Heippa taas ihana lukijani!

Talviloma 2020 Kanarialla 🙂 Viime vuoden talviloma Gran Canarian ja Fuerteventuran maisemissa oli niin mieleenpainuva, että päätimme ottaa uusiksi tänä vuonna ja niinpä autoloma Kanarialla vol. 2 oli päätetty! Aikaisemmat postaukset saarilta pääset lukemaan esim. avainsanasta autoloma Kanarialla.

Eka matkustuspäivä meni oikeastaan pelkissä siirtymisissä paikoista toisiin. Lähdimme kotoa siinä n. 01.45 paikkeilla ajelemaan kohti Helsinkiä. Siellä meille kerrottiin koneen olevan niin täyteen buukattu, että matkan sujumisen vuoksi toivottiin isompien käsimatkatavaroiden laittamista ruumaan.

Mehän kiltteinä tottakai toteltiin vaikka siinä jo perheelle kerroinkin omat epäilykseni ja kokemukseni meidän huonosta tuurista, että meidän matkalaukut todennäköisesti katoavat matkalla. Lentomme Helsingistä Lissaboniin oli myöhässä ja vaikka Lissabonin päässä meille edelleen vakuuteltiin, että matkalaukut ehtivät kyllä, niin eiväthän ne ehtineet! Tämä selvisi meille Las Palmasissa, jonne lensimme taas vain koneen vaihtoon. Kolmet lennot ja automatka siis samoissa vaatteissa, perillä niin väsyneinä ettei ollut toivoakaan jaksaa ajaa mihinkään kaupunkiin vaateostoksille.

Asumme siis Los Cocoteroksen pikkukylässä, jossa ei muuten ole myöskään kännykkäsignaalia, aika extremeä siis 😀 Talvivaatteissa täällä +22 auringonpaahteessa, sillä kaikki vaihtovaatteet, uikkareita ja alusvaatteita myöten ovat nyt hukassa, samaten päivittäiset lääkkeemme ja tietty laturit kaikkiin sähkölaitteisiin kännyköitä lukuunottamatta (eli kamerat, läppäri, jne). Onneksi emme anna asian tämän enempää häiritä lomaamme. Los Cocoteroksen kylässä, ihan asuinpaikkamme vieressä, on merisuolan kuivattamo, joka kiinnostaa minua siksikin, että käytämme useissa käsintehdyissä saippuoissamme merisuolaa ja on mukavaa nähdä kuinka sitä tehdään merivedestä. Ehkä jopa ostamme sitä hiukan mukaamme kotiin vietäväksi!

Asumme Airbnb asunnossa meren rannalla, kylässä lähellä Quatizaa. Asunto on valkoisessa (täällä kaikki rakennukset ovat valkoisia) kauniissa asuntokompleksissa, jossa on upeita kaktustarhoja ja mustaa hiekkaa lähes kaikkien pihoilla.

Lanzarotella kaikki rakennukset ovat valkoisia ja muuhun kuin vaaleaan talonväriin tarvitaan erikoislupa!

Yläkerrassa on makuuhuone sekä iso parveke, jolta avautuu näkymä vuoristoon sekä suolatehtaalle!

Tämän kertaisen reissun suunnitelmana on siis olla ekat 4 päivää Lanzarotella ja sitten 4 päivää Fuerteventuralla. Keskittymiskyvyttömänä ja helposti kyllästyvänä (diagnosoitu ADD) en yleensä jaksa 3-4:ää päivää kauemmin samassa paikassa olla ja siksi monesti jaammekin lomalle kahteen osaan ja kahteen eri paikkaan, kuten jouluisen Madeiran reissun, josta loman loppupuolen Porto Santo oli sata kertaa itse Madeiraa parempi kohde!

