Tag

Matkailu Salo

Browsing

Kanootti- ja patikkareitistöksi merkattu Pohjankoski Perniönjoella on ihan kiva paikka käydä ihastelemassa kosken pauhuja vaikka autollakin. Lähistöllä seisovat lukuisat vanhat kartanot ja tilat ovat myös mukavaa katseltavaa. Sillan lähistölle saa jätettyä auton pienelle peltotielle, joka johtaa opastetauluille. Tästä on lyhyt matka kävellä kallioille, joiden alapuolella joki virtaa ja koski pauhaa. Vastapäätä on vanha korkeahko kivirakennelma, joka antaa paikalle erikoislaatuista tunnelmaa. Perniönjokilaaksossa on asutusta ollut jo satoja vuosia ja joenvarren esihistorialliset löydöt kertovat alueen pitkästä asutushistoriasta. Alueen vanhoja rälssitiloja ovat mm. Melkkilän, Paarskylän, Yliskylän kartanot sekä Pohjankartano. Suurtiloihin kuuluu myös mm. Pohjankylän Halla, joka näkyi olevan tällä hetkellä myytävänä. Tilat ovat vuosisatoja viljellyiden peltojen ympäröiminä. Perniön alueella toimineet kolme ruukkia toivat sinne paljon varakasta säätyläisväkeä. Ruukinpatruunat, kirjanpitäjät ja isännöitsijät sijoittivat varojaan alueen maatiloihin ja sijoitusten tuloksena syntyi uusia suurtiloja. Vaaleanpunainen suuri mäen päällä seisova kartano on Pohjankartano, keskiaikainen asumakartano, jonka kahdessa koskessa (Pohjankoski, Hamarinkoski) oli myllyjä 1600 luvulla. Myöhemmin Pohjankoskessa toimi saha vuodesta 1745…

Salon Teijossa on metsähallituksen ylläpitämä kansallispuisto, joka pitää sisällään niin järviä, soita, jylhiä kallioita kun metsäkankaitakin. Teijolta löytyy kaikenkaikkiaan 40-50 kilometriä retkeilyreittejä, joista suurin osa on hyvin merkittyjä opasteineen. Alueelta löytyy myös 7 laavua joissa voi yöpyä, grillipaikkoja, joiden yhteydessä on wc ja mahdollisuus myös uida, telttailu- ja karavaanialue. Osa luontopoluista soveltuu myös pyörätuolilla liikkuville sekä lastenvaunujen kanssa kulkemiseen. Lähtöpisteitä on useita parkkipaikkoineen ja opasteineen, mutta me lähdimme liikkeelle Luontotalolta Matildajärven rannalta. Teijon luonnossa voi kokea pulppuavat lähteet ja metsäpurot, jääkauden sileäksi hiomat komeat kalliot, muinaisrantoja, kuten Jeturkasti ja Miilunummi, upeita karuja soita, reheviä lehtoja ja eläimistä mm kurkia, metsoja, hirviä, ilveksiä ynnä muita. Eri mittaisia patikkareittejä on monia, lyhyistä 2 km mittaisista reiteistä pidempiin 10 km mittaisiin. Reittejä yhdistelemällä voi lähes joka kerta kulkea eri pituisen reitin erilaisten maisemien läpi. Mahdollisuuksia on monia. Reittien lähtöpisteet Reiteillä ei ole varsinaisia lähtöpisteitä, vaan reitin voi aloittaa useasta eri pisteestä. Kaikilta pysäköintialueilta…

Nakolinnan luontopolku sijaitsee kallion laella ja sitä ympäröivässä metsässä aivan Halikon Prisman tuntumassa. Opastettu reitti kulkee noin 2 kilometrin matkan mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä mukavan vaihtelevan maaston ja kauniiden näköalojen ansiosta. Rastit on merkitty sinipohjaisilla joutsenmerkeillä ja jokaiseen rastiin liittyy kertomus. Ensimmäiseltä rastilta luontopolku alkaa ja päättyy. Nakolinnan kalliolla kasvaa punakukkaista mäkitervakkoa, iso- ja keltamaksaruohoa, kallioimarretta, aho- ja niittysuolaheinää, keltamataraa, huopakeltanoa, mansikkaa, vadelmaa ja kanervaa. Kalliolta näkee myös Majalan krouvin. Krouvista on maininta jo vuodelta 1556, jolloin se toimi kestikievarina Turun ja Viipurin välissä Kuninkaantiellä. Nykyinen krouvi on rakennettu 1810 luvulla Joensuun kartanon maille. Kalliollta avautuu kaunis näkymä Halikkoon. Voit nähdä Joensuunkartanolta Halikon kirkolle asti menevän puukujan, kirkon, Halikon vesitornin, kauppakeskuksen ja Joensuun kartanon pellot. Alueelta on myös löytynyt ehkä koko Pohjoismaiden upein hopea-aarre, jonka löysi halikkolainen torppari Karl Ollikkala vuonna 1887. Vaatimattoman saviastian sisältä paljastui kullattu hopeinen krusifiksi ketjuineen, kaksi hopeista papinristiä ja 36:ta filigraanikoristeisesta helmestä koostuva kaulaketju. Aarre on…

Lehtipuumetsän sisälle menevän pikkutien vasemmalla puolella oli verkkoaidoin suojattu tumman veden täyttämä suuri avolouhos jonka ylhäältä avautui upeat näkymät tähän vanhaan kaivokseen! Särkisalo lukeutuu Varsinais-Suomen kalkkiteollisuuden varhaisiin keskuksiin. Seudulla on louhittu sekä kalkkikiveä että marmoria. Armonlaakson tien vieressä avautuu veden täyttämä vanha kalkkilouhos, jonka ympäristössä on säilynyt sivukivikasoja muistona vanhasta louhostoiminnasta. Louhoksen ympäristö kuuluu nykyään luonnonsuojelualueena Suomen Natura 2000 -verkostoon. Kohteen tavoitteena on suojella kalkkivaikutteisia luontotyyppejä, joilla esiintyy harvinaisia putkilokasveja, sammalia ja jäkäliä. Louhoksen ympäriltä löytyy runsain määrin todella makeita metsämansikoita ja suuria mustikoita! Sijainti: Nimetön hiekkatie noin Niksaarentie 252:n kohdilla, Armonlaakson matkailuyrityksen portteja vastapäätä. Lähde: http://www.palmenia.helsinki.fi/perinnemaisema/kohteet/varsinais/armonlaakso.htm

