Tag

luonto

Browsing

Yrjännummen muinaisranta on pituudeltaan jopa 700 metriä. Yrjännummea pidetään osana kolmatta Salpauselkää. Alueella on nähtävissä myös rantavalleja. Pääset paikalle ajamalla Lankkerintie 55 kohdille ja kääntymällä siitä pienelle hiekkatielle vasempaan suuntaan ja jatkamalla sitä eteenpäin n. 2,5km  kunnes vielä pienempi hiekkatie kääntyy vasemmalle, voit jättää tähän auton, siinä on ikäänkuin kääntöpaikan tapainen hiekkaympyrä. Lähde pienempää hiekkatietä vasempaan ja kävele sitä 300 metriä. Lähde nuolen osoittamaan suuntaan metsikköön, eli viistoon ylävasemmalle. Kartta lainattu käyttöehtojen mukaisesti täältä. Pian alkaa edessäsi maastossa näkymään suuria kovenlohkareita. Näky on aika vaikuttava, kun keskelle tasaista kangasmetsää on isolle alueelle kuin ripoteltuna suuria kivenmurikoita. Sijainti: Lankkerintie 55 kohdilta kääntyy pieni hiekkatie vasempaan, jatka sitä eteenpäin n. 2,5km  kunnes vielä pienempi hiekkatie kääntyy vasemmalle. Lähteet: http://tupa.gtk.fi/kartta/maaperakartta20/mps_202107.pdf http://gtkdata.gtk.fi/Maankamara/index.html

Miilunummen muinaisranta eli pirunpelto Teijolla. Parkkialueen takaosasta lähtee nousemaan loiva metsikköinen mäki jonka laen jälkeen löytyy pieni pirunpelto. Suurin osa kivikosta on jo jäänyt sammaleen alle ja enää vain pieni osa pirunpeltoa on havaittavissa silmällä. Parhaiten pääset pirunpellolle kun ajat autolla Talonpojan Teijon tie 266 kohdille josta opasteet oikealle (Miilunnummea ei mainita opasteissa) Sijainti: Talonpojan Teijon tie 266 Salo Lähteet: https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwi_nv2d8efJAhUiAHMKHRvEAkgQFgghMAE&url=https%3A%2F%2Fopenbiomi.files.wordpress.com%2F2012%2F05%2Fpernic3b6nseudun-geologisesti-merkittc3a4vic3a4-kallio.doc&usg=AFQjCNEBvtmxhh_fNF9MjUhWBDqm9rljmQ&sig2=TnYzyNOUHtSgc2AWwB1UFA

Torronsuo Tammelassa on Suomen syvin suo ja on säilynyt lähes luonnontilaisena. Suo on noin 2550 hehtaarin kokoinen eli 25,5 km². Kansallispuistolle pääsee jättämällä auton Kiljamon saarekkeen pysäköintialueelle. Tästä on lyhyt kävelymatka 17 metriä korkealle näköalatornille joka avaa näkymät koko suon yli. Saarekkeelta pääsee pitkospuille joilta pääsee kävelemään suon yli eri reittejä. Suota reunustavat harjut, metsät, näköalakalliot ja kalliojyrkänteet joilta on mahtavat näkymät suolle. Torronsuon vuosisatoja kasvanut turvekerros on paikoin jopa 12 metriä paksu. Useat toisiinsa liittyvät keidassuot muodostavat yhteensä toistakymmentä kilometriä pitkän suoalueen. Keidassoiden keskustoissa on paksua rahkaturvetta ja niissä kasvaa harvakseen mäntyä. Reunustat ovat ohutturpesempia, märkiä ja korpisia. Keväällä ja syksyllä suolla tavataan paljon kurkia ja suo on myös muiden lintujen tärkeää pesimäaluetta. Torronsuolla on tehty tunnettu kvartsilöytö ja suo tunnetaankin harvinaisista mineraaleistaan mm. pegmatiiteista. Vuonna 1862 A.E. Nordenskjöld tutki Torronsuon tantaaliesiintymiä ja kyseisen retken tantaalimineraalinäytteet ovatkin Euroopan museoiden ensimmäiset tantaalimineraalinäytteet mitä ne ovat saaneet kokoelmiinsa. Ensimmäisen kerran maailmassa…

