Tag

kaivos

Browsing

Särkisaloa kutsutaan Finbyksi, mutta Finby on myös yksi kylä Särkisalon Isoluodossa. Särkisalo sijaitsee eteläisessa Suomessa, Saaristomeren rannikolla ja käsittää yhteensä 119 saarta sekä kaistaleen mannerta. Suurimmat saaret ovat Isoluoto, Ulkoluoto ja Pettu. Aikojen alussa Särkisalo on ollut meren pohjaa ja siitä syystä (vakituinen) asutus tänne on tullut verrattain varsin myöhään, n. 1100-1200-luvulla. Pronssikautisesta (1700-500 eaa.) asutuksesta kertonee reilut kymmenen hiidenkiuasta jotka sijaitsevat Särkisalon korkeimmilla kallioilla (Puosinmäellä 3 kpl, Suutarkylässä 1, Finnarvissa 1 joka on tuhottu, Mikonhuhdan niityllä 1, Mondolan metsässä 2 kpl, mutta näistä ehkä kattavammin myöhemmin). Särkisalo on luultavasti saanut ensimmäiset vakituiset asukkaansa Kemiön saaren ja Läntisen Uudenmaan kanssa samaan aikaan. Maahanmuutto alkoi n. 1100-luvulla. 1200-luvulla Suomi oli jo osa Ruotsin valtakuntaa. Kruunulle uudet tilat merkitsivät lisää verotuloja ja tästä syystä Kruunu kiirehti erämaiden raivaustoimintaa. Varsinais-Suomen kuninkaankartanot olivat ruotsalaisia siirtokuntia suomalaisilla seuduilla. Ensimmäinen maininta seudulta jolla Särkisalo sijaitsee on 12. kesäkuuta 1329, kun Olle Före, Haquinus/Håkan de Sekkiaesalu ja…

Sain vinkin vedellä täyttyneestä louhoksesta Kiskossa, jossa voi kuulemani mukaan uida ja sukeltaa. Käväisimme sitä katsomassa. Louhokseen kuuluu kolme vedellä täyttynyttä louhoskuoppaa joista yksi on aidattu ja toinen on sorafirman alueella. Kolmas louhoskuoppa on yleisen tien varressa eikä siinä näkynyt kieltomerkkejä. Tämän rannalle siis pysäytimme automme 🙂 Louhoksista ei juurikaan löydy netistä tietoa muuta kuin maininta “Viiari” joidenkin kaivosluetteloiden yhteydessä. Alueella on kuitenkin louhittu kalkkikiveä jo 1940 luvulta lähtien ja nämä vedellä täyttyneet louhokset mainitaan erään lupahakemuksen yhteydessä. Vesi on kauniin turkoosia ja houkuttelee uimaan. Kuoppaa käytetään sukelluksiin ja alkupään syvyys oli muistaakseni noin 11 metriä. Kuoppa syvenee toiseen päähän jossa oli muistaakseni jotakin parikymmentä metriä syvää ja joku pikku onkalo jonne voi sukeltaa. Alla olevalla videolla näkyy meille yhdellä kerralla sattunut onnettomuus, jossa Pontus raapaisee Jonin kännykän ja se vajoaa syvyyksiin kuvaten vielä jonkun aikaa. Kännykkä oli vedenpitävässä suojapussissa ja selvisi uppeluksista täysin ehjänä. Kiitos kuuluu Sukellusseura Simpun…

Uusi kotipaikka Förby ei ole lainkaan hullumpi valokuvaamisen kannalta! Kotoa meren rantaan n.900 metriä matkaa ja talon takaa alkavalta kalliolta mahtavat näkymät, nyt kuitenkin kävästiin autolla ihan kokonaista 2km päässä kuvaamassa Bastbölen kallioilta Förbyn kaivoksen suuntaan ja Förbyn rannasta merelle päin. Bastbölen kallioilta on mahtavat näköalat merelle päin ja siellä on mitä mukavammat ulkoilumaastot 🙂 Ensin Bastbölen kalliot Sitten Förbyn ranta Ei yhtään harmittanut, vaikka taivas meni pilveen heti, kun aurinko laski 🙂