Hamarijärven pohjoisrannalla olevan grillauspaikan läheisyydessä sijaitsee yksi Salon alueelta löytyneistä ryssänuuneista. Uuni löytyy noin 25 metriä ennen grillipaikkaa polun vasemmalla puolella Kirjakkalan ruukin suunnalta tullessa. Uuni on hyvä kuntoinen ja erottuu maastosta selvästi jo polulta katsottaessa. Paikalta löytyy myös miilukumpu jonka ympärillä 5 kuoppaa eli ilmansäätöaukkoa. Ryssänuuni on ilmeisesti joko miilumajan tai potaskanvalmistuspaikan jäännös. Potaskaa eli ruukkutuhkaa valmistettiin etenkin koivun tuhkasta, jolloin tuhka liuotettiin vedessä ja kuivattiin. Potaskaa käytettiin ennen ruuan esim. lipeäkalan valmistukseen, lasin- ja suovan raaka-aineena ja lannoitteena. Miiluissa poltettiin puuta vähällä ilmalla hiileksi ja hiili kärrättiin Teijon, Matildan ja Kirjakkalan ruukkeihin. Miilukumpareita löytyykin Teijon alueelta noin 200 ja ne sijaitsevat yleensä jonkun vesistön, kuten järven tai suon lähettyvillä. Uunin takaosassa on savuaukko: Ryssänuunin jälkeen tulee mukava grillauspaikka josta löytyy mm. wc ja puuvaja. Voi paikalta pulahtaa vaikka uimaankin. Sijainti: Santanokantie 1-3 Salo, Kirjakkalan ruukilta Hamarijärven reunaa vasemmalle kiertäen, opastetaulussa näkyvän nuotion kohdille (punainen nuoli), matkaa tulee sinne parisen kilometriä, mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä…

Mahtavat kivikasat paljastavat alueella tehtyjen kaivausten laajuuden. Kaivos oli toiminnassa vuosina 1670-1866 ja sieltä louhittiin yhteensä 15070 tonnia malmia. Malmbergin kallio Leilän kylässä lienee saanut nimensä malmipitoisuutensa ansiosta? Jäteivikasojen lisäksi paikalla on hyvin säilyneet kivitalon jäännökset. Pitkin metsää on aidattuja avolouhoksia, jotka ovat jo täyttyneet vedellä. Malmin rautapitoisuus oli yleensä noin 24% ja parhaimmillaan 40%. Malmit roudattiin käyttöön läheiseen Antskogin ruukkiin, jossa sitä kuitenkin käytettiin kuumahaurautensa vuoksi vain lisänä. 1800 luvulta lähtien Malmbergin malmista saatiin kelvollista rautaa. Louhinta tapahtui aluksi kuumentamalla kallio avotulella ja kaatamalla nopeasti vettä siihen päälle kunnes 1800 luvulla siirryttiin mustaruudin käyttöön. Alueella on 7 kaivoskuilua joista syvimmät Långa grufvan ja Lilla grufvan ulottuvat 60 metrin syvyyteen. Kaivos on suljettu 1866 kun rautamalmin tuontitullit poistettiin ja kotimaisesta vuorimalmista tuli kilpailukyvytöntä ruotsalaiseen malmiin verrattuna. Pikkuhiljaa kaivosalueen rakennukset hävisivät, kaivoskuilut täyttyivät vedellä ja viimeiset asukkaatkin poistuivat 1950 luvulla. Lohjan Ojamon kaivos oli alueen ainoa kaivos 1600 luvulla…

Vanutehtaankadulla, Vanumammantiellä ja Katajamäentiellä sijaitsee useita kansainvaellusajan- ja roomalaisajan hautaröykkiöitä. Vanumammankadulla heti vanhan tehdasrakennuksen viereisessä metsikössä melkein rivitalojen takapihalla oli ensimmäinen hautaröykkiö joka on kaivettu ja ennallistettu. Alueella on myös kellari, jonka perustuksista on löytynyt kansainvaellusajan asehauta ja vanhempia roomalaisajan hautauksia koruineen. Vanutehtaalta tunnetaan yhtensä kolme roomalaisajan ja kuusi kansainvaellusajan hautaröykkiötä. Vanutehtaan peltorinteeltä on löydetty myös nokialueita, jotka on tulkittu palokuoppahaudoiksi. Ainakin yksi kuopista ajoittuu 400-luvulle. Näiden lisäksi tiedetään, että Vanutehtaanmäellä on asuttu jo varhaisella metallikaudella. Katajamäentieltä pääsee suuremmalle muinaisjäännealueelle, jolla sijaitsee 12 hautaröykkiötä ja kaksi erillistä asuinpaikkaa. Pohjoisin asuinpaikka ajoittuu esiroomalaiseen ja roomalaisaikaan. Viereinen röykkiö on kansainvaellusajan alusta. Alunperin pronssikautiseen röykkiöön on tehty hautauksia kansainvaellus- ja merovingiajalla. Rinteessä on 9 röykkiötä ja rinteen puolivälissä on tasanne jolla on pronssikautinen- ja varhaismetallikautinen asuinpaikka-alue ja sen päällä osittain roomalaisaikainen hautaröykkiö. Yhden osittain tuhoutuneen röykkiön päälle on rakennettu rekivaja, vajan näkyvä kiveys lienee rekivajan peruskiveystä. Katajamäentien toiselta puolelta on tehty Salon…

Raatalassa, Mäentiellä on kaunis pieni puro keskellä metsää. Kansalaisen karttapaikan mukaan puron alajuoksulla olevan lammen ympärillä on luonnonsuojelualue. Pieni puro metsän sisuksissa on mukava paikka tehdä pieni “viidakkoretki” lasten kanssa, ainakin keväällä kun linnut livertävät, on tunnelma vähän viidakkomainen. Purolle pääsee pienestä notkelmasta Mäentien varrelta noin nro 135 kohdilta.

Maalaus on suuren haljenneen siirtolohkareen seinämässä ja se on 1980 luvulla analysoitu moderniksi eli ei sataa vuotta vanhemmaksi. Kukahan maalaukset on tehnyt ja miksi? Ainakin ne ovat säilyneet aika kauan, ainakin noin pari kymmentä vuotta ehkä jopa kauemminkin. Paikalle menee pieni peltotie jonka alkumatkan pääsee autolla mutta loppu matka täytyy taittaa jalan. Metsästäjän mökiltä polku lähtee vasemmalle. Ja jatkaa metsän reunaa kohti määränpäätä. Polkua jatketaan kunnes se kaartaa vasemmalle ja tulee nuorten puiden täyttämä hakkuu aukea. Vähän matkaa vasemmalle kallion reunaa myötäillen ja pian vastassasi on suuri haljennut siirtolohkare, jonka halkeama kätkee kalliomaalausten salaisuuden. Värisävyjä korostettu, jotta maalaukset näkyvät selvemmin: Kuka maalaukset on tehnyt ja koska? Matkalla näkyi myös vaskitsa. Ja syöty peura tai metsäkauris. Kuka sen söi, ilveskö, vai susi? Osoite peltotielle jota pitkin kivelle pääsee on Raatalantie 371 Koski Tl, eli Hongistontieltä kohdasta josta se muuttuu Raatalantieksi Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=308000003