Aivan Lehmijärven kupeessa Varikattilanmäellä sijaitsee yksi alueen huomattavimmista muinaisrannoista. Noin hehtaarin kokoinen pyöristyneiden kivien muodostama pirunpelto kallion juurella on näyttävä. Muinaisrannalle, eli pirunpellolle pääsee kun jättää auton Salon uimarannan parkkialueelle Lehmirannantien päästä oikealle ja palaa jalkaisin takaisin asfalttitietä kunnes pieni metsätie kääntyy tieltä oikealle. Tästä kohtaa voi lähteä suoraan metsään tien vasemmalle puolen eli pois päin järvestä. Metsässä näkyi metsäkoneen jättämät urat joita pitkin voi nousta syvemmälle metsään ja ylemmäs maastoon. Kivikkoisesta maastosta voi jo arvata, että jääkauden lopulla jäämassojen reuna on viipynyt tällä alueella pitkään. Ennen mäen lakea kannattaa lähteä kaartamaan vasemmalle hiukan ryteikköisen kuusimetsän halki ja seuraava kallio pitäisi alkaa jo kohta näkymäänkin. Jostakin kohtaa asfalttitieltä tulee ilmeisesti sinisin nauhoin opastettu polku, mutta itse en tätä polkua löytänyt kuin vasta takastullessa ja se oli paikoin niin vetinen, että päätin kulkea omia reittejäni. Pian saavut Varikattilanmäelle, suurelle, alueelle tunnusomaisen sileälle kalliolle jonka huippu on noin 93 metriä merenpinnan yläpuolella.…

Kanootti- ja patikkareitistöksi merkattu Pohjankoski Perniönjoella on ihan kiva paikka käydä ihastelemassa kosken pauhuja vaikka autollakin. Lähistöllä seisovat lukuisat vanhat kartanot ja tilat ovat myös mukavaa katseltavaa. Sillan lähistölle saa jätettyä auton pienelle peltotielle, joka johtaa opastetauluille. Tästä on lyhyt matka kävellä kallioille, joiden alapuolella joki virtaa ja koski pauhaa. Vastapäätä on vanha korkeahko kivirakennelma, joka antaa paikalle erikoislaatuista tunnelmaa. Perniönjokilaaksossa on asutusta ollut jo satoja vuosia ja joenvarren esihistorialliset löydöt kertovat alueen pitkästä asutushistoriasta. Alueen vanhoja rälssitiloja ovat mm. Melkkilän, Paarskylän, Yliskylän kartanot sekä Pohjankartano. Suurtiloihin kuuluu myös mm. Pohjankylän Halla, joka näkyi olevan tällä hetkellä myytävänä. Tilat ovat vuosisatoja viljellyiden peltojen ympäröiminä. Perniön alueella toimineet kolme ruukkia toivat sinne paljon varakasta säätyläisväkeä. Ruukinpatruunat, kirjanpitäjät ja isännöitsijät sijoittivat varojaan alueen maatiloihin ja sijoitusten tuloksena syntyi uusia suurtiloja. Vaaleanpunainen suuri mäen päällä seisova kartano on Pohjankartano, keskiaikainen asumakartano, jonka kahdessa koskessa (Pohjankoski, Hamarinkoski) oli myllyjä 1600 luvulla. Myöhemmin Pohjankoskessa toimi saha vuodesta 1745…

Hamarijärven pohjoisrannalla olevan grillauspaikan läheisyydessä sijaitsee yksi Salon alueelta löytyneistä ryssänuuneista. Uuni löytyy noin 25 metriä ennen grillipaikkaa polun vasemmalla puolella Kirjakkalan ruukin suunnalta tullessa. Uuni on hyvä kuntoinen ja erottuu maastosta selvästi jo polulta katsottaessa. Paikalta löytyy myös miilukumpu jonka ympärillä 5 kuoppaa eli ilmansäätöaukkoa. Ryssänuuni on ilmeisesti joko miilumajan tai potaskanvalmistuspaikan jäännös. Potaskaa eli ruukkutuhkaa valmistettiin etenkin koivun tuhkasta, jolloin tuhka liuotettiin vedessä ja kuivattiin. Potaskaa käytettiin ennen ruuan esim. lipeäkalan valmistukseen, lasin- ja suovan raaka-aineena ja lannoitteena. Miiluissa poltettiin puuta vähällä ilmalla hiileksi ja hiili kärrättiin Teijon, Matildan ja Kirjakkalan ruukkeihin. Miilukumpareita löytyykin Teijon alueelta noin 200 ja ne sijaitsevat yleensä jonkun vesistön, kuten järven tai suon lähettyvillä. Uunin takaosassa on savuaukko: Ryssänuunin jälkeen tulee mukava grillauspaikka josta löytyy mm. wc ja puuvaja. Voi paikalta pulahtaa vaikka uimaankin. Sijainti: Santanokantie 1-3 Salo, Kirjakkalan ruukilta Hamarijärven reunaa vasemmalle kiertäen, opastetaulussa näkyvän nuotion kohdille (punainen nuoli), matkaa tulee sinne parisen kilometriä, mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä…