Förbyn kaivos sijaitsee Salon Särkisalossa, Förbyn kylässä ja kuuluu Karl Forsström Oy:hyn eli kuuluisan kaivosmiehen, Kalkki-Petterin perustamiin kalkkikaivoksiin, joita lähiseudulla on useita. Särkisalon pääsaaressa, Isoluodossa sijaitsee noin 500 metriä pitkä kalkkikiviesiintymä jonka maanpäälinen louhinta aloitettiin vuonna 1882. Förbyn kaivos on yksi Suomen vanhimmista teollisen ajan kaivoksista. Kalkin nostaminen kaivoksessa lopetettiin vuonna 2010 jolloin kaivoksen alin taso oli 530 metrin syvyydessä eli merenpinnan tasolta laskettuna 510 metriä merenpinnan alapuolella. Nykyään kaivoksen alueella toimii Omya Oy niminen kansainvälinen yritys joka jatkokäsittelee muualta tuotua kalkkikiveä ja rekkaliikennettä Tehtaantiellä suhaakin edes-takaisin tiuhaan tahtiin. Omya Oy valmistaa mm. pigmenttejä ja tuottaa kalsiumkarbonaattia kosmetiikan sekä lasi- ja keramiikkateollisuuden tarpeisiin, sen suurin asiakas on paperiteollisuus. Särkisalossa yhtiö työllistää 26 henkeä ja tytäryhtiö Salon Mineraali työllistää 12 henkeä. 11. joulukuuta vuonna 1982 tapahtui kaivoksen alueella vaarallinen sortuma, joka synnytti noin 100 metriä halkaisijaltaan ja useita kymmeniä metrejä syvän kuopan. Sortuma vei mukanaan Osuuskaupan päädyn sekä osan maantiestä. Sortumat alueella ovat edelleen mahdollisia…

Toisella käynnillä Tytyriin pääsimme opastetulle vierailulle Tytyrin kaivosmuseoon. Tytyrissä sijaitsee Nordkalk Oy:n omistama kalsiittikaivos jonka vieressä toimii vuosina 1948-1951 rakennettu kalkkikaivos. Kaivosteollisuuden katsotaan Suomessa alkaneen noin 1600 luvulla ja Lohjan Ojamoa pidetään Suomen vanhimpana rautakaivoksena. Se perustettiin jo 1500 luvun puolivälin tienoilla. Outokummun kuparimalmin löytö vuonna 1910 on ollut Suomessa lähtökohtana varsinaiseen kaivosteollisuuteen käynnistäen siinä aivan uudenlaisen vaiheen. Suomalaisen kalkkiteollisuuden kaksi merkittävintä yhtiötä perustettiin 1890 luvun lopulla, Lohjan Kalkkitehdas Oy (1897) ja Paraisten Kalkkivuori Oy (1898), jonka nimeksi myöhemmin (1979) tuli Partek. Suomen suurimmat kalkkikivikaivokset ovat Paraisten avolouhos, Ihalaisen avolouhos Lappeenrannassa ja Tytyri Lohjalla. Aikaisemmin kaivosmiehet ja vieraatkin, laskettiin alas tällä hissillä, joka kulkee 250 metrin matkan 80 metrin syvyyteen maan alle. Nykyisin maan alle mennään autokyydillä noin puolen kilometrin matka. Kaivosmuseo sijaitsee siis toimivan kaivoksen yhteydessä noin 80 metriä maan alla. Samassa paikassa sijaitsee maailman pisin hissien testauskuilu, jossa suomalainen KONE Oy testaa hissejään. 330 metriä pitkä testikuilu vastaa…

1897 perustettu kalkkitehdas sai alkunsa, kun förbyläinen merikapteeni Karl Forsström ystävänsä kanssa huomaisivat Lohjan runsaat kalkkikiviesiintymät ja vuorasivat kaksi niistä 40 vuodeksi. Sijainnit olivat tarkkaan harkitut, sillä kalkinpolttoon tarvittiin paljon polttoainetta, jota oli mahdollista saada edullisesti Lohjanjärven rannalla sijainneilta kahdelta höyrysahalta. Järveä pitkin oli myös edullista kuljettaa kalkkikiveä ja lähistöllä kulki myös 1873 rakennettu Hankö-Hyvinkää rautatie. Ensimmäisen kalkkiuunin piirustukset oli ostettu holsteinilaiselta insinööriltä ja uuni poikkesi täysin muista Suomen tuolloisista pystykuilu-uuneista. Petter Forsström oli tullut viransijaiseksi veljensä Fredrik Forsströmin tilalle valvomaan uunin valmistumista. Lainasin veljeni työvaatteet, kiipesin uuniin, joka silloin sai tulenkestävän sisustansa, tulin ulos ja lupasin jäädä − toistaiseksi. -Petter Forsström Petter Forsström oli radikaalin oikeistolainen ja tuki avoimesti Lapuan liikettä ja luonnehti 1940 luvun alussa Lohjan Kalkkitehdas Oy:tä: ”Kansallissosialistisena pienoisyhdyskuntana keskellä liberaalidemokraattista järjestelmää” Forsström rahoitti myös saksalaismielisen vastarintaliikkeen perustamisessa Suomeen, josta hän sai homman paljastuttua kuuden vuoden kuritushuonetuomion. Vankilassa ollessaan hän perusti vankiammattikoulun Riihimäelle ja alkoi myös systemaattisesti…