Kuten Iso-Kiskon uimarannan grillikodan seinässä olevassa lorussakin sanotaan on Iso-Kiskon vesi erinomaisen puhdasta. Syvyyttä järveltä löytyy noin 33 metriä. Rannalta löytyy pukukopit sekä miehille, että naisille sekä iso grillikota penkkeineen. Vesi on kirkasta ja rannassa on hiekkapohja. Ranta sijaitsee Kajalanrannantiellä ja on aika kaukana kaikesta, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde! Rannalle pääsee muutaman kymmenen metrin mittaisen metsäpolun kautta, joka lähtee heti parkkialueelta. Vesi oli ilmeisesti vielä sen verran kylmää, ettei laitureita ollut laitettu veteen, mutta se ei estä uimaan lähtemistä hyväkuntoiselta hiekkarannalta. Sijainti: Kajalanrantatie 334 25470 Salo Lähde: http://www.jarviwiki.fi/wiki/Iso-Kisko_%2824.023.1.001%29

Kaivos oli toiminnassa vuosina 1948-1961 ja tuotti kuparia, sinkkiä, rikkiä sekä pieniä määriä kultaa ja hopeaa. Myöhemmin oman malmin ehdyttyä Aijalassa jalostettiin viereisen Metsämontun kaivoksen malmia, tämä oli vuosina 1950-1970. Lyijymalmia Aijalassa on louhittu jo vuodesta 1677 alkaen aina 1919 asti ja Aurumissa 1685-1957. Rautamalmia louhittiin Helbomissa vuosina 1688-1831. Työläisille rakennetussa puisessa ruokalarakennuksessa järjestettiin myös mm. elokuvanäytöksiä. Kaivostyöläisiä oli Aijalassa parhaimmillaan jopa 400 ja heille rakennettiin asunnoiksi kaksi kaunista kerrostaloa sekä Pyykylään puisia paritaloja. Aijalan kaivoksen läheltä löytyi kaivostoiminnan saastuttama maa-alue, joka oli kaikessa kauneudessaankin erittäin surullista katsottavaa. Jäljistä päätellen peurat, hirvet ja linnut viihtyvät silti alueella. Aijala pääsi lehtiin kidnappaustapauksen myötä kun kaksi miestä ja nainen syyllistyivät vapaudenriistoon pitäessään Aijalassa asunnossa kolmisen kuukautta alkoholisoitunutta eläkeläismiestä panttivankinaan. Sijainti: Aijalantie 122 Salo Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aijalan_kaivos https://aatosetotos.wordpress.com/tag/aijalan-kaivos/ http://m.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/kolmelle-ehdotonta-elakelaismiehen-nimissa-tehdyista-petoksista/2338362 http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013041016887593_ul.shtml

Kärkelän ruukkikylään on yksi Suomen parhaiten säilyneistä ruukkikylistä. Vanhat työväen asunnot muodostavat Ruukkikujan jossa voi aistia aidon tuntuista 1800 luvun ruukkikylän tunnelmaa. 1766 perustettiin kupariruukki ja ruukkitoiminta jatkui aina vuoteen 1882 asti, jonka jälkeen alueella on harjoitettu maa- ja metsätaloutta. Kärkelän ruukilta löytyy vaunumuseota, talliputiikkia ja paljon muuta mielenkiintoista, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Kärkelän ruukki on aikoinaan perustettu Orijärven kuparimalmin käsittelyä varten. Kärkelänjoen varteen syntynyt ruukkiyhdyskunta on tiivis ja vanhimmat sen jäljellä olevista työväen asunnoista on 1700 luvulta. Joen etelärannalla on 1900 luvulla rakennettu tilanhoitajan mansardikattoinen rakennus ja joen pohjoispuolella on ainoa ruukin tuotantoon tarkoitetuista säilyneistä rakennuksista, hirsinen paja 1800 luvulta. Kosken pohjoisrannalla on jäljellä kolmen pasustushuoneen pohjat sekä myllyn kivijalka. Sijainti: Kärkelänkartanontie 411 25470 Salo Lähteet: http://www.karkelanruukki.fi/ http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4985

Kiikalassa sijaitsee Hyyppärän harjualue joka ulottuu Kiikalan lisäksi Someron, Suomusjärven ja Nummi-Pusulan alueelle. Harjualueella on harjuja, soita, lähteitä, lampia, järviä, raviineja, puroja, kallioita ja suppakuoppia. Alue on kolmannen Salpausselän reuna-aluetta jonne jääkauden sulamisvaihe on muodostanut selänteitä, kumpuja, moreeniharjanteita, tasaisia deltoja ja kallioalueita. Alueella sijaitsee Etelä-Suomen yksi merkittävimmistä lähteistä, Kultalähde, joka on joitakin satoja neliömetrejä laaja ja 2-3 metriä syvä kirkasvetinen lähde josta lähtee yli metrin levyinen luonnontilainen puro. Lähde on joskus ollut uhrilähde. Hiukan ennen leirimökkiä tulee mutka josta lähtee polku lähteelle päin. Polku on aika selkeä, isointa polkua kannattaa seurailla, kunnes ison mäen alapuolella valitaan vasen suunta kun itse mäki nousee korkealla suoraan edessä. Opastetaululta jatketaan opasteen taakse menevää polkua ja lähde tulee esiin sieltä noin puolen kilometrin päästä, ehkä vähän aikaisemminkin. Opastetaulussa kerrottiin, että alueella kasvaa harvinaista Maariankämmekkään ja Röyhysaraa. Lampi on todella kirkasvetinen. Lähteeltä purolle oli todella soinen maasto, eikä purolle tahdo päästä kuivin lenkkarein. Puro on täysin luonnontilainen noin kilometrin matkalta lammelta eteenpäin.…

Sahalta löytyy edelleen mylly, sahan lampi, muistomerkki Sahan kirkosta sekä kauniisti laitumella kiemurteleva joki. Sahan kylä on sahatoiminnasta nimensä saanut vanha kylä Vaskiolla, jota ennen kutsuttiin Vähä-Kuttilaksi. Sahassa oli maatiloja sekä Sahan talo, eräänlainen seurojentalo, sekä Sahan rukoushuone, jolle on pystytytetty muistomerkki 1950 luvulla. 1500 luvulla Sahan omisti Erik Fleming  ja Wiurilan kartanolle Saha siirtyi 1700 luvulla. Sahaustoiminta oli kannattavaa aina 1400 luvulta alkaen, jolloin Halikonjoki oli vielä purjehduskelpopinen pitkälle sisämaahan ja Sahan alueen metsät Varsinais-Suomen parhaimpia. Sahaustoiminta hiipui hieman 1600 luvulla, mutta virkistyi taas 1700 luvulla ja jatkui aina 1800 luvulle asti, jolloin alueen itäosan metsät olivat jo hakattu täysin ja muutettu viljelysmaaksi. Sahaustoiminta käynnistettiin uudelleen 1900 luvulla ja sahan yhteyteen perustettiin myös mylly. Virtauksen heikentyessä myllyä siirrettin 40 metriä nykyiselle paikalleen. Sahan toiminta lopetettiin 1900 luvulla kannattamattomana ja vanha saharakennus purettiin 1990 luvulla. Rukoushuoneen muistomerkki löytyy pihoille menevän tien varresta samaten kuin muistokuusi joka on pystytetty Suomen ollessa 50 vuotta itsenäinen. Alempana virtaa Halikonjoki…