Eka päivä menikin niissä siirtymissä ja lentojen myöhästelyjen ja muiden lentokentillä kestäneiden selvittelyjen vuoksi ekan päivän iltana olimme jo niin väsyneitä että emme tehneet muuta kuin pakolliset ruokaostokset ja suihkun kautta nukkumaan! Toisena päivänä on tarkoitus lähteä Quatizasta pohjoiseen päin, siellä ensin Malaan katsomaan löytyykö vaatekauppoja. Sitten matka jatkuu Arrietaan samoille asioille. Toki kummasakin, sekä matkanvarrella katsomme kaikki kiinnostavat nähtävyydet mitä osuu kohdalle. Matkan pääetappi on Yen kylän lähellä sijaitseva kraaterivuori Montana Corona, jonne Airbnb emännän mukaan on lyhyt kävelymatka ja, jolta aukeaa upeat näköalat!

Starttasimme siis automme kohti seuraavia seikkailuja samalla vaatekauppoja silmällä pitäen. Malassa ei näkynyt mitään puotia mistä olisi sunnuntaina voinut saada vaatteita, joten ei edes pysähdytty siellä. Arrieta oli seuraavana kartalla ja se olikin hiukan Malaa suurempi kylä, josta löytyi jo ravintolaa ja pieni turistishoppi, josta sai turistihintaisia vaatteita. Parit shortsit, t-paidat, uikkarit ja hiukan muuta maksoivatkin yli 200€! No, minkäs teet. Ei sitä talvitamineissakaan oikein +22 asteessa viihtynyt!

Matkalla Arrietaan näimme pitkän hiekkarannan ja saatuamme vihdoin uikkarit, suuntasimme auton nokan hiukan takaisin päin ja kävimme virkistäytymässä Atlantin aalloissa! Paikka oli nimeltään Playa de la Garita 🙂

Virkistäytymisen jälkeen suuntasimme automme taas kohti pohjoista ja Arrietan jälkeen maisema tien ympärillä muuttui mustasta laavalouhikosta kasvien valtaamaksi! Luulen, että tämä tienvarsikasvi on Tabaiba Dulce, Lanzarten virallinen kansalliskasvi jos niin voi sanoa. Suomeksi sen nimi on Palsamityräkki.

1700-luvun ja 1800-luvun tulivuorenpurkaukset peittivät 1/4 saarta laavan alle. Aiemmin vehreä ja hedelmällinen Lanzarote muuttui hetkessä karuksi ja kiviseksi paikaksi, jossa ei juuri mikään kasva!

Lanzarotella kasvaa muuten valtavasti kaktuksia! Myös kohotettuun kasvimaahan istutetua perunaa näimme juurikin Arrietan lähistöllä suuren suuria alueita! Arrietassa kävimmekin eräässä ravintolassa ja maistoimme Kanarianperunaa, joka oli punaista päältä ja valkoista sisältä.

Alkupalaksi oli kuumaa patonkia ja dippejä.
Startersiksi otimme Kanarianperunoita 3,5€/annos
Pääruuaksi grillattu filee 14€

Ruuan jälkeen kävimme katsomassa Arrietan paikalliset nähtävyydet, luonnonvesialtaat, joista ensimmäisen vieressä oli tämä talo, jonka seinät oli täytetty kukkaruukuilla, joista roikkui erilaisia kasveja!

Piscinas Naturales de Punta Mujeres

Vesi oli ihan mielettömän kirkasta!

Ja sitten kylän toidella puolella vähän pienempi vastaava, Piscina Natural La Rosas.

Nähtävyydet katsottuamme jatkoimme matkaamme. Alkuperäiseen suunnitelmaamme kuului käydä katsomassa myös kuuluisa ja upea nähtävyys Jameos del Agua, mutta nähtyämme sen täyteen ahdetun parkkipaikan ja siellä parveilevat ihmiset, alkoi ahdistus voimakkaasti nostaa päätään ja jouduimme jättämään tämän väliin 🙁 Jameos del Agua on syntynyt viereisen tulivuoren Monte Coronan purkauksessa ja se on yhteensä n. 6 km pitkä repeämä, joka syntyi laavan valueassa alas tulivuorelta. Repeämästä noin 1,5 km on maan alaista tunnelia, joita nähtävyydessä olisi päässyt ihastelemaan. Jameos on asuinpaikka myös herkälle ja harvinaiselle, n. 1cm mittaiselle ravulle, joka on niin herkkä mm. veden muutoksille, että laavatunnelin vesiin on kiellettyä heitellä onnenkolikoita! Harmi juttu, että jouduimme jättämään tämän erikoisen paikan välistä, olisin niin mielelläni halunnut nähdä sen 🙁

Matkamme jatkuessa bongasin kartalta suurehkon hiekka alueen, jolla näytti olevan kirkas matala vesi. Muutamia autoja nähtyämme parkissa lähistöllä, päätimme koukata katsomaan mitä sieltä löytyisi!

