Category

Sitä ja tätä

Category

Näyttely pitää sisällään 7kpl  viiden kuvan sarjaa ja se on suunniteltu Turkuun Humalistonkadulle Lääkäritalon ikkunaan, jossa se on nähtävillä touko- kesäkuun ajan, mutta kiertää myöhemmin muuallakin, ainakin Kiskossa, Marttilassa ja Kyrössä. Sarjassa on 5 kuvaa autiotaloista Viisi usvaista luontokuvaa Viisi syksyistä luontokuvaa Viisi lähikuvaa kauniista 1600-luvun barokkiviulusta Viisi lähikuvaa orkideoista Viisi tummaa makrokuvaa kuivatetuista kukkasten osista Ja viisi vaaleaa kuvaa samasta aiheesta Kuvat tulevat tietenkin myös myyntiin rajoitetun painosmäärän originaaleina, tiedostoina, omaan- ja kaupalliseen käyttöön, joten seuratkaa verkkokauppaani näyttelyn alettua 🙂 Näyttelykalenterini löytyy alta: Video näyttelyn pystyttämisestä Tervetuloa katsomaan kuviani! Sijainti: Humalistonkatu 9-11 Turku

Johanna Amnelin sijoittui toistamiseen ulkomaisessa Fine Art Photography Awards 2016:ssa, tällä kertaa maisema kategoriassa kuvasarjallaan Salon Teijolta. FOR IMMEDIATE RELEASE Fine Art Photography Awards London, UK (June 12th, 2016) In 2016 Fine Art Photography Awards received more than 3994 submissions from 83 countries around the world. Winners were selected by highly acclaimed panel of international judges, including: Qingjun Huang, Carolyn Guild, Klaus Kampert, Pini Hamou, Rupert Vandervell, Pongsatorn Sukhum, Kilian Schönberger, Peter Kool, Lara Zankoul and GMB Akash. About Winner: Winner of the Northern Ostrobothnia summer University and the arts promotion center’s photography competition 2013 with the picture of Burning Love Rock party event. Humpparalli photo received an honorable mention in the Northern Ostrobothnia University and the summer arts promotion photography competition 2013. Winner photo of MTV3 Autumn photo competition 2012 Ranked second in the EISA Maestro 2011, Finland 3rd place in Salon Seudun Sanomat photo competition “my life’s joy”…

Kemiön kirkko on vuonna 1469 valmistunut kivikirkko, jonka suunnittelusta vastuussa ollut rakennusmestari on suunnitellut myös Perniön, Sauvon ja Tenholan kirkot. Kirkon kellotorni on  tiettävästi rakennettu vuosina 1786-1788. Paikalla on ollut puukirkko, josta aikaisin maininta on vuodelta 1445, mutta kirkon kaivauksissa on löytynyt rahoja jopa 1300 luvulta. Kirkko on yksi Suomen vanhimmista harmaakivikirkoista, jonka kauniit tähtiholvit muurasi muurarimestari Petrus Murator de Kymitto. Holvit maalattiin vuonna 1469. Kirkko seisoo ylväänä Suomenkulmantiellä aivan Kemiönsaaren keskustassa. Omenapuut kukkivat kauniisti kirkkomaalla 🙂 Kirkkoa vastapäätä löytyi tämä muistomerkki. Sijainti: Suomenkulmantie 13, Kemiönsaari Lähteet: http://kimitoonsforsamling.fi/index.php/fi/kirkot/kemion-kirkko https://fi.wikipedia.org/wiki/Kemi%C3%B6n_kirkko

Äitienpäivän seikkailu poikani ja koiramme kanssa. Tällä kertaa suuntasimme Tampaltan rosvoluolaan ja tarkoituksena oli myös etsiä ja kuvata Tampaltan kruunu, jota emme kuitenkaan tällä kertaa löytäneet. Testasin uutta kännykkä-äpsiä millä voi nauhottaa reitin kartalle ja liittää siihen kuvia ja vidoita. Linkki tähän reittiin löytyy täältä, reitti jatkuu rosvoluolien jälkeen Tampaltan kruunulle päin, mutta akku alkoi olla niin tyhjä, että jouduin lähtemään takaisin ennen kuin löysin kiviröykkiötä. Luolat on tietty siinä kohdassa missä on iso rykelmä kuvia ja videoita. Karttaäpsi on ilmainen ja se käy kumpaankin, sekä Androidiin, että iOSään ja sen voi ladata vaikkapa heidän kotisivuiltaan. Äpsin lataamalla näkee kartassa kuvia joiden avulla on helpompi suunnistaa paikalle 😉 Jätimme auton aika lähelle Merikulmantietä, ennen pikkuista porttia ja jatkoimme matkaa jalkaisin. Matkalla näimme jäätä ja lunta toisella puolen metsätietä ja valkovuokkoja toisella puolen 😀 Hiukan ennen rosvoluolaa alkaa näkyä isoja kivenlohkareita. Ja pienempiä luolia. Luolasta pääsi pientä tunnelia pitkin kivenlohkareen päälle. Rosvoluolan…

Eilen käväistiin Liedon Vanhalinnan linnavuorella, joka on valtakunnallisestikin merkittävä muinaisjäännös. Linnavuori sijaitsee Vanhalinnan kartanon mailla, Aurajoen rannalla Liedossa. Linnavuori kohoaa n. 55 metriä merenpinnasta ja hallitsee laakeaa peltomaisemaa. Kartanossa toimii mm. museo. Tultaessa Linnavuorelle löytyy Härkätien oikeasta reunasta Kuninkaanlähde, jossa Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa juotti hevosiaan käydessään täällä tarkastusmatkoillaan. Tarina kertoo, että jos lähteeseen kurkistaa, voi siellä nähdä tulevan puolisonsa heijastuksen 😀 Kurkkasinpa lähteeseen minäkin ja arvatkaapas mitä siellä näin?? 😉 Nousu Linnavuorelle on aika jyrkkä, mutta onneksi sinne on tehty hyvät ja vankat rappuset 🙂 Itse Linnavuori sijaitsee kahden merkittävän historiallisen valtaväylän välissä, nimittäin Härkätien ja Aurajoen. Vuoren jyrkät rinteet ovat tarjonneet hyvät edellytykset linnavarustuksen perustamiselle. Kaivauksien ansiosta on voitu ajoittaa kolme erityisen aktiivista kautta Linnavuoren historiaan liittyen. Ensimmäinen kausi oli nuoremmalla pronssikaudella (1100-500 eea.), toinen merovingiajalla (500-700 jaa.) ja kolmas vuosien 1000-1370 välillä. Linnan ympäristöstä löytynyt lukuisa määrä nuolenkärkiä saattaa kertoa siitä, että Linnavuorelaiset ovat joutuneet puolustamaan linnaansa. Vuorta suojasi eteläsivusta kaksi…

Alunperin  ilma- ja vesiparannuslaitokseksi vuonna 1894 perustettu rakennuskompeksi, jossa joidenkin tarinoiden   mukaan  olisi joskus ollut   lasten mielisairaala. Nämä mielisairaala-tarinat ovat silkkaa puppua, paikalla on ollut  parantola eli kesäkoti, josta sai erilaisia vesihoitoja yms. 70-80-luvuilla paikalla toimi ratsastuskoulu   ja yhdessä rakennuksessa olikin numeroidut naulakot ikäänkuin jokaisen hevosen omille suitsille tms. Vieressä oli hevoskarsinoita. Vuonna -47 syntynyt mieshenkilö, jonka tapasimme paikalla, kertoi asuneensa alueella 50-luvulta asti  ja pyöräilleensä rakennusten ohi usein uimaan. Talolla   oli rannassa oma osuus, jossa oli hienot hyppytornit ja laiturit, nämä ovat nykyään jo purettu. Kalterin tapaiset ikkunoissa on luultavasti laitettu aikoinaan varkaiden ja vandaalien varalle. Alueen rakennukset on pitänyt purkaa ja paikalle rakentaa uutta rakennuskantaa, mutta museovirasto on  määritellyt alueen rakennukset historiallisesti merkittäviksi ja niiden purkaminen on kielletty. Ensimmäisenä menimme talon kellariin, sieltä löytyikin jännä yllätys, jota ensin luulimme sparymaaliksi, mutta sitten totesimme sen luultavasti olleen oikeaa verta! Valkoinen  rakennus parantolan vieressä on ollut kauppa. Lähistöllä on…