Kakossuo on isohko suoalue Vaskiolla. Sinne pääsee mm Turilantieltä. Kustaan Kaivannon nimetön tienhaara löytyy navigaattorilla noin Turilantie 466 kohdilta ja on varustettu mustalla opastekyltillä jossa lukee Kustaan Kaivanto. Pikkuista hiekkatietä mennään noin kilometrin verran suoraan pikkutien päähän josta matka jaskuu kävellen. Alue on alkumatkaltaan melkoista ryteikköä ja suota on myös ojitettu leveillä ojilla joita ei välttämättä pääse ylittämään ihan joka kohdasta. Saappaat ovat ehdoton varustus Kakossuolla kulkiessa. Itse pääsin suurimman ojan yli isoa kaatunutta kuusen runkoa pitkin ja seuraava ojat olivatkin ylitettävissä harppaamalla, onneksi oli saappaat! Kakossuon kerrotaan olevan savikkoalueella sijaitseva keidassuo. Suon laitamien kasvistoa ovat vaivaiskoivu, kanerva, variksenmarja ja suomuurain sekä paikoin juolukka ja suopursu. Kakossuon keskusta on avoin ja vallitsevat suotyypit ovat karujen nevojen tyyppisiä. Puuna suht matala rämemänty ja linnustona suolla esiintyy mm kurki, jonka itsekin bongasin, liro, kapustarinta, keltavästäräkki, niittykirvinen, palokärki, metso  ja  pyy joka lehahti lentoon paluumatkalla aivan jalan vierestä pesästään, jossa oli 4 munaa. Voisin kuvitella Kakossuon…

Kuttilan koski Vaskiolla on kaunis paikka ihastella joki- ja koskimaisemaa. Koskikohdassa vesi näyttää virtaavan läpi kallioiden ja on oikein näyttävän näköinen! Kosken kallioilla on mukava kävellä. Vaskio on ollut asuttu jo kivikaudesta lähtien vaikka pysyvät kyläasutukset tulivatkin alueelle vasta 1300-1400 luvulla. Ensimmäisen säilyneen kirjallisen maininnan mukaan Vaskiolla on ollut vesisahatoimintaa jo 1500 luvun alkupuolella. Koskiset joet tarjosivat mahdollisuudet kahdelle koskivoimalla toimineelle vesisahalle. Vähä-Kuttilan kylän nimi muuttui aikoinaan Sahan kyläksi, joka kertoo, että sahatoiminta on silloin ollut alueella merkittävää. Halikonjoen mataloituminen koskiseksi ja purjehduskelvottomaksi kuitenkin lopetti saha -ja myllytoiminnan. Sijainti: Pitkäojantien noin 49 kohdilla Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaskio

Koski on mielenkiintoinen retkikohde vaikkapa lasten kanssa ja onkivavat kannattaa varata mukaan, sillä siellä on myös kalastuspaikka. Häntälän kosken vanhan myllyn ja padon rauniot ovat vielä jäljellä. Koski on kaunis paikka ja alhaalla joenuomassa on mukava tunnelma virtaavan veden luikerrellessa reittejään ja veden solistessa korvissa. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4nt%C3%A4l%C3%A4_%28Halikko%29 Sijainti: Häntälänkoskentie noin 63 kohdilla.

Varkaankellareita ja Varkaankellarinmäkiä on seudulla useita, tämä kirjoitus on Perttelissä sijaitsevasta kalliosta nimeltä Varkaankellarinmäki, jolla sijaitsee Varkaankellari niminen luola jossa tarinan mukaan kolme rosvoa on aikoinaan majaillut 1700 luvulla. Rosvot pitivät myös Suutarin talosta ryöväämäänsä tyttöä tässä luolassa vuosikausia vankina. Reitiltä löytyi myös useita muita pikku luolia, onkaloita ja kivenlohkareiden välejä mitä oli hauska tutkiskella. Kallio sijaitsee aivan Hossujärven vieressä. Auton voi jättää uimarannan parkkipaikalle Uimarannalta kun lähtee vasemmalle tietä pitkin niin pian metsän rinteeseen lähtee viistoon polku, ämä polku vie suoraan Varkaankellarinmäelle, isolle kalliolle/kalliolohkareille joiden väleissä ja alla on useitakin luolia. Polun yläosassa alkaa komeita kiven lohkareita, pienempiä luolia ja onkaloita ilmaantua. Alla itse Varkaankellari, jos ei luolista ja lohkareista arvaa, niin viimeistään isolla kallioon kirjoitettu teksti VARKAAN KELLARI (kuvassa koiran yläpuolella himmeällä) paljastaa asian. Kallioilla saa olla varovainen, sillä sammaleen seasta pilkisteli pieniä rotkoja ja railoja, jonne jalka voi helpolla tipahtaa. Näköalat olivat komeat, etenkin kun kaukaisuudessa näytti pilvenreunat repsottavan, eli siellä kaukana jossakin satoi. Sijainti: Hossusjärven parkkipaikalta lähde…

Veitakkalan linnavuori kohoaa korkeana mäennyppylänä Uskelan maisemassa Salon suunnasta Somerolle päin katsottuna. Alue on yksityisomistuksessa ja siellä liikkuminen vaatii maanomistajan luvan. Mäki on paikoin hyvin jyrkkä ja vaikeakulkuinen, lisäksi mäen päällä on rotkohalkeamia. Mäen päällä on havaittavissa epäselviä kivivallituksia sekä notkossa vallimaista rakennelmaa. Etelärinteessä on kivirivi ja itäreunalla olevassa rotkossa kivilatomus. Mäen laella sijaitsee myös pronssikautinen hautaröykkiö, jonka kivistä on tehty lähistölle myöhemmin uusia rakennelmia. Alunperin röykkiö lienee ollut hauta pronssikaudelta josta merkkinä varhaispronssikautinen pronssitikari. Haudan reunalta on löytynyt myös rautaveitsi. Mäen korkeimman jyrkänteen alla on sijainnut kivien päälle rakennettu “Uhrialttari”, kivinen pöytä, jonka alkuperäistä paikkaa on kutsuttu Linnavuoren kirkoksi. Nyttemmin kivi on vieritetty alemmas. Sijainti: Nimetön hiekkatie noin Somerontie 444:n kohdalta Salosta katsottuna vasemmalla. Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=734010028

