Raatalantiellä Koskelle mentäessä on iso muistomerkki jossa lukee Kaupinlinna.
“Kaupin linna
Uljaasti Kauppi-herra ratsastaa linnastaan
ja poikasensa pieni on hällä seuranaan.
Kullasta loimet loistaa ja ohjat orhien,
hopeakengät hohtaa jaloissa ratsujen.
Mut rautaportti raskas se kiinni kumahti,
ylt`ympärillä kaiku etäällä vastasi.
Ja jouluaamun tähdet taivaalla kimaltaa,
kun Herran temppelille näin Kauppi matkustaa.
Vaan kummun alla Kauppi katsahti linnaan päin
ja riemu huulillansa hän haastelevi näin:
“Ei asuntoa moista maan päällä avaran !
Tuskinpa lintu lentäis, yl`linnan korkean.”
Majasta matalasta nyt ratsun etehen
käy ukko harmaapäinen, apua rukoillen.
“Pois tieltä parempien” niin hälle ärjähtää
komea Kauppi herra, pois väistyy harmaapää.
Vaan poika pienokainen se kysyy taatoltaan:
“Me voisimmeko tulla noin kurjiks milloinkaan ?”
“Hikoilla taivaan Herra kyll` aika lailla sais,
niin syvälle jos meitä Hän sortaa koettais”
Näin vastas röyhkeästi ritari kerskaillen.
vaan vihdoin poikinensa hän saapui kirkollen.
Ja Kauppi poikinensa taas kulkee kotihin,
etäältä linnan vuori jo siintää silmihin.
Vaan kummastellen Kauppi nyt katsoo tuijottaa,
ei linnaa näy missään, ei harjaa korkeaa.
Poroksi palanunna, on linna julkinen,
kuin sormi tyhjä torni, vain viittaa taivaaseen.
“Kyll linna saadaan uusi ja kahta uljaampi”
niin mieli haikealla ritari huudahti.
Ja pian saha suihkaa ja kirveet heiluvat,
ja kivi kiveen liittyy ja muurit nousevat.
Vaan minkä työ ja vaiva, päivällä aikaan saa,
yöll` ilkamoiden peikot sen maahan hajoittaa.
“Mit` ompi tää ?” niin Kauppi, nyt huutaa raivoissaan,
“aseisiin miehet, joutuun, pois peikot ajakaa.”
Ei kuule yksikään, kaikki vaan syöksyy pakohon,
vaan haltijoita vastaan, käy Kauppi pelvoton.
Mut katso kaikkialta nyt heitä kohoaa,
vedestä, mantereesta, jo täynnä heit on maa.
Puun oksilla he kiikkuu ja nauraa, irvistää
ja joka pensahasta, hänehen tirkistää.
Ritari kauhistuupi ja valjuks vaalenee,
hän miekan poies heittää ja kauas pakenee.
Hän kauan vielä kulki, niin kansa tarinoi,
keräillen armon leipää, min miero hälle soi.
Runon kirjoittanut Bernhard Fredrik Godenhjelm (1840 – 1912)”
Kuusjokiseura
Kansalaisen karttapaikasta löytyi kartasta kohta jossa luki Kaupinlinna, paikka onTuomarojan varrella ja samaisen ojan varrella myös Aulis Oja on kirjassaan kertonut uskovan Kaupinlinnan sijainneen.
Tuomaroja on lähes umpeen kasvanut oja pahanen eikä Kaupinlinnan raunioita enää ole erotettavissa.
Aulis Ojan kirjoittamassa kirjassa Kuusjoen historia (1961) puhutaan myös Kaupinlinnan korpivarustuksesta.
“Yksi tarinoista kertoo mahtavan rikkaasta Kaupista jolla oli suuri linna jonka portit kun löytiin kiinni kuului kumaus monien kilometrien päähän. Kirjassa kerrotaankin kuinka yleensä kaikkien eteläisestä Varsinais-Suomesta Hämeeseen johtaneiden muinaisteiden varsilla on tavattavissa useita perimätietojen ja paikannimien säilyttämiä muistoja erikoisista linnoista, joita ei voida muuksi tulkita kuin varhaiskeskiajan kristityn Varsinais-Suomen rajavarustuksiksi pakanallista Hämettä vastaan. Tällaisia linnoja ovat mm Paattisten Ikkalan, Pöytyän Vauraan ja Pöytyän Helttulan linnat sekä Karinaisten Vanhalinna, Vaskion Vellonlinna, Kuusjoen Kaupinlinna ja Kosken Hevonlinna.”
“Uskelan pitäjänapulainen Antero Warelius kuitenkin kirjoittaa vuonna 1500 Kauppilassa asuneesta rikkaasta ja röyhkestä rouvasta Huurnien suvusta joka kerran Halikkoon matkalla ollessaan puhui seurueensa kanssa köyhtymisestä ja koppavasti viskasi sinettisormuksensa Halikonjokeen ja sanoi taitavansa silloin köyhtyä jos joku tuon sormuksen löytää. Kirkkonsa jälkeen rouva meni Joensuun kartanoon syömään ja pöytään tuotiin vasta pyydetty hauki ja kun rouva alkoi leikkaamaan kalasta parasta kohtaa lautaselleen putoaa sinettisormus kalasta rouvan lautaselle.
Kotiin palatessaan rouva huomaa hovinsa palavan ja omaisuutensa katavan. Viisi rouvan poikaa saivat kukin tyytyä rustholliinsa ja nämä rusthollit ovat nyt Kraatarlan kylänä. Toiset sanovat viiden pojan olleen Kaupin hovin kraatarin poikia.
Kraatarlassa Uskelassa takamailta löytyy kartanon jäännöksiä jonka kivet ovat vaipuneet maan sisään, mutta yhden ladon alla niitä sanotaan vielä olevan ja siksi ladon nimi onkin Herran lato; jokseenkin näin kirjoitti Juho Gabril Friholm, joka kävi Kraatarlassa Kaupinlinnan muistoja tiedustelemassa syksyllä 1867.
Myöhemmin Kaupinlinnaa on etsitty Marttilasta Maunulan kylän takana Tuomarojan varresta tuloksetta, mutta Kaupinlinna on sijainnut luultavammin samaisen Tuomarojan varrella, mutta Kuusjoen Kraatarlan puolella.”
 |
Aulis Ojan kirjasta lainattu kuva
 |
“Lienee selvää, ettei alueella oleva muinainen nimistö; Herranlato, Kaupinlinna, Kaupinniittu, Kauppila, Kauppilanmaa ja Kauppilansaari ole tyhjästä syntynyt vaan ovat muistona todellisesta historiallisesta paikasta. Tuomarojan rannalta on löytynyt tulisijan perustus Ali-Jaman Herranladon alta ja jossa vuonna 1931 oli Aulis Ojan käydessä paikalla näkyvissä maahan vajoneen kiukaan jäljet sekä peltosarojen ojia että joen molemmin puolin sillan kivet. Ilmeisesti Kauppinlinna on ollut olemassa 1100-luvun jälkipuoliskolla tai 1200-luvun alkupuoliskolla, ainakin päätelleen siitä, mikäli linna oli Varsinais-Suomalaisten kristittyjen rajavarustus Hämeen pakanoita vastaan.”
Lähde: Aulis Ojan kirja
Sijainti: Muistomerkki Raatalantie 676 kohdalla 25320 Raatala
