Tag

masennus

Browsing

Moikka moi ihana lukijani! Tänään taas suuri kiitollisuuden tunne valtasi mieleni, kun käyskentelin puutarhassani kuvaamassa eilen istuttamiani kuunliljoja. Havahduin siihen, että olen nyt 44-vuotiaana ostanut elämäni ensimmäset kuunliljat. Kuunlilja on yksi puutarhakasvien lemppareistani! Luultavasti siksi, että äidinäidilläni “Muorilla” oli niitä paljon puutarhassaan. Minun ollessa lapsi ja asuessamme Muorin vintissä, leikin paljon ystäväni kanssa piilosta ja kirkonrottaa Muorin pihassa. Silloin parhaat piilot löytyivät Muorin suurten kuunliljojen lehtien alta. Kauniit kuunliljojen taimet vaan ovat aina olleet kukkarolleni niin kalliita, ettei minulla ole koskaan elämässäni ollut varaa ostaa sellaisia! Edellisessä kodissamme, tuossa Isoluodon saaressa, löysin kaivon ympäriltä muutaman ja voi sitä ilon ja onnen tunnetta, kun sain vihdoin kukkapenkkiini monta kuunliljaa! Sitten muutimme ja kuunliljat jäivät vanhan kodin puutarhaan. Eilen sitten Salossa mieheni kanssa puutarhakauppoja kierrellessä ostoskoriini tarttui 5 kuunliljaa. Ne maksoivat 7,90€ kappale. Sen kummemmin asiaa silloin tajuamatta, että vihdoin minulla on varaa ostaa itselleni maailman rakkainta perennaa! Aiemmin nimittäin puutarhaani hankkimat…

Moikka moi ihana lukijani! Tänään sattui taas eteen se hetki, kun oli tarpeen tutkiskella kauppojemme tilastoja ja voit varmasti kuvitella, että tulos jälleen kerran yllätti iloisesti, sillä tällaista kasvua en todellakaan uskonut näkeväni näinkin poikkeuksellisena aikana kuin nyt on (koronakriisi)! Vuoden 2020 ekalla neljänneksellä (tammi-maaliskuu siis) oltiin myyty jo 416 000€:lla, kun vuonna 2019 ekan neljänneksen myynti oli vain 127 000€ (227,56 % nousu). Nyt huhtikuun 28. päivä myyntiä on kaikkiaan jo päälle 595 000€ eli liki puoli miljoonaa, kun se viime vuonna samalta ajalta on ollut vain 161 000€ (kasvua 269,57 %)! Tässä on skaalautumista tehty venyen ja paukkuen, mutta en tiedä millainen ennustaja pitäisi olla, että näin voimakkaassa kasvussa pysyisi sata prosenttisesti koko ajan kysynnän edellä 😉 Valikoimaakin on jouduttu supistamaan aika rajusti ja vaikka tuotannosta pois jääneet tuotteet onkin lueteltu kotisivuillamme, niin monesti kuulee joidenkin puhuvan saatavuusongelmista sellaistenkin tuotteiden kohdalla, joita emme valmista enää ollenkaan. Se onkin tosi harmillista,…

Heippa ihana lukijani! Väkisin oikeastaan lähden tätäkin bloggausta kirjoittamaan. Toisaalta minulla on halu kyllä kirjoittaa, mutta voimani ovat totaalisen loppu, enkä tiedä saanko aikaan mitään järkevää kirjoitettavaa, mutta yritän nyt ainakin. Paljon olisi iloisia asioita mistä voisin raportoida, kuten pitkälle syksyyn jatkunut mahtava ja nouseva myynti Saaren Taika tuotteiden osalta, vaikka oletin jo koulujen alun jälkeen edes hienoista laskua myyntiin. Tai havaintoni meidän tuotteiden korkeasta laadusta verrattuna useiden kymmenien huippuvalmistajien kosmetiikkaan, jota olen viime kuukausina maahantuonti mielessä testaillut ja tuotteiden laatuun pettynyt! Mutta voimat eivät riitä iloitsemiseen. Mielessäni velloo vaan kateus heidänlaisiaan kohtaan, jotka jaksavat jopa raskaiden työpäiviensäkin jälkeen käydä lenkillä/salilla/jumpassa/pihatöissä/missä vaan. Itselläni voimat riittävät juuri aamukahviin ja pieneen pakolliseen aamuvetreytykseen etupihalla tulevaa leikkausta ennakoiden ja kuolemanpelkoani tyynnyttäen. Siinäpä se. Niin. Se leikkaus. Neljäs jo numeroltaan liittyen epäonnisten Essure-implanttien asennukseen, oireiden aiheuttamiseen, epäonnistuneeseen poistoon ja sen aiheuttamien arpityrien epäonnistuneeseen korjaukseen. Essureiden vuoksi ilmaantunut keliakiatyyppinen oireilu sekä laktoosityyppinen oireilu on heittänyt…