Veitakkalan Dikars on vanha rälssisäteri/kartano jonka päärakennus ja toinen asuirakennus ovat rakennettu ennen vuotta 1850, päärakennukseen on lisätty näköalatorni myöhemmin. Veitakkalan kartano sijaitsee muinaisen Hiidentien varressa. Kartanon historia alkaa noin 1600 luvulta kun kahdesta rälssitilasta muodostui rälssisäteri (Ollila ja Tuomola). 1810 siihen yhdistettiin vapaaherra Kustaa Hornille Lahjoitettu Dikarsin rälssitila ja vuonna 1860 siihen yhdistettiin Hangalan perintötila joka oli jo vuodesta 1820 lähtien ollut päätilan lampuotitilana. Maantietä reunustava lehtipuukuja on peräisin 1800 luvulta. Sijainti: Veitakkalantiellä Salossa Lähteet: http://www.salo.fi/attachements/2012-10-15T12-04-19291.pdf https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/1934940/Inventointilomake_Uskelan-+ja+Halikonjoen+laaksot.pdf/3de08c0f-3380-4943-a690-8f74af10184e http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action;jsessionid=0D467523EF0D3502D0553475868FDF03?kuvailuTaso=AM&avain=17331.KA

Tarina vaskiolaisesta Susi-Iitasta. Ida Kustaantytär Laakso eli Susi-Iita joutui suden riepottelemaksi 9 vuotiaana 22.10.1880 Vaskiolla, mutta onnekseen pelastui paksun kaulahuivinsa ja neuvokkaan naapurin rengin ansiosta joka juoksi hätyyttämään suden pois. Iita selvisi pahoin haavoittuneena ja hyökkäys jätti Iitalle pahat ja näkyvät arvet. Samoihin aikoihin oli sattunut useita muitakin suden hyökkäyksiä ja yhteensä 22 lasta oli saanut surmansa susien hyökkäysten takia. Susi etsittiin ja tapettiin ja tämä sama “hallava turkkinen” susi oli ilmeisesti myös muiden lähialueille tapahtuneiden hyökkäysten takana. Susi tapettiin Suomessa tuolloin melkein sukupuuttoon. Iita asui lopun ikäänsä Vaskiolla ja kuuleman mukaan kirves, jolla renki hätyytteli sutta, on vieläkin tallessa. Iitan kokemukset taltioitiin nauhalle vuonna 1955, hiukan ennen hänen kuolemaansa. Sijainti: Muistomerkki sijaitsee Turilantie 159 kohdalla mutkassa punaisen ladon seinän vieressä oikealla puolella tietä Vaskiolta päin tultaessa. Lähteet: Susi-Iita näytelmä, joka on kirjoitettu Iidan kertoman silminnäkijäkuvauksen mukaan. https://jouninsukusivut.wordpress.com/2014/09/ http://www.madwolfproductions.com/lastensurmapaikat_2 http://www.ts.fi/viihde/1074041577/Iita+pelastui+suden+suusta

Hakastaron Linnavuori on Tammisaareen menevän tien varrella, heti Salon Suolahuoneen jälkeen vasemmalla, juuri ennen suurta Toravuorta. Linnavuoren tyvestä löytyy opaste jossa kerrotaan alueella sijainneen muinaislinnan ja sen olevan lain suojaama muinaisjäännös. Mäen päälle on kohtalainen nousu hyväkuntoista polkua pitkin ja laelta aukenee hiukan puiden suojaaja näköala Uskelan kirkolle, Saloon ja Suolahuoneelle. Mäkeä ympäröivät pellot joita voi kuvitella viljellyn jo satoja vuosia sitten. Mäen etelärinteessä on edelleen nähtävillä jälkiä vallimaisesta varustuksesta ja vuosisadan vaihteen tienoilla tehdyissä kaivauksissa löydettiin kivien välistä kalkkikivilaastia. Mäessä näkyy useita kuoppia joiden tarkoitus on jäänyt epäselväksi, mutta kuopat ovat saattaneet olla nauriskuoppia. Nauriskuoppa kaivettiin entisaikaan naurismaan läheisyyteen, yleensä läpäisevään maahan mäen rinteeseen tai harjun huipulle. Nauriit säilyivät kuopassa talven yli ja nauriskuoppia arvellaan pohjolassa olleen yhtä kauan kuin nauriin viljelyäkin, eli ainakin vuodesta 322 eaa. Kallion päälle sammalemaahan kasvaneet puut olivat erikoisen muotoisia, osa oli tuulessa jo kaatunut, mutta vahvimmat ovat pysyneet pystyssä. Linnavuoriaikaan kalliot pidettiin paljaina, linnavuoriaika Suomessa oli rautakaudella ja etenkin…

Punassuolle pääsee monta reittiä ja kultakin voi kokea suon hiukan eri tavalla, lopussa vanhempi juttu suosta, hiilimiilusta ja haljenneesta siirtolohkareesta. Tällä kertaa kävin Punassuolla pitkospuilla, jonne pääsee esim. Leppäkorventie 585 kohdalta. Punassuon kuvista tuli myös myytävää taidetta joihin voi perehtyä tarkemmin valokuvasivullani. Pitkospuut oli hilan uusittu ainakin osittain, joten ne olivat erittäin hyvässä kunnossa. Jonkin matkaa käveltyä, tuli pieni levähdyspaikka jossa oli pöytä ja penkki, siitä voi jatkaa kahteen suuntaan, Punassuon halki Perniöön päin tai suon reunaa Teijolle päin. Perniön Punassuolta löytyvät vanhan hiilimiilun rauniot. Rakennelma on sammaloitunut ladottu kivirakennelma jossa on pieni suuaukko. Suon reuna-alue lienee vanhaa Jääkauden jälkeistä rantaa, koska sammaleen alla tuntui kunnollinen kivikko ja isojakin kiven murikoita oli ripoteltu koko metsä vieriviereen täyteen. Itse Punassuo on todella kaunis paikka ja suo on todellakin näkemisen arvoinen suuruudellaan ja erikoisella kasvillisuudellaan! Upea nähtävyys on myös tämä suuri siirtolohkare jonka läpi on kasvanut vahva puu. Hiilimiilun uunin (ryssänuuni)  ympärillä oli noin parin metrin halkaisijaltaan…

Ruotsalan kylä on sarkajaon aikainen mäen kumpareelle sijoittuva ryhmäkylä ja merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Ensimmäinen tieto Ruotsalan kylästä on jo 1300 luvulta, mutta sen nykyiset rakennukset ovat pääosin 1800 luvulta ja 1900 luvun alusta. Kylä on sijoittunut mäen kumpareelle ja mäkeä ympäröimä maa on näin saatu hyötykäyttöön jo keskiajalla. Kookkaat vaaleaksi maalatut rakennukset kuvastavat Länsi-Suomen kylille ominaista vaurautta. Jokaisen talon rakennuksiin kuuluu päärakennuksen lisäksi toinen asuinrakennus eli piharakennus. Kantatiloista Knaapi, Hentu (Hänti), ja Laurila ovat vierekkäin kylämäellä, kun Viisas on siirtynyt niiden pohjoispuolelle mäelle, missä oli isojaon aikana 4 torppaa. Ruotsalan kylän peltomaisema jatkuu sen länsi- ja eteläpuolilla sijaitseviin Järven ja Kosken kyliin. Järven kylän kantatilat Manni, Tapani ja Mölkkäri sijaitsevat vieläkin kylämäellä tiiviisti ja niiden eteläpuolella on Ylisjärvi niittyineen. Ylisjärven pohjukassa sijaitsee Eriksbergin (Kosken) kartano jonka talokeskus sijaitsee isojaon aikaisella tontilla (tästä tulossa oma kirjoituksensa myöhemmin). Paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen sen vuosisatoja säilyneen kylätontin takia. Sijainti: Ruotsalantie Muurla Lähde: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1785

