Pistää, pistää rintaan edelleen. Se alkoi eilen alkuillasta. Edellisen päivän aamulla alkoi jo hengenahdistus, joka jatkuu edelleen. Mistä on kyse? Luultavasti liian monta sosiaalista tilannetta näköpiirissä. Miehen vanhemmat tulevat meille ekaa kertaa tänne uuteen kotiin toiselta puolen Suomea ja ovat yhden yön. Juhannusviikolle lupasin isommalle paikallislehdelle haastattelun johonkin isoon henkilöjuttuun, jonka he haluavat musta tehdä. Tänään on ultra Salossa; mulla on patteja vasemmalla puolella kaulalla ja ne eivät ole turvonneita rauhasia.. Toivottavasti tällä kertaa olisi naislääkäri ultraamassa, viimeksi oli mies ja menin siitä niin paniikkiin etten muistanut missä ultrattava patti sijaitsi, niinpä mitään ei ”löytynyt” sillä kertaa 😥

Iltapäiväksi lupasin pienemmälle paikallislehdelle haastattelun, jota he ovat odotelleet jo huhtikuusta, mutta olen aina siirtänyt.

Normi arkea toisille, mulle taas liikaa kerralla. Sellaista se on sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa eläminen. Monikaan ei ymmärrä, oireet, kivut ja säryt kun eivät näy päälle. Ja ne tulevat vielä todennäköisesti pahenemaankin vielä.