Heippa taas ihana lukijani!

Edellisessä kirjoituksessa nautimme autolla kiertelystä Madeiran vaihtelevissa maisemissa ja sääolosuhteissa, joita saimme kokea kolmen päivän vierailullamme Funchalin Lidossa.

Meille on tullut lähes tavaksi jakaa lomamme aina kahteen osaan, joista toinen osa vietetään jossakin muualla. Tällä kerta se muualla oli Madeirasta 40 km päässä sijaitseva pienempi saari Porto Santo. Saari on kooltaan huomattavasti pääsaarta pienempi, vain 42 neliökilometriä ja asukkaitakin täällä on vain vähän päälle 5000. Saaren pisimmän kohdan pituus on 11 km ja leveimmän kohdan leveys 6 km. Saaren erikoisuus on sen pitkä ja kaunis hiekkaranta (joidenkin lähteiden mukaan se on 8km pitkä, toisten 9km).

Madeiran vanhimpana saarena Porto Santo on kärsinyt voimakkaasti myös eroosiosta, joka on tasoittanut sen vuorten huiput jättäen saaren korkeimmaksi kohdaksi vain 516 metriin kohoavan Pico do Fachon.

Porto Santon sää oli juuri päinvastainen mitä Madeiralla koimme! Sää oli koko ajan aurinkoinen tai hieman puolipilvinen ja todella lämmin. Lämmin mutta voimakas tuuli riepoi ajoittain palmuja, lennätti hiekkaa ja nostatti voimakkaita aaltoja, mutta meille suomalaisille keli oli silti mitä sopivin pieneen uiskenteluun Atlantin aalloissa!

Laivamatka Funchalista tänne kesti noin 2,5 tuntia. Odotimme kovasti näkevämme delfiinejä, sillä Funchalista järjestetään delfiinienkatselu risteilyjä päivittäin, mutta onni ei ollut siinä asiassa puolellamme. Kauniin auringonnousun Atlantilla pääsimme kuitenkin kokemaan!

Olimme vuokranneet rannan sataman päästä kohtalaisen kokoisen rantahuvilan, jonka lukittujen porttien ja aitojen taakse on huvilan lisäksi rakennettu paljon suojaisia oleskelu- ja hyötytiloja mm. aidattu pyykkäysosio etupihalla, jossa voi halutessaan nyrkkipyykätä betonista rakennetussa lavuaarissa. Takapihalla on katettua oleskelutilaa merinäköalalla, kaunis puutarha kukkivilla kukilla ja tuulessa heiluvilla palmupuilla. Nurmikko vaikka futiksen pelaamiseen, palmun lehvistä tehdyn aurinkovarjon alla olevat pöytä ja istuimet, pihasuihku, grilli, kalanperkaus tiskipöytä, aurinkotuolit laatoitetulla patiolla ja mikä parasta; oma ranta, jonne kulki oma polku!

Itse talossa oli kaikki mahdollinen pesukonetta lukuunotamatta (ja haarukoita ja veitsiä emme jostakin syystä löytäneet hyvin runsaasta ja monipuolisesta keittiövalikoimasta huolimatta!)

Talo huokui autenttista portugalilaista tyyliä ja tunnelmaa, ja tuntuukin varsin ihanalle saada rauhoitua tällaisessa ympäristössä <3

Olohuoneen suuren lasioven sai auki, jolloin oleskelutila jatkui aina katetulle patiolle ja takapihalle saakka.

Porto Santo on kuuma saari, ja kuumimpaan kesäaikaan saaren kasvillisuus muuttuu oranssiksi. Saarta kutsutaankin kultaiseksi saareksi. Kasvillisuus saarelta hävisi lähes kokonaan uudisasukkaiden tuodessa kaniineja muutoin (maa)eläimettömälle saarelle. Kanit lisääntyivät ja söivät saaren paljaaksi 😀

Nyttemmin kasvillisuutta on jälleen saarella 50-luvulla alkaneiden istutusten ansiosta. Porto Santo on ollut merirosvojen ryöstelyiden kohteena useita kertoa, jolloin talot ja pellot on poltettu, miehet tapettu ja kaikki arvokas viety. Myös heinäsirkat ja sodat ovat kurittaneet saarta ja osa sen asukkaista onkin joutunut muuttamaan siirtolaisina Etelä-Amerikkaan.

Saaren suurimman kylän Vila Baleiran tunnistaa pitkästä laituristaan.

Saavuimme siis Porto Santoon aamulautalla, joka lähti kello 8 paikallista aikaa. Klo 11 maissa olimme jo kotiutuneet huvilaamme ja lähdimme katsastamaan sen rantaa, jota pitkin kävelimme Vila Baleiraan ostoksille ja syömään. Ystävällisesti saimme pihvit ja ranut O Rochedosta vaikka heidän keittiönsä ei ollutkaan vielä auennut! Täällä muuten suomalaiseen aamuvirkku elämätapaan ruokapaikat aukeavat ikävän myöhään, jotkut jopa vasta viiden aikaan 😀

Merivesi on täällä turkooseinta mitä olen koskaan luonnossa nähnyt!

Käsittelemätön kuva!

Pyykit päätin nyrkkipyykätä ihan sisäveskissä, vaikka ulkona siihen hommaan olisi ollut autenttisempi mahdollisuus 😀 Onneksi on mukana matkalla aina Saaren Taika Siivoussaippua, jolla pesee niin pyykit, rillit, kuin astiatkin. Ekologisesti tottakai!