Salon naapurissa Koskella Tl sijaitsee tämä Paimionjoen kaunis ja pauhaava Karjakoski jonka ympäristössä kulkee lyhyt ulkoilupolku. Kosken rantamaisema jäljellä olevina rakennuksineen on historiallisestikin merkittävä alue. Vanhasta asutuksesta kielii rannoilla nykyään villinä kasvavat Juhannusruusut 🙂 Veden ollessa matalalla voit kokea sademetsä-viidakon tunnelmaa kävelemällä aivan joen uomaa pitkin. Kostea ja vehreä uoma lintuineen ja kasvillisuuksineen on henkeäsalpaava  kokemus <3 Alempana joki haarautuu hetkellisesti kahdeksi ja vielä alempaa löytyy toinen pienempi koski Kosken kylä on yksi viidestä kylästä jotka joskus 1400 luvun paikkeilla sijaitsivat nykyisellä Koskella Tl. Muita kyliä olivat Halikkola, Tuimala, Talola, Koski ja Patakoski. Halikkolasta löytyy ensimmäinen merkintä vuodelta 1420 ja jossa vuonna 1540 oli jo kuusi taloa (Jalli, Jolkki, Julla, Kittilä, Pietilä, Sätteri 1794, joista Jalli ja Kittilä sijaitsevat edelleen omilla paikoillaa ja Venho Jullan tilalla). Tuimalasta ensimmäinen merkintä löytyy vuodelta 1516 ja Isojaon aikaan siellä oli 5 taloa, Isotalo, Mäkelä, Wingo, Sulkala ja Jalli. 1700 luvulla seppä, mylläri ja…

Lohjan  Ojamolla sijaitseva vanha kalkkikivikaivos on nykyisin pelastus- ja sukelluskoulutus käytössä. Lohjan Kalkkitehdas Oy:n omistamasta kaivoksesta louhittiin vuosina 1925-1965 n. 8,7 tonnia kalkkikiveä. Aluksi kaivos toimi avolouhoksena kunnes avolouhos ulottui 5 metriä Lohjanjärven pinnan alle jolloin siirryttiin maanalaiseen louhintaan. Vuonna 1939 oltiin jo 29 metriä Lohjanjärven pinnan alla ja vuonna 1942 138 metriä pinnan alla. Vuonna 1951 suoritettiin vielä avaustöitä 238 metriä järven pinnan alla, mutta jo vuonna 1958 päätettiin kaivoksen lopettamisesta. Lopullisesti kaivos suljettiin vuonna 1965. Sijainti: Kaivoslammenkatu 3 Lohja Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ojamon_kalkkikivikaivos

Lohjan Karnaisissa sijaitsee Karnaistenkorven luontopolut, joilla voi tutustua Lohjan alueen luontoon. Karnaistenkorpi on Lohjan laajin ulkoilualue ja sieltä löytyy niin korkeita kallionjyrkänteitä, kuin niiden välissä olevia pieniä suolaikkuja ja metsäpurojakin. Korvessa on myös pari lampea, Ahvenalampi ja Sorvalampi sekä laavut vessoineen ja grillauspaikkoineen. Korpeen pääsee parhaiten joko Kisakallion pihalta tai Jantoniementieltä, josta löytyy P-paikka, wc ja opasteet. Reitti on merkattu puihin maalatuin punaisin neliön. Reitiltä löytyy myös rasteja, joissa kerrotaan alueen kasvillisuudesta, luonnosta ja linnuista. Reitillä pitäisi myös olla tehtävärasteja lapsille, mutta näihin emme törmänneet, liekö paikalla vain kesäaikaan? Näin keväällä reitti oli osin hiukan vaarallinen jyrkkine jäisine nousuineen ja laskuineen, näistä kuitenkin selviää kiertämämällä hiukan polun vierestä. Metsä on kauniin vihreän sammaleen peittämää ja lintujen laulu kaikui korviin kaikista eri suunnista. Karnaistenkorpi sattuu olemaan moottoritien pisimmän tunnelin (2,3km) päällä, joten jos satutte alueella käyttämään gps karttaa, niin älkää ihmetelkö jos se näyttää teidän olevan keskellä moottoritietä 😀 Sijainti: Jantoniementie 121…

Paikkarin torppa sijaitsee Sammatissa Valkjärven rannalla. Torpassa asui räätäli Fredrik Lönnrot perheineen ja Elias syntyi torppaan vuonna 1802 ja asui täällä vuoteen 1814 asti. Torppa on tyypillinen lounaissuomalaisen pieneläjän talo ja se on säilynyt 1800 luvun alun asussaan maalaamattomana ja malkakattoisena. Pihapiiriin kuuluu myös 1800 luvun alusta oleva aitta ja entinen vahtimestarin asunto. Esineistö talossa on alkuperäistä tai alkuperäisiä vastaavia. Torppa on auki kesäaikaan ja sieltä löytyy mm. Lönnrotin kehto sekä hän en käyttämänsä kantele. Elias Lönnrot, suomalaisen kansanrunouden kerääjä, syntyi tässä torpassa vuonna 1802. Torpan oli rakentanut Eliaksen isä, räätäli Fredrik Johan Lönnrot. Elias oli Fredrikin ja vaimonsa Ulrika Wahlbergin neljäs lapsi. Torpan vieressä, aivan Torpantien alussa, sijaitsee Miinan mökki, Eliaksen veljentyttären Serafia Wilhelmiina (Miina) Lönnrotin talo, jossa Miina asui Eliaksen kuoleman jälkeen. Mökin rakensi Eliaksen veljentyttären Sofian mies, Karl August Westerholm vuonna 1863. Tilan nimi oli alunperin Rauhala. Miina asui tässä vuodesta 1884 vuoteen 1915, jolloin hän kuoli. Nykyisin…

Turun Peltolasta löytyy komea näköalapaikka joka on nykyään suosittu ulkoilualue. Ennen muinoin se tosin oli hiukan vähemmän viähättävä paikka, nimittäin paikalla toimi alunperin kaatopaikka, jonne jopa ihmisperäistä lietettä dumpattiin. Myöhemmin paikka toimi maankaatopaikkana, joka sittemmin peitettiin paksulla maa-aineskerroksella ja nykyään se tosiaan on suosittu ulkoilualua mahtavine näköaloineen yli koko Turun. Alueella liikkuu niin lenkkeilijät kuin koiranulkoiluttajatkin ja voi siellä jopa laskea pulkallakin 🙂 Näköalat ovat yhdet Turun mahtavimmat. Mäen päältä näkyy niin Hirvensaloon kuin Pääskyvuoreenkin. Maamerkit erottuvat loistavasti, voit erottaa sataman nosturit, Hirvensalon tornitalon, Varissuon tornitalon, Pääskyvuoren linkkitornin ja tietenkin keskustan rakennukset kuten TYKSin ja Tuomiokirkon, muutamia mainitakseni. Autolla pääsee hyvin paikalle ja sen voi jättää Luolavuorentie 53 kohdille pienelle hiekka-alueelle. Sijainti: Luolavuorentie 53 Turku Lähde: http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/1074293723/Maisemallinen+helmi+Turun+Luolavuoressa+pyrittava+sailyttamaan

Billnäsin ruukki sijaitsee Mustionjoen rannalla nykyisessä Raaseporissa. Sen perusti Carl Billsten 1600 luvun puolivälin tienoilla. Viimeistään 1639 Billsten ryhtyi rakentamaan ruukkiaan Mustionjoen kosken rantaan. Kolme vuotta aiemmin oli alkanut 30-vuotisen sodan viimeinen vaihe, kun Ranska oli lähtenyt Ruotsin liittolaisena mukaan tappeluun Kardinaali Richeliun johdolla, joka oli Oxenstiernan hyvä kaveri. Raudalle oli kysyntää. Billsten siis rakensi kahden vuoden aikana masuunin ja kaksi kankirautavasaraa. Energia vasaroihin saatiin koskesta, jossa oli lyhyellä matkalla putousta kuusi metriä. Hiiltä poltettiin puusta, jota saatiin lähimetsistä. 25 kesäkuuta 1641 Billsten sai ruukinoikeutensa ja sen myötä kuuden vuoden verovapauden, oikeuden puunottoon lähimetsistä, rajoitetun oikeuden käydä kauppaa (eli käytännössä myydä ruokaa ja vaatteita ruukin työläisille) sekä oikeuden saada malmia Ojamon kaivoksesta. Billnäsin ruukki oli Suomen neljäs ruukki, jota edelsi Suitia, Mustio ja Antskog. Kaikki nämä olivat Lohjan Ojamon rautamalmia varten perustettuja. Nuoremman Carl Billstenin jälkeläisten aika ruukkien johdossa oli ehkä niiden historian vaikein. Tämä johtui siitä, että Ruotsi oli…