Kesällä 2015 pääsimme tutustumaan Outokummun Vanhaan Kaivokseen. Tämä on ehkä Suomen suurin ja tärkein kaivos tai ainakin kaiken suuren kaivostoiminnan alullepanija ja suuri tekijä koko Euroopan mittakaavassa! Outokummun kaivostoiminta sai alkunsa vuonna 1908 kun Rääkkylän Kivisalmen ruoppaamisen yhteydessä löydettiin suuri kellertävä kivenlohkare. Tämä lohkare osoittautui erittäin metallipitoiseksi sisältäen sisältäen kuparia 750kg, rautaa 5000kg, rikkiä 8700kg, hopeaa 180g ja kultaa 16g ja painaen huikeat 15 000 kiloa! Kiveä tutkittiin ja tutkimustyön vastuu annettiin vuori-insinööri Otto Trüstedtille joka johti tutkimuksensa Kuusjärvelle eli nykyiseen Outokumpuun. Koska kuparimalmio oli piilossa mullan, turpeen ja hiekan alla, jouduttiin sitä etsimään koekaivauksin ja kairauksin. Lähes kahden vuoden etsintöjen jälkeen, 17. maaliskuuta 1910, timanttikairan terä puhkaisi kuparimalmion suonen. Outokummun aarre oli löytynyt. Outokummun kaivoksesta muodostui vuosikymmenten aikana Suomen historian merkittävin kaivosteollisuuden keskittymä. Outokummun kaivoksen organisaatio piti sisällään historiansa aikana useita kaivoksia ja tuotantolaitoksia kuten Keretti, Vuonos, nk. Vanha kaivos, Hammaslahti sekä alkuaikojen kuparitehdas ja siihen liittyvät…

Outokummussa sijaitsee useampi kaivos, tämä artikkeli kertoo Keretin kaivoksesta. Kaikki alkoi Rääkkylän Kivisalmen laivaväylän ruoppaamisesta vuonna 1908, kun ruoppaamisen yhteydessä löydettiin suuri kellertävä kivi. Kivestä lähetettiin näyte Helsinkiin Geologiselle toimistolle, joka antoi tutkimustyön johdon vuori-insinööri Otto Trüstedtille, joka päätteli lohkareen olevan jääkauden irroittama kivi varsinaisesta malmista. Johtolangat johtivat oudolle kummulle Kuusjärvelle (nyk. Outokumpu), mäelle josta hohkasivat oudot tulet. Koska kuparimalmio oli piilossa mullan, turpeen ja hiekan alla, jouduttiin sitä etsimään koekaivauksin ja kairauksin. Lähes kahden vuoden etsintöjen jälkeen, 17. maaliskuuta 1910, timanttikairan terä puhkaisi kuparimalmion suonen. Outokummun aarre oli löytynyt. Kaivostoiminta Outokummussa alkoi koelouhinnalla ja lisätutkimuskairauksilla vuonna 1910, mutta pian pitoisuuksiltaan poikkeuksellisen rikas malmi mahdollisti taloudellisiin voittoihin tähtäävän kaivostoiminnan. Outokummun kupari sisälsi keskimäärin 4 % kuparia, 28 % rautaa, 25 % rikkiä, 1 % sinkkiä ja 0,20 % kobolttia. Kultaa malmissa oli 0,80 grammaa ja hopeaa 9 grammaa malmitonnia kohti. Outokummun ensimmäinen teollinen malminkäsittelylaitos oli oudon kummun rinteeseen rakennettu kuparitehdas, joka…