Moi! Tänään kirjoitan puolittain väkisin, koska todellisuudessa minua ei huvittaisi yhtään kirjoittaa. Minua ei huvittais tehdä yhtään mitään. Ei ole huvittanut jo hyvään aikaan. Tunnistan olevani enenevästi masentunut. Se alkoi syksyn saapumisen tajuamisesta. Juuri, kun olin kehunut, että matka lämpimään kesken synkimmän talven auttaa masennuksessa. No ei se sitten autakaan, ainakaan tässä kohtaa 🙁 Masennus on hiipinyt päälleni pikku hiljaa. Jotkut ovat varmaan huomanneet etten ole jaksanut enää meikata vuoteen, ehkä kahteen. Hiukset jaksan heittää löysälle ponnarille vielä aina silloin tällöin. Kulmakarvat ovat useimmiten nyppimättä. Miltä se masennus sitten näyttää? Et varmaan huomaa hymyni hyytyneen tai ääneni hiljenneen! Mutta huomaat ehkä meikin jääneen pois. Ulkoilut kuten pyöräilyreissut ja metsäkävelytkin ovat jääneet pois. 2017 2017 Nyt Masennus ei välttämättä näy päälle. Jos et tuntenut minua aikaisemmin, et välttämättä tiennyt, että olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni ja harvoin menin edes kauppaan laittamatta hiuksia ja ilman meikkiä. Nykyään et luultavasti näe minua meikeissä…

Heippatirallaa ihana lukijani! Viimekertaisen masennusta sivuavan blogikirjoitukseni ansiosta sain vinkin kirkasvalolaitteen hommaamisesta masennuksen hallintaan ja sellaisenhan minä hommasinkin heti Verkkokauppa.comista 🙂 Laite on Innoluxin Rondo, jota olen nyt jo kahtena aamuna käyttänyt tässä keittiön pöydän ääressä aamukahvia siemaillessani. Kirkasvalolamppua hommatessa kannattaa lukea tuotekuvaus tarkoin, sillä kaikki kirkasvalolamput eivät ole terveyslaitteita, vaan lampussa pitää lukea nimenomaan kirkasvalohoitolaite, jolloin se on juuri kaamosoireiden hoitoon tarkoitettu. Viimekertaisessa bloggauksessa kirjoittelin myös omista konsteistani masennuksen hallintaan ja yksi niistä oli puutarhaan erilaisten koristevalojen laittaminen. Kerroin viimeksi millaisia lamppuja olin tilannut ja mistä, ja tänään sitten kävin asentelemassa niitä ja ihan kivalle vaikuttaa! Ulkoporeallas projektikin on edennyt jo katoksen rakentamiseen, tosin katteet ja maalaus vielä puuttuu, mutta pikkuhiljaa, pikkuhijlaa, kuten omakotitalo elämässä yleensäkin 😀 Eilen bongasin meidän paikallisesta osto ja myyntiliikkeestä rustiikkisen lipaston ja jonkin moisen puisen veneen keulaosasen, jotka kipaisimme nopeasti hakemassa! Nämä sijoitin puutarhavajaani kuvauksiani varten ja tänään sitten kokeilinkin jo mille setuppini vaikuttaa…

Heipahdus ihana lukijani! Syksy on tavallaan ihanaa ja rauhoittavaa aikaa. Kuolevien ja talviunille painuvien kasvien kauniit värit valloittavat maiseman ennen raadollisen synkän ja pitkän harmaan kauden alkua. En pysty estämään tajuntaani ajattelemasta ja ahdistumasta siitä sateisesta ja pimeästä ajasta, josta kaikki se tuleva värien loisto kielii. Tänä syksynä tuntuukin, että masennuksen ja toimintakyvyn lamaantumisen minimoimiseksi on otettava kaikki keinot käyttöön! Pari artikkelia sitten kerroinkin millaisia aurinkokennovalaisimia olin laittanut puutarhaamme. Tänään olisi tarkoitus laittaa kalliokukkapenkin raivauksen ajaksi pois nostetut pylväs pihavalomme takaisin paikoilleen. Ja tottakai nettishoppasin myös ihan sähkölläkin toimivia puutarhan tunnelmavaloja, nuo aurinkokennovalot kun eivät silloin pimeimpään aikaan enää juurikaan loista 🙁 Meidän paikallisesta puutarhakaupasta löytyi kivoja syyskasveja ja vaihdoin keväällä laittamani kukkaset nyt talven yli sopiviin. Kivat puutrhatontutkin löytyivät sieltä 🙂 Nettishoppasin K-Raudasta 30:n ledin hehkulamppuketjuja ylä- ja alapihalle kumpaankin ja 5:n ledinvalon maapiikkivalaisimet myös ylä- ja alapihalle. Maapiikkivalaisimet tulevat kukkapenkkien reunuksille. Alapihalla siis siihen kukkapenkkiin, joka on ulkoporealtaan…

