Tag

sosiaalisten tilanteiden pelko

Browsing

Kaikki nämä yhdessä on aiheuttanut vakavaa ajatusten hajoamista, lähimuistin menetystä, väsymystä, stressiä ja kaikkein eniten yritystoiminnan toimimattomuutta. Vaikka kalenterit (sähköinen ja paperinen) ovat apuna muistilappujen lisäksi, on tällaisella ihmisellä hankaluuksia muistaa kaikki ja ottaa kaikki tarpeellinen huomioon. Siksi nyt onkin aika luovuttaa yrityksen hallinta sellaiselle, jolla on paremmat mahdollisuudet jatkaa yrityksen kasvua ja laajenemista 🙂

Ensimmäisiä laukauksia kuvatessa tunsin, miten päässä alkoi huimata ja jalat tuntuivat siltä, että menevät alta. Sain kuitenkin koottua itseni muutamien lähipöytäläisten mulkoiluista huolimatta ja kuvattua tapahtuman loppuun!

Olimme sopineet, että kyyditsemme erästä sukulaista bussille, jolloin lähtömme piti olla aika pian kahvien jälkeen. No. Sukulaiseni sai toisen kyydin ja siinä meni se tekosyy päästä tilanteesta pois nopeasti. Ei siinä sitten auttanut muu, kuin odotella tilanteesta pois pääsyä ja teeskennellä viihtyvänsä vaikka takaraivossa jyskytti jännitys ja tilanteen epämiellyttävyys.

Moikka moi ihana lukijani! Tänään taas suuri kiitollisuuden tunne valtasi mieleni, kun käyskentelin puutarhassani kuvaamassa eilen istuttamiani kuunliljoja. Havahduin siihen, että olen nyt 44-vuotiaana ostanut elämäni ensimmäset kuunliljat. Kuunlilja on yksi puutarhakasvien lemppareistani! Luultavasti siksi, että äidinäidilläni “Muorilla” oli niitä paljon puutarhassaan. Minun ollessa lapsi ja asuessamme Muorin vintissä, leikin paljon ystäväni kanssa piilosta ja kirkonrottaa Muorin pihassa. Silloin parhaat piilot löytyivät Muorin suurten kuunliljojen lehtien alta. Kauniit kuunliljojen taimet vaan ovat aina olleet kukkarolleni niin kalliita, ettei minulla ole koskaan elämässäni ollut varaa ostaa sellaisia! Edellisessä kodissamme, tuossa Isoluodon saaressa, löysin kaivon ympäriltä muutaman ja voi sitä ilon ja onnen tunnetta, kun sain vihdoin kukkapenkkiini monta kuunliljaa! Sitten muutimme ja kuunliljat jäivät vanhan kodin puutarhaan. Eilen sitten Salossa mieheni kanssa puutarhakauppoja kierrellessä ostoskoriini tarttui 5 kuunliljaa. Ne maksoivat 7,90€ kappale. Sen kummemmin asiaa silloin tajuamatta, että vihdoin minulla on varaa ostaa itselleni maailman rakkainta perennaa! Aiemmin nimittäin puutarhaani hankkimat…

Moikka moi ihana lukijani! Tänään sattui taas eteen se hetki, kun oli tarpeen tutkiskella kauppojemme tilastoja ja voit varmasti kuvitella, että tulos jälleen kerran yllätti iloisesti, sillä tällaista kasvua en todellakaan uskonut näkeväni näinkin poikkeuksellisena aikana kuin nyt on (koronakriisi)! Vuoden 2020 ekalla neljänneksellä (tammi-maaliskuu siis) oltiin myyty jo 416 000€:lla, kun vuonna 2019 ekan neljänneksen myynti oli vain 127 000€ (227,56 % nousu). Nyt huhtikuun 28. päivä myyntiä on kaikkiaan jo päälle 595 000€ eli liki puoli miljoonaa, kun se viime vuonna samalta ajalta on ollut vain 161 000€ (kasvua 269,57 %)! Tässä on skaalautumista tehty venyen ja paukkuen, mutta en tiedä millainen ennustaja pitäisi olla, että näin voimakkaassa kasvussa pysyisi sata prosenttisesti koko ajan kysynnän edellä 😉 Valikoimaakin on jouduttu supistamaan aika rajusti ja vaikka tuotannosta pois jääneet tuotteet onkin lueteltu kotisivuillamme, niin monesti kuulee joidenkin puhuvan saatavuusongelmista sellaistenkin tuotteiden kohdalla, joita emme valmista enää ollenkaan. Se onkin tosi harmillista,…