Vanutehtaankadulla, Vanumammantiellä ja Katajamäentiellä sijaitsee useita kansainvaellusajan- ja roomalaisajan hautaröykkiöitä. Vanumammankadulla heti vanhan tehdasrakennuksen viereisessä metsikössä melkein rivitalojen takapihalla oli ensimmäinen hautaröykkiö joka on kaivettu ja ennallistettu. Alueella on myös kellari, jonka perustuksista on löytynyt kansainvaellusajan asehauta ja vanhempia roomalaisajan hautauksia koruineen. Vanutehtaalta tunnetaan yhtensä kolme roomalaisajan ja kuusi kansainvaellusajan hautaröykkiötä. Vanutehtaan peltorinteeltä on löydetty myös nokialueita, jotka on tulkittu palokuoppahaudoiksi. Ainakin yksi kuopista ajoittuu 400-luvulle. Näiden lisäksi tiedetään, että Vanutehtaanmäellä on asuttu jo varhaisella metallikaudella. Katajamäentieltä pääsee suuremmalle muinaisjäännealueelle, jolla sijaitsee 12 hautaröykkiötä ja kaksi erillistä asuinpaikkaa. Pohjoisin asuinpaikka ajoittuu esiroomalaiseen ja roomalaisaikaan. Viereinen röykkiö on kansainvaellusajan alusta. Alunperin pronssikautiseen röykkiöön on tehty hautauksia kansainvaellus- ja merovingiajalla. Rinteessä on 9 röykkiötä ja rinteen puolivälissä on tasanne jolla on pronssikautinen- ja varhaismetallikautinen asuinpaikka-alue ja sen päällä osittain roomalaisaikainen hautaröykkiö. Yhden osittain tuhoutuneen röykkiön päälle on rakennettu rekivaja, vajan näkyvä kiveys lienee rekivajan peruskiveystä. Katajamäentien toiselta puolelta on tehty Salon…

Kiskossa tuntuu sijaitsevan kaivosta toisen jälkeen ja Metsämontun kaivos on yksi niistä, joissa kaivosrakennus ja sen kiskot on vielä osin jäljellä. Rakennukset ovat huonossa kunnossa, eikä niiden sisälle pidä missään nimessä mennä! Paikka sopiikin vain kaivostoiminnan ympäröimän tärveltyneen luonnon tutkiskeluun sekä kaivoshistorian tutkimiseen. Kaivosta ympäröinyt aita on aikoja sitten kadonnut ja alueelle pääsi helposti kulkemaan. Maa oli paikoin märkää ja värjäsi kengät punaiseksi. Kaivoksesta louhittiin aikoinaan sinkkiä ja se oli toiminnassa vuosina 1951-1975. Sinkin ohessa kaivos tuotti jonkin verran kuparia, lyijyä ja kultaa. Esiintymä Metsämontusta löytyi vuonna 1946 ja kaivos oli Outokummun omistama. Suomessa on ollut merkittävää kaivostoimintaa jo 1500 luvulta lähtien ja 1530 luvulla Suomessa oli jo useita satoja kaivoksia. Kaivostoiminnan kukoituskausi sijoittuu kuitenkin 1900 luvulle, jolloin malmivarojen luultiin jo ehtyneen, kun 1910 vuonna löytynyt Outokummun malmio antoi toivoa paremmasta. Malmion löytyminen aloitti uuden kauden kaivostoiminnassa ja 1920-1940 toteutunut kansallinen malminetsintäprojekti sekä toisen maailmansodan jälkeiset sotakorvaukset edesauttoivat kotimaista kaivostoimintaa. Sijainti: Metsämontuntie 132 25550 Salo Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4montun_kaivos https://www2.uef.fi/fi/kaivostutkimus/kaivostoiminnan-kehitys-suomessa