Heippatirallaa ihana lukijani! Follow my blog with Bloglovin Kirjoitan tätä vielä tänne Uussaaristolaiset blogiini, mutta parhaillaan verkkosivuoperaattorini nimipalvelimet päivittyvät ympäri maailman ja pian ohjaavat (jälleen) uuden blogini omaan webhotelliini ja pääsen siirtämään tämän blogini sinne. Miksi taas uusi blogi? Jaa-a kuule, mene ja tiedä?! Nämä ovat näitä vain minulle niin tuttuja ahdistukseen liittyviä juttuja, joille en löydä selitystä. Olen mieleltäni vahingoittunut. En ole niin kuin muut, en ole terve enkä tasapainoinen. Parhaillaan olen ihan hemmetin ahdistunut! Ahdistusta on jatkunut jo jonkun aikaa. Se liittyy moneen pieneen asiaan, joista yhdessä on kasvanut suuri ahdistusmöykky, sellainen, jota en osaa itse purkaa 🙁 Se on johtanut blogihiljaisuuteen, nimen vaihtoon somessa, blogien osoitteiden muuttumisiin ja vaikka mihin, mutta nyt päätin, että jo saa riittää! Saan kirjoittaa omassa blogissani mitä haluan. Jotkut eivät ehkä tykkää siitä. Jotkut ehkä sietävät pakosta. Jotkut ehkä samaistuvat. En välitä mille muista tuntuu. Haluan, että oma oloni on kotoisa ja…

Moikka taas ihana lukijani ja tervetuloa aurinkoiseen saaristolaisblogiin pienelle luku- ja kuvamatkalle helteen valloittamaan saaristoon! Säätiedotuksissa hehkutettu “käristyskupoli” alkaa hönkiä päälle sietämättömiä helteitä ja vaikka toiset nauttivatkin auringosta ja lämpimistä keleistä, niin kaikille tuo paahtavan tukala kuumuus ei ole mieleen. Itse olen kahden vaiheilla tykkäänkö vai en? Aiemmin olin ehdottomasti talvi ihminen ja kuumat kesäpäivät olivat jotain sellaista mistä en pitänyt laisinkaan. Nyttemmin mieleni on muuttunut ja pidän sekä kuumasta, että kylmästä riippuen vähän missä olen ja mitä minun pitää tehdä. Masennuksen kanssa eläessä kauniit päivät usein ahdistavat, koska kaikki muut ovat niin aktiivisia ja saavat paljon aikaan. Minä taas saan pari tuntia päivässä aikaan ja lopun aikaa olen väsynyt. Se on useimmiten aika ahdistavaa ja koen paljon syyllisyyttä siitä etten jaksa kaikkea yhtä paljon kuin muut! Kateellisena katson joidenkin Facebook tuttujeni päivittäisiä postauksia missä käydään töissä ja kuntoillaan, hoidetaan lapset, kissat, koirat, mummot ja vaarit, ja sen lisäksi vielä…

Heippa taas ihana lukijani! Tänään on sitten virallisesti minun ja mieheni 5-vuotis juhlapäivä ja suunnitelmissa oli käydä Salossa silmätarkastuksessa, johon oli varattu aika sekä tukussa ja muutamia muita hankintoja hoitamassa, mutta suunnitelmiin tulikin muutos kun selkäni meni taas pahempaan kuntoon. Loukkasin selkäni tuossa sunnuntaina nostaessani betonilaattoja ja ajoittain se on ollut niin kipeä ettei oikeastaan ole pystynyt kunnolla kävelemään eikä nousemaan. Tänään sitten olikin kipeimmillään heti loukkaamisen jälkeen ja oli vaikeuksia jopa veski käynnissä, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin varata lääkäriaika. Tietenkin se sattui olemaan suunnilleen samaan aikaan kun olisi ollut se näöntarkastus. Siinäpä olikin hyvä syy perua se, tosin olin jo ahdistuksissani päättänyt etten mene muutenkaan. Varmaan oli taas liian monta sosiaalista juttua yhdelle päivälle ja näöntarkastus ahdisti aivan suunnattomasti. Olin jo keksinyt verukkeen, että kyseisessä paikassa ei ole sopivia kehyksiä, joten täytyy perua ja katsoa joku parempi paikka. Tunne on tuttu nuoruudesta ja nyt tunnistan sen ahdistukseksi.…

