Tag

Salo

Browsing

Moi taas ihana lukijani! Minulta kyseltiin tuossa taannoin kokemuksia viime kesänä ostamastamme Cello Pyhä ulkoporealtaasta, joten ajattelin laittaa ajatuksiani hiukan tänne blogiinkin. Poreallas projektia pääset katsomaan alusta asti blogin loppuun laittamistani linkeistä. Cellon altaat ovat kotimaisen Novitekin Salossa valmistamia. Käytännössä samoja altaita, mutta K-Raudan oman tuotemerkin nimellä myytyjä. Pyhä altaassa oli hieman paremmat hierontasuuttimet kuin edullisemmassa Rukassa ja siksi Pyhä oli meidän valintamme. Mieheni ja minä, selkä ja hartiaseudun säryistä kärsivinä koimme hierontasuuttimien määrän ja sijainnit tärkeänä valintaa tehdessämme. Pyhässä on yhteensä 50 hierontasuutinta, kun Rukassa niitä oli alle 30. Kumpikin allas on kuudelle hengelle. Hierontasuuttimet ovatkin olleet todella hyödylliset ja mikäli niskassa tai selässä on ollut jumeja tai särkyjä, on porealtaan hieronnoista ollut niihin todella suuri apu. Altaan lämmin syleily auttaa myös rentoutumaan raskaan päivän päätteeksi ja etenkin talvipakkasella pimeään aikaan on altaan tunnelmavalaistuksessa erityistä taikaa! Sähkön kulutuksessamme en ole huomannut mitään eroa. Valmistajan väite kulutuksesta n. euron päivässä…

Heippa moi arvoisa lukijani! Tänään käytiin ulkoilemassa yhden Särkisalon saaren Niksaaren luonnonsuojelualueella, joka oli ennestään paikkana itselleni tuntematon. Jos olet ulkoillut saarilla aikaisemmin, olet varmasti tullut tutuksi Särkisalon helmen, Vårdkasbergetin näköalakallion ja luolien kanssa? No, mikäli et tykkää niin korkeasta noususta metsää pitkin ja tykkäät katsella merta lähempää, niin tämä saattaisi olla sinulle sopivampi kohde 🙂 Perillä voi valita joko vasemmanpuoleisen kallion, tai oikeanpuoleisen. Itse valkkasimme oikeanpuoleisin. Nämä joutsenet kuvasimme ennen kalliolle kääntymistä. Näköala kalliolta on lähes yhtä huikea kuin Vårdkasbergetiltäkin, joskaan kallio ei nouse yhtä korkealle ja siten näyvyys ei ole ihan yhtä kauas. Mielenkiintoisemmaksi tämän kuitenkin tekee se, että näet paremmin suoraan alas kallion edustalle ja voit seurata vesilintujen touhuja aika läheltä häiritsemättä niitä lainkaan. Alhaalla rauhaisaa perheaikaa vietti joutsenpari, joilla oli 3 viimevuoden poikasta vielä seuranaan. Paikalle lehahti toinen joutsenpari ja nähtiin pieni reviirikiista, joka päättyi perheen karkoitukseen ja joutsenparin paikanvalloitukseen! Kalliolta oli kivat näköalat ja laskeuduimm…

Heippa ihana lukijani! Tänään, kauniina aurinkoisena pääsiäislauantaina kävimme ulkoilemassa koronan vuoksi vähemmän ruuhkaisessa maastossa täällä Särkisalon saarilla. Paikka on Särkisalon pääsaaren Isoluodon toisessa päässä sijaitsevan Vähämaan rannassa aivan Kemiönsaarta vastapäätä. Olen ryhtynyt uudelleen julkaisemaan vanhan näe ja koe -sivustoni luonto- ja nähtävyys kohteita, sillä nyt kun koronan vuoksi kaikki matkat ovat pannassa, ovat ihmiset sankoin joukoin tunnetuilla luontopoluilla viettämässä vapaa-aikaansa! Minulla taas sivustollani oli kymmeniä ellei jopa satoja ulkoilukohteita, jotka eivät ole niin tunnettuja ja päätin uudelleen julkaista ne tänne koti saaressa -blogiini, koska ajanpuutteen vuoksi en pysty näe ja koe -sivustoa enää ylläpitämään 🙂 Mutta Lesniemeen siis! Vähämaa on joskus aikoinaan ollut oma erillinen saarensa, mutta nyt se on kasvanut erään matalikon kautta merenpinnan laskiessa yhteen Isoluodon kanssa. Ennen muinoin Isoluodolta Vähämaalle on saatettu kulkea juuri tuon matalikon yli veneillä ja ylityspaikkaa on saatettu kutsua Foreksi (se on muinaisruotsia ja tarkoittaa ylityspaikkaa, siitä saattaa juontaa myös nimi läheiselle kylälle…

Heipparallaa ihana lukijani! Tovi onkin vierähtänyt taas kesän huumassa, enkä ole ehtinyt edes ajatella koko blogia! Niin paljon on ehtinyt tapahtua puutarhassamme tänä aikana etten edes tiedä mistä aloittaisin? Ensinnä lähdimme karsimaan niitä kymmeniä ylivenähtäneitä omenapuita, joita puutarhassamme oli. Ekana lähtivät ne pari, jotka blokkasivat näkymät ikkunoista itse puutarhaan. Näkymä makkarin ikkunasta puutarhaan toukokuussa: Ja näkymä nyt kesäkuun lopulla: Kahden ekan omppupuun jälkeen päätettiin, että se kamala kasvihuoneen räsä saa myös lähteä ja taaemmas tonttia kaavailemani keidas saa tulla kasvihuoneen tilalle. Kasvihuoneella oli hyvät perustukset, joita päätimme hyödyntää ja valoimme betonin niiden sisään. Finnfoamit toki alle laitettiin 😀 Ajatuksena oli alkuun rakentaa vaan (sinne pihan perälle) joku paviljonki -tyyppinen rauhoittumis tila, jota ympäröi hortensiat, alppiruusut ja atsaleat, mutta lapasestahan se ajatus taas lähti, niin kuin minulla aina, ja seuraavaksi olin jo mielessäni rakentanut sinne vanhasta puuhellasta kesäkeittiön ja hetken kuluttua jo ulkoporealtaan! No siihen ideaan mieskin lähti mukaan ja paikkakin…

Tervehdys arvoisa lukijani ja oikein ihanaa alkanutta viikkoa sinulle! Ihana maanantai! Monellakin tapaa! Aurinko paistaa, lämmin päivä tulossa, kauppa käy hyvin; ekologiset Saaren Taika tuotteet ovat suosionsa huipulla, rentouttava viikonloppu vietetty lapsivapaana mieheni kanssa pihatöitä tehden ja erilaisissa kauniissa paikoissa kävellen. Luin aamulla tyttäreni koskettavan riipaisevan blogikirjoituksen äitienpäivään liittyen ja siihen mitä perheemme, ja erityisesti tyttäreni on joutunut kokemaan aikaisemmin elämässään. Lukukokemus oli samaan aikaan vaikea, että ihana. Rakas äiti, anteeksi että suljin sinut ulos elämästäni. Olin aikuisikään asti vihainen ja syytinkin äitiäni monista asioista. Olin vihainen tämän (omien sanojeni mukaan) ”hylätessä” minut vauvana; asuin isovanhempieni luona muutaman vuoden, sillä äitini oli 20-vuotias rikollinen ja huumeriippuvainen, eikä pystynyt huolehtimaan minusta. Vanhempani olivat eronneet ja isänikään ei ollut parhaimmasta päästä vaan täyspäiväinen juoppo ja rikollinen.  Syytin äitiäni kaikesta vääryydestä, puoli-isäni aiheuttamasta pelosta ja väkivallasta, jota valitettavasti jouduin kokemaan ollessani lapsi. Olihan äitini valinnut itselleen kamalan miesystävän, joka teki elämästäni h***ettiä. Olin…