Moi. Tänään on ollut ihan paska päivä! Olen jo jonkin aikaa kärsinyt jonkinlaisesta kevätmasennuksesta tai kevät ahdistuksesta, joka on ilmentynyt alakulona, itseinhona ja itse syyttelynä sen vuoksi, että en jaksa juuri mitään, vaikka ilmat ovat olleet aurinkoisia ja päivät mitä kauniimpia! Tämä päivä ei ollut poikkeus. Pitkästä, pitkästä aikaa lapsivapaa viikonloppu ja kevään lämpimimmät päivät. Mikä voisi estää nauttimasta keväästä? No ihan kaikki! Arki lähiaikoina on ollut yhtä “viilettämistä”! Ollaan valmisteltu Perniöön varastohotellia eli organisoitu remonttia, valvontajärjestelmiä, sähköasennuksia, Saaren Taika tehtaanmyymälää ja niitä varten on ollut pakollista olla välillä puhelimessa tai tapaamisissa näitä tekevien ihmisten kanssa. Siinä samalla tietty hoitaa korona-arkea kotona ja pyörittää yritystoimintaakin. Tänään oli erään varastotilan tyhjennys ja meidän oli tarve olla paikalla. Samalla oli sovittu mahdolliselle uudelle asiakkaalle esittely varastotiloissa. Kaikki nämä viimeaikojen sosiaaliset kontaktoinnit ovat olleet ihan mielettömän kuluttavia minulle, vaikkei niitä ehkä muiden mielestä kovin paljoa ole ollutkaan 😀 Eräänäkin päivänä soitto remonttifirmalle ja…

Moikka moi ihana lukijani. Tässä istun toimiston koneella ja kuuntelen Spotifystä jotain ihan randomia. Olen istunut tässä ja tuijottanut tietokoneen näyttöä varmaan jo tunnin vailla minkäänlaista ajatuksen juoksua päässäni. Tosiasiassa minun piti aloittaa tämän bloggauksen kirjoittaminen jo päiviä sitten, mutta palautuminen rankasta viime viikosta on vienyt kauemmin kuin osasin odottaa. Päivätkin ovat menneet sekaisin mielessäni. En muista minä päivänä Me Naiset teki puhelinhaastattelun, enkä sitä minä päivänä Kotivinkki kävi täällä minua haastattelemassa? Vanhojen asioiden muistelu tuntuu kerta toisensa jälkeen vaikeammalta ja vaikeammalta. On asioita, jotka ovat jo arkielämässäni muististani haalenneet, mutta toisinaan joku haluaa niistä kirjoittaa ja silloin joudun palaamaan niihin kivuliaisiin valintoihin, joita olen joskus entisessä elämässäni tehnyt. Tälläkään kertaa en selvinnyt haastettalusta itkemättä ja haastattelusta oli lähtö suoraan seuraavaan tärkeään tapaamiseen; ostamaan liikehuoneistoa. Sekin meni aika sumussa. Muistan tarkistaneeni useaan useaan otteeseen myyjän tilinumeroa, ettei maksuni vaan mene väärään paikkaan. Muistan olleeni epävarma, onnistuuko maksu varmasti, ettei vahingossa…