Kuten Iso-Kiskon uimarannan grillikodan seinässä olevassa lorussakin sanotaan on Iso-Kiskon vesi erinomaisen puhdasta. Syvyyttä järveltä löytyy noin 33 metriä. Rannalta löytyy pukukopit sekä miehille, että naisille sekä iso grillikota penkkeineen. Vesi on kirkasta ja rannassa on hiekkapohja. Ranta sijaitsee Kajalanrannantiellä ja on aika kaukana kaikesta, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde! Rannalle pääsee muutaman kymmenen metrin mittaisen metsäpolun kautta, joka lähtee heti parkkialueelta. Vesi oli ilmeisesti vielä sen verran kylmää, ettei laitureita ollut laitettu veteen, mutta se ei estä uimaan lähtemistä hyväkuntoiselta hiekkarannalta. Sijainti: Kajalanrantatie 334 25470 Salo Lähde: http://www.jarviwiki.fi/wiki/Iso-Kisko_%2824.023.1.001%29

Hakastaron Linnavuori on Tammisaareen menevän tien varrella, heti Salon Suolahuoneen jälkeen vasemmalla, juuri ennen suurta Toravuorta. Linnavuoren tyvestä löytyy opaste jossa kerrotaan alueella sijainneen muinaislinnan ja sen olevan lain suojaama muinaisjäännös. Mäen päälle on kohtalainen nousu hyväkuntoista polkua pitkin ja laelta aukenee hiukan puiden suojaaja näköala Uskelan kirkolle, Saloon ja Suolahuoneelle. Mäkeä ympäröivät pellot joita voi kuvitella viljellyn jo satoja vuosia sitten. Mäen etelärinteessä on edelleen nähtävillä jälkiä vallimaisesta varustuksesta ja vuosisadan vaihteen tienoilla tehdyissä kaivauksissa löydettiin kivien välistä kalkkikivilaastia. Mäessä näkyy useita kuoppia joiden tarkoitus on jäänyt epäselväksi, mutta kuopat ovat saattaneet olla nauriskuoppia. Nauriskuoppa kaivettiin entisaikaan naurismaan läheisyyteen, yleensä läpäisevään maahan mäen rinteeseen tai harjun huipulle. Nauriit säilyivät kuopassa talven yli ja nauriskuoppia arvellaan pohjolassa olleen yhtä kauan kuin nauriin viljelyäkin, eli ainakin vuodesta 322 eaa. Kallion päälle sammalemaahan kasvaneet puut olivat erikoisen muotoisia, osa oli tuulessa jo kaatunut, mutta vahvimmat ovat pysyneet pystyssä. Linnavuoriaikaan kalliot pidettiin paljaina, linnavuoriaika Suomessa oli rautakaudella ja etenkin…

Sahajärvi Teijolla on kaunis kaunis luonnonsuojelualue jossa Sahajärven pohjoispuolelta vanhan voimalaitoksen kohdilta lähtee luontopolku lehtometsiin jonka varrella on kauniita puroja, vesiputouksia, siltoja, kiviportaita, lampia ja Sahajärvi itse. Polun päässä on hiekkapohjainen yleinen uimaranta pukukoppeineen ja vessoineen. Metsässä on paljon erikoisia kasveja ja puita, mm. villinä kasvava suuri alppiruusu ja muualta tuotuja puita. Alueella on puro, Ryssänristi niminen lampi, järvipato sekä 1800-luvulla toimineen sahan ja luujauhotehtaan rauniot. Ryssänristi -niminen lampi Jättimäinen villinä kasvava Alppiruusu Sijainti: Vanhan voimalaitoksen parkkipaikka ja luon topolun pää noin Teijontie 16 kohdilla Teijossa Lähde: http://www.teijo.fi/palvelut/nahtavyydet.html