Särkisaloa kutsutaan Finbyksi, mutta Finby on myös yksi kylä Särkisalon Isoluodossa. Särkisalo sijaitsee eteläisessa Suomessa, Saaristomeren rannikolla ja käsittää yhteensä 119 saarta sekä kaistaleen mannerta. Suurimmat saaret ovat Isoluoto, Ulkoluoto ja Pettu. Aikojen alussa Särkisalo on ollut meren pohjaa ja siitä syystä (vakituinen) asutus tänne on tullut verrattain varsin myöhään, n. 1100-1200-luvulla. Pronssikautisesta (1700-500 eaa.) asutuksesta kertonee reilut kymmenen hiidenkiuasta jotka sijaitsevat Särkisalon korkeimmilla kallioilla (Puosinmäellä 3 kpl, Suutarkylässä 1, Finnarvissa 1 joka on tuhottu, Mikonhuhdan niityllä 1, Mondolan metsässä 2 kpl, mutta näistä ehkä kattavammin myöhemmin). Särkisalo on luultavasti saanut ensimmäiset vakituiset asukkaansa Kemiön saaren ja Läntisen Uudenmaan kanssa samaan aikaan. Maahanmuutto alkoi n. 1100-luvulla. 1200-luvulla Suomi oli jo osa Ruotsin valtakuntaa. Kruunulle uudet tilat merkitsivät lisää verotuloja ja tästä syystä Kruunu kiirehti erämaiden raivaustoimintaa. Varsinais-Suomen kuninkaankartanot olivat ruotsalaisia siirtokuntia suomalaisilla seuduilla. Ensimmäinen maininta seudulta jolla Särkisalo sijaitsee on 12. kesäkuuta 1329, kun Olle Före, Haquinus/Håkan de Sekkiaesalu ja…

Hamarinkoski Perniönjoessa kuuluu Pohjankoskelta lähtevään ulkoilureitistöön ja on kooltaan hieman Pohjankoskea pienempi. Alueelta löytyy useita kartanoita joista Pohjankartano on suurin ja merkittävin. Pohjankartanolla oli näissä kummassakin koskessa myllyjä 1600-luvulla ja Hamarinkoskessa oli 1700-luvulla rautatakomo. Myöhemmin Pohjankoskessa toimi saha ja sähkövoimalaitos. Sijainti: Korvenkyläntie 199, Salo, Pohjankartanon Maatalous Oy:n kohdalta pihaan ja oikean puoleisinta hiekkatietä kunnes oikealla puolella näkyy pieni silta joen yli. Lähteet: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1802

Talomme takaa nousee Särkisalon Isoluodon toiseksi korkein kallio Isomäki jonka korkein kohta on erään särkisalolaisen muistin mukaan 63,5 metriä meren pinnasta. Pihasta pääsee melkein suoraan nousemaan sen laelle josta aukeaa upea merinäköala kohti Kemiönsaarta. Kallioilla on mukavaa ulkoilla ja kesällä ottaa vaikka eväät mukaan 🙂 Kallion huippujen toisesta päästä on näkymät kaivokselle. Tarkkaa osoitetta paikalle on vaikea sanoa, koska kallioalue on niin suuri, mutta suuntaa Förbyyseen niin löydät sen alla olevan kartan avulla 🙂

Sain vinkin vedellä täyttyneestä louhoksesta Kiskossa, jossa voi kuulemani mukaan uida ja sukeltaa. Käväisimme sitä katsomassa. Louhokseen kuuluu kolme vedellä täyttynyttä louhoskuoppaa joista yksi on aidattu ja toinen on sorafirman alueella. Kolmas louhoskuoppa on yleisen tien varressa eikä siinä näkynyt kieltomerkkejä. Tämän rannalle siis pysäytimme automme 🙂 Louhoksista ei juurikaan löydy netistä tietoa muuta kuin maininta “Viiari” joidenkin kaivosluetteloiden yhteydessä. Alueella on kuitenkin louhittu kalkkikiveä jo 1940 luvulta lähtien ja nämä vedellä täyttyneet louhokset mainitaan erään lupahakemuksen yhteydessä. Vesi on kauniin turkoosia ja houkuttelee uimaan. Kuoppaa käytetään sukelluksiin ja alkupään syvyys oli muistaakseni noin 11 metriä. Kuoppa syvenee toiseen päähän jossa oli muistaakseni jotakin parikymmentä metriä syvää ja joku pikku onkalo jonne voi sukeltaa. Alla olevalla videolla näkyy meille yhdellä kerralla sattunut onnettomuus, jossa Pontus raapaisee Jonin kännykän ja se vajoaa syvyyksiin kuvaten vielä jonkun aikaa. Kännykkä oli vedenpitävässä suojapussissa ja selvisi uppeluksista täysin ehjänä. Kiitos kuuluu Sukellusseura Simpun…

Uusi kotipaikka Förby ei ole lainkaan hullumpi valokuvaamisen kannalta! Kotoa meren rantaan n.900 metriä matkaa ja talon takaa alkavalta kalliolta mahtavat näkymät, nyt kuitenkin kävästiin autolla ihan kokonaista 2km päässä kuvaamassa Bastbölen kallioilta Förbyn kaivoksen suuntaan ja Förbyn rannasta merelle päin. Bastbölen kallioilta on mahtavat näköalat merelle päin ja siellä on mitä mukavammat ulkoilumaastot 🙂 Ensin Bastbölen kalliot Sitten Förbyn ranta Ei yhtään harmittanut, vaikka taivas meni pilveen heti, kun aurinko laski 🙂

Linnunradan kuvaaminen onnistuu täällä Salon seudulla erityisen hyvin, koska katujen ja keskustojen valot harvoin häiritsevät kuvaamista. Alla muutamia esimerkkejä: Revontulet, linnunrata ja autonromu, kuvattu Raatalassa Linnunrata, heikkoa revontulen kajoa ja kaivuri, kuvattu Raatalan ja Vaskion välissä Sähkötolppa ja linnunrata, kuvattu Helisnummella Junarata ja linnunrata, kuvattu Tottolassa Linnunrata ja vanha tuulimylly, kuvattu Halikossa. Katuvalot taustalla hiukan häiritsee, mutta linnunrata on silti mahdollista saada kuvaan. Linnunrata tieltä, kuvattu Turilantieltä Linnunrata ja Märynummen tuulivoimalat, kuvattu Turilantieltä Linnunrata, kuvattu Latokartanonkoskella Linnunrata ja Förbyn kaivostorni, kuvattu Förbyssä Salo on siis mitä mainioin paikka linnunradan kuvaamiseen. Lisäksi Halikon vesitornilla järjestetään UrSalon tähti-iltoja jolloin vesitornin katolle pääsee ilmaiseksi tähtiä ja taivasta katsomaan ja kuvaamaan. Linnunratakuvien käsittelyyn löytyy Lightroomille Presettejä mm tästä linkistä sekä ohjeita mm tästä ja tästä linkistä 🙂 Mukavia kuvaushetkiä!

Förbyn kaivos sijaitsee Salon Särkisalossa, Förbyn kylässä ja kuuluu Karl Forsström Oy:hyn eli kuuluisan kaivosmiehen, Kalkki-Petterin perustamiin kalkkikaivoksiin, joita lähiseudulla on useita. Särkisalon pääsaaressa, Isoluodossa sijaitsee noin 500 metriä pitkä kalkkikiviesiintymä jonka maanpäälinen louhinta aloitettiin vuonna 1882. Förbyn kaivos on yksi Suomen vanhimmista teollisen ajan kaivoksista. Kalkin nostaminen kaivoksessa lopetettiin vuonna 2010 jolloin kaivoksen alin taso oli 530 metrin syvyydessä eli merenpinnan tasolta laskettuna 510 metriä merenpinnan alapuolella. Nykyään kaivoksen alueella toimii Omya Oy niminen kansainvälinen yritys joka jatkokäsittelee muualta tuotua kalkkikiveä ja rekkaliikennettä Tehtaantiellä suhaakin edes-takaisin tiuhaan tahtiin. Omya Oy valmistaa mm. pigmenttejä ja tuottaa kalsiumkarbonaattia kosmetiikan sekä lasi- ja keramiikkateollisuuden tarpeisiin, sen suurin asiakas on paperiteollisuus. Särkisalossa yhtiö työllistää 26 henkeä ja tytäryhtiö Salon Mineraali työllistää 12 henkeä. 11. joulukuuta vuonna 1982 tapahtui kaivoksen alueella vaarallinen sortuma, joka synnytti noin 100 metriä halkaisijaltaan ja useita kymmeniä metrejä syvän kuopan. Sortuma vei mukanaan Osuuskaupan päädyn sekä osan maantiestä. Sortumat alueella ovat edelleen mahdollisia…

