Category

Masennus

Category

Moikka moi ihana lukijani! Tänään sattui taas eteen se hetki, kun oli tarpeen tutkiskella kauppojemme tilastoja ja voit varmasti kuvitella, että tulos jälleen kerran yllätti iloisesti, sillä tällaista kasvua en todellakaan uskonut näkeväni näinkin poikkeuksellisena aikana kuin nyt on (koronakriisi)! Vuoden 2020 ekalla neljänneksellä (tammi-maaliskuu siis) oltiin myyty jo 416 000€:lla, kun vuonna 2019 ekan neljänneksen myynti oli vain 127 000€ (227,56 % nousu). Nyt huhtikuun 28. päivä myyntiä on kaikkiaan jo päälle 595 000€ eli liki puoli miljoonaa, kun se viime vuonna samalta ajalta on ollut vain 161 000€ (kasvua 269,57 %)! Tässä on skaalautumista tehty venyen ja paukkuen, mutta en tiedä millainen ennustaja pitäisi olla, että näin voimakkaassa kasvussa pysyisi sata prosenttisesti koko ajan kysynnän edellä 😉 Valikoimaakin on jouduttu supistamaan aika rajusti ja vaikka tuotannosta pois jääneet tuotteet onkin lueteltu kotisivuillamme, niin monesti kuulee joidenkin puhuvan saatavuusongelmista sellaistenkin tuotteiden kohdalla, joita emme valmista enää ollenkaan. Se onkin tosi harmillista,…

Moikka moi ihana lukijani! Huomasit varmaan, että kirjoitankin tänne vanhaan koti saaressa -blogiini sen uuden sijaan? Perustin sen uuden yhdessä vaiheessa kärsiessäni aivan mielettömästä ahdituksen tunteesta, joka osin johtui varmaan tästä blogista, mutta myös kai vain siitä, että satun kärsimään voimakkaasta ahdistuksesta aika ajoin. Tänään oli taas yksi sellainen päivä ja epäilen sen johtuvan yrittäjyyteen liittyvistä asioista, kuten lähiaikoina tulleista useista todella kuormittavista sähköposteista. Olenkin niiden takia valvoskellut jo muutaman yötä, mutta tänään heti aamupäivän jälkeen alkoi lisäksi rinnassa tuntumaan todella raskas painon tunne, ikään kuin olisi voimakas astmakohtaus päällä, mutta eihän siihen astmalääkkeet auttaneet. Myöhemmin painon tunteen lisäksi alkoi vasen puoli rintaa vihlomaan, jolloin ymmärsin, että kyseessä on ahdistus eikä astmakohtaus. En oikein edes tiedä voinko ahdistuksen aihetta avata enempää, sillä yrittäjyydessä on sellainen paska juttu, että et voi henkilönä kirjoittaa miltä sinusta tuntuu, koska se katsotaan heti brändisi sanomaksi tai jonkun haukkumiseksi. Olen siis koittanut viime kuukaudet olla…

Heippa ihana lukijani! Väkisin oikeastaan lähden tätäkin bloggausta kirjoittamaan. Toisaalta minulla on halu kyllä kirjoittaa, mutta voimani ovat totaalisen loppu, enkä tiedä saanko aikaan mitään järkevää kirjoitettavaa, mutta yritän nyt ainakin. Paljon olisi iloisia asioita mistä voisin raportoida, kuten pitkälle syksyyn jatkunut mahtava ja nouseva myynti Saaren Taika tuotteiden osalta, vaikka oletin jo koulujen alun jälkeen edes hienoista laskua myyntiin. Tai havaintoni meidän tuotteiden korkeasta laadusta verrattuna useiden kymmenien huippuvalmistajien kosmetiikkaan, jota olen viime kuukausina maahantuonti mielessä testaillut ja tuotteiden laatuun pettynyt! Mutta voimat eivät riitä iloitsemiseen. Mielessäni velloo vaan kateus heidänlaisiaan kohtaan, jotka jaksavat jopa raskaiden työpäiviensäkin jälkeen käydä lenkillä/salilla/jumpassa/pihatöissä/missä vaan. Itselläni voimat riittävät juuri aamukahviin ja pieneen pakolliseen aamuvetreytykseen etupihalla tulevaa leikkausta ennakoiden ja kuolemanpelkoani tyynnyttäen. Siinäpä se. Niin. Se leikkaus. Neljäs jo numeroltaan liittyen epäonnisten Essure-implanttien asennukseen, oireiden aiheuttamiseen, epäonnistuneeseen poistoon ja sen aiheuttamien arpityrien epäonnistuneeseen korjaukseen. Essureiden vuoksi ilmaantunut keliakiatyyppinen oireilu sekä laktoosityyppinen oireilu on heittänyt…