Linkinniementiellä Kiikalassa sijaitsee erittäin mielenkiintoinen vanha kalkkilouhos, Maila, sen pohjalta löytyy noin 2×3 metriä leveä syvä kuilu joka on täyttynyt vedellä, kuilusta törröttää kohti taivasta vanhat ruostuneet kiskot. Kaivokselle pääsee suunnilleen Linkinniementie 18 kohdilta jossa tien vierestä löytyy ensin veden täyttämä pienempi kaivanto. Kaivoksen ikä ei ole tiedossa, mutta kaivostoiminta täällä on päättynyt vuonna 1915. Kaivannon vasemmalta puolelta lähtee polku  ylöspäin, mutta ennen lopullista nousua, kannattaa kurkata oikealla, sillä oikealla puolella, aivan tämän veden täyttämän pienen kaivannon rannalla on vanha kalkinpolttouuni. Kun jatkat matkaasi eteenpäin, avautuu pian eteesi suurempi louhos, jonka korkeat komeat kiviseinämät nousevat jylhinä kohti taivasta. Huom! Tästä kohdasta eteenpäin alue muuttu paikoin todella vaaralliseksi, eikä sinne kannata mennä pienten lasten taikka vapaana kulkevien koirien kanssa! Kulkeminen alueella omalla vastuulla!!! Yllättäin edessä on noin 2×3 metriä leveä syvä kuilu, joka on aitaamaton. Kuilua ympäröi liukkaan sammaleen peittämät heiluvat kivenlohkareet, märät lehdet tekevät niistä vielä liukkaampia. Kuilun ohittaminen tapahtuu erittäin ohutta liukasta “hyllyä” pitkin, eräänlainen…

Kiskossa tuntuu sijaitsevan kaivosta toisen jälkeen ja Metsämontun kaivos on yksi niistä, joissa kaivosrakennus ja sen kiskot on vielä osin jäljellä. Rakennukset ovat huonossa kunnossa, eikä niiden sisälle pidä missään nimessä mennä! Paikka sopiikin vain kaivostoiminnan ympäröimän tärveltyneen luonnon tutkiskeluun sekä kaivoshistorian tutkimiseen. Kaivosta ympäröinyt aita on aikoja sitten kadonnut ja alueelle pääsi helposti kulkemaan. Maa oli paikoin märkää ja värjäsi kengät punaiseksi. Kaivoksesta louhittiin aikoinaan sinkkiä ja se oli toiminnassa vuosina 1951-1975. Sinkin ohessa kaivos tuotti jonkin verran kuparia, lyijyä ja kultaa. Esiintymä Metsämontusta löytyi vuonna 1946 ja kaivos oli Outokummun omistama. Suomessa on ollut merkittävää kaivostoimintaa jo 1500 luvulta lähtien ja 1530 luvulla Suomessa oli jo useita satoja kaivoksia. Kaivostoiminnan kukoituskausi sijoittuu kuitenkin 1900 luvulle, jolloin malmivarojen luultiin jo ehtyneen, kun 1910 vuonna löytynyt Outokummun malmio antoi toivoa paremmasta. Malmion löytyminen aloitti uuden kauden kaivostoiminnassa ja 1920-1940 toteutunut kansallinen malminetsintäprojekti sekä toisen maailmansodan jälkeiset sotakorvaukset edesauttoivat kotimaista kaivostoimintaa. Sijainti: Metsämontuntie 132 25550 Salo Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4montun_kaivos https://www2.uef.fi/fi/kaivostutkimus/kaivostoiminnan-kehitys-suomessa

Kaivos oli toiminnassa vuosina 1948-1961 ja tuotti kuparia, sinkkiä, rikkiä sekä pieniä määriä kultaa ja hopeaa. Myöhemmin oman malmin ehdyttyä Aijalassa jalostettiin viereisen Metsämontun kaivoksen malmia, tämä oli vuosina 1950-1970. Lyijymalmia Aijalassa on louhittu jo vuodesta 1677 alkaen aina 1919 asti ja Aurumissa 1685-1957. Rautamalmia louhittiin Helbomissa vuosina 1688-1831. Työläisille rakennetussa puisessa ruokalarakennuksessa järjestettiin myös mm. elokuvanäytöksiä. Kaivostyöläisiä oli Aijalassa parhaimmillaan jopa 400 ja heille rakennettiin asunnoiksi kaksi kaunista kerrostaloa sekä Pyykylään puisia paritaloja. Aijalan kaivoksen läheltä löytyi kaivostoiminnan saastuttama maa-alue, joka oli kaikessa kauneudessaankin erittäin surullista katsottavaa. Jäljistä päätellen peurat, hirvet ja linnut viihtyvät silti alueella. Aijala pääsi lehtiin kidnappaustapauksen myötä kun kaksi miestä ja nainen syyllistyivät vapaudenriistoon pitäessään Aijalassa asunnossa kolmisen kuukautta alkoholisoitunutta eläkeläismiestä panttivankinaan. Sijainti: Aijalantie 122 Salo Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aijalan_kaivos https://aatosetotos.wordpress.com/tag/aijalan-kaivos/ http://m.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/kolmelle-ehdotonta-elakelaismiehen-nimissa-tehdyista-petoksista/2338362 http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013041016887593_ul.shtml