Ensimmäinen kunnon syysmyrsky täällä saaressa asuessa. Tuuli tuivertaa, puut humisee 🙂 Nyt on oikein sopiva hetki muistella erään syksyn retkeä Haapaniemen linnanraunioille <3 Ps. Olethan muistanut käydä Salon Sydämen verkkokaupassa? Sieltä löydät kaikkea kivaa syksyyn kuten huivit, pipot ja päähineet ulkoiluun. Kynttilät kotiisi valoa ja lämpöä tuomaan <3 Hunajaa flunssaa helpottamaan. Ihania pöllö- ja tennarisukkia, sekä polvisukkia syksyn kylmeneviin päiviin 🙂 Sekä syksyn kuumimmat vaateuutuudet; Zombie Dash kokoperheen vaatteet! Tervetuloa shoppaamaan! www.salonsydan.fi

35 valokuvaa käsittävä 7 Pientä Valokuvanäyttelyä on esillä Kiskon kirjastossa koko syyskuun ajan. Näyttelyssä on nimensä mukaisesti 7 eri tyylistä viiden kuvan kuvasarjaa, joista suosituin oli autiotalo-sarja, joka herätti paljon keskustelua näyttelyn vieraillessa Riihikosken Riihikodissa. Muita keskustelua herättäneitä sarjoja olivat kummatkin Teijo-sarjat, joita näyttelystä löytyy kullansävyisinä ja sinisävyisinä. Osasta kuvia on teetetty postikortteja, joita voi ostaa Salon Sydämen verkkokaupasta ja jotkin kuvat ovat saatavilla myös sisustusjulisteina Salon Sydämestä. Kortteja tulee myös pieni määrä myyntiin kirjaston tiskille 🙂 Originaaleja, kuvatiedostoja tai kuvien käyttöoikeuksia voi tilata Johannan kotisivuilta. Kuvatiedostosta voi teettää mieleisensä taulun, tai vaikkapa mukin, käyttöoikeuksilla voi kuvia käyttää vaikka yrityksensä nettisivuilla tai tuote-etiketeissä! Tervetuloa katsomaan kuvia Kiskoon 🙂 Kiskontie 2260b 25460 KISKO Avoinna 1.9.2016 alkaen : maanantai 15.00 – 19.00 tiistai 10.00 – 15.00 keskiviikko 15.00 – 19.00 torstai 10.00 – 15.00 perjantai suljettu arkipyhien aattoina 10.00 – 15.00

Johanna Amnelin sijoittui toistamiseen ulkomaisessa Fine Art Photography Awards 2016:ssa, tällä kertaa maisema kategoriassa kuvasarjallaan Salon Teijolta. FOR IMMEDIATE RELEASE Fine Art Photography Awards London, UK (June 12th, 2016) In 2016 Fine Art Photography Awards received more than 3994 submissions from 83 countries around the world. Winners were selected by highly acclaimed panel of international judges, including: Qingjun Huang, Carolyn Guild, Klaus Kampert, Pini Hamou, Rupert Vandervell, Pongsatorn Sukhum, Kilian Schönberger, Peter Kool, Lara Zankoul and GMB Akash. About Winner: Winner of the Northern Ostrobothnia summer University and the arts promotion center’s photography competition 2013 with the picture of Burning Love Rock party event. Humpparalli photo received an honorable mention in the Northern Ostrobothnia University and the summer arts promotion photography competition 2013. Winner photo of MTV3 Autumn photo competition 2012 Ranked second in the EISA Maestro 2011, Finland 3rd place in Salon Seudun Sanomat photo competition “my life’s joy”…

Härjänvatsan uimarannalta löytyy hyppytornit rohkeimmille sekä kaksi laituria joiden väli on 50 metriä. Rannalla on myös pukukopit, wc, sekä kioski ja sauna. Saunan aukioloajat voi tarkistaa Salon sivuilta. Rannassa on aluksi hiekkapohja, mutta muuttuu nopeasti suopohjaksi.  Hyppylaiturin kohdalla syvyyttä on n. 6 metriä ja pohja on pehmeä suopohja. Lämpötila oli (31.5.2016) pinnassa 21 astetta ja syvemmällä 19 astetta, eli lämmintä oli! Sijainti: Silvantie 2, Kiikala Lähde: http://www.salo.fi/vapaaaikajamatkailu/liikunta/liikuntapaikat/ulkoliikuntapaikat/uimarannat/kesauinti/

Kokkilan esteetön uimaranta Salossa, Kemiönsaarta vastapäätä on ihan kiva pikku hiekkaranta. Paikalta löytyy mukavan kokoinen grillikatos, lentopallokenttiä, lasten leikkipuisto, pukukopit ja laituri, näihin on pääsy aina, lisäksi löytyy lukolliset pukukopit, wc ja sauna joiden aukioloajat löytyvät Salon sivuilta. Vesi oli pinnasta 19 astetta ja syvemmältä 17 astetta lämmintä (30.5.2016) 🙂 Lossi liikennöi aivan rannan vieressä ja tekee rannalle mukavat pikku aallot 😀 Sijainti: Kokkilantie 880 Salo

Äitienpäivän seikkailu poikani ja koiramme kanssa. Tällä kertaa suuntasimme Tampaltan rosvoluolaan ja tarkoituksena oli myös etsiä ja kuvata Tampaltan kruunu, jota emme kuitenkaan tällä kertaa löytäneet. Testasin uutta kännykkä-äpsiä millä voi nauhottaa reitin kartalle ja liittää siihen kuvia ja vidoita. Linkki tähän reittiin löytyy täältä, reitti jatkuu rosvoluolien jälkeen Tampaltan kruunulle päin, mutta akku alkoi olla niin tyhjä, että jouduin lähtemään takaisin ennen kuin löysin kiviröykkiötä. Luolat on tietty siinä kohdassa missä on iso rykelmä kuvia ja videoita. Karttaäpsi on ilmainen ja se käy kumpaankin, sekä Androidiin, että iOSään ja sen voi ladata vaikkapa heidän kotisivuiltaan. Äpsin lataamalla näkee kartassa kuvia joiden avulla on helpompi suunnistaa paikalle 😉 Jätimme auton aika lähelle Merikulmantietä, ennen pikkuista porttia ja jatkoimme matkaa jalkaisin. Matkalla näimme jäätä ja lunta toisella puolen metsätietä ja valkovuokkoja toisella puolen 😀 Hiukan ennen rosvoluolaa alkaa näkyä isoja kivenlohkareita. Ja pienempiä luolia. Luolasta pääsi pientä tunnelia pitkin kivenlohkareen päälle. Rosvoluolan…

Yrjännummen muinaisranta on pituudeltaan jopa 700 metriä. Yrjännummea pidetään osana kolmatta Salpauselkää. Alueella on nähtävissä myös rantavalleja. Pääset paikalle ajamalla Lankkerintie 55 kohdille ja kääntymällä siitä pienelle hiekkatielle vasempaan suuntaan ja jatkamalla sitä eteenpäin n. 2,5km  kunnes vielä pienempi hiekkatie kääntyy vasemmalle, voit jättää tähän auton, siinä on ikäänkuin kääntöpaikan tapainen hiekkaympyrä. Lähde pienempää hiekkatietä vasempaan ja kävele sitä 300 metriä. Lähde nuolen osoittamaan suuntaan metsikköön, eli viistoon ylävasemmalle. Kartta lainattu käyttöehtojen mukaisesti täältä. Pian alkaa edessäsi maastossa näkymään suuria kovenlohkareita. Näky on aika vaikuttava, kun keskelle tasaista kangasmetsää on isolle alueelle kuin ripoteltuna suuria kivenmurikoita. Sijainti: Lankkerintie 55 kohdilta kääntyy pieni hiekkatie vasempaan, jatka sitä eteenpäin n. 2,5km  kunnes vielä pienempi hiekkatie kääntyy vasemmalle. Lähteet: http://tupa.gtk.fi/kartta/maaperakartta20/mps_202107.pdf http://gtkdata.gtk.fi/Maankamara/index.html