Petäjävedellä Keski-Suomessa sijaitsee vaiettu kulttuuriaarre, Koskensaaren naulatehdas. Kauniissa historiallisessa ruukkimiljöössä sijaitsee mm. Eliel Saarisen suunnittelema Pytinki, eli tehtaanpatruunan komea huvila. Aluella sijaitsevat kauniit rakennukset huokuvat vanhanajan tehdasmiljöön tunnelmaa. Huvilan pihasta löytyy luonnonkivistä kivetty uima-allas, jonne johdetaan vettä viereisestä järvestä pientä jokea pitkin padon avulla. Osa tehdasmiljöön rakennuksista on jo hylättynä, mutta osa rakennuksista on edelleen käytössä. Pytingissä järjestetään nykyisin juhlia ja edustustilaisuuksia. Asuntojen tavarat ovat kuin jääneet niille sijoilleen kun automaation myötä työpaikat pikkuhiljaa vähenivät nykyiseen pariin kymmeneen. Tehtaassa työskentelee edelleen vanhojen työntekijöiden jälkeläisiä, jotkut naulatehtaan työntekijöistä on täällä töissä jo neljännessä polvessa. Petäjäveden Kintaudella sijaitseva naulatehdas on Keski-Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut teollisuuslaitos, jonka rakentaminen alkoi vuonna 1850. Samalta ajalta on myös alueen vanhin rakennus Helmi, jossa tehtaan johtaja asui. Ensin harkkohyttinä toiminut tehdas toimi myöhemmin myös puun- ja tervanjalostuksessa, lisäksi paikalla on ollut saha, puusepänverstas ja laatikotehdas. Harkkohytti nimitystä käytettiin raudansulattamis- ja tervanpolttolaitoksista Harkkohytissä rauta ei sula, joten hiili…

Pohjassa, nykyisessä Raaseporissa, sijaitsee Antskogin ruukki, joka on Suomen vanhin ruukkiyhdyskunta, tämän perusti turkulainen Jakob Wolle eli Wulff suunnilleen vuonna 1630. Ensialkuun Antskogiin valmistui masuuni ja kaksiahjoinen kankirautavasara, mutta pian ruukki laajeni ja sen ympärille muodostui ruukkiyhdyskunta. 1700 luvulla Antskogissa aloitettiin kuparin jalostus ja 1800 luvulla sinne rakennettiin myös verkatehdas. Sijainti: Harabackantie 1 Pohja Lähteet: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000015797 http://www.antskog.fi/historia.htm

Raaseporin Grabbackan rauniot ovat 1400- ja 1500 luvulla rakennetun kartanolinnan jäännös jonka rakensi Måns Andersoninpoika Grabbe. Linnan ohi kulkee keskiaikaisen Suuren Rantatien ns. yhdystien linjaus. Yhdystien varrelle rakennettu Grabbacka on yksi neljästä Länsi-Uudellemaalle 1400 luvun lopulla rakennetuista kivilinnoista. Raunion vieressä oleva Grabbackan tilan päärakennus on valmistunut 1860 luvulla ja sen nykyinen asu on peräisin 1930 luvulta. Nykyinen Gösbackavikenin viljelysaukea oli vielä esihistoriallisella ajalla merenlahtea. Alueen sijainti merenlahdella, jokien ja ensimmäisen Salpausselän risteyksessä mahdollisti alueelle hyvät maa- ja vesiliikenneyhteydet. Alueella olikin tiheä asutus jo rautakaudella, tästä todisteena on lukuisat rautakautiset löydöt, asuinpaikat, linnavuoret ja haudat. Suuren Rantatien linjaus kulki keskiajalla Karjaan kautta ja samoihin aikoihin pitäjään rakennettiin Raaseporin ja Junkarsbordin linnat sekä Grabbackan kartanolinna. Aikoinaan Kuningatar Margareta antoi määräyksen, ettei torneja ja linnoja saa rakentaa kivestä, mutta määräys kumottiin vuonna 1483, jonka jälkeen oletettavasti Grabbackakin rakennettiin. Månsin poika Nils Grabbe toimi mm. Raaseporin läänin kihlakunnan tuomarina sekä Länsi-uudenmaan voutina. Kustaa Vaasakin vieraili Grabbackassa…

Snappertunassa sijaitsee Suomen komein linnanraunio, Raaseporin linna. Se rakennettiin joskus 1300 luvulla jolloin meri vielä ympäröi kalliota jolla se seisoo. Keskiajalla linnaan oli pääsy vain harvoilla ja valituilla. Linnan ollessa vielä saaressa kuljettiin sinne idän suunnasta Linnanmalmilta siltaa pitkin. Kulkijat pysäytettiin ensin linnan ulkopuolella Tallisaarella josta matka jatkui toista siltaa pitkin. Tämä silta oli nostosilta jota turvasi porttitorni eli barbakaani, uloke joka sijaitsi pyöreän tornin vieressä ja josta enää tänä päivänä on jäljellä vain perustukset. Tornin yläkerroksen  ja tornin molemmin puolin olevien esilinnojen ampuma-aukoissa päivystivät linnan vartijat ja puolustajat. Linnaa suojasi myös raskas laskuportti. Porttitornilta linna haarautui kolmeen osaan, kaakkoiseen esilinnaan, itäiseen esilinnaan ja suoraan edessä oli päälinnan portti. Linnaa kiersi matalaan veteen pystytetty valtava puinen paaluvarustus, joka vaikeutti kutsumattomien laivojen pääsyä linnalle. Paaluja on yhä näkyvillä linnaa ympäröivän nurmen keskellä. Keskiajalla moni linnalle tullut pääsi vain päälinnaa ympäröiville esilinnoille saakka, sillä kulku päälinnaan oli tarkoin rajattu. Esimerkiksi linnaan pestattuja…

Raaseporin Källvikenissä sijaitsee Kuningatar Dagmarin lähde, Dagmarkällan, kulttuurihistoriallisesti merkittävä matkakohde läntisen Uudenmaan saaristossa, jonne Keisari Aleksanteri III tanskalaisyntyisen vaimonsa Dagmarin (Keisarinna Maria Feodorovna) kanssa pysähtyivät laivamatkoillaan vuosien 1887-1894 aikana yhteensä viisi kertaa. Lähde sijaitsee kauniissa lehtomaisessa poukamassa ja lähde vesiuomineen on koko matkalta kivetty. Lähteen veden sanotaan olevan maailman parasta lähdevettä! Muistomerkin rakennutti Västerbyn kartanon omistaja Mauritz Hisinger vuonna 1888. Lähteelle löydät Leksvallintie 340 kohdalta jossa pieni P-paikka metsän reunassa ja kyltti Källviken, jatka matkaasi polkua alas rantaan päin muutama sata metriä ja pian tulet lähteelle. Varaa itsellesi pulloja mukaan ja ota tästä maailman parasta lähdevettä mukaasi 🙂 Sijainti: Leksvallintie 340 Raasepori Lähteet: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4025 http://www.loydalahde.com/dagmarin-lahde-raasepori/

Suomen suurin kalkkikiviluola sijaitsee Lohjalla ja on yli 30 metriä pitkä ja enimmillään 9 metriä korkea. Luola on yksi Suomen suurimpia jääkauden sulamisvesien synnyttämiä luonnonluolia. Luola syntyi kun epäpuhdas kalkkikivi syöpyi pois happamasta gneissistä kalliohalkeamia pitkin virranneen veden liuottaessa kalkkikiveä. Luola on alkanut muodostua jo ennen viimeistä jäätiköitymistä, mutta suurin osa lienee liuennut auki viimeksi kuluneen 3000 vuoden aikana. Koska Vehkalammesta alunperin virrannut puro on lakannut jo virtaamasta, on myös luolan kasvu pysähtynyt. Luolassa onkin nähtävillä veden kuluttamia juovia kalliossa ja irtokivissä. Luolan suojaisissa sopukoissa joiden lämpötila tuskin koskaan laskee pakkasen puolelle talvehtii mm. pohjanlepakko. Sijainti: Lohjalla Karkalintie 749-795 kohdilla P-paikka, siitä opasteet metsään ja luolalle asti. Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Torholan_luola http://www.luontoon.fi/karkali/luontojanahtavyydet/ainutlaatuinentorholankallioalue http://www.visitlohja.fi/default.asp?sivu=137&kieli=246

1897 perustettu kalkkitehdas sai alkunsa, kun förbyläinen merikapteeni Karl Forsström ystävänsä kanssa huomaisivat Lohjan runsaat kalkkikiviesiintymät ja vuorasivat kaksi niistä 40 vuodeksi. Sijainnit olivat tarkkaan harkitut, sillä kalkinpolttoon tarvittiin paljon polttoainetta, jota oli mahdollista saada edullisesti Lohjanjärven rannalla sijainneilta kahdelta höyrysahalta. Järveä pitkin oli myös edullista kuljettaa kalkkikiveä ja lähistöllä kulki myös 1873 rakennettu Hankö-Hyvinkää rautatie. Ensimmäisen kalkkiuunin piirustukset oli ostettu holsteinilaiselta insinööriltä ja uuni poikkesi täysin muista Suomen tuolloisista pystykuilu-uuneista. Petter Forsström oli tullut viransijaiseksi veljensä Fredrik Forsströmin tilalle valvomaan uunin valmistumista. Lainasin veljeni työvaatteet, kiipesin uuniin, joka silloin sai tulenkestävän sisustansa, tulin ulos ja lupasin jäädä − toistaiseksi. -Petter Forsström Petter Forsström oli radikaalin oikeistolainen ja tuki avoimesti Lapuan liikettä ja luonnehti 1940 luvun alussa Lohjan Kalkkitehdas Oy:tä: ”Kansallissosialistisena pienoisyhdyskuntana keskellä liberaalidemokraattista järjestelmää” Forsström rahoitti myös saksalaismielisen vastarintaliikkeen perustamisessa Suomeen, josta hän sai homman paljastuttua kuuden vuoden kuritushuonetuomion. Vankilassa ollessaan hän perusti vankiammattikoulun Riihimäelle ja alkoi myös systemaattisesti…