Meisalan muinaisjäännöskierroksella kävimme kävelemässä tämän katajaa kasvavan saarekkeen läpi, jonka reunoilla oli havaittavissa kivistä kasattuja peltoraunioita. Peltosaarekkeen länsipuolelta on löytynyt pala historiallisen ajan lasitettua keramiikkaa sekä kvartsi iskoksia. Peltorauniot ovat maanviljelyksessä syntyneitä “kivikasoja”, jotkut saattavat olla jopa rautakautisia. Tultaessa Meisalan siniselle talolle peltosaareke näkyy ylhäällä mutkassa ensimmäisenä saarekkeena. Sijainti: noin Meisalantie 157 kohdilla, Maisalan sinisestä talosta eteenpäin mäkeä ylös ja mutkaan. Auton voi jättää peltosaarekkeen kohdalla olevaan heinittyneeseen levennykseen. Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=73010017

Tämä kirjoitus on Mustametsän lähteestä sekä Mäenalan kivimuurista, joista kummastakin löytyy tietoa muinaisjäännerekisteristä, lähteet kirjotuksen lopussa. Lähdettä ennen lähtee metsään vasemmalle kivireunainen polku ja polun alusta parin metrin päässä oikealla on iso kivi jonka vierestä menee pienempi polku lähteelle, kivimuuri on heti lähteen ja tien välissä ryteikössä. Lähde on kivetty ja sen ympärille on rakennettu kivistä ja laakakivistä reunus, lähteen halkaisija on noin 2 metriä. Kivivalli on n. 7,7 metriä pitkä, kauniisti sammaloitunut kivirakennelma, mutta harmiksi pahasti ryteikön peitossa. Auton saa juuri ja juuri jätettyä tälle kohdalle muodostuneeseen pieneen syvennykseen. Sijainti: Noin Lehtiniementie 264 kohdilla, hiukan ennen Lehtiniemen taloa jolle on musta viitta oikealla. Lähteet: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000015898 http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=73000008

Uhrikivet voivat olla jännittävä kokemus perheen nuoremmille ja mukaan voikin ottaa siemeniä “uhrattavaksi” ja toivoa itselleen jotakin vastapalkaksi 🙂 Uhrikivien ikää on vaikea arvailla, mutta tiettävästi niitä on käytetty vielä 1800 luvun lopulla jolloin uhraaminen liittyi sairauksien parantamiseen tai kevät aikaan. Aikaisemman käyttötarkoituksen uskotaan voineen olla vainajien muistaminen sekä hedelmällisyys – ja teurastusriitit. Sijainti: Meisalantie 105 kohdilta pellon reunaa pitkin muutama kymmenen metriä, pellon oikeassa laidassa. Lue lisää Suomen kuppikivistä tästä linkistä. Lähteet: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=73010016 http://kari.kotiseutuarkisto.fi/uhrikivi.htm

Salon Salaisissa virtaa hiekkapohjaisen Somerojan Uhrilähteen vesi mutkitellen kauniin koskemattoman kuusimetsän lävitse. Salaistentien varrelta löytyy opastekyltti jossa lukee Uhrilähde, siihen viereen voi jättää auton pienelle levennykselle ja jatkaa matkaa jalan vasemmalle lähtevää polkua pitkin. Leveintä polkua seuraamalla pääsee lähteelle parhaiten, joskin ainakin näin keväällä joissakin kohdissa oli hieman mutaista, mutta ne kohdat pääsi ainakin tänään helposti kiertämään. Polku vei meidät ensinnä purolle jonka alkupäässä oli lähde. Kaunis hiekkapohjainen puro mutkitteli ihanasti vanhan ja luonnontilaisen kuusimetsän lävitse. Lähteen ja puron vesi oli kirkasta ja siitä näki vaivatta pohjaan, olipa joku heittänyt lähteeseen lantikin. Tämä paikka on kauneimmillaan aurinkoisena päivänä aikaisin aamulla kun auringon valo siivilöityy puiden lomitse tehden kauniita säteitä lähteelle ja sitä ympäröivään metsään. Meidän harmiksemme aurinko päätti juuri mennä pilveen kun teimme lähtöä lähteelle, joten emme saaneet vangittua näitä säteitä tällä kertaa kameran kennolle. Miksi Somerojan lähdettä sitten kutsutaan uhrilähteeksi? Lähteeseen on uhrattu rahaa, koska on uskottu vedellä olevan…

Juvankoski Salon Perttelissä Pernjoen varressa on yli 21 metriä korkea ja 310 metriä pitkä koski jonka rannoilla sijaitsevat vanhat historialliset rakennukset joita ovat mm punainen vanha saharakennus, keltainen 1800 luvulta peräisin oleva päärakennus, jota paperitehtaan aikoina on käytetty kartongin tuotannossa ja joka on maamme vanhin paperiteollisuuden säilyneitä tuotantorakennuksia sekä vanha vesivoimala ja muita rakennuksia. Joen rannoilla näkyvät kivirakennelmat ovat vanhaan vesivoimalaan liittyvän 200m pitkän  vesirännin kivijalustoja. Rakennusten sisälle ei kannata mennä, sillä ne näyttivät olevan erittäin huonossa kunnossa. Sijainti: Juvankoskentie noin 211 kohdalla Perttelissä Lähde: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4942

Perttelissä sijaitsee pieni Hossusjärvi aivan muutaman kilometrin päässä Varvojärvestä. Hossusjärvellä on laiturit, hyppytorni ja pukukopit, järvi on hiekkapohjainen. Sijainti: Hossuksentie 112 Pertteli

Tämä paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Kaunis joki, padot, vanhat mylly- ja saharakennukset tekevät paikasta tänä päivänä harvinaisen erikoisuuden. Voimakkaasti mutta kauniisti padoista soliseva vesi rauhoittaa mieltä ja on kaunista katseltavaa. Mommolanjoen varressa on kaunis koskipaikka vanhan myllyn ja sahan kohdalla. Joki on padottu siitä kohtaa pariinkin kertaan ja patojen aukoista tyrskyää vesi kauniisti ja kunnon voimalla ainakin näin keväällä. Joen yli pääsee kapeaa autotien siltaa pitkin ja joen reunoilla voi kävellä ja samalla ihastella vanhoja mylly- ja saharakennuksia joiden oletan olevan Toijan Mylly ja Saha OY:n vanhat rakennukset (korjatkaa mikäli tieto on väärä). Rakennukset ovat erittäin huonossa kunnossa eikä niiden sisälle pidä mennä. Patojen aikaansaamat vesiputoukset ovat henkeäsalpaavan kauniit ja kosken pauhu korvia huumaava. Paikalle kannattaa mennä korkean veden aikaan. Mylly Saha Sijainti: Järvikulmantie 6:n kohdilla Kiskossa Lähteet: http://www.kolumbus.fi/drillsoft/online-katka/lakanneet-9e893ece0ca0e7180ba6effb8351a91e.html http://www.mommolankartano.fi/mommolan-kartano