Miilunummen muinaisranta eli pirunpelto Teijolla. Parkkialueen takaosasta lähtee nousemaan loiva metsikköinen mäki jonka laen jälkeen löytyy pieni pirunpelto. Suurin osa kivikosta on jo jäänyt sammaleen alle ja enää vain pieni osa pirunpeltoa on havaittavissa silmällä. Parhaiten pääset pirunpellolle kun ajat autolla Talonpojan Teijon tie 266 kohdille josta opasteet oikealle (Miilunnummea ei mainita opasteissa) Sijainti: Talonpojan Teijon tie 266 Salo Lähteet: https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwi_nv2d8efJAhUiAHMKHRvEAkgQFgghMAE&url=https%3A%2F%2Fopenbiomi.files.wordpress.com%2F2012%2F05%2Fpernic3b6nseudun-geologisesti-merkittc3a4vic3a4-kallio.doc&usg=AFQjCNEBvtmxhh_fNF9MjUhWBDqm9rljmQ&sig2=TnYzyNOUHtSgc2AWwB1UFA

Tessvärin Vårdkasberget on upea näköalakallio josta näkee mm. Kemiönsaaren.Kallio kohoaa 51,4 metriä merenpinnasta ja matkalla lähellä lakea on n. hehtaarin kokoinen muinaisranta eli pirunpelto.Särkisalon monet kalliot ovat jyrkkäreunaisia ja korkeimmat kohoavat jopa 70 metriä merenpinnasta.Vårdskabergetissä, kuten muillakin seudun kallioilla näkyvät jääkauden jäljet kallioiden uurteina, hiidenkirnuina ja pirunpeltoina.Kasvisto Vårdskabergetillä on saaristolle tyypillistä kuivaa kangasmetsää ja kalliokasvistoa.Linnuista merikotka ansaitsee erityisen maininnan, paikallinen linturyhmä on pitkäjänteisellä työllään pelastanut merikotkakannan ja se onkin nykyään Särkisalon vakioasukki.Kallioperä on enimmäkseen punaista rakeista graniittia, ns. Perniön graniittia.Vårdkasbergetin luolasto pitää sisällään useita pienempiä luolia suurten lohkareiden välissä ja alla sekä kolme suurempaa toisiinsa kytköksissä olevaa luolaa.Luolien ja kallioiden sieniltä löytyy myös nykyihmisen tekemiä kalliomaalauksia.Luolille pääsee kallion laelta lähtevää polkua pitkin ja polulta pääsee myös takaisin laelle kallion toiselta puolelta. Kalliolla kannattaa olla varovainen, ainakin näin alkutalvesta kalliot olivat ohuen jääpinnoitteen alla ja erittäin liukkaat!Paikalle pääsee, kun jättää auton johonkin sopivaan kohtaan Ulkoluodontielle ja lähtee yksityistietä noin Ulkoluodontie 81 paikkeilta (Salon suunnasta tien oikealla…

Aivan Lehmijärven kupeessa Varikattilanmäellä sijaitsee yksi alueen huomattavimmista muinaisrannoista. Noin hehtaarin kokoinen pyöristyneiden kivien muodostama pirunpelto kallion juurella on näyttävä. Muinaisrannalle, eli pirunpellolle pääsee kun jättää auton Salon uimarannan parkkialueelle Lehmirannantien päästä oikealle ja palaa jalkaisin takaisin asfalttitietä kunnes pieni metsätie kääntyy tieltä oikealle. Tästä kohtaa voi lähteä suoraan metsään tien vasemmalle puolen eli pois päin järvestä. Metsässä näkyi metsäkoneen jättämät urat joita pitkin voi nousta syvemmälle metsään ja ylemmäs maastoon. Kivikkoisesta maastosta voi jo arvata, että jääkauden lopulla jäämassojen reuna on viipynyt tällä alueella pitkään. Ennen mäen lakea kannattaa lähteä kaartamaan vasemmalle hiukan ryteikköisen kuusimetsän halki ja seuraava kallio pitäisi alkaa jo kohta näkymäänkin. Jostakin kohtaa asfalttitieltä tulee ilmeisesti sinisin nauhoin opastettu polku, mutta itse en tätä polkua löytänyt kuin vasta takastullessa ja se oli paikoin niin vetinen, että päätin kulkea omia reittejäni. Pian saavut Varikattilanmäelle, suurelle, alueelle tunnusomaisen sileälle kalliolle jonka huippu on noin 93 metriä merenpinnan yläpuolella.…

Vihiniemen historiallinen rautakaivos sijaitsee Perniössä, josta tiedetään louhitun rautamalmia ainakin 1600 luvun lopulla ja vuosina 1825-1862 jolloin kaivostoiminta oli laajamittaista. Kaivoksesta on louhittu yhteensä 25 269 tonnia rautamalmia jonka rautapitoisuus oli 30%. Kaivoksesta on jäljellä neljä n. 10-15 metrin levyistä kaivoskuilua jotka ovat täyttyneet vedellä. Osa kaivoskuiluista on kivetty ja yhden kuilun reunaseinämällä on ovimainen tunnelin suuaukko. Kaivosalueelle johtaa vanha sivukivestä osin pengerretty kaivostie ja alueelta on löytynyt rakennusten pohjia kellarikuoppineen, kivettyjä kulkutasanteita sekä kiviaitoja. Rakennusten pohjia on tunnistettu ainakin kolme joista kaksi on kuilujen etelä puolella. Sijainti: Kaivosmäentien päästä polku oikealle. Lähteet: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000013386 https://fi.wikipedia.org/wiki/Vihiniemen_kaivos

Perniön Aaljoella sijaitsee suuret laakeat kalliot nimeltään Onnenmäki. Onnenmäeltä on löytynyt kolme muinaista hautaröykkiötä, joista kaksi sijaitsee aivan Onnenmäen korkeimmalla laella. Helposti löydettävissä on kaksi kallion laella sijaitsevaa röykkiötä joiden koot ovat 6,5 x 6,5 m ja 9 x 8 m. Röykkiöt ovat n. 11 metrin päässä toisistaan. Kolmas röykkiö on saman kallion eteläreunalla, mutta se on peittynyt hakkuujätteeseen emmekä löytäneet sitä. Onnenmäki on suuri kallioalue ja helpoiten löydät kaksi ensimmäistä röykkiötä, kun seurailet paljasta kalliota ylöspäin kunnes näet nuotiopaikan. Jatka nuotiopaikalta vielä eteenpäin ja hiukan vasemmalle kallioalueen päähän ja mene siitä vasemmalle metsään. Näet pian seuraavan kallion laen jonka päällä kaksi röykkiöistä sijaitsee. Hiidenkiuas on lähinnä Suomen meren rannikkoseuduilla tavattava hautaröykkiötyyppi, joka on jo vanhastaan liitetty kivikauden Kiukaisten kulttuuriin ja pronssikauden asutuskulttuureihin Etelä-, Lounais- ja Länsi-Suomessa. Tutkitut hiidenkiukaat on tulkittu aina haudoiksi, joiden sisältä tavataan erilaisia rakenteita ja joskus myös aikakautensa esineistöä. Luonnossa tavattavat kivikot voivat olla joko luonnon muovaamia…

1906 rakennettu yli 100 vuotta vanha Vuorilinnan voimalaitos seisoo jykevänä kuin aikaa uhmaten aivan Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalla Kiskonjoessa Salon Koskella. Edelleen toiminnassa oleva voimalaitos tuottaa vuodessa sähköä n. 2,1 gigawattituntia. Läheisistä järvistä Iso-Kiskoa ja Kirkkojärveä säännöstellään voimalaitoksen vesivoiman tarpeisiin. Koski on entinen rautaruukki jonka perustiruotsalainen Daniell Faxwell vuonna 1679. Faxwell oli saanut oikeudet Utön kaivoksiin Tukholman ulkosaaristossa. Kosken ruukki siirtyi kuparin sulatukseen 1790 luvun lopulla ja jatkoi tätä vuoteen 1848 asti. Raudanvalmistus jatkui Kosken uudessa, vuonna 1833 valmistuneessa masuunissa aina vuoteen 1890 asti. Kosken ruukki on yksi Suomen huonoiten tunnettuja ruukkeja johtuen ruukin omistussuhteista. Vanha ruukkialue on kokonaisuudessaan von Julin ja von Limbug Stirum sukujen hallinnassa ja yksityiskäytössä. Ruukki oli ensimmäinen joka aloitti toimintansa suuren Pohjan sodan jälkeen Suomessa ja Kosken ruukissa jalostettiin myös Orijärveltä vuonna 1757 löytynyttä kuparimalmia. Ruukkialueella sijaitsee Kosken kirkko joka on yksi Suomen neljästä yksityisomistuksessa olevasta luterilaisesta kirkosta. Kirkko siirrettiin tänne Antskogista 1780 luvulla. Ruukin…

