Syksyn tulo ahdistaa, valoa puutarhaan aurinkokennovalaisimilla ja miksi taas uusi blogi??

Heippatirallaa ihana lukijani!

Follow my blog with Bloglovin

Kirjoitan tätä vielä tänne Uussaaristolaiset blogiini, mutta parhaillaan verkkosivuoperaattorini nimipalvelimet päivittyvät ympäri maailman ja pian ohjaavat (jälleen) uuden blogini omaan webhotelliini ja pääsen siirtämään tämän blogini sinne.

Miksi taas uusi blogi? Jaa-a kuule, mene ja tiedä?! Nämä ovat näitä vain minulle niin tuttuja ahdistukseen liittyviä juttuja, joille en löydä selitystä. Olen mieleltäni vahingoittunut. En ole niin kuin muut, en ole terve enkä tasapainoinen. Parhaillaan olen ihan hemmetin ahdistunut!

Ahdistusta on jatkunut jo jonkun aikaa. Se liittyy moneen pieneen asiaan, joista yhdessä on kasvanut suuri ahdistusmöykky, sellainen, jota en osaa itse purkaa 🙁 Se on johtanut blogihiljaisuuteen, nimen vaihtoon somessa, blogien osoitteiden muuttumisiin ja vaikka mihin, mutta nyt päätin, että jo saa riittää! Saan kirjoittaa omassa blogissani mitä haluan. Jotkut eivät ehkä tykkää siitä. Jotkut ehkä sietävät pakosta. Jotkut ehkä samaistuvat. En välitä mille muista tuntuu. Haluan, että oma oloni on kotoisa ja ahdistamaton.

Voi olla suurimmalle osalle vaikeaa ymmärtää minua! Suurimmalla osalla on sosiaaliset verkostot oikeassa elämässä, ystävät ja tutut, joille voi purkaa päivän kuulumiset, pahan ja hyvän olon tunteet. Minulla ei sellaisia verkostoja ole. Perheelle puhuminen ei ole sama asia kuin ulkopuolisen näkökannan saaminen omiin mieltä kaivertaviin asioihin. Siksi kirjoitan blogia.

Sosiaalisten suhteiden rajallisuus vaikuttaa myös ihmisen käyttäytymiseen. Suurin osa ihmisistä käyttäytyy tahdikkaasti ja mallikkaasti tilanteessa kuin tilanteessa, myös niissä, joista on tullut paha mieli. Nämä ihmiset purkavat pahan mielensä kahvipöytäkeskusteluissa bestikselleen ja saavat paremman mielen kun asia on saatu purettua ystävän kanssa pois painamasta mieltä. Minulle se ystävä on blogini. Jos minulla olisi bestis, hän sanoisi minulle monet monet kerrat, että “hyi Johanna, et sä voi sanoa noin kenenkään kuullen!” tai muuta vastaavaa, mutta oloni olisi jo parantunut kun olisin saanut kertoa asian bestikselleni.

Mutta minulla ei ole bestistä. Minulla on vain blogini. Blogi ei kerro minulle koskaan, että ehkäpä tuota ei nyt kannattaisi kirjoittaa, ainakaan noilla sanankäänteillä. Minä kirjoitan sen mille minusta tuntuu. En muokkaile lauseitani salonkikelpoisiksi ja kirjoita vasta sitten. Annan sormieni soljua näppäimillä niihin kirjaimiin joihin ne haluavat mennä ja päästän aiheen mielestäni ulos näppäimille ja niiden kautta blogiini.

Vasta kirjoituksen lukeneiden kommenteista saan sen peilauksen ajatuksilleni minkä tavalliset ihmiset saa jutellessaan toisen ihmisen kanssa. Usein silloin on jo myöhäistä. Asia on jo kirjoitettu koko maailman nähtäville ja on aika ottaa vastaan seuraukset. Joskus ne eivät ole kovin kivoja. Joudun elämään sen ahdistuksen ja stressin kanssa mitä kirjoitukseni aiheuttavat.

ADHD-lähettiläs Päivi Tasala kirjoitti somessa erittäin kuvaavasti ja pystyin samaistumaan suurimpaan osaan hänen julkaisuaan. Kopioin siitä tähän pienen otteen:

“Olen aivan samanlainen kuin sinä, mutta kuitenkin myös erilainen.
Tunteeni ja kokemukseni ovat samanlaisia, mutta voimakkaampia. Kun olen iloinen, olen haljeta riemusta. Kun olen vihainen, olen suunniltani raivosta. Kun olen surullinen, sydämeni särkyy.
Kun joku loukkaa minua, tuntuu kuin koko maailma hajoaisi. Kun joku halaa minua, mielilalani kohoaa hetkessä.
Otan kaiken henkilökohtaisesti. Koen, että kaikki liittyy suoraan minuun. Aivoistani puuttuu suodatin, joten kaikki, mikä niissä liikkuu, pääsee ulos – yleensä suuni kautta. Saatan kuulostaa vihaiselta. Saatat ajatella, että liioittelen.
Mutta koska minulta puuttuu se suodatin, mikä sinulla on, kaikki asiat tuntuvat isoilta. En kykene käymään ajatuksiani läpi ja unohtamaan niitä, jotka tuntuvat ikäviltä.”