Heippa taas ihana lukijani! Tänään on sitten virallisesti minun ja mieheni 5-vuotis juhlapäivä ja suunnitelmissa oli käydä Salossa silmätarkastuksessa, johon oli varattu aika sekä tukussa ja muutamia muita hankintoja hoitamassa, mutta suunnitelmiin tulikin muutos kun selkäni meni taas pahempaan kuntoon. Loukkasin selkäni tuossa sunnuntaina nostaessani betonilaattoja ja ajoittain se on ollut niin kipeä ettei oikeastaan ole pystynyt kunnolla kävelemään eikä nousemaan. Tänään sitten olikin kipeimmillään heti loukkaamisen jälkeen ja oli vaikeuksia jopa veski käynnissä, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin varata lääkäriaika. Tietenkin se sattui olemaan suunnilleen samaan aikaan kun olisi ollut se näöntarkastus. Siinäpä olikin hyvä syy perua se, tosin olin jo ahdistuksissani päättänyt etten mene muutenkaan. Varmaan oli taas liian monta sosiaalista juttua yhdelle päivälle ja näöntarkastus ahdisti aivan suunnattomasti. Olin jo keksinyt verukkeen, että kyseisessä paikassa ei ole sopivia kehyksiä, joten täytyy perua ja katsoa joku parempi paikka. Tunne on tuttu nuoruudesta ja nyt tunnistan sen ahdistukseksi.…

Heipparallaa rakas lukijani! Tänään vihdoin se OP-Median haastattelu tapahtui, jonka piti olla jo aikoja sitten, mutta ensin itse jouduin jäämään sairaalaan pidemmäksi kuin olin ajatellut ja sitten haastattelija sairastui. Nyt minua haastattelikin toinen henkilö hänen sijaansa. Haastattelu oli suht nopea, mutta siinä käytiin läpi sellaisia kipeitä kipeitä asioita, jotka taas jäivät mieleni sykeröihin ja vaativat päästä kirjoitetuksi ulos. Olen elänyt jo lain tällä puolen niin monta vuotta, että olen lähes unohtanut sen, että alunperin aamulla työelämään herääminen, lapsen kouluun laittaminen ja laskujen ajallaan maksaminen on ollut minulle täysin vierasta suurimman osan elämääni. Tänään palasin niihin muistoihin (VAROITUS herkimmille! Vanhassa blogissa graafista tekstiä) takaisin. Olin 14-vuotias, kun jouduin ensi kerran tekemisiin poliisien kanssa. Olimme varastaneet auton. Pian pöllityillä autoilla ajeleminen korvasi kotona nukutut yöt ja läheskään aina äidillä ja isällä ei ollut tietoa missä olen, olenko hengissä ja tulenko koskaan takaisin. 17-vuotiaana olin jo vankilassa, jossa vietin 18-vuotis syntymäpäivääni. 19-vuotiaana olin…