Haukkamäen luolat löytyvät Salosta Merikulmantieltä ihan Fulkilan kartanon risteystä vastapäätä lähtevän pienen hiekkapolun päästä. Hiekkapolun päähän voi ajaa autollakin, joskin matalan auton kanssa kannattaa ajaa varoen. Tie on noin puolisen kilometriä pitkä ja päättyy jyrkänteen reunalla olevalle käännöspaikalle. Jyrkänne on aidattu matalalla betoniaidalla ja siltä avautuvat näkymät niin kauas, että näet Halikon vesitornin sekä Märyn tuulivoimalat vaivatta. Myös Halikonlahtea näkyy jyrkänteen reunalta. Luolille on parasta mennä näin syksyn aikaan, johtuen alueen herkästä luonnosta. Parhaiten pääset luolille, kun laskeudut betonivallin oikealta puolelta alas heinikkoa pitkin. Lasku on paikoin todella jyrkkä ja kivikkoinen ja ainakin näin syksyllä pienellä pakkasella myös todella liukas! Alas päästyäsi kulje pellon reunaa oikealle, kunnes tulet pienen vesialueen luo, jatka vesialueesta vielä eteenpäin ohi pienten kuusten, jotka on istutettu rivin tapaiseksi pellolle. Pian näiden kuusien jälkeen voit alkaa siirtyä louhikkoon ja jatkaa matkaasi kohti kallioseinämää. Luolia on useita tässä louhikossa ja myös päällesi kaareutuva kallioseinämä lasketaan puoliluolaksi ja…

Linkinniementiellä Kiikalassa sijaitsee erittäin mielenkiintoinen vanha kalkkilouhos, Maila, sen pohjalta löytyy noin 2×3 metriä leveä syvä kuilu joka on täyttynyt vedellä, kuilusta törröttää kohti taivasta vanhat ruostuneet kiskot. Kaivokselle pääsee suunnilleen Linkinniementie 18 kohdilta jossa tien vierestä löytyy ensin veden täyttämä pienempi kaivanto. Kaivoksen ikä ei ole tiedossa, mutta kaivostoiminta täällä on päättynyt vuonna 1915. Kaivannon vasemmalta puolelta lähtee polku  ylöspäin, mutta ennen lopullista nousua, kannattaa kurkata oikealla, sillä oikealla puolella, aivan tämän veden täyttämän pienen kaivannon rannalla on vanha kalkinpolttouuni. Kun jatkat matkaasi eteenpäin, avautuu pian eteesi suurempi louhos, jonka korkeat komeat kiviseinämät nousevat jylhinä kohti taivasta. Huom! Tästä kohdasta eteenpäin alue muuttu paikoin todella vaaralliseksi, eikä sinne kannata mennä pienten lasten taikka vapaana kulkevien koirien kanssa! Kulkeminen alueella omalla vastuulla!!! Yllättäin edessä on noin 2×3 metriä leveä syvä kuilu, joka on aitaamaton. Kuilua ympäröi liukkaan sammaleen peittämät heiluvat kivenlohkareet, märät lehdet tekevät niistä vielä liukkaampia. Kuilun ohittaminen tapahtuu erittäin ohutta liukasta “hyllyä” pitkin, eräänlainen…

Kiikalassa Varesjärven pohjoispuolella korkealla kalliolla sijaitsevat Ruusinahontien kalkkilouhokset. Louhokset sijaitsevat peräkkäin noin Ruusinahontie 244 kohdilla (navigaattorin mukaan), mäen päällä, mutkassa Oinasjärven suunnalta tultaessa heti vasemmalla. Ensin on syvempi louhos, joka on noin 120 metriä pitkä ja noin 5-10 metriä syvä, jonka perässä heti matalampi hiukan mutkitteleva louhos joka on noin 150 metriä pitkä. Tämän jälkimmäisen louhoksen jälkeen mäen alapuolella on vanha kalkinpolttouuni. Louhosten ikä ei ole tiedossa, mutta kaivostoiminta alueella on loppunut vuonna 1915. Louhokset ovat hieman ryteikköisessä metsässä, mutta helposti löydettävissä. Kummatkin louhokset kasvavat jo puuta. Kalliossa on räjäytyspatruunoiden reikiä nähtävillä sekä paikoin nähtävillä valkoista kiviainesta. Kuvia ensimmäisestä louhoksesta: Kuvia jälkimmäisestä louhoksesta: Kalkinpolttouuni: Sijainti: Ruusinahontie 244, Salo Lähteet: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=252010039 http://www.varsinais-suomi.fi/images/tiedostot/Maankaytto/2010/kaavoitus/Salo/01muimuiluettelo.pdf http://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_2023_2008_84_65.pdf

Museoviraston sivut kertovat, että Munismäellä on runsaasti uhrikuppeja, alueelta on löytynyt myös asumiseen viittaavia seikkoja sekä arabialaisen vuonna 786-809 lyödyn hopeadirhemin palanen. Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=73010043 Sijainti: Häntälänkoskentie 258 Salo

Nenustannokka on yksi korkeimmista kallioista Teijon kansallispuiston alueella. Jääkauden sileäksi hiomilta kallioilta aukeaa näkymä Hamarijärvelle ja sen rannalla olevalla suolle. Teijolla kulkee valellus-ja ulkoilureittejä yhteensä n. 50 kilometriä. Helpoiten Nenustannokalle pääsee, kun ajaa autolla Sauruntielle ja jatkaa siitä P-paikalta merkittyä reittiä pitkin (n. 1.2km) metsän läpi kallioille. Reitti on merkitty valkoisilla ympyröillä joita löytyy niin puunrungoista kun kivistäkin.  Ainoa kohta missä polku haarautuu, kannattaa valita vasen polku, se johdattaa laavulle, josta on nousu suoraan kallioille kohti Nenustannokkaa. Alkumatka laavulle asti soveltuu myös liikuntarjoitteisille sekä lastenvaunujen kanssa kulkeville ja mikäli kaunis mäntymetsä kiinnostaa, suosittelen siellä käymään vaikkei kallioille asti ehkä pääsisikään. Valkoisia merkkejä seuraamalla löytää varmasti perille 🙂 Kalliossa näkyi hyvin jääkauden aikaansaamat uurteet. Kallion pintakerroksesta osa on lohjennut pois. Jääkausi hioi kallioitamme mukaansa ottamien irtokivien avulla. Jää vetäytyi ja laajeni useita kertoja ennen jääkauden päättymistä.  Lopullisesti jäätikkö suli noin 9500-8500 vuotta sitten, jolloin Suomessa oli kylmää ja pääasialliset puulajimme silloin olivat…

Aroniityn metsäkirkko Kiskossa on paikka jossa voi hiljentyä luonnon helmassa. Kirkkoherra siunasi metsäkirkon käyttöön 11.8.2013 ja siitä lähtien kirkossa on pidetty yhteislauluhetkiä ja hartauksia muiden muassa. Metsäkirkko on valmistunut Kosken suvun viidenteen polveen. Suku on asuttanut Aroniittyä vuodesta 1920 lähtien, kun Haapaniemen tilasta lohkottiin 17 tilaa erilleen vuoden 1918 torpparilain seurauksena. Metsäkirkkoon ovat kaikki tervetulleita mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Auton voi jättää heti Aroniityn kaariportista sisään ajettaessa P-merkillä merkattuun paikkaan ja heti sen vierestä lähtee polku oikealle kohti metsäkirkkoa. Polun alusta voi ottaa mukaansa kiven, jonka voi heittää kirkon ristin vieressä olevaan kaivoon. Kaunis kivetty polku vie kirkolle, jossa risti kohoaa mahtavan kivimuurin reunalla. Muurin kivet ovat peräisin Perniön siunauskappelin edestä puretusta kivikäytävästä. Kirkossa on paljon penkkejä joilla istua, sekä vieraskirja, johon voi jättää terveisensä. Pois lähtiessä voi tipauttaa kolehdin nallukan lippaaseen. Aroniityn Facebook-sivu Sijainti: Salmensivuntie 19 Kisko Lähde: Taina Koski, Aroniityn emäntä