Heipparallaa rakas lukijani! Tänään vihdoin se OP-Median haastattelu tapahtui, jonka piti olla jo aikoja sitten, mutta ensin itse jouduin jäämään sairaalaan pidemmäksi kuin olin ajatellut ja sitten haastattelija sairastui. Nyt minua haastattelikin toinen henkilö hänen sijaansa. Haastattelu oli suht nopea, mutta siinä käytiin läpi sellaisia kipeitä kipeitä asioita, jotka taas jäivät mieleni sykeröihin ja vaativat päästä kirjoitetuksi ulos. Olen elänyt jo lain tällä puolen niin monta vuotta, että olen lähes unohtanut sen, että alunperin aamulla työelämään herääminen, lapsen kouluun laittaminen ja laskujen ajallaan maksaminen on ollut minulle täysin vierasta suurimman osan elämääni. Tänään palasin niihin muistoihin (VAROITUS herkimmille! Vanhassa blogissa graafista tekstiä) takaisin. Olin 14-vuotias, kun jouduin ensi kerran tekemisiin poliisien kanssa. Olimme varastaneet auton. Pian pöllityillä autoilla ajeleminen korvasi kotona nukutut yöt ja läheskään aina äidillä ja isällä ei ollut tietoa missä olen, olenko hengissä ja tulenko koskaan takaisin. 17-vuotiaana olin jo vankilassa, jossa vietin 18-vuotis syntymäpäivääni. 19-vuotiaana olin…

Moikka taas ihana lukijani! Hiukan hassu otsikko, mutta en oikein tiennyt miten muulla tavoin olisin sen voinut ilmaista. Olen nimittäin useaan kertaan tänä talvena todennut miehelleni, että talvi ei ole tuntunut yhtään niin pitkältä ja raskaalta kuin yleensä. Liekö se valkoisen talven ansiota vai voisiko osa syy helpotukseen olla myös se, että nyt kun mulla on elämäni ekoja kertoja mahdollisuus matkustella, olen ajoittanut matkat niin, että synkkä ja pimeä aika katkeaa pienellä lomalla. Itsestäni ainakin tuntuu sille, että tällä synkän ajan katkaisulla on suuri merkitys siinä, että masennus ei ole päässyt tänä talvena kovalla otteella nujertamaan. Vaikka kyllä niitä on päiviä ja lyhyehköjä ajanjaksoja, jolloin mieli on ollut välillä niin synkkä, että itseäni on jopa hiukan pelottanut. Onneksi nämä tunteet ovat kuitenkin toistaiseksi vielä ajan myötä väistyneet. Mietin miten rankkoja olivat ne vuodet kun masennus oli kuukaudesta ja vuodesta toiseen seuranani. Mietin, että olisiko silloin mielialaa kohentanut jos olis päässyt…

Tervehdys arvoisa lukijani! Mitenkäs sinulla on mennyt juhannus? Itselläni hiukan ikävissä merkeissä, sillä olen siitä “Salkkarin” haastattelusta asti kärsinyt kovasta vatsakivusta, puristavasta tunteesta rinnassa, raajojen puutumistuntemuksista ja sydänkivuista. Eilen taisi olla todella kovaa närästystä johon ei auttanut Rennietkään vaan vasta ruokasooda+vesi-litkulla lähti kovat poltot rinnasta ja selästä hälvenemään ja olo oli sellainen, että pystyi jo itkemättä olemaan. Yöllä heräilin kuitenkin vatsakipuun, jota voisin kuvailla puukolla repimiseksi koko vatsan leveydeltä. Tänään se puristava tunne on taas rinnassa, sydämessä tuntuu kipua silloin tällöin ja vatsaa sattuu enemmän ja vähemmän vuorotellen koko ajan. Alan olla jo itsekin sekaisin miettiessäni mikä voisi johtua mistä, olen vuoroin todennut itselläni olevan stressiperäisen ahdistuksen, suolistotulehduksen, sydänkohtauksen, närästyksen jne. Alan kuitenkin kallistua paniikkikohtauksen kannalle, sillä tällaista samanlaista on ollut ennenkin, mutta ei koskaan 4 päivää kestävänä tosin 🙁 Mistä se sitten voisi johtua? Itse alan kallistua sille kannalle, että lehtijuttua varten tarkistamani liikevaihto oli omallekin mielelleni hiukan liikaa,…