Rikalan muinaispolku on mukava päiväretkikohde, muinaispolulla voi ammentaa tietoutta historian janoon ja nauttia kauniista luonnosta. Hyvien opasteiden avulla pääsee syvälle alueen historiaan ja voi nähdä ja kokea alueella ollutta rautakautista elämää. Polun varrella sijaitsee rautakautinen ruumiskalmisto, Rikalanmäki ja rautakautinen polttokenttäkalmisto. Alueella on nähtävillä myös nuoremman asutuksen (1800-1900 lukujen) kiviperustoja ja kellarikuopanteita. Polulla voi  myös tutustua kulttuurikasvillisuuteen ja napostella herkullisia metsämansikoita! Rikalanmäen vanhimmat asutuksen merkit ovat ajoittuneet pronssikaudelle ja nuorimmat rautakauden loppupuolelle. Rikalanmäellä on useita kiinteitä muinaisjäännöksiä joista osa on rakennustöissä tuhoutunut ja osa on vielä tutkimatta. Mäellä lienee asuttu myös keskiajalla ja Rikalanmäen tunnetuin muinaisjäännös on ristiretkiajan ruumiskalmisto. 1970 luvulla tehdyissä tutkimuksissa mäeltä on löytynyt viitteitä useista asuinpaikoista ja merovingi- ja viikinkiaikaisesta polttokenttäkalmistosta. Rikalanmäellä oleva kuppikivi ajoittuu ilmeisesti rautakaudelle. Sijainti: Linnamäentie 22 paikkeilla Halikossa Lähde: http://www.muinaispolut.fi/muinaisjaannokset

Rikalan linnamäki on muinaislinna-alue Halikossa erään ison kumpareen lealla. Lähistöllä on myös Rikalan museomäki ja muinaisjäännealue. Museomäeltä päin tultaessa linnamäki jää vasemmalle (kuvassa alla). Linnamän alapuolella on opastetaulu, josta voi lukea linnamäen historiaa. Rikalan muinaislinnan korkeimmat kohdat ovat 59 metriä merenpinnan yläpuolella. Lounais- ja kaakkoisrinteillä kiertää noin 160 metriä pitkä kivivalli joista osa on vielä selvästi erotettavissa. Vallissa on näkyvillä parissa kohtaa laajempia kiveyksiä joiden oletetaan olleen vallin läheisyydessä olleita erillisiä rakennelmia. 2 metriä leveän kylmämuuratun kivivallin pohjan arvellaan olleen paaluvarustuksen pohja ja itse linnavuoren rakennusajankohta ajoittuu suunnilleen rautakauden lopulle. Pronssi- ja rautakaudella Halikonlahti ulottui pidemmälle mantereelle. Rikala linnavuori ja vieressä oleva Rikalanmäki olivat molemmat alkujaan meren rannalla. Viikingit kävivät viikinkiaikaan tällä alueella ahkerasti kauppaa. Myöhemmin maan kohottua Rikalanmäelle pääsi edelleen purjehtimaan Halikonjoen suulle. “Rikala saattoi olla alkuaan hämäläisten satama, sillä sieltä oli yhteys Hämeenlinnaan. Varmuutta ei ole, onko keskiaikaisissa asiakirjoissa Varsinais-Suomesta mainittu Portus Tavastorum, Hämäläisten satama, ollut juuri Rikala, mutta lähialueilla…

Kemiönsaaren pohjoispäähän rakennettu Angelniemen puinen kirkko on valmistunut vuonna 1772. Sinne mahtuu 250 henkilöä ja se on rakennettu turkulaisen rakennusmestarin Matti Åkerblomin johdolla. Heinikossa on nähtävillä selvät polut rantakallioilta kirkolle päin ja voisi olettaa, että muinoin kirkonkävijät rantautuivat veneillään sopivaan poukamaan ja nousivat kalliota ja loivaa rinnettä pitkin kirkolle. Käyskentely kirkon takana rantakivikossa antaa kyllä tietynlaista historian tuntua. Angelniemen kirkolle pääsee mukavasti Kokkilan rannasta lossilla ja se sopiikin mukavasti pieneksi päiväretkeksi, joka on varmasti jännittävä, ainakin perheen pienimpien mielestä. Sijainti: Angelniementie 25230 Halikko Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Angelniemen_kirkko