Ruukin Krouvi Mathildedalissa on tunnelmallinen ja rauhallinen ravintola, jonne tulemme varmasti uudestaan ja uudestaan. Rennon oloinen miespuolinen tarjoilija toi pian istuttuamme menun ja valitsimme alkupaloiksi rapeaksi paahdettua valkosipuli-pesto leipää juustokuorrutteella sekä vihersalaattia ja juomiksi tuoremehua. Leipä oli herkullista ja salaatti ihanan raikasta ja kirpsakkaa, salaatissa ei ollut muuta kuin paikallista tomaattia, punasipulia ja salaatin lehtiä, mutta sen maku oli taivaallinen, salaatti oli maustettu vinegarilla, ravintolan omasta reseptistä. Pääruuaksi otimme Krouvin Lehtipihvit, ohueksi nuijittu naudan ulkofile, talon maustevoi, maalaisranskalaisia sekä grillattua tomaattia. Tämä se vasta herkullista olikin! Suuri maustevoi, epäilemättä myös ravintolan omalla reseptillä, maustoi suuren naudan lehtipihvin äärettömän maukkaaksi ja maalaisranskalaiset olivat vertaansa vailla! Ateria oli kaiken kaikkiaan todella herkullinen! Ruukin Krouvia voin todellakin suositella, sen sijainti on kerrassaan upea, suoraan Matildan ruukinrannassa, itse ravintolarakennus on tunnelmallinen, vanha, kaunis ja ravintolan sisällä vallitsi rauhallinen ja ihana tunnelma, taustalla soiva musiikki kruunasi tämän tunnelman ja ruoka oli erinomaisen hyvää ja laatuunsa nähden tosi edullista. Ravintolan ikkunoista…

Paikalle oli 40 luvulla tarkoitus tulla täysihoitola, mutta sota keskeytti sen rakentamisen eikä sitä koskaan jatkettu. Paikalla on aivan selvät rakennuksen perustukset, sammaleen peittäminä ja aluskasvillisuuden valtaamina. Sijainti: n.  Kavanummentie 91 kohdilla navigaattorin mukaan. Tien oikealla puolella pienen ylämäen ja mutkan kohdalla noin kilometrin päässä Kavanummentien risteyksestä. Lähteet: eräs Salon asukas ja http://www.elinasuoniopeltosalo.fi/sisalto.php?sivu=art45

Rekijoella Hitolanjoen myllykoskessa on ollut myllytoimintaa jo 1600 luvulta lähtien. Hitolanjoki on Uskelanjoen sivujoki ja saa alkunsa Kiikalan kirkonkylällä sijainneesta, mutta nyt kuivatusta Kurajärvestä. Pohjoisesta Hitolanjokeen yhtyy ennen Kurajärveen laskenut Satakoskenoja, joka on nyt johdettu järven ohi. Satakoskenojan haaroja ovat Kultalähteenoja ja Huhdinoja, jotka saavat alkunsa Hyyppärän harjualueelta sekä alueen ulkopuolelta virtaava Kertomuksenoja. Nykyinen Rekijoen mylly on rakennettu 1800-1900 taitteessa ja on ollut myllykäytössä viimeksi vuonna 1994. Myllyn luota alkaa Rekijokilaakson Natura-alue sekä luontopolku. Lähde: http://www.jauhanen.com/mylly.html Sijainti: Isohiidentie 1190,  25380 Rekijoki

Uhripaikat ovat pakanallisia paikkoja erilaisten taikojen tekemiseksi. Salon seudulla uhrattiin vielä pitkään kristinuskon saapumisen jälkeenkin, ikäänkuin varmuuden vuoksi. Muurlasta löytyy tiettävästi eniten uhripaikkoja koko Salon seudulla ja neljä uhripaikkaa löytyy ihan keskustan tuntumasta mm. Kellomänty löytyy, joka ihan kirkon vierestä, kirjastoa vastapäätä. Männyssä on soitettu joskus kirkonkelloja, mutta se luetaan myös uhripaikaksi ja mitä ilmeisemmin siihen on myös uhrattu aikoinaan. 1800-lukulaisen uskomuksen mukaan uhripuun oksille viedyt luut ovat suojanneet lapsia metsän pedoilta. Muurlan puun tarkkaa tarkoitusta ei tiedetä, muuta kuin, että siinä on nimensämukaisesti pidetty joskus kirkonkelloja. Muurlassa sijaitseva Ruotokivi on ollut käytössä vielä 1800-1900 lukujen taitteessa ja sille on uhrattu kevään ensimmäisen suuren saaliskalan pää joka oli asetettu kivelle. Uhrikivi sijaitsee pienen kallion huipulla oikealla puolella kun tullaan Suolopin tielle, kohdassa on pieni ruohikkoinen levennys mutkassa juuri ennen taloa tien vasemmalla puolen, ja itse asiassa, huipulla on kolme mahdollista kiveä, joten varmuutta ei ole mikä näistä on juuri se Ruotokivi. Viereisen…

Tämä reitti sopii hyvin lastenvaunujen kanssa kulkeville sekä pyörätuolilla liikkuville. Hiekkatien päässä on puinen lava, jolta liikuntarajoitteisetkin voivat helposti ihastella Pirunpeltoa 🙂 Jeturkastin muinaisranta syntyi noin 9000 vuotta sitten jäätikön sulamisvaiheessa silloisen Ancylysjärven rannalle. Jeturkastin kivet ovat pääosin graniittia ja gneissiä ja ovat pituudeltaan noin 15 senttisiä. Pyöreät kivet ovat syntyneet, kun aallot ovat kuljettaneet kiviä edestakaisin hioen ne pyöreiksi. Muinaisranta, eli Pirunpelto, on kooltaan noin 150×50 metriä. Nimitys pirunpelto perustuu vanhaan uskomukseen, jonka mukaan piru on viskellyt pirunpeltojen kivet sijoilleen. Sijainti: Skoilantie 354, Salo, paikalla invapysäköintipaikat Lähteet: Jeturkastin opastekyltti sekä https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunpelto

Salossa järjestettään Muinaistulien yö -tapahtumia useassa eri paikassa, tämä artikkeli on Muinaistulien yö Mathildedalissa, joka piti sisällään Matilda Rockin, perhe picnicin, muinaistulien sytyttämistä sekä ilotulitusta, josta video lopussa. Saavuimme paikalle vasta noin kahdeksan aikaan, eli juuri hiukan ennen konserttien loppumista, saimme kuitenkin nähdä viimeisen bändin esiintymistä sekä juhlaporukan tanssahtelua lavalla. Kansa juhli rauhallisesti Matildan kauniissa maisemissa. Alpakat lepäilivät aitauksessaan ja katselivat välillä aidan reunalle kerääntyneitä ihmisiä tulematta kuitenkaan rapsuteltaviksi. Vanhan ruukkikulttuurin näyttely oli avoinna yhdessä rakennuksista. Vanhoja rakennuksia on onneksi säästetty paljon Matildassa ja jokaisen rakennuksen kyljessä kerrotaan sen rakennusvuosi sekä käyttötarkoitus. Matilda onkin oivallinen paikka samalla myös tutustua suomalaiseen rakennushistoriaan. Uimisen jälkeen oli mukavaa lämmitellä käsiä ulkotulen lämmössä. Muinaistulet paloivat monilla rannoilla luoden kauniita valo- ja savukuvioita maisemaan. Ihmiset alkoivat kerääntyä rannalle ja laitureille odottelemaan muinaistulen sytyttämistä sekä suurta ilotulitusta. Sijainti: Mathildedalin venesatama Ruukinrannantie