Siksi minusta on usein tuntunut, että minua on loukattu ja käytetty hyväksi mitä pahimmalla ja raaimmalla tavalla, kun joku, jolle itse olen ollut reilu ja ystävällinen kohtelee minua siten, että se on tuntunut selkään puukottamiselta. Näitä asioita olen joskus myös kirjoittanut blogiini. Ja joskus niistä on loukkaannuttu hyvin syvästi.

En puolustele itseäni näissä. Oikeastaan syytän. Syytän itseäni siitä, että olen alun alkaen ollut liian kiltti ja reilu. Asiat mistä ollaan loukkaannutu puolin ja toisin liittyvät bisnesmaailmaan, ja minun olisi alusta pitäen pitänyt pitää bisnes erillään ja olla riittävän jämpti asioissa. Ei olisi pitänyt olla kenellekään yhtään reilumpi kuin muillekaan niin ei olisi suututtu puolin eikä toisin.

Yhtenä esimerkkinä voin vaikka antaa, että meillä tukkupuolen tilaukset tehdään tukkukaupan kautta. Tämä on helpoin tapa, koska siitä jää parhaiten merkintä raporttiin kirjanpitoa varten ja tavaran valmistajana saan aina rahani toimitetusta tuotteista, oli osto sitten maksettu heti taikka laskulla. Hinnat tulevat aina oikein sieltä kaupasta tilatessa ja laskukin tulee automaatisesti sitä kanavaa pitkin, jonka tilaaja valitsee. Kaikille niin helppoa 🙂

Mutta pari kertaa olen erehtynyt ja ottanut vastaan tilauksen sähköpostitse, jolloin minulle on jäänyt manuaalisen laskun kirjoittamisen vaiva, manuaalisesti tavaroiden vähentäminen kaupan varastonhallinnasta, manuaalinen reskontran seuraaminen ja sitten ne manuaaliset muistutuslaskut, ikäviä minun lähettää ja saajan vastaanottaa. Kaikin puolin aikaa vievempää ja sitten vielä minulle yrittäjänä kannattamattomampaa, koska luottoriski jää minulle ja ikävä kyllä muutamia laskujakin on jäänyt maksamatta, joista osasta en ole tähän päivään mennessä saanut rahojani. Tottakai laskut on ajat sitten jo laitettu perintään, joka taas usein johtaa välien rikkoutumiseen tavaran vastaanottajan kanssa, mitä en edes ymmärrä, kuka suuttuu jos itse jättää laskun maksamatta?? 😀

Mitä olen siis oppinut tässä? Pidä samat säännöt kaikille, äläkä leiki reilua tai kaveria bisnestuttavien kanssa, sillä useimmiten joudut lopulta itse siinä kärsijäksi. Tällaisen tyyppisiä episodeja meille on sattunut useita ja silloin kun itse koen tehneeni paljon joustoja ja myönnytyksiä jollekulle ja joku käyttäytyy kiitokseksi epäreilusti meitä kohtaan, olen ollut syvästi loukkaantunut!

Yksi toinenkin juttu on jäänyt painamaan mieleeni, joka on luultavasti yksi tämän syvän ahdistuksen aiheuttajista. Se sattui alkukesällä, kun olin jakanut someen op.median artikkelin minusta. Joku minulle tuntematon henkilö oli kommentoinut siihen, että olen yrittäjä joka vedän mattoa muiden yrittäjien jalkojen alta ja samalla vetoan mielenterveyteeni, ja että valehtelen omista ja muiden tuotteista. Kommentti on vaivannut minua siitä saakka enkä ole kyseiseltä henkilöltä saanut vastausta vaikka kysyin sitä asiallisesti myös häneltä suoraan viestillä.

Olen miettinyt pääni puhki enkä keksi kuin kolme juttua johon tällainen lause voisi liittyä.

1.Olen kirjoittanut joskus eräästä tuotteesta, jota valmistaja väittää ekologiseksi, mutta tuotteen ainesosaluettelo puhuu tätä vastaan. En ole maininnut tuotteen merkkiä, nimeä taikka valmistajaa.