Perniössä sijaitsevalla Latokartanonkoskella voi aistia entisaikojen tunnelmaa. Latokartanon ulkoilupolkua on kunnostettu ja nykyään siellä meneekin hyvät portaat ja aidoilla reunustetut törmäpolut sekä useampia siltoja, jopa grillauspaikkakin sieltä nykyään löytyy! Latokartanonkoski on yksi Suomen parhaista koskista. Paikalla on saattanut olla mylly jo 1300-1400 luvulla. 1550 luvulla sinne rakennettiin Näsen kuninkaankartanon tullimylly jossa oli neljä kiviparia, 1650 luvulla rakennettiin toinen kaksi kiviparinen mylly. Vuonna 1556 koskelle rakennettiin vesisaha. Latokartanonkoskella on useita historiallisen ajan rakenteita mm. myllyn, myllärintuvan ja kankivasarapajan perustukset. Joen alajuoksulla on upeita uimapaikkoja, mikäli uskaltaa virtaavan veden armoille Latokartanon suuri harmaakivestä ja slagtiilistä rakennettu mylly on rakennettu v. 1805, sen toiminta loppui v. 1962. Siitä on jäljellä suuri, kaksikerroksinen raunio. Slagitiili eli “kuonatiili” on yleinen rakennusmateriaali juuri ruukkien ympäristössä, missä sitä oli saatavilla masuunien sivutuotteena. Slagitiili syntyi raudan valmistuksen sivutuotteena masuunissa. Sulatettu kuona valettiin muoteissa tiileksi. Myllyä vastapäätä joen toisella puolella on ollut vesisaha. Myllyn ja sahan alapuolella joen keskellä olevalla saarella…

Turilantiellä Kuusjoelta Vaskioon päin mentäessä oikealla puolella on pienen metsätien risteyksessä kyltti jossa lukee “Kustaan kaivanto”. Kulta-Kustaa oli paikallinen kullankaivaja joka yritti löytää kultaa Kakossuosta. Pieneltä hiekkatieltä erkanee vielä pienempi tie oikealle, risteyksessä näkyy pieni valkoinen  kyltti jonka tekstiä ei enää ole nähtävillä. Pikkutietä ei ajeta päähän asti, mutta opasteiden puuttuessa polun paikkaa on vaikea neuvoa, alla olevasta kuvasta voi paikkaa koittaa havainnoida, polku lähtee auton takaa vasemmalle. Keltainen merkkinauha puunoksassa kertoo, että olet oikeilla jäljillä. Mitään kylttejä tai opasteita paikalle ei ole. Polku tuntuu päättyvän umpikujaan mutta jatkuukin pienen kuusikon läpi ojan reunalle ja siitä eteenpäin kunnes tulee pieni lahonnut puusiltakyhäelmä. Jatka vielä jonkin matkaa pienen kallion juureen jonka sivua polku kulkee. Kaivanto on heti kallion takana. Harmi vaan, että myrskyt ovat kaataneet kaivannon päälle puita. Sijainti: noin Turilantie 466 paikkeilla Kuusjoella Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Voitilanpy%C3%B6li

Teijolla sijaitseva Hamarijärvi on erittäin kaunis ja mielenkiintoinen kohde. Järveä ympäröivällä alueella voi nähdä historiallisia rakennuksia, jotka ovat käytössä vielä tänäkin päivänä. Hamarijärvellä on useita uimapoukamia ja kallioita joilta voi helposti pulahtaa järven tummaan suloiseen veteen virkistäytymään. Korkeat paljaat kalliot kertovat jääkaudesta, jolloin suuret jäämassat hioivat ropoiset kalliomme tasaisiksi ja jääkauden jälkeinen meri huuhtoi ne paljaiksi. Kallioilta on upeat näköalat yli Hamarijärven ja paikka onkin mukava päiväretkikohde. Hamarijärvelle saavuttaessa voi ihastella vanhoja rakennuksia ja niiden ympärillä mutkittelevia puroja sekä niiden ympärille levittäytyvää kaunista kasvillisuutta. Sijainti: Hamarijärventie 62 25570 Teijo

Sodanaikaiset pommituksen jäljet nähtävissä edelleen Halikon asemalla. Venäläisten yrittäessä pommittaa Halikon asemaa syntyivät nämä kuopat, jotka ovat edelleen selvästi nähtävillä Halikon työväentalon viereisessä metsässä. Metsä ei ole suuri, joten paikan voi hyvin katsastaa vaikka ohikulkumatkalla. Auton saa parkkiin työväentalon parkkipaikalle, josta on lyhyt kävelymatka pieneen metsäsaarekkeeseen joka on viereisten omakotitalojen tonteille menevän tien varressa. Sijainti: Mustamäentie 173 vieressä Halikossa Lähde: J.Lehmusruusu