Heipsan ihana lukijani! Tänään pääset lukumatkalle Särkisalosta Viinijärvelle, Viinijärveltä Kajaaniin ja Vuokattiin Holiday Club Katinkullan lumoihin! Lähtöaamun äänimaailma Särkisalon saaristossa, jossa kurkisperhe huuteli kutsujaan vastapäisellä pellolla: Viinijärven reissu tuli sikäli yllättäin, että alunperin vierailun piti tapahtua toisinpäin, eli mieheni läheisten piti tulla kesällä meille Särkisaloon, mutta sattuneen onnettomuuden vuoksi vierailu valitettavasti peruuntui. Kajaanin reissua taas ei pitänyt tapahtua ollenkaan, sillä Kajaanissa oli keväällä syntynyt linnunpoikanen, joka lajiltaan sopi kaveriksi meidän Luumupääkaija Lotalle, mutta liian pitkän hakumatkan vuoksi emme varanneet poikasta. No, sattuneen onnettomuuden vuoksi suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja koska lähdimme jo ajamaan Särkisalosta Viinijärvelle yli 400 kilsaa, ei parin-kolmensadan kilsan lisämatka linnun hakuun ollutkaan enää poissuljettu asia! Reissulle mukaan otin ihanan uuden Saaristo Lifestyle kylpypussukkani ja shampooksi Tyrnishampoon, saippuaksi Saariston suolasaippuan ja voiteeksi ah, niin ihanan Makadamian! Matka sujui leppoisasti, joskin Varkauden ABC:llä oli pysähdyttävä toimittamaan työhön liittyviä tiedostoja eräälle tavarantoimittajalle! Tämä onnistui laittamalla kännykästä Wifi Hotspot päälle ja menemällä…

Rento sunnuntai? Well.. Not! Äidillä oli “kinkerit” jonne meidätkin oli kutsuttu. Ajeltiin siis aamupäivästä sinne päin. Jännitystä pukkasi, onhan siellä paljon hieman vieraammaksi jääneitä sukulaisia, jotka varmasti kaikki haluavat kuulla miten kosmetiikkafirmallani menee. Otinkin jo varuiksi mieheltäni Propralin tärinää ja jännityksen tunteita ehkäisemään. Propral on minulle tuttu lääke. Sain sitä pahoinpitelyni jälkeen (ex mieheni yritti kuristaa minut, mutta kirjoitan siitä ehkä joskus toiste), sillä siitä minulle tuli pitkään kestänyt tärinä, joka ei lainkaan loppunut. Silloin söin jonkun aikaa Propraleja. Tyräkipukin ilmoitteli itsestään. Ekan kerran n. 1,5 viikkoa sitten voimakkaana vihlontana jossakin niillä main missä tyräverkon alaosa on kiinni. Edellispäivänä sitten pastaruuan jälkeen samanlaisena vatsakipuna kuin ennen tyräleikkausta. Nyt navan vieressä tuntuu taas kova kipeä pallura ja arvelen, että jompikumpi arpityristä on palannut takaisin 😣 Arpityrät (2kpl) sain siis Essure implanttien ansiosta. Nämä kun sisälsivät nikkeliä ja aiheuttivat paljon kipua, turvotusta ja särkyä minulle. Niitä sitten epäonnistuneesti poisteltiin, jonka jälkeen minulle…

Heippa taas ihana lukijani! Tänään on sitten virallisesti minun ja mieheni 5-vuotis juhlapäivä ja suunnitelmissa oli käydä Salossa silmätarkastuksessa, johon oli varattu aika sekä tukussa ja muutamia muita hankintoja hoitamassa, mutta suunnitelmiin tulikin muutos kun selkäni meni taas pahempaan kuntoon. Loukkasin selkäni tuossa sunnuntaina nostaessani betonilaattoja ja ajoittain se on ollut niin kipeä ettei oikeastaan ole pystynyt kunnolla kävelemään eikä nousemaan. Tänään sitten olikin kipeimmillään heti loukkaamisen jälkeen ja oli vaikeuksia jopa veski käynnissä, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin varata lääkäriaika. Tietenkin se sattui olemaan suunnilleen samaan aikaan kun olisi ollut se näöntarkastus. Siinäpä olikin hyvä syy perua se, tosin olin jo ahdistuksissani päättänyt etten mene muutenkaan. Varmaan oli taas liian monta sosiaalista juttua yhdelle päivälle ja näöntarkastus ahdisti aivan suunnattomasti. Olin jo keksinyt verukkeen, että kyseisessä paikassa ei ole sopivia kehyksiä, joten täytyy perua ja katsoa joku parempi paikka. Tunne on tuttu nuoruudesta ja nyt tunnistan sen ahdistukseksi.…