2.Olen purkanut erästä ainesosaluetteloa blogissani mainitsematta tuotteen merkkiä, nimeä taikka valmistajaa. Olen purkanut ainesosaluetteloa siksi, että valveutunut ostaja pyysi minua selvittämään miten paljon tuote sisälsi vettä, kun vesi oli mainittu ensimmäisenä ainesosana.

3.Olen kirjoittanut blogissani meidän kotisivujen tekstit sanasta sanaan kopioineesta yrityksestä (mainitsematta yrityksen nimeä), jonka koko tuotevalikoima oli alkuun kuin suora kopio meiltä (hassua muuten, että heidän sheavoiteiden tuotekuvaustekstit ovat edelleen kuin suoraan kopioituja meidän sivuiltamme, vaikka ovat olleet markkinoilla jo vuoden verran ja voittaneet voiteillaan mitalejakin 😀 ).

Muita en keksi mihin tuo kommentti voisi liittyä. Enkä näe itse, että tuollaisessa kirjoittelussa vedettäisiin mattoa kenenkään jalkojen alta. Jokaisella alan firmalla on valinta tehdä tuotteensa aidosti ekologisiksi jos ekologista haluavat myydä tai mainostaa, tai olla laimentamatta vedellä jos haluavat myydä “täyttä tavaraa”, tai kirjoittaen itse omat tuotekuvaustekstinsä ja välttyä arvostelulta, joka tuollaiseen hommaan saattaa liittyä.

Varmasti meitäkin arvostellaan monessakin paikassa. Itse en käy mitään kommentointeja tai bloggauksia meistä lukemassa, enkä suutu jos joku arvostelee meidän valintojamme. Tuotteemme ovat sellaisia, että voin seisoa selkä suorana niiden sekä niistä annettujen lupausten takana, eikä minun tarvitse pelätä tai hävetä, että tekstit, kuvat tai jotakin muuta olisi keneltäkään kopioituja!

Minulta oli hiukan naivia kirjoittaa niin paljon tuotteiden valmistuksesta blogeihimme silloin alussa. Olen hiukan naivi siinä mielessä, että koska itse välttelen viimeiseen asti katsomasta kilpailijoiden sivuja, somea tai blogeja, niin olen jotenkin hölmönä olettanut ettei kilpailijatkaan katso minua. Tyhmä minä. Olin suuresti väärässä! Harmi tietty tavallisen blogin lukijan tai tuotteiden valmistuksesta muutoin kiinnostuneen kannalta, että olen suurimman osan kirjoituksista joutunut poistamaan kopiomisten vuoksi 🙁

Nyt koitan aloitella bloggaamista uudelleen ja löytää sen keskitien mitä blogissani haluan kulkea. Koska minulta puutuu se peili ja suodatin mitä kavereiden kanssa asioita purkaessa ajatuksilleen saa, joudun miettimään todella tarkkaan ennen kuin julkaisen, että onko kirjoitukseni sellainen, että se ei loukkaa ketään. Saanko sanoa oman mielipiteeni vaikka olenkin yrittäjä? Saanko olla samaan aikaa myös ihminen ja saanko olla oma itseni? Saanko tuntea pahaa mieltä jos koen, että minua kohtaan on toimittu väärin tai loukkaavasti? Saanko kirjoittaa ajatuksiani blogiini?

Verkko-operaattorini nimipalvelimetkin jo näemmä päivittyivät ja pääset lukamaan tätä artikkelia ihan ensimmäisten joukossa osoitteessa melankoliaajavaloisiakuvia.com 🙂 Tuo nimi on jostakin iäisyyden vanhasta blogistani bloggerilla ja jotenkin se tuntui sellaiselta ahdistuneelle sopivalta ajattomalta nimeltä, jota halusin nyt blogissani käyttää. Toivotaan, että tämä nimi säilyisi nyt ja ettei minulle enää tulisi tarvetta muuttaa blogini osoitetta.

Nuo ahdistuskohtaukset tosin ovat minulle jo niin tuttuja, että tiedän jo valmiiksi, että uusia tulee, joten koita pliis kestää <3

Syksyn pimeyden saapumisen tajuamisen aiheuttamaan syysahdistukseen shoppailin tänään vähän aurinkokennolamppuja puutarhaamme. Kuvaan ne vielä sinulle ihan pimeällä, jotta näet miten ne valaisevat 🙂 Samalla shoppasin hieman syyskukkia tuohon yläpihan pikku keitaaseen 🙂

Sellaista kuuluu siis tänne blogi sompailujen viidakkoon 😀 Kiitos, että luit. Ihanaa iltaa!

Lisäys: Iltavalaistuskuvat <3