Kuusjoen varrella Vaskiolle päin mentäessä on pieni koski josta löytyy vanhan Impolan myllyn jäänteitä. Joen reunalle pääsee Turilantien puolelta pellon viertä, mutta on varottava menemästä yksityisten omistamille tonteille. Joessa uiskenteli joutsenpariskunta kun kävimme illalla siellä kävelemässä, itse koski oli voimakkaasti virtaava ja rouhean karikkoisen oloinen viehättävä paikka, kesällä varmasti mukava päiväkävelykohde 🙂 Sijainti: Turilantie 957, Salo

Salosta Uskelan ja Perttelin kautta Somerolle johtaa historiallinen tie nimeltään Hiidentie. Tie on ollut olemassa ainakin jo keskiajalla ja mahdollisesti jopa rautakaudella ja sen on katsottu yhdistäneen kaupallisesti yhdessä Hämeen Härkätien kanssa Uskelanlaakson Vanajan Hämeeseen jo rautakaudella. Tie seurailee Uskelanjoen rantaa aina Perttelin Haalille asti josta se jatkaa Terttillänjoen rantaa Kiikalan Rekijoelle. Tien linajus on pääpiirteittäin säilynyt alkuperäisenä tähän päivään asti. Alkuperäisimmillään tie on välillä Salo Pertteli nykyisellä Vanhalla Perttelintiellä kunnes Perttelissä muuttuu Mikolantieksi. Perttelin kirkon jälkeen tie seurailee yhdystietä nro 2403 joka ylittää Kurajoen lähes samasta kohtaa mistä alkuperäinen Hiidentie aikoinaan. Tämä jälkeen tie kulkee nykyisten Vähähiidentien ja Rekijoentien paikkeilla Perttelin Haalille ja sieltä Kiikalan Rekijoelle. Kartanoita vanhan Hiidentien varrella ovat olleet Salon alueella mm Veitakkalan kartano sekä Haalin kartano. Veitakkalasta Hiidentien läheisyydestä on löydetty myös rautakautisia asuinpaikkoja. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiidentie

Turilantien alussa Kuusjoen suunnasta katsottuna kohoaa korkea tiilinen savupiippu vieressään komea tiilirakennus. Tässä sijaitsi aikoinaan Impolan saha joka oli aloittanut toimintansa jo vuonna 1853 ja jonka muuan David Albert Collin muutti hyörysahaksi vuona 1883. Saha oli toiminnassa vielä 1950 luvulla. Sahan puiset rakennukset ovat kuulemani mukaan palaneet ja vain tiilirakennus piippuineen on siitä jäljellä. Paikalla on toiminut lähiaikoina taidetakomo. Vanhaa kaunista tiilirakennusta voi ihailla Turilantien varrelta, mutta pihaan ei sovi mennä ilman omistajan lupaa. Sijainti: Turilantie 991 25330 Salo Lähde: http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action;jsessionid=C4AFCCDA25D32B75F21E0A95A476FA83?kuvailuTaso=AM&avain=16836.KA

Vanhan Perttelintien varrella Uskelanjoen rannassa sijaitsi Uskelan vanha kirkko eli Uskelan Isokylän emäkirkko. Ensimmäinen paikalla sijainnut kirkko oli todennäköisesti rakennettu jo joskus 1210-1220 luvulla ja paikalla on ollut sen jälkeen useita kirkkoja. Joentörmällä sijainnutta kirkkoa olivat tulipalot ja maanvyörymät vaurioittaneet useasti ja kirkkoa oli korjailtu ja rakennettu uudelleen samalle paikalle useita kertoja ennen 24.12.1825 tapahtunutta maanvyörymää joka sorrutti kirkon jokeen, tämän jälkeen kirkkoa ei enää korjattu. Kirkon peruskiviä käytettiin Perttelin viljamakasiinin rakentamisessa. Paikalla on nykyisin kellotapuli joka on rakennettu vuonna 1751 sekä hautausmaa. Uskelan vanha emäseurakunta ja Salon kappeliseurakunta yhdistyivät muodostaen Uskelan uuden emäseurakunnan. Hautausmaan takana joen rannassa on vyörymäalue edelleen havaittavissa. Kirkon lähellä on sijainnut vanha pappila, mutta nyt paikalla on 1800 luvulta peräisin olevaa rakenuskantaa. Pappilan ja kirkon ohitse kulkee Hiidentie, joka on vanha maantie Salosta Pertteliin ja on ollut Hämeen Härkätien kanssa tieyhteytenä Hämeestä Uskelanlaaksoon ehkä jo rautakaudella. Sijainti: noin Vanhan Perttelintien 171 paikkeilla Salossa Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskelan_Isokyl%C3%A4n_em%C3%A4kirkko…

Vaskiolla sijaitsee yksi harvoista yksityisen kannatusyhdistyksen omistamista kirkoista. Vaskion oma kyläkuntalaisten 1700 luvun lopulla rakentama saarnashuone kävi huonokuntoiseksi ja vuonna 1906 perustettu Vaskion rukoushuoneyhdistys rakennutti uuden vuonna 1908 Kuttilan kansakoulun viereen. Rukoushuone vihittiin kirkoksi Marian päivänä vuonna 1959 ja kellotapuli rakennettiin vuonna 1967. Sijainti: Säästäjäntie 1 25260 Vaskio Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaskion_kirkko

Kuusjoen kirkko sijaitsee Kuusjoen keskustassa. Se on valmistunut vuonna 1823 ja on hirsirakenteinen torniton kirkko. Perimätiedon mukaan rakentamista johtaneen Malinin kerrotaan antaneen ohjeeksi vain “hirt pääl vaa jos korkja kirkko tahrota”, kirkko rakennettiin ajan hengen mukaan ilman sen kummepia suunnitelmia kyläläisten hartiavoimin. Kellotapuli on vuodelta 1882 ja sen malli on otettu Uskelan emäkirkon kellotapulista, kellot ovat vuosilta 1858 ja 1955. Sijainti: 2 Pappilankyläntie 25330 Kuusjoki Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuusjoen_kirkko http://www.salonseurakunta.fi/00010272-kirkko