Tervehdys arvoisa lukijani! Mitenkäs sinulla on mennyt juhannus? Itselläni hiukan ikävissä merkeissä, sillä olen siitä “Salkkarin” haastattelusta asti kärsinyt kovasta vatsakivusta, puristavasta tunteesta rinnassa, raajojen puutumistuntemuksista ja sydänkivuista. Eilen taisi olla todella kovaa närästystä johon ei auttanut Rennietkään vaan vasta ruokasooda+vesi-litkulla lähti kovat poltot rinnasta ja selästä hälvenemään ja olo oli sellainen, että pystyi jo itkemättä olemaan. Yöllä heräilin kuitenkin vatsakipuun, jota voisin kuvailla puukolla repimiseksi koko vatsan leveydeltä. Tänään se puristava tunne on taas rinnassa, sydämessä tuntuu kipua silloin tällöin ja vatsaa sattuu enemmän ja vähemmän vuorotellen koko ajan. Alan olla jo itsekin sekaisin miettiessäni mikä voisi johtua mistä, olen vuoroin todennut itselläni olevan stressiperäisen ahdistuksen, suolistotulehduksen, sydänkohtauksen, närästyksen jne. Alan kuitenkin kallistua paniikkikohtauksen kannalle, sillä tällaista samanlaista on ollut ennenkin, mutta ei koskaan 4 päivää kestävänä tosin 🙁 Mistä se sitten voisi johtua? Itse alan kallistua sille kannalle, että lehtijuttua varten tarkistamani liikevaihto oli omallekin mielelleni hiukan liikaa,…

Pistää, pistää rintaan edelleen. Se alkoi eilen alkuillasta. Edellisen päivän aamulla alkoi jo hengenahdistus, joka jatkuu edelleen. Mistä on kyse? Luultavasti liian monta sosiaalista tilannetta näköpiirissä. Miehen vanhemmat tulevat meille ekaa kertaa tänne uuteen kotiin toiselta puolen Suomea ja ovat yhden yön. Juhannusviikolle lupasin isommalle paikallislehdelle haastattelun johonkin isoon henkilöjuttuun, jonka he haluavat musta tehdä. Tänään on ultra Salossa; mulla on patteja vasemmalla puolella kaulalla ja ne eivät ole turvonneita rauhasia.. Toivottavasti tällä kertaa olisi naislääkäri ultraamassa, viimeksi oli mies ja menin siitä niin paniikkiin etten muistanut missä ultrattava patti sijaitsi, niinpä mitään ei “löytynyt” sillä kertaa 😥 Iltapäiväksi lupasin pienemmälle paikallislehdelle haastattelun, jota he ovat odotelleet jo huhtikuusta, mutta olen aina siirtänyt. Normi arkea toisille, mulle taas liikaa kerralla. Sellaista se on sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa eläminen. Monikaan ei ymmärrä, oireet, kivut ja säryt kun eivät näy päälle. Ja ne tulevat vielä todennäköisesti pahenemaankin vielä.

Moikka! Mun piti sillon yks ilta kirjottaa väsymyksestä ja siitä miten tällaiset sosiaalisesti rajoittuneet väsähtävät pelkästä kauppareissusta, mutta kirjoitinkin asiaa yrittäjyydestä ja siitä miten jotkut maahantuojat kilpailevat itse hinnanpolkumeiningillä omien jälleenmyyjiensä kanssa. No tänään mä voisin sitten kirjoittaa sulle siitä aiheesta, että mitä se sellainen sosiaalinen rajoittuvuus on ja onko kyseessä mun keksimä sana vai onko tuollainen sana oikeesti olemassa? Mä pidän itse itseäni sosiaalisesti rajoittuneena enkä ole aiemmin nähnyt tai kuullut kyseistä sanaa joten olen aina olettanut, että se saattaa olla mun keksimä. Voi toki olla, että sana on jo ollut olemassa ja se on vaan jostakin tullut alitajuntaani. No, tuo sana ei tässä ole mikään jutun ydin, vaan jutun ydin on sellainen luonne, sairaus tai ominaisuus, jonka vuoksi esim. kaupassa käyminen väsyttää ihmisen niin kovasti, että se tarvitsee sen jälkeen unta. Mulla itselläni on ihan diagnoosikin tuohon ja se on sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen kirjoitellut siitä useita kertoja…