1910 rakennettu Karunan kirkko on mahtava ilmestys maaseudulla Karunassa aivan meren rannalla. Kirkko on rakennettu Karunan harmaasta graniitista ja poikkeaa useimmiten nähdyistä suomalaisista kirkoistamme juurikin tämän kivisen rakennusmateriaalinsa ansiosta. Kirkko on kuin toisesta maasta konsanaan! Tyyliltään kirkko on kansallisromanttinen ja sitä onkin nimitetty Suomen kauneimmaksi kansallisromanttiseksi kirkoksi eikä ihme, sillä se on kaunein kirkko mitä tähän asti olen tavannut. Kirkon vieressä seisoi aikoinaan myös toinen kirkko, Karunan vanha kirkko. Se oli valmistunut jo vuonna 1685 ja oli rakennettu puusta ja maalattu punamullalla. Kirkon oli rakennuttanut karunan kartanon herra Arvid Horn af Åminne, joka velkaantui kirkonrakennuksesprojektissaan niin paljon, että joutui myöhemmin myymään kartanonsa. Nykyisen kirkon paikalla on ollut kirkko ainakin 1200 luvulta alkaen. Harmaakivisen kirkon muuraaminen aloitettiin jo 1460 luvulla ja tämän kirkon mestari suunnitteli myös muita lähialueen kirkkoja nimittäin Kemiön, Perniön ja Tenholan kirkot. Kivikirkon lehterit ja istuimet ovatkin vanhaa perua, sillä ne ovat säilyneet keskiajalta asti. Kirkon kasteallas on Gotlannin…

Yrjännummen muinaisranta on pituudeltaan jopa 700 metriä. Yrjännummea pidetään osana kolmatta Salpauselkää. Alueella on nähtävissä myös rantavalleja. Pääset paikalle ajamalla Lankkerintie 55 kohdille ja kääntymällä siitä pienelle hiekkatielle vasempaan suuntaan ja jatkamalla sitä eteenpäin n. 2,5km  kunnes vielä pienempi hiekkatie kääntyy vasemmalle, voit jättää tähän auton, siinä on ikäänkuin kääntöpaikan tapainen hiekkaympyrä. Lähde pienempää hiekkatietä vasempaan ja kävele sitä 300 metriä. Lähde nuolen osoittamaan suuntaan metsikköön, eli viistoon ylävasemmalle. Kartta lainattu käyttöehtojen mukaisesti täältä. Pian alkaa edessäsi maastossa näkymään suuria kovenlohkareita. Näky on aika vaikuttava, kun keskelle tasaista kangasmetsää on isolle alueelle kuin ripoteltuna suuria kivenmurikoita. Sijainti: Lankkerintie 55 kohdilta kääntyy pieni hiekkatie vasempaan, jatka sitä eteenpäin n. 2,5km  kunnes vielä pienempi hiekkatie kääntyy vasemmalle. Lähteet: http://tupa.gtk.fi/kartta/maaperakartta20/mps_202107.pdf http://gtkdata.gtk.fi/Maankamara/index.html

Miilunummen muinaisranta eli pirunpelto Teijolla. Parkkialueen takaosasta lähtee nousemaan loiva metsikköinen mäki jonka laen jälkeen löytyy pieni pirunpelto. Suurin osa kivikosta on jo jäänyt sammaleen alle ja enää vain pieni osa pirunpeltoa on havaittavissa silmällä. Parhaiten pääset pirunpellolle kun ajat autolla Talonpojan Teijon tie 266 kohdille josta opasteet oikealle (Miilunnummea ei mainita opasteissa) Sijainti: Talonpojan Teijon tie 266 Salo Lähteet: https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwi_nv2d8efJAhUiAHMKHRvEAkgQFgghMAE&url=https%3A%2F%2Fopenbiomi.files.wordpress.com%2F2012%2F05%2Fpernic3b6nseudun-geologisesti-merkittc3a4vic3a4-kallio.doc&usg=AFQjCNEBvtmxhh_fNF9MjUhWBDqm9rljmQ&sig2=TnYzyNOUHtSgc2AWwB1UFA

Aivan Lehmijärven kupeessa Varikattilanmäellä sijaitsee yksi alueen huomattavimmista muinaisrannoista. Noin hehtaarin kokoinen pyöristyneiden kivien muodostama pirunpelto kallion juurella on näyttävä. Muinaisrannalle, eli pirunpellolle pääsee kun jättää auton Salon uimarannan parkkialueelle Lehmirannantien päästä oikealle ja palaa jalkaisin takaisin asfalttitietä kunnes pieni metsätie kääntyy tieltä oikealle. Tästä kohtaa voi lähteä suoraan metsään tien vasemmalle puolen eli pois päin järvestä. Metsässä näkyi metsäkoneen jättämät urat joita pitkin voi nousta syvemmälle metsään ja ylemmäs maastoon. Kivikkoisesta maastosta voi jo arvata, että jääkauden lopulla jäämassojen reuna on viipynyt tällä alueella pitkään. Ennen mäen lakea kannattaa lähteä kaartamaan vasemmalle hiukan ryteikköisen kuusimetsän halki ja seuraava kallio pitäisi alkaa jo kohta näkymäänkin. Jostakin kohtaa asfalttitieltä tulee ilmeisesti sinisin nauhoin opastettu polku, mutta itse en tätä polkua löytänyt kuin vasta takastullessa ja se oli paikoin niin vetinen, että päätin kulkea omia reittejäni. Pian saavut Varikattilanmäelle, suurelle, alueelle tunnusomaisen sileälle kalliolle jonka huippu on noin 93 metriä merenpinnan yläpuolella.…

Vihiniemen historiallinen rautakaivos sijaitsee Perniössä, josta tiedetään louhitun rautamalmia ainakin 1600 luvun lopulla ja vuosina 1825-1862 jolloin kaivostoiminta oli laajamittaista. Kaivoksesta on louhittu yhteensä 25 269 tonnia rautamalmia jonka rautapitoisuus oli 30%. Kaivoksesta on jäljellä neljä n. 10-15 metrin levyistä kaivoskuilua jotka ovat täyttyneet vedellä. Osa kaivoskuiluista on kivetty ja yhden kuilun reunaseinämällä on ovimainen tunnelin suuaukko. Kaivosalueelle johtaa vanha sivukivestä osin pengerretty kaivostie ja alueelta on löytynyt rakennusten pohjia kellarikuoppineen, kivettyjä kulkutasanteita sekä kiviaitoja. Rakennusten pohjia on tunnistettu ainakin kolme joista kaksi on kuilujen etelä puolella. Sijainti: Kaivosmäentien päästä polku oikealle. Lähteet: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000013386 https://fi.wikipedia.org/wiki/Vihiniemen_kaivos

Perniön Aaljoella sijaitsee suuret laakeat kalliot nimeltään Onnenmäki. Onnenmäeltä on löytynyt kolme muinaista hautaröykkiötä, joista kaksi sijaitsee aivan Onnenmäen korkeimmalla laella. Helposti löydettävissä on kaksi kallion laella sijaitsevaa röykkiötä joiden koot ovat 6,5 x 6,5 m ja 9 x 8 m. Röykkiöt ovat n. 11 metrin päässä toisistaan. Kolmas röykkiö on saman kallion eteläreunalla, mutta se on peittynyt hakkuujätteeseen emmekä löytäneet sitä. Onnenmäki on suuri kallioalue ja helpoiten löydät kaksi ensimmäistä röykkiötä, kun seurailet paljasta kalliota ylöspäin kunnes näet nuotiopaikan. Jatka nuotiopaikalta vielä eteenpäin ja hiukan vasemmalle kallioalueen päähän ja mene siitä vasemmalle metsään. Näet pian seuraavan kallion laen jonka päällä kaksi röykkiöistä sijaitsee. Hiidenkiuas on lähinnä Suomen meren rannikkoseuduilla tavattava hautaröykkiötyyppi, joka on jo vanhastaan liitetty kivikauden Kiukaisten kulttuuriin ja pronssikauden asutuskulttuureihin Etelä-, Lounais- ja Länsi-Suomessa. Tutkitut hiidenkiukaat on tulkittu aina haudoiksi, joiden sisältä tavataan erilaisia rakenteita ja joskus myös aikakautensa esineistöä. Luonnossa tavattavat kivikot voivat olla joko luonnon muovaamia…

