Category

Sitä ja tätä

Category

Uhripaikat ovat pakanallisia paikkoja erilaisten taikojen tekemiseksi. Salon seudulla uhrattiin vielä pitkään kristinuskon saapumisen jälkeenkin, ikäänkuin varmuuden vuoksi. Muurlasta löytyy tiettävästi eniten uhripaikkoja koko Salon seudulla ja neljä uhripaikkaa löytyy ihan keskustan tuntumasta mm. Kellomänty löytyy, joka ihan kirkon vierestä, kirjastoa vastapäätä. Männyssä on soitettu joskus kirkonkelloja, mutta se luetaan myös uhripaikaksi ja mitä ilmeisemmin siihen on myös uhrattu aikoinaan. 1800-lukulaisen uskomuksen mukaan uhripuun oksille viedyt luut ovat suojanneet lapsia metsän pedoilta. Muurlan puun tarkkaa tarkoitusta ei tiedetä, muuta kuin, että siinä on nimensämukaisesti pidetty joskus kirkonkelloja. Muurlassa sijaitseva Ruotokivi on ollut käytössä vielä 1800-1900 lukujen taitteessa ja sille on uhrattu kevään ensimmäisen suuren saaliskalan pää joka oli asetettu kivelle. Uhrikivi sijaitsee pienen kallion huipulla oikealla puolella kun tullaan Suolopin tielle, kohdassa on pieni ruohikkoinen levennys mutkassa juuri ennen taloa tien vasemmalla puolen, ja itse asiassa, huipulla on kolme mahdollista kiveä, joten varmuutta ei ole mikä näistä on juuri se Ruotokivi. Viereisen…

Suomusjärvellä,  vanhan ykköstien ja moottoritien välissä, juuri Aneriojärveä vastapäätä, keskellä peltoa, pienessä metsäsaarekkeessa kököttää Hermolanvaha, yksi Etelä-Suomen suurimmista siirtolohkareista ja Suomen toiseksi suurin rajakivi. Kivi kulkeutui paikoilleen noin 10-11 000 vuotta sitten jääkauden sulamisvesien mukana. Tarina kertoo, että kivenlohkare tipahti jättiläiseukon revenneestä esiliinasta. Paikalle pääsee parhaiten ajamalla Aneriojärven parkkialueelta vastapäätä hiukan Saloon päin olevan nimettömän pikkutien varrella sijaitsevalle ladolle ja jatkaen siitä pellon reunaa kävellen. Reitillä joutuu ylittämään pari suuehkoa ojaa, mutta ainakin tällä hetkellä kummatkin olivat täysin kuivia. Kiven vieressä on opastekyltti missä kerrotaan vahasta. Kiven päälle pääsee myös ehkä kiipeämään, ainakin joku oli nähnyt suuren vaivan ja kirvestänyt tukista hauskat tikkaat, mutta en suosittele ylös kapuamista, ellet ole todella taitava kiipeilijä 🙂 Jos oikein tarkkaan katsoo kiveä, voi siinä nähdä ukkelin kasvot parissakin eri kohdassa. Vahasta on tipahtanut myös suuri irtolohkare, jonka kolosessa on aivan pieni luola. Tielle vaha näkyy hyvin metsäsaarekkeestaan. Lähde: Vahan vieressä seisova opastekyltti Sijainti: n. Helsingintie…

Salossa järjestettään Muinaistulien yö -tapahtumia useassa eri paikassa, tämä artikkeli on Muinaistulien yö Mathildedalissa, joka piti sisällään Matilda Rockin, perhe picnicin, muinaistulien sytyttämistä sekä ilotulitusta, josta video lopussa. Saavuimme paikalle vasta noin kahdeksan aikaan, eli juuri hiukan ennen konserttien loppumista, saimme kuitenkin nähdä viimeisen bändin esiintymistä sekä juhlaporukan tanssahtelua lavalla. Kansa juhli rauhallisesti Matildan kauniissa maisemissa. Alpakat lepäilivät aitauksessaan ja katselivat välillä aidan reunalle kerääntyneitä ihmisiä tulematta kuitenkaan rapsuteltaviksi. Vanhan ruukkikulttuurin näyttely oli avoinna yhdessä rakennuksista. Vanhoja rakennuksia on onneksi säästetty paljon Matildassa ja jokaisen rakennuksen kyljessä kerrotaan sen rakennusvuosi sekä käyttötarkoitus. Matilda onkin oivallinen paikka samalla myös tutustua suomalaiseen rakennushistoriaan. Uimisen jälkeen oli mukavaa lämmitellä käsiä ulkotulen lämmössä. Muinaistulet paloivat monilla rannoilla luoden kauniita valo- ja savukuvioita maisemaan. Ihmiset alkoivat kerääntyä rannalle ja laitureille odottelemaan muinaistulen sytyttämistä sekä suurta ilotulitusta. Sijainti: Mathildedalin venesatama Ruukinrannantie