Tervehdys arvoisa lukijani ja oikein ihanaa alkanutta viikkoa sinulle! Ihana maanantai! Monellakin tapaa! Aurinko paistaa, lämmin päivä tulossa, kauppa käy hyvin; ekologiset Saaren Taika tuotteet ovat suosionsa huipulla, rentouttava viikonloppu vietetty lapsivapaana mieheni kanssa pihatöitä tehden ja erilaisissa kauniissa paikoissa kävellen. Luin aamulla tyttäreni koskettavan riipaisevan blogikirjoituksen äitienpäivään liittyen ja siihen mitä perheemme, ja erityisesti tyttäreni on joutunut kokemaan aikaisemmin elämässään. Lukukokemus oli samaan aikaan vaikea, että ihana. Rakas äiti, anteeksi että suljin sinut ulos elämästäni. Olin aikuisikään asti vihainen ja syytinkin äitiäni monista asioista. Olin vihainen tämän (omien sanojeni mukaan) ”hylätessä” minut vauvana; asuin isovanhempieni luona muutaman vuoden, sillä äitini oli 20-vuotias rikollinen ja huumeriippuvainen, eikä pystynyt huolehtimaan minusta. Vanhempani olivat eronneet ja isänikään ei ollut parhaimmasta päästä vaan täyspäiväinen juoppo ja rikollinen.  Syytin äitiäni kaikesta vääryydestä, puoli-isäni aiheuttamasta pelosta ja väkivallasta, jota valitettavasti jouduin kokemaan ollessani lapsi. Olihan äitini valinnut itselleen kamalan miesystävän, joka teki elämästäni h***ettiä. Olin…

Tervehdys arvoisa lukijani! Eilen koin jotakin jota en ole pitkään pitkään aikaan joutunut kokemaan, nimittäin krapulanomainen tila, jossa raajat olivat turvonneet kuin pullataikinat, päätä, ihoa ja joka jäsentä särki, verenpaine oli korkealla (154/96), itketti ja väsytti. Nukuinkin lähes koko päivän, tai jos en nukkunut niin lepäilin sohvalla makuuasennossa. Mikä tämän aiheutti? Mulla on epäilys, että joulun jälkeiset ihmisvilinöissä käynnit sekä fyysinen rasitus. Ihmisvilinät, eli sosiaaliset tapahtumat väsyttävät mua todella paljon (ADD, erityisherkkyys), mutta en ole vähään aikaan ollutkaan kahtaa päivää tällaisten jälkeen täysin toimintakyvytön. Nyt olin. Fyysinen rasitus taas aiheuttaa tällä hetkellä mulle turvotusta, kiitos niiden saakelin Essure implanttien 🙁 Olo oli siis eilen mitä kurjin pitkään pitkään aikaan ja ajoittain olin tosi vihainen itselleni, että miksi olin niin kipeä ja väsynyt 🙁 Onneksi tänään on parempi fiilis ja toivottavasti saan tänään hoidettua niitä asioita jotka eilen jäi hoitamatta! Eilen aamulla käytiin kuitenkin miehen kanssa kävelyllä tuossa rannassa ja nähtiin…

Moikka moi arvoisa lukijani! Mulla on tänään ollut oleilu päivä. Tarkoitukseni oli tehdä vaikka mitä; laskea Saaren Taika tuotteiden tarrat ja katsoa mitä pitää tilata lisää, suunnitella uusia, etsiä pahvikotelot tuleville saippuoille, tehdä saippuoita, parannella Saaren Taika® jälleenmyyjien verkkokauppaa ja kaikkea mahdollista. Sen sijaan, että sain mitään aikaiseksi olen toljottanut läppärin näyttöä poissaolevasti. Olin väsynyt ja yritin kahteenkin kertaa ottaa päikkärit mutten saanut unta. Hereillä en silti ollut oikein hereillä. Niin se päivä sitten kului aamusta iltaan ollessa tekemättä mitään kovista yrityksistä huolimatta 😣 Nämä tällaiset päivät ovat aika tuttuja ADD-oireiselle ja masentuneelle, ärsyttäviä vain jos ei ole oleskelija tyyppiä. Onko sulla joskus tällaisia päiviä?