1906 rakennettu yli 100 vuotta vanha Vuorilinnan voimalaitos seisoo jykevänä kuin aikaa uhmaten aivan Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalla Kiskonjoessa Salon Koskella. Edelleen toiminnassa oleva voimalaitos tuottaa vuodessa sähköä n. 2,1 gigawattituntia. Läheisistä järvistä Iso-Kiskoa ja Kirkkojärveä säännöstellään voimalaitoksen vesivoiman tarpeisiin. Koski on entinen rautaruukki jonka perustiruotsalainen Daniell Faxwell vuonna 1679. Faxwell oli saanut oikeudet Utön kaivoksiin Tukholman ulkosaaristossa. Kosken ruukki siirtyi kuparin sulatukseen 1790 luvun lopulla ja jatkoi tätä vuoteen 1848 asti. Raudanvalmistus jatkui Kosken uudessa, vuonna 1833 valmistuneessa masuunissa aina vuoteen 1890 asti. Kosken ruukki on yksi Suomen huonoiten tunnettuja ruukkeja johtuen ruukin omistussuhteista. Vanha ruukkialue on kokonaisuudessaan von Julin ja von Limbug Stirum sukujen hallinnassa ja yksityiskäytössä. Ruukki oli ensimmäinen joka aloitti toimintansa suuren Pohjan sodan jälkeen Suomessa ja Kosken ruukissa jalostettiin myös Orijärveltä vuonna 1757 löytynyttä kuparimalmia. Ruukkialueella sijaitsee Kosken kirkko joka on yksi Suomen neljästä yksityisomistuksessa olevasta luterilaisesta kirkosta. Kirkko siirrettiin tänne Antskogista 1780 luvulla. Ruukin…

Haukkamäen luolat löytyvät Salosta Merikulmantieltä ihan Fulkilan kartanon risteystä vastapäätä lähtevän pienen hiekkapolun päästä. Hiekkapolun päähän voi ajaa autollakin, joskin matalan auton kanssa kannattaa ajaa varoen. Tie on noin puolisen kilometriä pitkä ja päättyy jyrkänteen reunalla olevalle käännöspaikalle. Jyrkänne on aidattu matalalla betoniaidalla ja siltä avautuvat näkymät niin kauas, että näet Halikon vesitornin sekä Märyn tuulivoimalat vaivatta. Myös Halikonlahtea näkyy jyrkänteen reunalta. Luolille on parasta mennä näin syksyn aikaan, johtuen alueen herkästä luonnosta. Parhaiten pääset luolille, kun laskeudut betonivallin oikealta puolelta alas heinikkoa pitkin. Lasku on paikoin todella jyrkkä ja kivikkoinen ja ainakin näin syksyllä pienellä pakkasella myös todella liukas! Alas päästyäsi kulje pellon reunaa oikealle, kunnes tulet pienen vesialueen luo, jatka vesialueesta vielä eteenpäin ohi pienten kuusten, jotka on istutettu rivin tapaiseksi pellolle. Pian näiden kuusien jälkeen voit alkaa siirtyä louhikkoon ja jatkaa matkaasi kohti kallioseinämää. Luolia on useita tässä louhikossa ja myös päällesi kaareutuva kallioseinämä lasketaan puoliluolaksi ja…

Outokummussa sijaitsee useampi kaivos, tämä artikkeli kertoo Keretin kaivoksesta. Kaikki alkoi Rääkkylän Kivisalmen laivaväylän ruoppaamisesta vuonna 1908, kun ruoppaamisen yhteydessä löydettiin suuri kellertävä kivi. Kivestä lähetettiin näyte Helsinkiin Geologiselle toimistolle, joka antoi tutkimustyön johdon vuori-insinööri Otto Trüstedtille, joka päätteli lohkareen olevan jääkauden irroittama kivi varsinaisesta malmista. Johtolangat johtivat oudolle kummulle Kuusjärvelle (nyk. Outokumpu), mäelle josta hohkasivat oudot tulet. Koska kuparimalmio oli piilossa mullan, turpeen ja hiekan alla, jouduttiin sitä etsimään koekaivauksin ja kairauksin. Lähes kahden vuoden etsintöjen jälkeen, 17. maaliskuuta 1910, timanttikairan terä puhkaisi kuparimalmion suonen. Outokummun aarre oli löytynyt. Kaivostoiminta Outokummussa alkoi koelouhinnalla ja lisätutkimuskairauksilla vuonna 1910, mutta pian pitoisuuksiltaan poikkeuksellisen rikas malmi mahdollisti taloudellisiin voittoihin tähtäävän kaivostoiminnan. Outokummun kupari sisälsi keskimäärin 4 % kuparia, 28 % rautaa, 25 % rikkiä, 1 % sinkkiä ja 0,20 % kobolttia. Kultaa malmissa oli 0,80 grammaa ja hopeaa 9 grammaa malmitonnia kohti. Outokummun ensimmäinen teollinen malminkäsittelylaitos oli oudon kummun rinteeseen rakennettu kuparitehdas, joka…

Koskella tl sijaitsee palanen jääkaudella syntynyttä Etelä-suomalaista harjumaisemaa, jolla on sijainnut vuosituhannen alkupuolella linnavarustus. Hevonlinnan ulkoilukeskukselta löytyy pulkkamäki, grillikota, wc, frisbeegolfrata, beachvolley, heppaparkki, suppalampi ja ylempää harjulta löytyy näköalatorni, wc, laavu ja nuotiopaikka. Alueella menee myös pururata ja talvella hiihtoladut. Hevonlinnankukkula samoin kuin Säärensuon reunamuodostuma kuuluvat samaan itä-länsi/koillinen harjumuodostelmaan. Hevonlinan muodostuma on jään reunan eteen muodostunut suisto, jonka ydin on soraa ja reunat sekä pääliosa hiekkaa. Harjumuodostelma on noin 6 kilometriä pitkä ja se rajoittuu pääosin savi- ja silttipeitteiseen maastoon. Harjumuodostuman keskiosan kokonaispaksuudeksi on arvioitu noin 40 metriä. Suomen viimeisin kokema jääkausi oli Veiksel-jääkausi joka vallitsi noin 116 000 – 11 500 vuotta sitten. Tänä aikana mannerjäätikkö ehti suureta ja pienetä useita kertoja peittäen Suomen välillä kokonaan jään alle ja välillä päästäen Suomen osin jäättömäksi. Suomen alue alkoi paljastua jään alta noin 13 000 vuotta sitten ja lopullisestikin jää hävisi Käsivarren Lapistakin 10 500 vuotta sitten peittäen Suomen suurelta osin veden alle. Aluksi kuivalle maalle levittäytyi…

Salon rajalta muutama kilometri Koskelle tl päin sijaitsee muinaisen Ancylusjärven rantadyynit. Alunperin Auranmaan viikkolehdestä lukemani artikkeli sai minut innostumaan etsimään nämä vieläkin nähtävillä olevat rantadyynit. Paikalla pitäisi myös olla muinainen peuranpyyntikuoppa, mutta tätä valitettavasti emme löytäneet. Muinaisen Ancylusjärven rantadyynit ympäröivät Siltasuota Tauselassa, linkistä löytyy Kansalaisen karttapaikan kartta kyseiselle paikalle. Rantadyynit ovat paikoin hieman hankalasti löydettävissä mutta seuraamalla suon reunaa huomaa helposti dyynimäiset kohoumat maastossa. Ancylusjärvi syntyi jääkauden aikana, kun jäätikkö suli ja vapautunut maanpinta alkoi kohoamaan ja sulki jääkauden sulamisvesistä syntyneen Yoldianmeren salmen joka yhdisti Yoldianmeren Antlanttiin. Ancylusjärvi kattoi aikoinaan koko lounaisen Suomen aina Tornionkin yli saakka. Useat Suomen järvistä ovat syntyneet kun Ancylusjärvi Ancylusvaiheen loppupuolella kuroi irti lahtia omiksi järvikseen maan kohoamisen vuoksi. Ancylusjärven entisiä lahtia ovat mm. Saimaa, Oulujärvi, Näsijärvi, Vanajavesi ja Päijänne. Tämän kuroutumisen ansiosta myös saimaannorppa jäi eristyksiin Itämeren altaasta ja alkoi kehittyä omanlaisekseen. Ancylusvaiheen alussa myös ilmasto lämpeni ja aluksi vaivaiskoivuiksi jääneet koivikot vankistuivat, mutta ilmankosteuden…