Kiikalassa sijaitsevalla Teilinummella on nimensä mukaisesti teilattu ja mestattu ihmisiä. Muuan Myrkky-Mikko, joka myrkytti kolme ihmistä, teilattiin ja mestattiin kyseisellä nummella. Siihen aikaan teilaaminen tarkoitti sitä, että henkilön jäsenet murskattiin kärrynpyörän näköisellä teilipyörällä, jonka jälkeen pyörä nostettiin paalun nokkaan ja ruumis jätettiin haaskalinnuille. Alunperin rikolliset teilattiin elävältä, mutta vähitellen teilaaminen muuttui mestauksen häpeälliseksi lisärangaistukseksi, jossa rikollinen yleensä ensin menetti oikean kätensä, sitten päänsä ja kolmeen osaan jaettu ruumis asetettiin kolmen teilipyörän päälle varoitukseksi muille. Kiikalan Myrkky-Mikko pilkottiin myös ensin kolmeen osaan ja sitten teilattiin. Salon seudulla teloitukset hoiti Turun pyöveli. 1700 luvulla ammattiteloittajan palkka oli 36 hopeataalaria ja muina tuloina matkarahat, toimituspalkkiot, päivärahat ym. Pyövelille kuului myös muitakin tehtäviä, kuten julkiset piiskaamiset, irrallaan kulkevien sikojen kiinniottaminen, eläinten raatojen korjaaminen kaduilta, itsemurhantekijöiden hautaaminen, jätehuollon valvonta ja pyykinpesusta annetujen määräysten noudattamisen valvonta. Pyövelin pelättyyn ja halveksittuun virkaan oli vaikeaa palkata väkeä. Joskus pyövelin virka periytyi, kuten Turun, Tallinnan ja Viipurin pyövelien virkoja hoisi 1700 luvulla…

Kanootti- ja patikkareitistöksi merkattu Pohjankoski Perniönjoella on ihan kiva paikka käydä ihastelemassa kosken pauhuja vaikka autollakin. Lähistöllä seisovat lukuisat vanhat kartanot ja tilat ovat myös mukavaa katseltavaa. Sillan lähistölle saa jätettyä auton pienelle peltotielle, joka johtaa opastetauluille. Tästä on lyhyt matka kävellä kallioille, joiden alapuolella joki virtaa ja koski pauhaa. Vastapäätä on vanha korkeahko kivirakennelma, joka antaa paikalle erikoislaatuista tunnelmaa. Perniönjokilaaksossa on asutusta ollut jo satoja vuosia ja joenvarren esihistorialliset löydöt kertovat alueen pitkästä asutushistoriasta. Alueen vanhoja rälssitiloja ovat mm. Melkkilän, Paarskylän, Yliskylän kartanot sekä Pohjankartano. Suurtiloihin kuuluu myös mm. Pohjankylän Halla, joka näkyi olevan tällä hetkellä myytävänä. Tilat ovat vuosisatoja viljellyiden peltojen ympäröiminä. Perniön alueella toimineet kolme ruukkia toivat sinne paljon varakasta säätyläisväkeä. Ruukinpatruunat, kirjanpitäjät ja isännöitsijät sijoittivat varojaan alueen maatiloihin ja sijoitusten tuloksena syntyi uusia suurtiloja. Vaaleanpunainen suuri mäen päällä seisova kartano on Pohjankartano, keskiaikainen asumakartano, jonka kahdessa koskessa (Pohjankoski, Hamarinkoski) oli myllyjä 1600 luvulla. Myöhemmin Pohjankoskessa toimi saha vuodesta 1745…