Kanootti- ja patikkareitistöksi merkattu Pohjankoski Perniönjoella on ihan kiva paikka käydä ihastelemassa kosken pauhuja vaikka autollakin. Lähistöllä seisovat lukuisat vanhat kartanot ja tilat ovat myös mukavaa katseltavaa. Sillan lähistölle saa jätettyä auton pienelle peltotielle, joka johtaa opastetauluille. Tästä on lyhyt matka kävellä kallioille, joiden alapuolella joki virtaa ja koski pauhaa. Vastapäätä on vanha korkeahko kivirakennelma, joka antaa paikalle erikoislaatuista tunnelmaa. Perniönjokilaaksossa on asutusta ollut jo satoja vuosia ja joenvarren esihistorialliset löydöt kertovat alueen pitkästä asutushistoriasta. Alueen vanhoja rälssitiloja ovat mm. Melkkilän, Paarskylän, Yliskylän kartanot sekä Pohjankartano. Suurtiloihin kuuluu myös mm. Pohjankylän Halla, joka näkyi olevan tällä hetkellä myytävänä. Tilat ovat vuosisatoja viljellyiden peltojen ympäröiminä. Perniön alueella toimineet kolme ruukkia toivat sinne paljon varakasta säätyläisväkeä. Ruukinpatruunat, kirjanpitäjät ja isännöitsijät sijoittivat varojaan alueen maatiloihin ja sijoitusten tuloksena syntyi uusia suurtiloja. Vaaleanpunainen suuri mäen päällä seisova kartano on Pohjankartano, keskiaikainen asumakartano, jonka kahdessa koskessa (Pohjankoski, Hamarinkoski) oli myllyjä 1600 luvulla. Myöhemmin Pohjankoskessa toimi saha vuodesta 1745…

Salon Teijossa on metsähallituksen ylläpitämä kansallispuisto, joka pitää sisällään niin järviä, soita, jylhiä kallioita kun metsäkankaitakin. Teijolta löytyy kaikenkaikkiaan 40-50 kilometriä retkeilyreittejä, joista suurin osa on hyvin merkittyjä opasteineen. Alueelta löytyy myös 7 laavua joissa voi yöpyä, grillipaikkoja, joiden yhteydessä on wc ja mahdollisuus myös uida, telttailu- ja karavaanialue. Osa luontopoluista soveltuu myös pyörätuolilla liikkuville sekä lastenvaunujen kanssa kulkemiseen. Lähtöpisteitä on useita parkkipaikkoineen ja opasteineen, mutta me lähdimme liikkeelle Luontotalolta Matildajärven rannalta. Teijon luonnossa voi kokea pulppuavat lähteet ja metsäpurot, jääkauden sileäksi hiomat komeat kalliot, muinaisrantoja, kuten Jeturkasti ja Miilunummi, upeita karuja soita, reheviä lehtoja ja eläimistä mm kurkia, metsoja, hirviä, ilveksiä ynnä muita. Eri mittaisia patikkareittejä on monia, lyhyistä 2 km mittaisista reiteistä pidempiin 10 km mittaisiin. Reittejä yhdistelemällä voi lähes joka kerta kulkea eri pituisen reitin erilaisten maisemien läpi. Mahdollisuuksia on monia. Reittien lähtöpisteet Reiteillä ei ole varsinaisia lähtöpisteitä, vaan reitin voi aloittaa useasta eri pisteestä. Kaikilta pysäköintialueilta…

Nakolinnan luontopolku sijaitsee kallion laella ja sitä ympäröivässä metsässä aivan Halikon Prisman tuntumassa. Opastettu reitti kulkee noin 2 kilometrin matkan mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä mukavan vaihtelevan maaston ja kauniiden näköalojen ansiosta. Rastit on merkitty sinipohjaisilla joutsenmerkeillä ja jokaiseen rastiin liittyy kertomus. Ensimmäiseltä rastilta luontopolku alkaa ja päättyy. Nakolinnan kalliolla kasvaa punakukkaista mäkitervakkoa, iso- ja keltamaksaruohoa, kallioimarretta, aho- ja niittysuolaheinää, keltamataraa, huopakeltanoa, mansikkaa, vadelmaa ja kanervaa. Kalliolta näkee myös Majalan krouvin. Krouvista on maininta jo vuodelta 1556, jolloin se toimi kestikievarina Turun ja Viipurin välissä Kuninkaantiellä. Nykyinen krouvi on rakennettu 1810 luvulla Joensuun kartanon maille. Kalliollta avautuu kaunis näkymä Halikkoon. Voit nähdä Joensuunkartanolta Halikon kirkolle asti menevän puukujan, kirkon, Halikon vesitornin, kauppakeskuksen ja Joensuun kartanon pellot. Alueelta on myös löytynyt ehkä koko Pohjoismaiden upein hopea-aarre, jonka löysi halikkolainen torppari Karl Ollikkala vuonna 1887. Vaatimattoman saviastian sisältä paljastui kullattu hopeinen krusifiksi ketjuineen, kaksi hopeista papinristiä ja 36:ta filigraanikoristeisesta helmestä koostuva kaulaketju. Aarre on…

Lehtipuumetsän sisälle menevän pikkutien vasemmalla puolella oli verkkoaidoin suojattu tumman veden täyttämä suuri avolouhos jonka ylhäältä avautui upeat näkymät tähän vanhaan kaivokseen! Särkisalo lukeutuu Varsinais-Suomen kalkkiteollisuuden varhaisiin keskuksiin. Seudulla on louhittu sekä kalkkikiveä että marmoria. Armonlaakson tien vieressä avautuu veden täyttämä vanha kalkkilouhos, jonka ympäristössä on säilynyt sivukivikasoja muistona vanhasta louhostoiminnasta. Louhoksen ympäristö kuuluu nykyään luonnonsuojelualueena Suomen Natura 2000 -verkostoon. Kohteen tavoitteena on suojella kalkkivaikutteisia luontotyyppejä, joilla esiintyy harvinaisia putkilokasveja, sammalia ja jäkäliä. Louhoksen ympäriltä löytyy runsain määrin todella makeita metsämansikoita ja suuria mustikoita! Sijainti: Nimetön hiekkatie noin Niksaarentie 252:n kohdilla, Armonlaakson matkailuyrityksen portteja vastapäätä. Lähde: http://www.palmenia.helsinki.fi/perinnemaisema/kohteet/varsinais/armonlaakso.htm

Pettu sijaitsee lauttayhteyden päässä Isoluodon ja Ulkoluodon jälkeen eikä Petussa asu vakituisesti kuin 11 asukasta, kesäasukkaita siellä on noin 100. Petussa sijaitsee myös Pettu arboretum. Petussa näkyi vanhoja kauniita rakennuksia ja suuria ikipuita. Matkalla Pettuun voi nähdä hanhia ja joutsenia ja nähtiinpä me pois tullessa peurakin syömässä erään kartanotyyppisen rakennuksen mailla. Ihmetystä herätti heti lautalta ulos ajettuamme tämä keskellä tietä kasvava väärä mänty! Sijainti: Petuntie 121 Salo Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pettu_(saari)

Hamarijärven pohjoisrannalla olevan grillauspaikan läheisyydessä sijaitsee yksi Salon alueelta löytyneistä ryssänuuneista. Uuni löytyy noin 25 metriä ennen grillipaikkaa polun vasemmalla puolella Kirjakkalan ruukin suunnalta tullessa. Uuni on hyvä kuntoinen ja erottuu maastosta selvästi jo polulta katsottaessa. Paikalta löytyy myös miilukumpu jonka ympärillä 5 kuoppaa eli ilmansäätöaukkoa. Ryssänuuni on ilmeisesti joko miilumajan tai potaskanvalmistuspaikan jäännös. Potaskaa eli ruukkutuhkaa valmistettiin etenkin koivun tuhkasta, jolloin tuhka liuotettiin vedessä ja kuivattiin. Potaskaa käytettiin ennen ruuan esim. lipeäkalan valmistukseen, lasin- ja suovan raaka-aineena ja lannoitteena. Miiluissa poltettiin puuta vähällä ilmalla hiileksi ja hiili kärrättiin Teijon, Matildan ja Kirjakkalan ruukkeihin. Miilukumpareita löytyykin Teijon alueelta noin 200 ja ne sijaitsevat yleensä jonkun vesistön, kuten järven tai suon lähettyvillä. Uunin takaosassa on savuaukko: Ryssänuunin jälkeen tulee mukava grillauspaikka josta löytyy mm. wc ja puuvaja. Voi paikalta pulahtaa vaikka uimaankin. Sijainti: Santanokantie 1-3 Salo, Kirjakkalan ruukilta Hamarijärven reunaa vasemmalle kiertäen, opastetaulussa näkyvän nuotion kohdille (punainen nuoli), matkaa tulee sinne parisen kilometriä, mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä…