Marttilassa sijaitsee Lotikon kellari niminen rotko, joka on jännä paikka tehdä vaikkapa pieni luolaseikkailu. Lotikon kellarille pääsee Marttilan Korven Eräreitistöä pitkin jolle voi lähteä joko Palaisten uimarannalta tai Heikolan Huhtaanmajalta. Itse lähdimme opasteita seuraamaan uimarannalta. Opasteet ovatkin hyvät ja johdattavat sinut helposti Lotikon kellarille, josta löytyy myös nuotiopaikka, laavu ja ulko wc. Lotikon tarina: Siihen aikaan kun Itämeri vielä pyyhki rantojaan Marttilan seuduille Ruokolaisten takamailla olevalle Lotikon vuorelle, asui tämän vuoren pimeässä luolassa kuuluisa pelättävä ja upporikas haltija tai toisten tietämän mukaan ritari. Rosvoretkillään sekä lähelle, että kauas kartutti ahnas haltija rikkauksiaan. Varsinkin merenkulkijoille ja kauppasaksoille oli hän suurena kauhuna. Näillä rosvoretkillään haalitut rikkaudet ja aarteet kätki Lotikon Haltija vuoren halki, syvälle maan alle kulkeviin komeroihin eli kellareihin. Ryöstöretket kestivät usein hyvinkin kauan ja kimaltavat ja säkenöivät aarteet jäivät vartoioimatta ja alkoivat himmetä kellarissa alituisen makaamisen johdosta. Piti siis saada niille vartija ja siivooja, joka niitä vaalisi, puhdistaisi ja järjestäisi. Tällaista…

Linkinniementiellä Kiikalassa sijaitsee erittäin mielenkiintoinen vanha kalkkilouhos, Maila, sen pohjalta löytyy noin 2×3 metriä leveä syvä kuilu joka on täyttynyt vedellä, kuilusta törröttää kohti taivasta vanhat ruostuneet kiskot. Kaivokselle pääsee suunnilleen Linkinniementie 18 kohdilta jossa tien vierestä löytyy ensin veden täyttämä pienempi kaivanto. Kaivoksen ikä ei ole tiedossa, mutta kaivostoiminta täällä on päättynyt vuonna 1915. Kaivannon vasemmalta puolelta lähtee polku  ylöspäin, mutta ennen lopullista nousua, kannattaa kurkata oikealla, sillä oikealla puolella, aivan tämän veden täyttämän pienen kaivannon rannalla on vanha kalkinpolttouuni. Kun jatkat matkaasi eteenpäin, avautuu pian eteesi suurempi louhos, jonka korkeat komeat kiviseinämät nousevat jylhinä kohti taivasta. Huom! Tästä kohdasta eteenpäin alue muuttu paikoin todella vaaralliseksi, eikä sinne kannata mennä pienten lasten taikka vapaana kulkevien koirien kanssa! Kulkeminen alueella omalla vastuulla!!! Yllättäin edessä on noin 2×3 metriä leveä syvä kuilu, joka on aitaamaton. Kuilua ympäröi liukkaan sammaleen peittämät heiluvat kivenlohkareet, märät lehdet tekevät niistä vielä liukkaampia. Kuilun ohittaminen tapahtuu erittäin ohutta liukasta “hyllyä” pitkin, eräänlainen…

Kiikalassa Varesjärven pohjoispuolella korkealla kalliolla sijaitsevat Ruusinahontien kalkkilouhokset. Louhokset sijaitsevat peräkkäin noin Ruusinahontie 244 kohdilla (navigaattorin mukaan), mäen päällä, mutkassa Oinasjärven suunnalta tultaessa heti vasemmalla. Ensin on syvempi louhos, joka on noin 120 metriä pitkä ja noin 5-10 metriä syvä, jonka perässä heti matalampi hiukan mutkitteleva louhos joka on noin 150 metriä pitkä. Tämän jälkimmäisen louhoksen jälkeen mäen alapuolella on vanha kalkinpolttouuni. Louhosten ikä ei ole tiedossa, mutta kaivostoiminta alueella on loppunut vuonna 1915. Louhokset ovat hieman ryteikköisessä metsässä, mutta helposti löydettävissä. Kummatkin louhokset kasvavat jo puuta. Kalliossa on räjäytyspatruunoiden reikiä nähtävillä sekä paikoin nähtävillä valkoista kiviainesta. Kuvia ensimmäisestä louhoksesta: Kuvia jälkimmäisestä louhoksesta: Kalkinpolttouuni: Sijainti: Ruusinahontie 244, Salo Lähteet: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=252010039 http://www.varsinais-suomi.fi/images/tiedostot/Maankaytto/2010/kaavoitus/Salo/01muimuiluettelo.pdf http://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_2023_2008_84_65.pdf

Museoviraston sivut kertovat, että Munismäellä on runsaasti uhrikuppeja, alueelta on löytynyt myös asumiseen viittaavia seikkoja sekä arabialaisen vuonna 786-809 lyödyn hopeadirhemin palanen. Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=73010043 Sijainti: Häntälänkoskentie 258 Salo

Aroniityn metsäkirkko Kiskossa on paikka jossa voi hiljentyä luonnon helmassa. Kirkkoherra siunasi metsäkirkon käyttöön 11.8.2013 ja siitä lähtien kirkossa on pidetty yhteislauluhetkiä ja hartauksia muiden muassa. Metsäkirkko on valmistunut Kosken suvun viidenteen polveen. Suku on asuttanut Aroniittyä vuodesta 1920 lähtien, kun Haapaniemen tilasta lohkottiin 17 tilaa erilleen vuoden 1918 torpparilain seurauksena. Metsäkirkkoon ovat kaikki tervetulleita mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Auton voi jättää heti Aroniityn kaariportista sisään ajettaessa P-merkillä merkattuun paikkaan ja heti sen vierestä lähtee polku oikealle kohti metsäkirkkoa. Polun alusta voi ottaa mukaansa kiven, jonka voi heittää kirkon ristin vieressä olevaan kaivoon. Kaunis kivetty polku vie kirkolle, jossa risti kohoaa mahtavan kivimuurin reunalla. Muurin kivet ovat peräisin Perniön siunauskappelin edestä puretusta kivikäytävästä. Kirkossa on paljon penkkejä joilla istua, sekä vieraskirja, johon voi jättää terveisensä. Pois lähtiessä voi tipauttaa kolehdin nallukan lippaaseen. Aroniityn Facebook-sivu Sijainti: Salmensivuntie 19 Kisko Lähde: Taina Koski, Aroniityn emäntä

Ruukin Krouvi Mathildedalissa on tunnelmallinen ja rauhallinen ravintola, jonne tulemme varmasti uudestaan ja uudestaan. Rennon oloinen miespuolinen tarjoilija toi pian istuttuamme menun ja valitsimme alkupaloiksi rapeaksi paahdettua valkosipuli-pesto leipää juustokuorrutteella sekä vihersalaattia ja juomiksi tuoremehua. Leipä oli herkullista ja salaatti ihanan raikasta ja kirpsakkaa, salaatissa ei ollut muuta kuin paikallista tomaattia, punasipulia ja salaatin lehtiä, mutta sen maku oli taivaallinen, salaatti oli maustettu vinegarilla, ravintolan omasta reseptistä. Pääruuaksi otimme Krouvin Lehtipihvit, ohueksi nuijittu naudan ulkofile, talon maustevoi, maalaisranskalaisia sekä grillattua tomaattia. Tämä se vasta herkullista olikin! Suuri maustevoi, epäilemättä myös ravintolan omalla reseptillä, maustoi suuren naudan lehtipihvin äärettömän maukkaaksi ja maalaisranskalaiset olivat vertaansa vailla! Ateria oli kaiken kaikkiaan todella herkullinen! Ruukin Krouvia voin todellakin suositella, sen sijainti on kerrassaan upea, suoraan Matildan ruukinrannassa, itse ravintolarakennus on tunnelmallinen, vanha, kaunis ja ravintolan sisällä vallitsi rauhallinen ja ihana tunnelma, taustalla soiva musiikki kruunasi tämän tunnelman ja ruoka oli erinomaisen hyvää ja laatuunsa nähden tosi edullista. Ravintolan ikkunoista…

Paikalle oli 40 luvulla tarkoitus tulla täysihoitola, mutta sota keskeytti sen rakentamisen eikä sitä koskaan jatkettu. Paikalla on aivan selvät rakennuksen perustukset, sammaleen peittäminä ja aluskasvillisuuden valtaamina. Sijainti: n.  Kavanummentie 91 kohdilla navigaattorin mukaan. Tien oikealla puolella pienen ylämäen ja mutkan kohdalla noin kilometrin päässä Kavanummentien risteyksestä. Lähteet: eräs Salon asukas ja http://www.elinasuoniopeltosalo.fi/sisalto.php?sivu=art45

