Ihanaa alkanutta vuotta sinulle rakas lukijani!
Millä tavoin sinä olet aloittanut tämän toivottavasti mahtavan vuoden 2019? Me käväisimme perheen kanssa Kasnäsin kylpylässä paossa ulkomaailman vesisadetta ja pääkalloliukkaita hiekkateitä. Se olikin taas todella ihana ja virkistävä kokemus, mutta jo aiemmin kirjoitin toisen kylpyläkokemuksen yhteydessä, että jonakin päivänä kerron sinulle mille musta tuntuu esim. kylpylän pukukopissa.
Aiemmin en ole koskaan kylpylöihin päässytkään siitä syystä, että olen kasvanut vähävaraisessa perheessä ja vähävaraisuus on jatkunut pitkälle tänne aikuisuuteen (joku sanoisi keski-ikään, koska sellaisiksi meitä nelikymppisiä kai virallisesti nimitellään). Nyt olen kuitenkin saanut elää niin onnekasta elämää, että olemme lähiaikoina päässeet muutaman kerran kylpyläkokemuksista nauttimaan ja olen joutunut ikäväkseni huomaamaan erään asian itsessäni, joka valtaa mieleni aina kylpylän/uimahallin pukuhuoneessa 🙁
Nimittäin hirmuinen pakokauhu, joka valtaa mieleni kun olen laittamassa vaatteita päälleni uinnin jälkeen. Sillä hetkellä mielessä on ainoastaan pois pääsy, enkä pysty kampaamaan hiuksia kuivaamisesta puhumattakaan, en pysty rasvaamaan itseäni ja koitan saada vaatteet päälleni niin nopeasti kuin mahdollista välittämättä edes siitä meneekö paitani oikein päin vai ei.
Tänään oli todella rentouttava uintikerta meidän lähimmässä uimapaikassa eli Kasnäsissä, sillä pukuhuone oli tyhjä minun mennessä ja tullessa! Olikin aitoa luksusta saada rauhassa kuivata, rasvata, kammata, laittaa dödö ja hajuvesi, ja pukeutua yksinäisyydessä <3 Oi sitä seesteisyyden ja rentoutumisen tunnetta!
Tänään siis elämäni eka täysin rentouttava kylpyläpäivä ja usko huviksesi, että nautin siitä niin kovasti!
Uinnin jälkeen Kasnäsin kauniita maisemia pitkin kemiöläiseen kebab-ravintolaan huikopalalle ja sieltä kotiin lepäämään.
Toinen seikka minkä ahdistukseni aiheuttaa liittyykin syömiseen ulkona. Teini-ikäinen lapseni alkaakin olla aika “kypsä” siihen, että äidille ei koskaan “kelpaa” se paikka, jonne hän on istahtanut odottamaan ruokaa, vaan joutuu aina vaihtamaan paikkaa pyynnöstäni. Miksi? Ruokaillessa ahdistus valtaa myös mieleni, olen hermostunut enkä pysty nauttimaan ruuasta. Koitan hotkia ja ahmia päästäkseni mahdollisimman nopeasti pois tilanteesta. Siksi valitsen aina syrjäisimmän pöydän ja oman istumapaikkani niin, että olen selkä päin ihmisiä jotten näe heitä. Aina se ei ole mahdollista ja sellaisista ruokahetkistä en jälkeenpäin edes muista mitään, niin stressaantunut olen niissä tilanteissa.
Tänään onneksi olimme kebab-paikassa lähes yksinämme ja se näissä meidän syrjäisissä kebab-paikoissa onkin parasta, että niissä harvoin on porukkaa samaan aikaan!
Kotiin tullessamme makkarissamme tuoksui niin ihanalle. Oma “Viettelys” huonetuoksumme on antanut sinne juuri täydellisen tuoksun, ei liian voimakasta, muttei liian hentoakaan, vaan juuri täydellisen tuoksun, joka tekee huoneesta erittäin romanttisen ja miellyttävän oleskella <3
Saaren Taian Facebook-sivulla muuten jaoin jonkun jutun eräästä tuotteesta, joka uutisen mukaan ei suomalaisuuteen viittaavasta nimestään huolimatta ollutkaan suomalainen. Jakaminen aiheutti melkoisen myrskyn ja lopulta en enää käynyt lukemassa sinne kirjoitettuja kommentteja ja päätin, etten jaa enää Saaren Taikana mitään tuollaista.
Tänään mulle lähetettiin kuitenkin yksityisviestillä taas erään hämmennystä herättävän uuden kosmetiikkamerkin tietoja ja kävin katsomassa mistä tällaiset kauniit suomalaiset tuotteet tulevat. Tuotteen kotisivut olivatkin ulkomaan kielellä, eikä valmistusmaata kerrottu missään. Sen verran tarkkasilmäinen olen, että huomasin kauniiden pakkausten olevan joka kuvassa samat ja eri etiketit oli liitetty kuviin vain tietokoneella. Tuotteiden alkuperä jäi hämärän peittoon, mutta ehkä sivujen päivitys oli vielä kesken?
Parasta olla kuitenkin kirjoittamatta tällaisista enää Saaren Taian sivuille, sillä joitakuita häiritsee se, että Saaren Taian taustalla toimiikin ihan oikea ihminen, jota ihan oikeasti hämmästyttää itseäänkin monet tällaiset pikkuisen huijauksiksi miellettävät asiat, joilla meitä kuluttajia koitetaan saada tekemään ostopäätöstä.
Niin. Kuluttajahan minäkin olen. Ostan ruokaa ja hyödykkeitä siinä missä kuka tahansa meistä. Sinäkin. Ostan tuotteen usein pelkän etiketin perusteella ja luotan siihen, että jos tuote myydään minulle suomalaisena, se myös on suomalainen.
Tai siis luotin! En todellakaan luota enää! Olen kyllä tietoinen, että joitakin kotimaisia tuotteita valmistetaan ulkomailla ja luen joskus (kotona yleensä vasta) tuoteselosteen mistä asia yleensä käy ilmi. Muutamia nimiä kuitenkin on markkinoilla, joilla on niin vahva suomalaisen pienyrityksen habitus, että ei ole tullut mieleenikään epäillä niiden alkuperää. Nähtävästi pitää alkaa lukemaan järjestäin jokaisen ostamani tuotteen seloste ennen ostokoriin ottamista! Aika surullista, sillä mielestäni rehellinen markkinointi on kaiken kaupankäynnin a ja o.
Mutta ei tästä asiasta taaskaan enempää. Tällainen oli vuoden eka päivä meillä. Millainen sinun päiväsi oli?