Joensuun kartano sijaitsee Halikossa Prisman ja Halikonlahden välissä. Kartanon tarkkaa perustamisvuotta ei ole tiedossa, mutta kirjallisia merkintöjä siitä on löytynyt 1300 luvulta mistä lähtien Hornit omistivat kartanon 1700 luvulle asti. Tämän jälkeen tila siirtyi Armfelteille ja nykyisin sen omistaa Nalle Wahlroosin poika. Joensuu oli Suomen mittakaavassa suurmaatila ja ennen toista maailmansotaa sen koko oli lähes 5000 hehtaaria. Kartano oli keskiajalla rälssisäteri ja ensimmäinen nimeltä tunnettu kartanoon liittyvä henkilö oli Petrus de Åminne 1300 luvun puolivälistä, Joensuun Pietari mainittiin 1352 asuvan tai omistavan Joensuun. Kartanon maille pääsee kävelemään ja pyöräilemään. j Kartanoalueella on paljon kauniita rakennuksia ja kaunis puutarha, fasaanejakin voi alueella nähdä. Kartanon rakennuksien kuvia ei saa turvallisuus syistä julkaista, mutta jokainen voi itse käydä käyskentelemässä kartanon mailla ja ihastelemassa sen kaunista arkkitehtuuria ja luontoa ja aistimassa vanhaa suomalaista kartanoelämää. Sijainti: Halikossa  Valtatie 58 kohdilta Meriniityntien risteyksestä lähtee puukuja kartanolle

Halikon sairaala ei ole ollut enää pitkiin aikoihin kokonaan varsinaisessa sairaalakäytössä ja alueelta löytyykin muutamia tyhjillään olevia rakennuksia sekä hylätty kasvihuonerakennus. Alunperin alueella oli venäläisten 1800 luvulla rakentama reservikomppanian sotilaskasarmi josta on enää vain muutama rakennus jäljellä. Alueella voi kävellä vapaasti ja sairaalan piha onkin kaunista aluetta tehdä pieni kävelylenkki, rakennukset itsessään ovat myös kaunista katseltavaa ja jos haluaa päästää itsessään vapaaksi pienen urbaanin löytöretkeilijän voi käväistä hylättyjä kasvihuonerakennuksia ihastelemassa. Sijainti: alue alkaa Puutarhakuja 1 kohdilta Märynummessa Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Halikon_sairaala http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4rynummi

Märynummella sijaitsee yksi erittäin kaunis ja kohtalaisen iso puro joka mutkittelee ja solisee kauniisti metsässä muodostaen aika ajoin pieniä putouksia. Purolle pääsee polkua pitkin Märynummen koirahallin lähettyviltä ja polku seurailee puron vieressä hyvän matkaa. Tämä on oivallinen paikka tehdä pieni kävelylenkki vaikka lasten tai koiran kanssa. Puro pienine putouksineen on myös mukavaa katsottavaa ja valokuvattavaa. Syysaamuina metsään laskeutuu tunnelmallinen usva ja paikka on silloin erittäin kuvausellinen. Sijainti: polulle pääsee parhaiten Hirvitieltä Märynummen koirahallinläheltä

Vuohensaari on saari Salossa Satamakadun päässä. Ennen Vuohensaarta on Halikonlahden lintupolku ja pienen sillan jälkeen alkaa itse Vuohensaari, josta löytyy mm. venelaiturit, luontopolku, lähde, kesäravintola, leirintäalue, ulkokeittiö, uimaranta, vesipelastuskoirien  koulutusalue, leikkipuisto, tanssilava, kesäteatteri ym. Heti Vuohensaareen saavuttaessa vasemmalla puolelle venelaitureiden kohdalta metsään lähtee polku jonka varrella on kirkas lähde. Polkua pitkin on mukava tehdä pieni kävelylenkki sisemmälle saareen mistä pääsee kävelytietä takaisin lähtöpaikalle. Polulta on paikoin hyvät näköalat alas Halikonlahteen. Sisemmällä Vuohensaaressa on nähtävillä Joensuun kartanon salaisen pakotunnelin suuaukko. Uimarannalle pääsee parkkialueelta oikealle jäävän pyöreän tanssilavan ohitse menevää kävelytietä joka nousee oikealle metsään, metsän takaa aukeaa uimaranta ja vuorattavissa oleva uimamökki. Uimaranta jää pieneen väylään jonka toisella puolella on Vaisakko ja väylää pitkin pääsee Viurilanlahteen. Rannalta löytyy suihkut ja pukukoppi ja se on oikein mukava ja yleensä rauhallinen uimapaikka. Sijainti: Satamakadun päässä Salossa

Kaunis Uskelanjoki halkoo Salon keskustaa ja kesällä joen reunaa on ihana käyskennellä. Joen reunalle voi poiketa torireissun yhteydessä nauttimaan kesän auringosta ja syömään vaikka jäätelöä. Uskelanjoen latvahaaroja ovat Somerolta ja Kiikalasta alkunsa saavat Reki-, Terttilän- ja Hitolanjoki. Ne yhtyvät Perttelin Haalilla Uskelanjoeksi, joka alkaa virrata lounaaseen noin 5 m³/s virtauksella. Perttelin Kaivolassa jokeen yhtyy vielä pohjoisesta Kurajoki ja Salon keskustassa idästä Vähäjoki. Uskelanjoki laskee Saaristomereen ja se on valuma-alueeltaan 566 neliökilometriä mistä noin 44% on peltoja. Joen kulku seuraa lounais-koillis suuntaista kallioperän murroslinjaa ja pienimittakaavaiselta kartalta voi todeta jokilaakson näkyvän viivasuorana kuten useiden muidenkin tämän alueen jokilaaksojen. Uskelanjoessa esiintyy luonnonvarainen, uhanalainen ja geneettisesti ainutlaatuinen meritaimenkanta. Keväällä voi joella seurata jäiden lähtöä. Veitakkalan kartanon kohdalla Uskelanjoessa on ukava pieni koski. Sijainti: mm. Salon keskustassa torin laidalla joki on erittäin kaunis ja mukava katsella Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskelanjoki

Halikon vesitornilta on hyvät näköalat ja siellä järjestetään myös UrSalon tähtinäytöksiä. Vesitornille pääsee pientä kävelytietä suunnilleen Hurtintie 8 kohdilta. Nousu saattaa olla joidenkin mielestä hieman raskas, mutta näkymät ylhäältä ovat henkeäsalpaavat ja kaiken vaivan arvoiset! Sijainti: polku alkaa suunnilleen Hurtintie 8 kohdalta

Uskelan kirkko sijaitsee korkealla mäellä keskiaikaisen Salon kappelikirkon vanhalla paikalla. Kirkko on valmistunut vuonna 1832 ja se rakennettiin Uskelan Isokylän emäkirkon vaurioiduttua Uskelanjoella sattuneen maanvyörymän seurauksena. Uskelalla on ollut useita kirkkoja joista ensimmäinen on rakennettu jo noin 1200 luvun alussa. Jouluaattona 1825 sattui kohtalokas maanvyörymä josta Sakari Topeliuskin on kirjoittanut “Maamme kirjaan”. Vyörymäkohta on edelleen nähtävillä vanhan kellotapulin takana joen varressa Vanhalla Perttelintiellä. Kirkon mäki on korkea ja sieltä on upeat näkymät yli Salon lähes joka suuntaan. Sijainti: Kirkkokatu 7 Salo Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskelan_Isokyl%C3%A4n_em%C3%A4kirkko http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskelan_kirkko