Moikka taas arvoisa lukijani ja kiitos, että olet tullut blogiini lukemaan reissustamme! Lomamme alkoi viime viikon maanantaina ihanalla neljän päivän vierailulla aurinkoisessa Estorilissa. Lämpö helli meitä ja koko loman ajan oli lämpimät t-paita kelit 🌞 Perjantaina pyrähdettiin sitten neljäksi päiväksi tänne Prahaan, jossa kaunis aurinkoinen sää jatkui, mutta n. nollan asteen tienoilla. Tänään illalla palaamme klo 19.10 lennolla ja olemme kotona joskus puolen yön jälkeen. Mitä olen saanut oppia itsestäni tällä reissulla? Vaikka miehen kanssa onkin turvallista matkustaa (puhun nyt omasta sosiaalisten tilanteiden pelkooni liittyvästä turvasta, enkä siitä turvasta, jota sinä todennäköisesti ajattelit), on pitkä loma ihmispaljoudessa ollut hiukan vaikea. Olen huomannut etten halua liikkua ulkona hämärällä eli n. klo 17 jälkeen. Olen myös huomannut, että esim. tilatessamme ruokaa tilanne saattaa ahdistaa niin paljon ja haluan nopeaa poispääsyä niin kovin, että sanon myyjälle mitä tahansa päästäkseni äkkiä pakoon tilanteesta. Esim. eilen illalla mieheni joutui puuttumaan ruuan tilaukseeni, kun huomasi minussa…

Moikka! Mulla oli tänään se kuvaus sen aiemmin tällä viikolla tehdyn lehtihaastattelun johdosta. Se oli Kauneus ja terveys lehteen, joka ilmestyy lokakuun lopulla. Kuvaaja tuli siinä yhdeksän aikaan ja itse kuvaus kesti ehkä noin puoli tuntia. Olin ajatellut sen jälkeen tehdä hiukan kynttilöitä, mutta näytti siltä, että hommasta ei oikein tule mitään. Tuotannossa valmistustahdin pitäisi tällä hetkellä olla huipussaan, onhan joulumyynti pian tulossa ja jouluna pitäisi kuroa kiinni huonon syyskuun aiheuttama vaje ja tehdä samalla sen verran tiliä, että sillä pärjää myös joulun jälkeisen matalikon yli. Vaan mitä teen minä? Jonka pitäisi vähintäänkin mennä loppupäiväksi “saippuakoppiin” tekemään edes saippuoita tai jotakin muuta yleishyödyllistä! Itkeä pillitän Taikatehtaalla ja vaeltelen hyödyttömänä pystymättä tarttumaan mihinkään työnsarkaan 🙁 Päivät ovat olleet stressaavia ja kiireisiä. En ehtinyt koko kuvaajaakaan edes jännittää etukäteen paljoa! Mutta kahden paikan ongelma näkyi taas tässäkin. Kotoa lähdettäessä muistin, että meikit on jo uudessa paikassa, meikkasinhan siellä vasta alkuviikolla kun kävin…

Tervehdys arvoisa lukijani! Mitenkäs sinulla on mennyt juhannus? Itselläni hiukan ikävissä merkeissä, sillä olen siitä “Salkkarin” haastattelusta asti kärsinyt kovasta vatsakivusta, puristavasta tunteesta rinnassa, raajojen puutumistuntemuksista ja sydänkivuista. Eilen taisi olla todella kovaa närästystä johon ei auttanut Rennietkään vaan vasta ruokasooda+vesi-litkulla lähti kovat poltot rinnasta ja selästä hälvenemään ja olo oli sellainen, että pystyi jo itkemättä olemaan. Yöllä heräilin kuitenkin vatsakipuun, jota voisin kuvailla puukolla repimiseksi koko vatsan leveydeltä. Tänään se puristava tunne on taas rinnassa, sydämessä tuntuu kipua silloin tällöin ja vatsaa sattuu enemmän ja vähemmän vuorotellen koko ajan. Alan olla jo itsekin sekaisin miettiessäni mikä voisi johtua mistä, olen vuoroin todennut itselläni olevan stressiperäisen ahdistuksen, suolistotulehduksen, sydänkohtauksen, närästyksen jne. Alan kuitenkin kallistua paniikkikohtauksen kannalle, sillä tällaista samanlaista on ollut ennenkin, mutta ei koskaan 4 päivää kestävänä tosin 🙁 Mistä se sitten voisi johtua? Itse alan kallistua sille kannalle, että lehtijuttua varten tarkistamani liikevaihto oli omallekin mielelleni hiukan liikaa,…