Rekijoella Hitolanjoen myllykoskessa on ollut myllytoimintaa jo 1600 luvulta lähtien. Hitolanjoki on Uskelanjoen sivujoki ja saa alkunsa Kiikalan kirkonkylällä sijainneesta, mutta nyt kuivatusta Kurajärvestä. Pohjoisesta Hitolanjokeen yhtyy ennen Kurajärveen laskenut Satakoskenoja, joka on nyt johdettu järven ohi. Satakoskenojan haaroja ovat Kultalähteenoja ja Huhdinoja, jotka saavat alkunsa Hyyppärän harjualueelta sekä alueen ulkopuolelta virtaava Kertomuksenoja. Nykyinen Rekijoen mylly on rakennettu 1800-1900 taitteessa ja on ollut myllykäytössä viimeksi vuonna 1994. Myllyn luota alkaa Rekijokilaakson Natura-alue sekä luontopolku. Lähde: http://www.jauhanen.com/mylly.html Sijainti: Isohiidentie 1190,  25380 Rekijoki

Vareemöhk on uhrikivi ja siirtolohkare Muurlan Varemäen huipulla, jossa sijaitsee myös rauhoitettu hiidenkiuas. Alueelta on löytynyt kivikautista asuinpaikkaa sekä raudanvalmistuspaikkaa osoittavia löytöjä, jotka  koostuivat kvartsi-iskoksista, hiekkakivi-iskoksesta sekä palaneen luun sirusta. Varemäki on aika jyrkkäreunainen ja ryteikön peittämä mäki, auton voi jättää viereisen firman pihalle ja lähteä mäkeä kohti jalkakäytävää pitkin. Vare eli hiidenkiuas sijaitsee mäen korkeimmalla kohdalla ja siitä noin 20 metrin päässä sijaitsee Vareemöhk, suurehko siirtolohkare, joka on ollut aikoinaan uhrikivi. Uhrikivelle on voitu viedä esim. lehmän ensimmäisen maidon tipat taikka viljan ensimmäiset lyhteet. Toiveena on tietenkin ollut hyvä sato tai onni jatkossakin. Lähteet: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1000003192 http://www.lehtiluukku.fi/lue/salon-seudun-sanomat-31.03.2008/51338.html Sijainti: n. Muurlantie 446 kohdilla

Uhripaikat ovat pakanallisia paikkoja erilaisten taikojen tekemiseksi. Salon seudulla uhrattiin vielä pitkään kristinuskon saapumisen jälkeenkin, ikäänkuin varmuuden vuoksi. Muurlasta löytyy tiettävästi eniten uhripaikkoja koko Salon seudulla ja neljä uhripaikkaa löytyy ihan keskustan tuntumasta mm. Kellomänty löytyy, joka ihan kirkon vierestä, kirjastoa vastapäätä. Männyssä on soitettu joskus kirkonkelloja, mutta se luetaan myös uhripaikaksi ja mitä ilmeisemmin siihen on myös uhrattu aikoinaan. 1800-lukulaisen uskomuksen mukaan uhripuun oksille viedyt luut ovat suojanneet lapsia metsän pedoilta. Muurlan puun tarkkaa tarkoitusta ei tiedetä, muuta kuin, että siinä on nimensämukaisesti pidetty joskus kirkonkelloja. Muurlassa sijaitseva Ruotokivi on ollut käytössä vielä 1800-1900 lukujen taitteessa ja sille on uhrattu kevään ensimmäisen suuren saaliskalan pää joka oli asetettu kivelle. Uhrikivi sijaitsee pienen kallion huipulla oikealla puolella kun tullaan Suolopin tielle, kohdassa on pieni ruohikkoinen levennys mutkassa juuri ennen taloa tien vasemmalla puolen, ja itse asiassa, huipulla on kolme mahdollista kiveä, joten varmuutta ei ole mikä näistä on juuri se Ruotokivi. Viereisen…

Suomusjärvellä,  vanhan ykköstien ja moottoritien välissä, juuri Aneriojärveä vastapäätä, keskellä peltoa, pienessä metsäsaarekkeessa kököttää Hermolanvaha, yksi Etelä-Suomen suurimmista siirtolohkareista ja Suomen toiseksi suurin rajakivi. Kivi kulkeutui paikoilleen noin 10-11 000 vuotta sitten jääkauden sulamisvesien mukana. Tarina kertoo, että kivenlohkare tipahti jättiläiseukon revenneestä esiliinasta. Paikalle pääsee parhaiten ajamalla Aneriojärven parkkialueelta vastapäätä hiukan Saloon päin olevan nimettömän pikkutien varrella sijaitsevalle ladolle ja jatkaen siitä pellon reunaa kävellen. Reitillä joutuu ylittämään pari suuehkoa ojaa, mutta ainakin tällä hetkellä kummatkin olivat täysin kuivia. Kiven vieressä on opastekyltti missä kerrotaan vahasta. Kiven päälle pääsee myös ehkä kiipeämään, ainakin joku oli nähnyt suuren vaivan ja kirvestänyt tukista hauskat tikkaat, mutta en suosittele ylös kapuamista, ellet ole todella taitava kiipeilijä 🙂 Jos oikein tarkkaan katsoo kiveä, voi siinä nähdä ukkelin kasvot parissakin eri kohdassa. Vahasta on tipahtanut myös suuri irtolohkare, jonka kolosessa on aivan pieni luola. Tielle vaha näkyy hyvin metsäsaarekkeestaan. Lähde: Vahan vieressä seisova opastekyltti Sijainti: n. Helsingintie…

Salossa järjestettään Muinaistulien yö -tapahtumia useassa eri paikassa, tämä artikkeli on Muinaistulien yö Mathildedalissa, joka piti sisällään Matilda Rockin, perhe picnicin, muinaistulien sytyttämistä sekä ilotulitusta, josta video lopussa. Saavuimme paikalle vasta noin kahdeksan aikaan, eli juuri hiukan ennen konserttien loppumista, saimme kuitenkin nähdä viimeisen bändin esiintymistä sekä juhlaporukan tanssahtelua lavalla. Kansa juhli rauhallisesti Matildan kauniissa maisemissa. Alpakat lepäilivät aitauksessaan ja katselivat välillä aidan reunalle kerääntyneitä ihmisiä tulematta kuitenkaan rapsuteltaviksi. Vanhan ruukkikulttuurin näyttely oli avoinna yhdessä rakennuksista. Vanhoja rakennuksia on onneksi säästetty paljon Matildassa ja jokaisen rakennuksen kyljessä kerrotaan sen rakennusvuosi sekä käyttötarkoitus. Matilda onkin oivallinen paikka samalla myös tutustua suomalaiseen rakennushistoriaan. Uimisen jälkeen oli mukavaa lämmitellä käsiä ulkotulen lämmössä. Muinaistulet paloivat monilla rannoilla luoden kauniita valo- ja savukuvioita maisemaan. Ihmiset alkoivat kerääntyä rannalle ja laitureille odottelemaan muinaistulen sytyttämistä sekä suurta ilotulitusta. Sijainti: Mathildedalin venesatama Ruukinrannantie

Kiikalassa sijaitsevalla Teilinummella on nimensä mukaisesti teilattu ja mestattu ihmisiä. Muuan Myrkky-Mikko, joka myrkytti kolme ihmistä, teilattiin ja mestattiin kyseisellä nummella. Siihen aikaan teilaaminen tarkoitti sitä, että henkilön jäsenet murskattiin kärrynpyörän näköisellä teilipyörällä, jonka jälkeen pyörä nostettiin paalun nokkaan ja ruumis jätettiin haaskalinnuille. Alunperin rikolliset teilattiin elävältä, mutta vähitellen teilaaminen muuttui mestauksen häpeälliseksi lisärangaistukseksi, jossa rikollinen yleensä ensin menetti oikean kätensä, sitten päänsä ja kolmeen osaan jaettu ruumis asetettiin kolmen teilipyörän päälle varoitukseksi muille. Kiikalan Myrkky-Mikko pilkottiin myös ensin kolmeen osaan ja sitten teilattiin. Salon seudulla teloitukset hoiti Turun pyöveli. 1700 luvulla ammattiteloittajan palkka oli 36 hopeataalaria ja muina tuloina matkarahat, toimituspalkkiot, päivärahat ym. Pyövelille kuului myös muitakin tehtäviä, kuten julkiset piiskaamiset, irrallaan kulkevien sikojen kiinniottaminen, eläinten raatojen korjaaminen kaduilta, itsemurhantekijöiden hautaaminen, jätehuollon valvonta ja pyykinpesusta annetujen määräysten noudattamisen valvonta. Pyövelin pelättyyn ja halveksittuun virkaan oli vaikeaa palkata väkeä. Joskus pyövelin virka periytyi, kuten Turun, Tallinnan ja Viipurin pyövelien virkoja hoisi 1700 luvulla…