Takapihallamme meitä kävi myös moikkaamassa harjalintu! Valitettavasti en ehtinyt saamaan siitä tämän parempaa kuvaa 🙁

Tässä vielä video rannaltamme:

Ensimmäinen päivä täällä meni lähinnä rannalla ja perustarvikkeiden ostamiseen. Seuraava päivä meni lähinnä rentoilun ja rantailun merkeissä. Olimme kummatkin toipilaita matkalla, joten minnekään pitkille kävelyille vuoristoon ei voitu kuvitellakaan menevämme. Itse toivun siis epäonnisesta leikkauksesta (josta lisää toisessa blogissani), jonka lisäksi flunssa ja kuume iskivät täällä Madeiralla. Itse olen jo kuumeeton, mutta miehelleni kuume iski sitten täällä Porto Santossa 🙁 Käppäiltiin nyt kuitenkin sen verran, että tästä beach houselta menimme tuohon Vila Balerian kylään kauppaan ja takaisin.

Auringon nousut ja -laskut ovat täällä aivan hurjan upeita ja jo pelkästään niiden näkeminen on ollut koko matkan arvoista! Ja eihän me tänne muuta tultu tekemäänkään, kuin lepäämään 🙂

Ja näitä nähdäkseen kun ei tarvitse muuta kuin laittaa nokka ulos takaovesta <3

Kolmantena ja toiseksi viimeisenä Porto Santo päivänä pääsimme sitten jo hiukan nähtävyyksiäkin katselemaan. Otimme tutun taksin kohti Praia do Zimbralinhoa, jossa vietimme muutaman ihanan tunnin leikitellen aalloissa ja nauttien alas kanjoniin tulevan vesiputken antamasta raikkaasta suihkusta!

Kanjonille johti pieni polku vuoren seinämää pitkin, joka oli paikoin aidattu huteralla oksista tehdyllä kaiteella. Koko matkan oli tippukivivaara ja maassa näkyikin paljon tereväreunaisia lohkareita, jotka olivat kallion seinämistä irronneet ihan lähiaikoina.

Alhaalla rantakivet olivat mustia ja sileiksi hioutuneita. Aallot olivat voimakkaat eikä uimaan päästy, mutta annoimme aaltojen kastella meidät ja ihailimme niiden voimaa rannalla istuskellen.

Tällä videolla istuimme tukevasti suurten kivien päällä ottamassa aaltoja vastaan, kunnes aallot kävivät niin suuriksi, että mieheni lensi paikoiltaan ja minun allani ollut istuinkivi lähti altani 😀 Aallot olivat ajoittain todella mahtavat. Taksikuskimme mukaan tämä talvi on ollut poikkeuksellisen tuulinen.

Aikamme nautittuamme kipusimme ylös vuorelle ja jatkoimme kävellen alas kylään päin. Matkalla näimme haukan ja ratsutilan heppoja, jotka näyttivät nälkäisiltä 🙁

Alhaalla kylässä poikkesimme Jaoa Do Cabeco ravintolaan, jonka ulkonäkö aluksi arvelutti, mutta ruoka oli kyllä nauttimisen arvoista! Uutisissa taustalla pyöri samaan aikaan Elsa-myrskyn tuhot Portugalin puolella, joka oli vaatinut jo viiden ihmisen hengen ja perunut mm. lentoja. Vähän nyt jännittääkin, että päästäänkö varmasti jouluaatoksi kotiin, vaikka toistaiseksi ei näyttäisi, että vaikuttaisi omaan lentoomme!

Alkupaloiksi meille tuotiin pähkinöitä ja joitakin valkosipulille maistuvia jättimaissin näköisiä keltaisia “papanoita”. Lisukkeeksi niille tuotiin paistettua valkosipulileipää.

Itse otin ruuaksi talon pihvin ja mieheni otti omeletin. Näiden lisäksi meille tarjoiltiin vielä astiallinen erittäin herkullisen rapeiksi paistettuja ranskalaisia, ja punainen kastike pihvilleni, joita en ehtinyt kuvata (kova nälkä 😀 )

Ruoka oli todella herkullista ja suosittelen ehdottomasti tätä paikkaa, mikäli tälla suunnalla joskus satut olemaan.

Illalla vielä auringonlasku omassa rannassa uiskennellen ja nauttien Atlantin mahtavista aalloista!

Porto Santossa emme törmänneet kulkukissoihin emmekä -koiriin ja muutenkin näytti, että lemmikkikoiria olisi ollut aika vähän? Jonkun verran talojen pihoilla oli isoja lintujen aviaarioita, joissa oli papukaijoja tai undulaatteja 🙂

Nettiyhteys on ollut täällä beach housella todella nopea! Olen saanut kevyesti ladattua suurikokoiset alkuperäiskuvat vikkelästi pilveen, toisin kuin Madeiran asunnossa, jonka nettiyhteyttä ei voi netiksi edes suomalaisen tottumuksen perusteella sanoa 😀

Viimeinen auringonnousu tältä paikalta. Illalla auringonlaskun aikaan olemme jo Porto Santo Linen laivassa kohti Funchalia, jossa olemme vielä huomiseen iltaan saakka ennen kotiinlähtöä.

Alla vielä videolla auringonousua ja aaltojen mahtavaa pauhua <3

Mikäli olet siis suunnittelemassa matkaa lämpimään joulukuussa, suosittelen pitämään Porto Santon mielessäsi, etenkin jos olet rauhallisemmmasta menosta kiinnostunut kuten me 🙂 Täällä ei baarielämää juurikaan ole, ei juopuneita kanssakulkijoita, ei ihmisryysiksiä, ei turistimassoja. Kaikkialla missä kuljimme, olimme lähes poikkeuksetta kahdestaan tai maksimissaan muutaman paikallisen vastaantulijan kanssa 🙂

Madeiran kirjoituksen pääset lukemaan alta.