Oma taktiikkani on, ettĂ€ menen veteen mahdollisimman nopeasti. MeillĂ€, kun ei ole laituria, niin se tarkoittaa kĂ€ytĂ€nnössĂ€ kalliolle istumista ja siitĂ€ veteen syöksĂ€htĂ€mistĂ€. Haluan vĂ€lttÀÀ tĂ€ssĂ€ kohtaa sanan âsukeltaaâ kĂ€yttĂ€mistĂ€, sillĂ€ en vielĂ€ tĂ€ssĂ€ kohdin kasta pÀÀtĂ€, vaikka tavallaan sukellankin kiveltĂ€ veteen.
Uin nopeasti pari, kolme lenkkiĂ€ lĂ€hellĂ€ rantaa, kunnes saan hengitykseni tasaantumaan sen verran, ettĂ€ voin keskittyĂ€ rauhoittavaan sisÀÀn- ja ulos hengitykseen. Kun pÀÀsen siihen vaiheeseen, en tunne kylmÀÀ enÀÀ samoin, kuin alussa, jolloin kylmĂ€ salpaa hengityksen ja tekee liikkeistĂ€ni Ă€kkinĂ€isiĂ€ ja nopeita. TĂ€llöin kylmĂ€ pistelee kehossa kuin 10 000 tikaria, mutta, kun hengityksen saa rauhoittumaan ja voi keskittyĂ€ hitaisiin rauhoittaviin liikkeisiin, alkaa kylmĂ€n tunne olla kaukainen tiedossa oleva seikka enemmĂ€n, kuin viiltĂ€vĂ€ ja kaiken ajatuksen leikkaava terĂ€vĂ€ kipu đ