Kanootti- ja patikkareitistöksi merkattu Pohjankoski Perniönjoella on ihan kiva paikka käydä ihastelemassa kosken pauhuja vaikka autollakin. Lähistöllä seisovat lukuisat vanhat kartanot ja tilat ovat myös mukavaa katseltavaa. Sillan lähistölle saa jätettyä auton pienelle peltotielle, joka johtaa opastetauluille. Tästä on lyhyt matka kävellä kallioille, joiden alapuolella joki virtaa ja koski pauhaa. Vastapäätä on vanha korkeahko kivirakennelma, joka antaa paikalle erikoislaatuista tunnelmaa. Perniönjokilaaksossa on asutusta ollut jo satoja vuosia ja joenvarren esihistorialliset löydöt kertovat alueen pitkästä asutushistoriasta. Alueen vanhoja rälssitiloja ovat mm. Melkkilän, Paarskylän, Yliskylän kartanot sekä Pohjankartano. Suurtiloihin kuuluu myös mm. Pohjankylän Halla, joka näkyi olevan tällä hetkellä myytävänä. Tilat ovat vuosisatoja viljellyiden peltojen ympäröiminä. Perniön alueella toimineet kolme ruukkia toivat sinne paljon varakasta säätyläisväkeä. Ruukinpatruunat, kirjanpitäjät ja isännöitsijät sijoittivat varojaan alueen maatiloihin ja sijoitusten tuloksena syntyi uusia suurtiloja. Vaaleanpunainen suuri mäen päällä seisova kartano on Pohjankartano, keskiaikainen asumakartano, jonka kahdessa koskessa (Pohjankoski, Hamarinkoski) oli myllyjä 1600 luvulla. Myöhemmin Pohjankoskessa toimi saha vuodesta 1745…

Nakolinnan luontopolku sijaitsee kallion laella ja sitä ympäröivässä metsässä aivan Halikon Prisman tuntumassa. Opastettu reitti kulkee noin 2 kilometrin matkan mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä mukavan vaihtelevan maaston ja kauniiden näköalojen ansiosta. Rastit on merkitty sinipohjaisilla joutsenmerkeillä ja jokaiseen rastiin liittyy kertomus. Ensimmäiseltä rastilta luontopolku alkaa ja päättyy. Nakolinnan kalliolla kasvaa punakukkaista mäkitervakkoa, iso- ja keltamaksaruohoa, kallioimarretta, aho- ja niittysuolaheinää, keltamataraa, huopakeltanoa, mansikkaa, vadelmaa ja kanervaa. Kalliolta näkee myös Majalan krouvin. Krouvista on maininta jo vuodelta 1556, jolloin se toimi kestikievarina Turun ja Viipurin välissä Kuninkaantiellä. Nykyinen krouvi on rakennettu 1810 luvulla Joensuun kartanon maille. Kalliollta avautuu kaunis näkymä Halikkoon. Voit nähdä Joensuunkartanolta Halikon kirkolle asti menevän puukujan, kirkon, Halikon vesitornin, kauppakeskuksen ja Joensuun kartanon pellot. Alueelta on myös löytynyt ehkä koko Pohjoismaiden upein hopea-aarre, jonka löysi halikkolainen torppari Karl Ollikkala vuonna 1887. Vaatimattoman saviastian sisältä paljastui kullattu hopeinen krusifiksi ketjuineen, kaksi hopeista papinristiä ja 36:ta filigraanikoristeisesta helmestä koostuva kaulaketju. Aarre on…

Lehtipuumetsän sisälle menevän pikkutien vasemmalla puolella oli verkkoaidoin suojattu tumman veden täyttämä suuri avolouhos jonka ylhäältä avautui upeat näkymät tähän vanhaan kaivokseen! Särkisalo lukeutuu Varsinais-Suomen kalkkiteollisuuden varhaisiin keskuksiin. Seudulla on louhittu sekä kalkkikiveä että marmoria. Armonlaakson tien vieressä avautuu veden täyttämä vanha kalkkilouhos, jonka ympäristössä on säilynyt sivukivikasoja muistona vanhasta louhostoiminnasta. Louhoksen ympäristö kuuluu nykyään luonnonsuojelualueena Suomen Natura 2000 -verkostoon. Kohteen tavoitteena on suojella kalkkivaikutteisia luontotyyppejä, joilla esiintyy harvinaisia putkilokasveja, sammalia ja jäkäliä. Louhoksen ympäriltä löytyy runsain määrin todella makeita metsämansikoita ja suuria mustikoita! Sijainti: Nimetön hiekkatie noin Niksaarentie 252:n kohdilla, Armonlaakson matkailuyrityksen portteja vastapäätä. Lähde: http://www.palmenia.helsinki.fi/perinnemaisema/kohteet/varsinais/armonlaakso.htm

Pettu sijaitsee lauttayhteyden päässä Isoluodon ja Ulkoluodon jälkeen eikä Petussa asu vakituisesti kuin 11 asukasta, kesäasukkaita siellä on noin 100. Petussa sijaitsee myös Pettu arboretum. Petussa näkyi vanhoja kauniita rakennuksia ja suuria ikipuita. Matkalla Pettuun voi nähdä hanhia ja joutsenia ja nähtiinpä me pois tullessa peurakin syömässä erään kartanotyyppisen rakennuksen mailla. Ihmetystä herätti heti lautalta ulos ajettuamme tämä keskellä tietä kasvava väärä mänty! Sijainti: Petuntie 121 Salo Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pettu_(saari)

Hamarijärven pohjoisrannalla olevan grillauspaikan läheisyydessä sijaitsee yksi Salon alueelta löytyneistä ryssänuuneista. Uuni löytyy noin 25 metriä ennen grillipaikkaa polun vasemmalla puolella Kirjakkalan ruukin suunnalta tullessa. Uuni on hyvä kuntoinen ja erottuu maastosta selvästi jo polulta katsottaessa. Paikalta löytyy myös miilukumpu jonka ympärillä 5 kuoppaa eli ilmansäätöaukkoa. Ryssänuuni on ilmeisesti joko miilumajan tai potaskanvalmistuspaikan jäännös. Potaskaa eli ruukkutuhkaa valmistettiin etenkin koivun tuhkasta, jolloin tuhka liuotettiin vedessä ja kuivattiin. Potaskaa käytettiin ennen ruuan esim. lipeäkalan valmistukseen, lasin- ja suovan raaka-aineena ja lannoitteena. Miiluissa poltettiin puuta vähällä ilmalla hiileksi ja hiili kärrättiin Teijon, Matildan ja Kirjakkalan ruukkeihin. Miilukumpareita löytyykin Teijon alueelta noin 200 ja ne sijaitsevat yleensä jonkun vesistön, kuten järven tai suon lähettyvillä. Uunin takaosassa on savuaukko: Ryssänuunin jälkeen tulee mukava grillauspaikka josta löytyy mm. wc ja puuvaja. Voi paikalta pulahtaa vaikka uimaankin. Sijainti: Santanokantie 1-3 Salo, Kirjakkalan ruukilta Hamarijärven reunaa vasemmalle kiertäen, opastetaulussa näkyvän nuotion kohdille (punainen nuoli), matkaa tulee sinne parisen kilometriä, mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä…

Mahtavat kivikasat paljastavat alueella tehtyjen kaivausten laajuuden. Kaivos oli toiminnassa vuosina 1670-1866 ja sieltä louhittiin yhteensä 15070 tonnia malmia. Malmbergin kallio Leilän kylässä lienee saanut nimensä malmipitoisuutensa ansiosta? Jäteivikasojen lisäksi paikalla on hyvin säilyneet kivitalon jäännökset. Pitkin metsää on aidattuja avolouhoksia, jotka ovat jo täyttyneet vedellä. Malmin rautapitoisuus oli yleensä noin 24% ja parhaimmillaan 40%. Malmit roudattiin käyttöön läheiseen Antskogin ruukkiin, jossa sitä kuitenkin käytettiin kuumahaurautensa vuoksi vain lisänä. 1800 luvulta lähtien Malmbergin malmista saatiin kelvollista rautaa. Louhinta tapahtui aluksi kuumentamalla kallio avotulella ja kaatamalla nopeasti vettä siihen päälle kunnes 1800 luvulla siirryttiin mustaruudin käyttöön. Alueella on 7 kaivoskuilua joista syvimmät Långa grufvan ja Lilla grufvan ulottuvat 60 metrin syvyyteen. Kaivos on suljettu 1866 kun rautamalmin tuontitullit poistettiin ja kotimaisesta vuorimalmista tuli kilpailukyvytöntä ruotsalaiseen malmiin verrattuna. Pikkuhiljaa kaivosalueen rakennukset hävisivät, kaivoskuilut täyttyivät vedellä ja viimeiset asukkaatkin poistuivat 1950 luvulla. Lohjan Ojamon kaivos oli alueen ainoa kaivos 1600 luvulla…