Kartalta katsottunakin paikka oli jo aivan mahtava ja vielä mahtavammaksi se muuttui kun jalkauduimme hiekalle ja kävelimme kauas ihmisistä, paikkaan, jossa saimme rauhassa heittää uikkarit päälle ja kahlailla matalikossa! Laavakivien alla piileskeli akvaariokalojen näköisiä imumonneja. Harmi, että vedenalaiskameramme jäi matkasta lentoyhtiön mokan vuoksi, joten vedenalaisia kuvia emme niistä nyt saaneet 🙁

Caleton Blanco

Tämän reitin lopussa oli Orzola niminen kylä, sekä kartasta lupaavalta näyttänyt hiekkaranta Playa de la Canteria, joka osoittautuikin liian vaaralliseksi uimiseen 😀

Seuraavaksi suuntasimme länteen aikomuksenamme käydä katsomassa Corona tulivuoren kraateria, mutta päivä oli kuuma, ja kaikille meille, kun ei ollut löytynyt shortseja ja kevyempiä kenkiä talvilenkkareiden sijaan, jätimme kraaterille kiipeämisen tällä kertaa väliin ja tyydyimme ihastelemaan tulivuorta sen tyveltä.

Paluumatkalla majapaikkaamme kävimme vielä iltainnilla hyväksi havainneessamme rannassa, mutta tällä kertaa etsimme pikkuisen hiekkapolun hieman kauampaa, jolta pääsimme rannan toiseen päähän. Kylänpuoleisen pään parkkialue, kun oli aika piukassa surffareiden asuntoautoja, vaikkei vedessä ketään silloin ollutkaan. Täällä toisessa päässä olimme vain me 🙂

Matkalaukkumme saapuivat muuten Lanzaroten lentokentälle vielä illalla, mutta kello oli jo sen verran, että olimme juuri menossa nukkumaan, kun saimme meilin, joten niiden nouto jäi seuraavaan päivään 🙂

Pyykkiä onkin pesty täällä ahkeraan ja koska kosteassa meri-ilmassa on hankalaa saada niitä kuivumaan seuraavaksi päiväksi, virittelimme tällaisen kuivausnurkkauksen pyykeillemme. Kaksi irtopatteria täysillä pyykkitelineen ympärillä ei sekään riittänyt saamaan pyykkiä aamuksi kuivaksi. No voihan vitsi 🙁

Aamulla ennen lentokentälle lähtöä käytiin katsomassa miltä naapurissa sijaitseva suolatehdas näyttää. Ennen vanhaan merivesi pumpattiin tuulivoimalla maanpäälle rakennettuihin “poteroihin” kuivumaan, mutta nykyään siinäkin käytetään jo ihan sähköpumppua.

Saaren reuna on paikoin komeaa laavalouhikkoa, jossa meren pyöreäksi hieromat mustat laavakivet asuvat rintarinnan uudempien laavalohkareiden kanssa meriveden hierottavana.

Lentokentällä pyörähtämisen jälkeen lähdetiin saaren eteläosiin katsomaan Salina de Janubio:a, eli Lanzaroten saaren suurinta suolatehdasta. Janubion suolatehdas on ollut toiminnassa osin kiitos 1700-luvulla sattuneen tulivuorenpurkauksen, jonka ansiosta muinainen lahti jäi saarroksiin ja sinne saatiin tehtyä suolatehdas 1800-luvun lopulla. Sama perhe onkin operoinut kyseistä suolatehdasta aina tähän päivään saakka!

Janubion jälkeen suuntasimme syömään ja kohti eteläkärkeä missä sijaitsee myös saaren parhaat rannat!