Tervehdys arvoisa lukijani! Eilen koin jotakin jota en ole pitkään pitkään aikaan joutunut kokemaan, nimittäin krapulanomainen tila, jossa raajat olivat turvonneet kuin pullataikinat, päätä, ihoa ja joka jäsentä särki, verenpaine oli korkealla (154/96), itketti ja väsytti. Nukuinkin lähes koko päivän, tai jos en nukkunut niin lepäilin sohvalla makuuasennossa. Mikä tämän aiheutti? Mulla on epäilys, että joulun jälkeiset ihmisvilinöissä käynnit sekä fyysinen rasitus. Ihmisvilinät, eli sosiaaliset tapahtumat väsyttävät mua todella paljon (ADD, erityisherkkyys), mutta en ole vähään aikaan ollutkaan kahtaa päivää tällaisten jälkeen täysin toimintakyvytön. Nyt olin. Fyysinen rasitus taas aiheuttaa tällä hetkellä mulle turvotusta, kiitos niiden saakelin Essure implanttien 🙁 Olo oli siis eilen mitä kurjin pitkään pitkään aikaan ja ajoittain olin tosi vihainen itselleni, että miksi olin niin kipeä ja väsynyt 🙁 Onneksi tänään on parempi fiilis ja toivottavasti saan tänään hoidettua niitä asioita jotka eilen jäi hoitamatta! Eilen aamulla käytiin kuitenkin miehen kanssa kävelyllä tuossa rannassa ja nähtiin…

Moikka moi arvoisa lukijani! Mulla on tänään ollut oleilu päivä. Tarkoitukseni oli tehdä vaikka mitä; laskea Saaren Taika tuotteiden tarrat ja katsoa mitä pitää tilata lisää, suunnitella uusia, etsiä pahvikotelot tuleville saippuoille, tehdä saippuoita, parannella Saaren Taika® jälleenmyyjien verkkokauppaa ja kaikkea mahdollista. Sen sijaan, että sain mitään aikaiseksi olen toljottanut läppärin näyttöä poissaolevasti. Olin väsynyt ja yritin kahteenkin kertaa ottaa päikkärit mutten saanut unta. Hereillä en silti ollut oikein hereillä. Niin se päivä sitten kului aamusta iltaan ollessa tekemättä mitään kovista yrityksistä huolimatta 😣 Nämä tällaiset päivät ovat aika tuttuja ADD-oireiselle ja masentuneelle, ärsyttäviä vain jos ei ole oleskelija tyyppiä. Onko sulla joskus tällaisia päiviä?

Moikka moi arvoisa lukijani! Tänään ajattelin kirjotella hiukan tuntojani yrittäjyyteen, masennukseen ja omaan jaksamiseeni liittyen. Aika moni varmasti ihmettelee miksi kukaan luopuisi hyvin nousuun lähtevästä liiketoiminnastaan ja totta puhuakseni itsekin olen joka toinen päivä kahden vaiheilla siitä, että olenko oikeasti valmis siitä luopumaan vai en? Luopumisesta vaikeinta tekee se, että kauppa alkaa vasta olla pääsemässä hyvään alkuun ja luovuttaessani sen avaimet jatkajalleni en tule koskaan kokemaan sen huippuhetkiä, jotka aivan varmasti ovat vasta edessä päin. Vaikeaa on myös luovuttaa rakastamani somekanavat uuden yrittäjän haltuun ja samalla menettää aivan mahtavat someseuraajat joiden ansiosta olen jaksanut painaa näinkin pitkälle. Luopumispäätöstä helpottaa taas tieto, että on aikaa enemmän luovuudelle, valokuvaukselle, bloggaamiselle, kodille, perheelle ja kaikelle muulle mitä rakastan! Aika oli silloin eri, kun muutimme tänne saareen syksyllä 2016, silloin minulla oli vielä aikaa valokuvata, kävellä, tehdä terveellistä ruokaa, leipoa päivittäin, siivota, puuhata koirien kanssa, pyöräillä, hoitaa puutarhaa ja tehdä kaikkea mitä normaalit omakotiasujat…