Pistää, pistää rintaan edelleen. Se alkoi eilen alkuillasta. Edellisen päivän aamulla alkoi jo hengenahdistus, joka jatkuu edelleen. Mistä on kyse? Luultavasti liian monta sosiaalista tilannetta näköpiirissä. Miehen vanhemmat tulevat meille ekaa kertaa tänne uuteen kotiin toiselta puolen Suomea ja ovat yhden yön. Juhannusviikolle lupasin isommalle paikallislehdelle haastattelun johonkin isoon henkilöjuttuun, jonka he haluavat musta tehdä. Tänään on ultra Salossa; mulla on patteja vasemmalla puolella kaulalla ja ne eivät ole turvonneita rauhasia.. Toivottavasti tällä kertaa olisi naislääkäri ultraamassa, viimeksi oli mies ja menin siitä niin paniikkiin etten muistanut missä ultrattava patti sijaitsi, niinpä mitään ei “löytynyt” sillä kertaa 😥 Iltapäiväksi lupasin pienemmälle paikallislehdelle haastattelun, jota he ovat odotelleet jo huhtikuusta, mutta olen aina siirtänyt. Normi arkea toisille, mulle taas liikaa kerralla. Sellaista se on sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa eläminen. Monikaan ei ymmärrä, oireet, kivut ja säryt kun eivät näy päälle. Ja ne tulevat vielä todennäköisesti pahenemaankin vielä.

Moikka moi arvoisa lukijani! Mikäli olet seuraillut minua blogissa tai somessa niin tiedät varmaan, että sairastan masennuksen ja ADD:n lisäksi sellaista kurjaa sairautta kuin sosiaalisten tilanteiden pelko. Tämä sairaus ei juurikaan näy päälle, eikä sitä toisinaan itsekään muista ajatella, kuten tänään! Vanhasta muistista olisi nimittäin pitänyt ymmärtää, ja miehenikin asiasta vihjaisi, mutten reagoinut siihen, että jos tiedän, että samana päivänä on stressaava meno, kuten tänään lapsen HOJKS koululla, ei kannattaisi alkaa tekemään mitään muuta! Lähdin kuitenkin reippain mielin Taikatehtaaseen tarkoituksenani tehdä isompi, noin 90 kappaleen erä suosittua uutta Ruususaippuaa. Kaikki sujui mielestäni ihan hyvin, mutta jossakin kohtaa keskittymiseni on herpaantunut, koska saipputaikina alkoi jämähtää kattilaan jo ennen, kun olin saanut kaikkia aineksia joukkoon. Koko erähän siinä meni taas pilalle ja tappiot ovat jälleen tuntuvat 🙁 Mies sitten pääsikin toteamaan, että hänhän sanoi ettei kannata tänään mennä tekemään saippuaa. Ehkäpä ensi kerralla uskon häntä sitten! Sosiaalisten tilanteiden pelko ilmenee minulla juuri…

Moikka! Mun piti sillon yks ilta kirjottaa väsymyksestä ja siitä miten tällaiset sosiaalisesti rajoittuneet väsähtävät pelkästä kauppareissusta, mutta kirjoitinkin asiaa yrittäjyydestä ja siitä miten jotkut maahantuojat kilpailevat itse hinnanpolkumeiningillä omien jälleenmyyjiensä kanssa. No tänään mä voisin sitten kirjoittaa sulle siitä aiheesta, että mitä se sellainen sosiaalinen rajoittuvuus on ja onko kyseessä mun keksimä sana vai onko tuollainen sana oikeesti olemassa? Mä pidän itse itseäni sosiaalisesti rajoittuneena enkä ole aiemmin nähnyt tai kuullut kyseistä sanaa joten olen aina olettanut, että se saattaa olla mun keksimä. Voi toki olla, että sana on jo ollut olemassa ja se on vaan jostakin tullut alitajuntaani. No, tuo sana ei tässä ole mikään jutun ydin, vaan jutun ydin on sellainen luonne, sairaus tai ominaisuus, jonka vuoksi esim. kaupassa käyminen väsyttää ihmisen niin kovasti, että se tarvitsee sen jälkeen unta. Mulla itselläni on ihan diagnoosikin tuohon ja se on sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen kirjoitellut siitä useita kertoja…