Nakolinnan luontopolku sijaitsee kallion laella ja sitä ympäröivässä metsässä aivan Halikon Prisman tuntumassa. Opastettu reitti kulkee noin 2 kilometrin matkan mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä mukavan vaihtelevan maaston ja kauniiden näköalojen ansiosta. Rastit on merkitty sinipohjaisilla joutsenmerkeillä ja jokaiseen rastiin liittyy kertomus. Ensimmäiseltä rastilta luontopolku alkaa ja päättyy. Nakolinnan kalliolla kasvaa punakukkaista mäkitervakkoa, iso- ja keltamaksaruohoa, kallioimarretta, aho- ja niittysuolaheinää, keltamataraa, huopakeltanoa, mansikkaa, vadelmaa ja kanervaa. Kalliolta näkee myös Majalan krouvin. Krouvista on maininta jo vuodelta 1556, jolloin se toimi kestikievarina Turun ja Viipurin välissä Kuninkaantiellä. Nykyinen krouvi on rakennettu 1810 luvulla Joensuun kartanon maille. Kalliollta avautuu kaunis näkymä Halikkoon. Voit nähdä Joensuunkartanolta Halikon kirkolle asti menevän puukujan, kirkon, Halikon vesitornin, kauppakeskuksen ja Joensuun kartanon pellot. Alueelta on myös löytynyt ehkä koko Pohjoismaiden upein hopea-aarre, jonka löysi halikkolainen torppari Karl Ollikkala vuonna 1887. Vaatimattoman saviastian sisältä paljastui kullattu hopeinen krusifiksi ketjuineen, kaksi hopeista papinristiä ja 36:ta filigraanikoristeisesta helmestä koostuva kaulaketju. Aarre on…

Lehtipuumetsän sisälle menevän pikkutien vasemmalla puolella oli verkkoaidoin suojattu tumman veden täyttämä suuri avolouhos jonka ylhäältä avautui upeat näkymät tähän vanhaan kaivokseen! Särkisalo lukeutuu Varsinais-Suomen kalkkiteollisuuden varhaisiin keskuksiin. Seudulla on louhittu sekä kalkkikiveä että marmoria. Armonlaakson tien vieressä avautuu veden täyttämä vanha kalkkilouhos, jonka ympäristössä on säilynyt sivukivikasoja muistona vanhasta louhostoiminnasta. Louhoksen ympäristö kuuluu nykyään luonnonsuojelualueena Suomen Natura 2000 -verkostoon. Kohteen tavoitteena on suojella kalkkivaikutteisia luontotyyppejä, joilla esiintyy harvinaisia putkilokasveja, sammalia ja jäkäliä. Louhoksen ympäriltä löytyy runsain määrin todella makeita metsämansikoita ja suuria mustikoita! Sijainti: Nimetön hiekkatie noin Niksaarentie 252:n kohdilla, Armonlaakson matkailuyrityksen portteja vastapäätä. Lähde: http://www.palmenia.helsinki.fi/perinnemaisema/kohteet/varsinais/armonlaakso.htm

Pettu sijaitsee lauttayhteyden päässä Isoluodon ja Ulkoluodon jälkeen eikä Petussa asu vakituisesti kuin 11 asukasta, kesäasukkaita siellä on noin 100. Petussa sijaitsee myös Pettu arboretum. Petussa näkyi vanhoja kauniita rakennuksia ja suuria ikipuita. Matkalla Pettuun voi nähdä hanhia ja joutsenia ja nähtiinpä me pois tullessa peurakin syömässä erään kartanotyyppisen rakennuksen mailla. Ihmetystä herätti heti lautalta ulos ajettuamme tämä keskellä tietä kasvava väärä mänty! Sijainti: Petuntie 121 Salo Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pettu_(saari)

Hamarijärven pohjoisrannalla olevan grillauspaikan läheisyydessä sijaitsee yksi Salon alueelta löytyneistä ryssänuuneista. Uuni löytyy noin 25 metriä ennen grillipaikkaa polun vasemmalla puolella Kirjakkalan ruukin suunnalta tullessa. Uuni on hyvä kuntoinen ja erottuu maastosta selvästi jo polulta katsottaessa. Paikalta löytyy myös miilukumpu jonka ympärillä 5 kuoppaa eli ilmansäätöaukkoa. Ryssänuuni on ilmeisesti joko miilumajan tai potaskanvalmistuspaikan jäännös. Potaskaa eli ruukkutuhkaa valmistettiin etenkin koivun tuhkasta, jolloin tuhka liuotettiin vedessä ja kuivattiin. Potaskaa käytettiin ennen ruuan esim. lipeäkalan valmistukseen, lasin- ja suovan raaka-aineena ja lannoitteena. Miiluissa poltettiin puuta vähällä ilmalla hiileksi ja hiili kärrättiin Teijon, Matildan ja Kirjakkalan ruukkeihin. Miilukumpareita löytyykin Teijon alueelta noin 200 ja ne sijaitsevat yleensä jonkun vesistön, kuten järven tai suon lähettyvillä. Uunin takaosassa on savuaukko: Ryssänuunin jälkeen tulee mukava grillauspaikka josta löytyy mm. wc ja puuvaja. Voi paikalta pulahtaa vaikka uimaankin. Sijainti: Santanokantie 1-3 Salo, Kirjakkalan ruukilta Hamarijärven reunaa vasemmalle kiertäen, opastetaulussa näkyvän nuotion kohdille (punainen nuoli), matkaa tulee sinne parisen kilometriä, mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä…