Sapuskat olivat yhteensä n. 33€. Kuten kuvista näkyy, burgeriannokset olivat vähintäänkin epäilyttävät ja miesväen kommenttien perusteella olen tyytyväinen, että kerrankin otin itselleni salaatin 😀

Papagayon rannat sijaitsevat luonnonsuojelualueella, jonne maksoimme 3€ sisäänpääsymaksua autollisesta. Tie vuorien reunoilla oli niin kuoppaisa, että saadakseen hörpyn limutölkistä oli pysäytettävä auto kokonaan. Rantoja niemenkärjessä on useita. Playa Mujeres, joka oli tupaten täynnä, Palaya Pozo, jonne emme edes katsoneet, Playa Caleta del Congrio ja karttaan merkkaamaton ranta Papagayo camping alueen takana. Se vaikutti tyhjimmältä, joten suuntasimme sinne! Tyhjä se ranta lähestulkoon olikin ja saimme aika rauhassa uiskennella ja viettää mukava päivä uimakelpoisissa aalloissa 🙂

Uimisen jälkeen olikin aika suunnata iltapalalle ja kaupan kautta “kotiin”. Maisemat olivat auringonlaskun aikaan huikeat, kun karun vuoristomaiseman ylle laskeutuu kaunis pastellihuntu.

Pizza, joka näytti ja maistui pizzapohjan päälle laitetulta lihakastikkeelta 😀

Viimeisenä kokonaisena Lanzaroten päivänä suuntasimme ihan ensiksi matkalaukku ostoksille, sillä meillä on nyt sattuneista syistä aika paljon enemmän vaateita ja tavaraa, kuin tullessa 😀 Lyhyen shoppailukierroksen jälkeen suuntasimme saaren länsipuolelle Playa de Famaraan, jossa oli pisin ranta mitä me ehtisimme saarella nöhdä.

Famaran aallot olivat niin voimakkaat ja ilmeisesti nousuveden aiheuttama virtaus myös, että rantavahti tuli kehoittamaan poikia pois vedestä (siis poikani ja mieheni) 😀

Sen jälkeen matka jatkuikin taas vuorten viertä kohti Papagayoa ja tällä kertaa Playa de Mujeresiin.

Kauempaa näytti ettei rannassa ollut juuri lainkaan aaltoja, mutta lähemmäs päästyämme totesimme olleemme väärässä. Tämän rannan aallot olivatkin hurjimmat koko reissulla ja minä mm. lensin aallon mukana useita metrejä, ensin veden alla ja sitten vielä hiekkaa pitkin kohti rantaa! Mieheni keikahti pariin otteeseen ylös alaisin aallon alla ja toisella kertaa löi päänsä hiekkapohjaan. Viattomankin näköiset aallot voivat olla yllättävän voimakkaita ja siksi seuraankin rannalta silmä tarkkana uimareita valmiina lähtemään apuun js tarve vaatii. Laitan myöhemmin vielä kuvia ja videoita tänne loppuun, mutta nyt pitää kiirehtiä ravistelemaan hiekat sandaaleista ja siivoamaan Airbnb kämppä, aamulla on lähtö Fuerteventuralle, josta tulee tottakai oma kirjoituksensa myöhemmin 🙂

Kiitos, että luit 🙂

Loppu loman Fuerteventuralla pääset lukemaan alta.

Author

Johanna Amnelin -Tuotekehittäjän erikoisammattitutkinto -Suorittaa parhaillaan luonnonkosmetiikan tuotekehittäjän tutkintoa Johanna on taiteellista sukua sekä äitinsä, että isänsä puolelta ja onkin taiteillut niin kynän, pensselin, kameran kuin tietokoneenkin avulla. Johannan valokuvia on kutsuttu näyttelyihin aina Sveitsiin ja Lontooseen saakka, lisäksi amerikkalaisen countrytähden Waylon Jennigsin tyttärenpoika, Struggle Jennings on käyttänyt Johannan kuvia usein blogeissaan. Koulutukseltaan hän on tuotekehittäjä, mutta ammatiltaan taivaanrannan maalari CV

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: