastaan ja poikasensa pieni on hällä seuranaan. Kullasta loimet loistaa ja ohjat orhien, hopeakengät hohtaa jaloissa ratsujen. Mut rautaportti raskas se kiinni kumahti, ylt`ympärillä kaiku etäällä vastasi. Ja jouluaamun tähdet taivaalla kimaltaa, kun Herran temppelille näin Kauppi matkustaa. Vaan kummun alla Kauppi katsahti linnaan päin ja riemu huulillansa hän haastelevi näin: “Ei asuntoa moista maan päällä avaran ! Tuskinpa lintu lentäis, yl`linnan korkean.” Majasta matalasta nyt ratsun etehen käy ukko harmaapäinen, apua rukoillen. “Pois tieltä parempien” niin hälle ärjähtää komea Kauppi herra, pois väistyy harmaapää. Vaan poika pienokainen se kysyy taatoltaan: “Me voisimmeko tulla noin kurjiks milloinkaan ?” “Hikoilla taivaan Herra kyll` aika lailla sais, niin syvälle jos meitä Hän sortaa koettais” Näin vastas röyhkeästi ritari kerskaillen. vaan vihdoin poikinensa hän saapui kirkollen. Ja Kauppi poikinensa taas kulkee kotihin, etäältä linnan vuori jo siintää silmihin. Vaan…

Teijolla sijaitseva Hamarijärvi on erittäin kaunis ja mielenkiintoinen kohde. Järveä ympäröivällä alueella voi nähdä historiallisia rakennuksia, jotka ovat käytössä vielä tänäkin päivänä. Hamarijärvellä on useita uimapoukamia ja kallioita joilta voi helposti pulahtaa järven tummaan suloiseen veteen virkistäytymään. Korkeat paljaat kalliot kertovat jääkaudesta, jolloin suuret jäämassat hioivat ropoiset kalliomme tasaisiksi ja jääkauden jälkeinen meri huuhtoi ne paljaiksi. Kallioilta on upeat näköalat yli Hamarijärven ja paikka onkin mukava päiväretkikohde. Hamarijärvelle saavuttaessa voi ihastella vanhoja rakennuksia ja niiden ympärillä mutkittelevia puroja sekä niiden ympärille levittäytyvää kaunista kasvillisuutta. Sijainti: Hamarijärventie 62 25570 Teijo

Tunneli on valmistunut 1927 ja on 111 metriä pitkä ja se korvattiin uudella tunnelilla 1990-luvulla. Tunneli huojuu sanoinkuvaamattomalla tavalla junan mennessä läpi saman vuoren viereisestä tunnelista. Hylätyssä tunnelissa on oivallista valokuvata hieman erilaisia kuvia. Sijainti: Turuntie 363 kohdilla Halikossa Lähde: http://personal.inet.fi/koti/pertti.itkonen/tunneli.htm

Halikon nykyinen kirkko on valmistunut arvioiden mukaan noin vuonna 1440. Maria Armfelt laajennutti kirkkoa vuonna 1799, koska kirkko oli jäänyt ahtaaksi ja oli huonossa kunnossa. Laajennuksessa kirkko sai itäpuolelle uuden kuoren. Vuosina 1813-1815 kirkolle tehtiin suuremmat laajennustoimet. Pitkäkirkko laajeni ristikirkoksi. Tämän laajennuksen rahoitti Joensuun kartanon varakreivi Kustaa Armfelt ja Wiurilan kartanon kreivi August Armfelt. Laajennuksen edestä piti purkaa sakasti, asehuone sekä Hornien hautakappeli. Hornien haudat jäivät kirkon alle. Eteläsiipeen taas rakennettiin Armfelt suvulle oma hauta. Kirkon vieressä oleva kellotapuli on järjestykseltään kolmas ja on rakennettu 1773. “Kirkon rakentamiseen liitty kansantarina Elinan surmasta, jonka mukaan Klaus Lydekenpoika Djäkn poltti vaimonsa ja lapsensa. Hänen tyttärensä Cecilia oli naimisissa Henrik Olavinpoika Hornin kanssa, ja isänsä syntien sovitukseksi Cecilia sai Henrikin rakentamaan Halikon, Perttelin ja Salon kirkot. Hornien vaikutus kirkkoon on selvä, sillä Joensuun kartanolla oli pappien nimitysoikeus 1440-luvulta lähtien. Myöhemmin tarina on saanut toisen version, jossa Uskelan Kärkän tilan herra “Huurni”, joka joutui…

Kiskon kirkkojärven itärannalla sijaitsi Haapaniemen linna, josta enää on jäljellä kellarikerros. Se on rakennettu 1500 luvulla ja on yksi rannikkoseudun vanhimmista aateliskartanoista. Isonvihan aikoihin 1700 luvulla linna raunioitui jättäen jälkeensä vielä nähtävillä olevan holvatun kellarikerroksen. Alue on asuttu viimeistään 1300 luvulla ja ensimmäiset merkinnät Haapaniemestä on vuodelta 1469. Haapaniemen ensimmäinen tunnettu omistaja oli Krister Frille. Suomen 1500-luvun kivikartanot, joista valtaosa sijaitsi Varsinais-Suomessa, kuuluivat mahtisuvuille, kuten Horneille, Totteille ja Flemingeille. Haapaniemi oli Henrik Klaunpoika Hornin pääkartano 1540-luvun puoliväliin asti. 1600-luvun loppupuolella kartanon omistus siirtyi Flemingeille. Linna rakennettiin ilmeisesti vuosien 1450 ja 1525 välisenä aikana. Fiskarsin ruukki sai jo 1700 luvun lopulla raunioituneen kartanon omistukseensa vuonna 1737 ja vuonna 1883 omistus siirtyi Fiskars OY:lle. Itse kivirakennus jäi ilmeisesti asumattomaksi jo 1600 luvulla ja viereinen puurakennus alkoi hoitaa isäntäperheen kodin virkaa. Fiskarsin omistuksessa olleen säteriksi muodostetun tilan hoidosta vastasivat lampuodit, vaikka heitä rippikirjoissa välillä tituleerataankin lyhenteellä “B(on)de”. Linnassa tehtiin tutkimuskaivauksia 1910 luvulla ja sitä kunnostettiin…