Mahtavat kivikasat paljastavat alueella tehtyjen kaivausten laajuuden. Kaivos oli toiminnassa vuosina 1670-1866 ja sieltä louhittiin yhteensä 15070 tonnia malmia. Malmbergin kallio Leilän kylässä lienee saanut nimensä malmipitoisuutensa ansiosta? Jäteivikasojen lisäksi paikalla on hyvin säilyneet kivitalon jäännökset. Pitkin metsää on aidattuja avolouhoksia, jotka ovat jo täyttyneet vedellä. Malmin rautapitoisuus oli yleensä noin 24% ja parhaimmillaan 40%. Malmit roudattiin käyttöön läheiseen Antskogin ruukkiin, jossa sitä kuitenkin käytettiin kuumahaurautensa vuoksi vain lisänä. 1800 luvulta lähtien Malmbergin malmista saatiin kelvollista rautaa. Louhinta tapahtui aluksi kuumentamalla kallio avotulella ja kaatamalla nopeasti vettä siihen päälle kunnes 1800 luvulla siirryttiin mustaruudin käyttöön. Alueella on 7 kaivoskuilua joista syvimmät Långa grufvan ja Lilla grufvan ulottuvat 60 metrin syvyyteen. Kaivos on suljettu 1866 kun rautamalmin tuontitullit poistettiin ja kotimaisesta vuorimalmista tuli kilpailukyvytöntä ruotsalaiseen malmiin verrattuna. Pikkuhiljaa kaivosalueen rakennukset hävisivät, kaivoskuilut täyttyivät vedellä ja viimeiset asukkaatkin poistuivat 1950 luvulla. Lohjan Ojamon kaivos oli alueen ainoa kaivos 1600 luvulla…

Vanutehtaankadulla, Vanumammantiellä ja Katajamäentiellä sijaitsee useita kansainvaellusajan- ja roomalaisajan hautaröykkiöitä. Vanumammankadulla heti vanhan tehdasrakennuksen viereisessä metsikössä melkein rivitalojen takapihalla oli ensimmäinen hautaröykkiö joka on kaivettu ja ennallistettu. Alueella on myös kellari, jonka perustuksista on löytynyt kansainvaellusajan asehauta ja vanhempia roomalaisajan hautauksia koruineen. Vanutehtaalta tunnetaan yhtensä kolme roomalaisajan ja kuusi kansainvaellusajan hautaröykkiötä. Vanutehtaan peltorinteeltä on löydetty myös nokialueita, jotka on tulkittu palokuoppahaudoiksi. Ainakin yksi kuopista ajoittuu 400-luvulle. Näiden lisäksi tiedetään, että Vanutehtaanmäellä on asuttu jo varhaisella metallikaudella. Katajamäentieltä pääsee suuremmalle muinaisjäännealueelle, jolla sijaitsee 12 hautaröykkiötä ja kaksi erillistä asuinpaikkaa. Pohjoisin asuinpaikka ajoittuu esiroomalaiseen ja roomalaisaikaan. Viereinen röykkiö on kansainvaellusajan alusta. Alunperin pronssikautiseen röykkiöön on tehty hautauksia kansainvaellus- ja merovingiajalla. Rinteessä on 9 röykkiötä ja rinteen puolivälissä on tasanne jolla on pronssikautinen- ja varhaismetallikautinen asuinpaikka-alue ja sen päällä osittain roomalaisaikainen hautaröykkiö. Yhden osittain tuhoutuneen röykkiön päälle on rakennettu rekivaja, vajan näkyvä kiveys lienee rekivajan peruskiveystä. Katajamäentien toiselta puolelta on tehty Salon…