Mahtavat kivikasat paljastavat alueella tehtyjen kaivausten laajuuden. Kaivos oli toiminnassa vuosina 1670-1866 ja sieltä louhittiin yhteensä 15070 tonnia malmia. Malmbergin kallio Leilän kylässä lienee saanut nimensä malmipitoisuutensa ansiosta? Jäteivikasojen lisäksi paikalla on hyvin säilyneet kivitalon jäännökset. Pitkin metsää on aidattuja avolouhoksia, jotka ovat jo täyttyneet vedellä. Malmin rautapitoisuus oli yleensä noin 24% ja parhaimmillaan 40%. Malmit roudattiin käyttöön läheiseen Antskogin ruukkiin, jossa sitä kuitenkin käytettiin kuumahaurautensa vuoksi vain lisänä. 1800 luvulta lähtien Malmbergin malmista saatiin kelvollista rautaa. Louhinta tapahtui aluksi kuumentamalla kallio avotulella ja kaatamalla nopeasti vettä siihen päälle kunnes 1800 luvulla siirryttiin mustaruudin käyttöön. Alueella on 7 kaivoskuilua joista syvimmät Långa grufvan ja Lilla grufvan ulottuvat 60 metrin syvyyteen. Kaivos on suljettu 1866 kun rautamalmin tuontitullit poistettiin ja kotimaisesta vuorimalmista tuli kilpailukyvytöntä ruotsalaiseen malmiin verrattuna. Pikkuhiljaa kaivosalueen rakennukset hävisivät, kaivoskuilut täyttyivät vedellä ja viimeiset asukkaatkin poistuivat 1950 luvulla. Lohjan Ojamon kaivos oli alueen ainoa kaivos 1600 luvulla…

Vanutehtaankadulla, Vanumammantiellä ja Katajamäentiellä sijaitsee useita kansainvaellusajan- ja roomalaisajan hautaröykkiöitä. Vanumammankadulla heti vanhan tehdasrakennuksen viereisessä metsikössä melkein rivitalojen takapihalla oli ensimmäinen hautaröykkiö joka on kaivettu ja ennallistettu. Alueella on myös kellari, jonka perustuksista on löytynyt kansainvaellusajan asehauta ja vanhempia roomalaisajan hautauksia koruineen. Vanutehtaalta tunnetaan yhtensä kolme roomalaisajan ja kuusi kansainvaellusajan hautaröykkiötä. Vanutehtaan peltorinteeltä on löydetty myös nokialueita, jotka on tulkittu palokuoppahaudoiksi. Ainakin yksi kuopista ajoittuu 400-luvulle. Näiden lisäksi tiedetään, että Vanutehtaanmäellä on asuttu jo varhaisella metallikaudella. Katajamäentieltä pääsee suuremmalle muinaisjäännealueelle, jolla sijaitsee 12 hautaröykkiötä ja kaksi erillistä asuinpaikkaa. Pohjoisin asuinpaikka ajoittuu esiroomalaiseen ja roomalaisaikaan. Viereinen röykkiö on kansainvaellusajan alusta. Alunperin pronssikautiseen röykkiöön on tehty hautauksia kansainvaellus- ja merovingiajalla. Rinteessä on 9 röykkiötä ja rinteen puolivälissä on tasanne jolla on pronssikautinen- ja varhaismetallikautinen asuinpaikka-alue ja sen päällä osittain roomalaisaikainen hautaröykkiö. Yhden osittain tuhoutuneen röykkiön päälle on rakennettu rekivaja, vajan näkyvä kiveys lienee rekivajan peruskiveystä. Katajamäentien toiselta puolelta on tehty Salon…

Kaivos oli toiminnassa vuosina 1948-1961 ja tuotti kuparia, sinkkiä, rikkiä sekä pieniä määriä kultaa ja hopeaa. Myöhemmin oman malmin ehdyttyä Aijalassa jalostettiin viereisen Metsämontun kaivoksen malmia, tämä oli vuosina 1950-1970. Lyijymalmia Aijalassa on louhittu jo vuodesta 1677 alkaen aina 1919 asti ja Aurumissa 1685-1957. Rautamalmia louhittiin Helbomissa vuosina 1688-1831. Työläisille rakennetussa puisessa ruokalarakennuksessa järjestettiin myös mm. elokuvanäytöksiä. Kaivostyöläisiä oli Aijalassa parhaimmillaan jopa 400 ja heille rakennettiin asunnoiksi kaksi kaunista kerrostaloa sekä Pyykylään puisia paritaloja. Aijalan kaivoksen läheltä löytyi kaivostoiminnan saastuttama maa-alue, joka oli kaikessa kauneudessaankin erittäin surullista katsottavaa. Jäljistä päätellen peurat, hirvet ja linnut viihtyvät silti alueella. Aijala pääsi lehtiin kidnappaustapauksen myötä kun kaksi miestä ja nainen syyllistyivät vapaudenriistoon pitäessään Aijalassa asunnossa kolmisen kuukautta alkoholisoitunutta eläkeläismiestä panttivankinaan. Sijainti: Aijalantie 122 Salo Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aijalan_kaivos https://aatosetotos.wordpress.com/tag/aijalan-kaivos/ http://m.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/kolmelle-ehdotonta-elakelaismiehen-nimissa-tehdyista-petoksista/2338362 http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013041016887593_ul.shtml

Kärkelän ruukkikylään on yksi Suomen parhaiten säilyneistä ruukkikylistä. Vanhat työväen asunnot muodostavat Ruukkikujan jossa voi aistia aidon tuntuista 1800 luvun ruukkikylän tunnelmaa. 1766 perustettiin kupariruukki ja ruukkitoiminta jatkui aina vuoteen 1882 asti, jonka jälkeen alueella on harjoitettu maa- ja metsätaloutta. Kärkelän ruukilta löytyy vaunumuseota, talliputiikkia ja paljon muuta mielenkiintoista, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Kärkelän ruukki on aikoinaan perustettu Orijärven kuparimalmin käsittelyä varten. Kärkelänjoen varteen syntynyt ruukkiyhdyskunta on tiivis ja vanhimmat sen jäljellä olevista työväen asunnoista on 1700 luvulta. Joen etelärannalla on 1900 luvulla rakennettu tilanhoitajan mansardikattoinen rakennus ja joen pohjoispuolella on ainoa ruukin tuotantoon tarkoitetuista säilyneistä rakennuksista, hirsinen paja 1800 luvulta. Kosken pohjoisrannalla on jäljellä kolmen pasustushuoneen pohjat sekä myllyn kivijalka. Sijainti: Kärkelänkartanontie 411 25470 Salo Lähteet: http://www.karkelanruukki.fi/ http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4985

Uskelan kirkko sijaitsee korkealla mäellä keskiaikaisen Salon kappelikirkon vanhalla paikalla. Kirkko on valmistunut vuonna 1832 ja se rakennettiin Uskelan Isokylän emäkirkon vaurioiduttua Uskelanjoella sattuneen maanvyörymän seurauksena. Uskelalla on ollut useita kirkkoja joista ensimmäinen on rakennettu jo noin 1200 luvun alussa. Jouluaattona 1825 sattui kohtalokas maanvyörymä josta Sakari Topeliuskin on kirjoittanut “Maamme kirjaan”. Vyörymäkohta on edelleen nähtävillä vanhan kellotapulin takana joen varressa Vanhalla Perttelintiellä. Kirkon mäki on korkea ja sieltä on upeat näkymät yli Salon lähes joka suuntaan. Sijainti: Kirkkokatu 7 Salo Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskelan_Isokyl%C3%A4n_em%C3%A4kirkko http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskelan_kirkko