Moikka moi arvoisa lukijani! Tänään mua ottaa niin kovin päähän, että vaikka oon avoimesti kertonut sairastavani sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja kirjottanut siitä blogeissakin sen tuhannen kertaa, niin tuntuu, että ihmiset eivät silti oikein tajua mikä juttu se on. Ok, se on ihan ymmärrettävää, että jos omalle kohdalle ei ole sattunut jotakin niin siitä ei välttämättä voi silloin paljoa tietää. Kerronpa sulle nyt miten tämä sosiaalisten tilanteiden pelko mulla näyttäytyy ja miten se vaikuttaa esim. mun arkeen. Ensinkin; tätä niinkuin monta muutakaan sairautta, ei näe päälle päin. Sä et näe musta, kun me tavataan jossakin, että mua jännittää ja mun ajatukset on ihan sekaisin. Sä luultavasti pidät mua tosi rentona ja sosiaalisena ja puheliaana, mitä mä olenkin, mä olen tosi sosiaalinen, tai olisin, jos pystyisin! Mä viihdyn ihmisten seurassa, mä tykkään jutella ihmisten kanssa, mä tykkään tapahtumista ja tahtoisin itsekin olla aktiivisesti mukana kaikkea järjestämässä ja niihin osallistumassa, mutta.. jo tavallisista…

Tervehdys arvoisa lukijani! Eilen koin jotakin jota en ole pitkään pitkään aikaan joutunut kokemaan, nimittäin krapulanomainen tila, jossa raajat olivat turvonneet kuin pullataikinat, päätä, ihoa ja joka jäsentä särki, verenpaine oli korkealla (154/96), itketti ja väsytti. Nukuinkin lähes koko päivän, tai jos en nukkunut niin lepäilin sohvalla makuuasennossa. Mikä tämän aiheutti? Mulla on epäilys, että joulun jälkeiset ihmisvilinöissä käynnit sekä fyysinen rasitus. Ihmisvilinät, eli sosiaaliset tapahtumat väsyttävät mua todella paljon (ADD, erityisherkkyys), mutta en ole vähään aikaan ollutkaan kahtaa päivää tällaisten jälkeen täysin toimintakyvytön. Nyt olin. Fyysinen rasitus taas aiheuttaa tällä hetkellä mulle turvotusta, kiitos niiden saakelin Essure implanttien 🙁 Olo oli siis eilen mitä kurjin pitkään pitkään aikaan ja ajoittain olin tosi vihainen itselleni, että miksi olin niin kipeä ja väsynyt 🙁 Onneksi tänään on parempi fiilis ja toivottavasti saan tänään hoidettua niitä asioita jotka eilen jäi hoitamatta! Eilen aamulla käytiin kuitenkin miehen kanssa kävelyllä tuossa rannassa ja nähtiin…

Moikka moi arvoisa lukijani! Törmäsin Facessa kaverini julkaisemaan sarkasmikuvaan jossa kerrottiin puhelimessa olevan 8 toimintoa joiden kautta saa yhteyden ilman, että tarvitsee puhua kenenkään kanssa. Kuva oli niin nerokas ja aivan kuin suoraan omasta suustani, joten päätin kirjoittaa asiasta pienen pohdinnan blogiini. Aika moni johon olen törmännyt puhelinkammo-asian tiimoilta ei ymmärrä laisinkaan mistä sellaisessa on kysymys. Suomessa vielä jopa monella yritykselläkin on hommat sen verran takapajulassa, että ainoa yhteydenottomahdollisuus on joko käynti taikka soitto. Turha kai arvatakaan jäävätkö nämä yritykset auttamattomasti pois jo yhä useampien listoilta, sillä tiedän myös useita ja yhä useampia ihmisiä joille soittaminen ei ole vaihtoehto. Mikä ihmeen puhelinkammo? Puhelinkammo on tunnetila, fobia, tai ehkä jopa sairaus joka saa stressihormonit nousemaan pelkästä ajatuksesta, että pitäisi puhua jonkun kanssa. Puhelinkammoinen ei kykene soittamaan virastoihin, lääkäriin tai minnekään muuallekaan “tärkeisiin paikkoihin”. Itselläni on ollut puhelinkammo useita vuosia ja puhelin onkin nykyään lähes aina äänettömällä. Ihmiset joiden tarvitsee saada minuun…