Moikka!
Vielä yksi vanhempi reissu ennen, kuin pääsen ihan puhtaalta pöydältä kertomaan uusista kokemuksista oikein ajalla ja tunteella!
Viime vuoden syksyllä/alku talvesta päätimme katkaista pimeän kauden käymällä jossakin kaupunkilomalla kahdestaan. Emme ole mieheni kanssa kumpikaan mitään rannalla löhöäjiä vaan enemmänkin kiinnostuneita historiasta ja kulttuurista, ja siksipä emme ole minnekään rantalomille hinkuneet, vaan olemme tykästyneet enemmän kaupunkikohteisiin.
Romanttinen pidennetty viikonloppu odotti meitä siis Romanian Bukarestissa ja olimme varanneet hiukan paremman huoneen joskaan emme mitään sviittiä kuitenkaan 😀
Talvi saapui juuri lähtöpäivänä ja hiukan harmittelimme, että ehkä koko talven ainoat lumisäät jäivät kotiin, kun me matkustimme muualle.
Koneen leijaillessa ilmassa ihastelimme kauniita vuoristomaisemia sen ikkunasta <3
Pilvien yläpuolella saattoi nähdä muitakin “matkalaisia”.
Laskua lähestyessämme alkoi näkyä Romanian tilkkutäkkimäistä maaseutua.
Lentoasemalta olisi pitänyt ottaa taksi tällaisesta automaatista, mutta yhteydet olivat jumissa eikä vapaita takseja ollut saatavilla, päätimme sitten ottaa taksin lennosta. Niin kuin ulkomailla yleensä, täälläkin kannattaa hinta kysyä etukäteen. Monet taksikuskit olivatkin suuria huijareita ja varomaton saisi maksaa matkastaan jopa kolmin-nelinkertaisen hinnan!
Taksikuskin Englanti oli aika kehnoa mutta jotakin mies sai hänen kanssaan kuitenkin jutusteltua.
Taksista nähtiin Bukarestin riemukaari!
Hotelli oli hienoakin hienompi ja aivan keskustassa historiallisen Calea Victoriei kadun varrella <3
Hotellissa oli myös pieni spa jossa kävimme kahdestaan “lillumassa”.
Mieleenpainuvin paikka oli tietenkin Ceaușescun palatsi jonne varasimme kiertokävelyn.
Kameraa olisi saanut käyttää erillisestä maksusta, mutta päätimme, että kännykkäkuvat riittävät sillä kuvat ovat tarkoitettu vain itsellemme muistoksi eikä niistä ole tarkoitusta teettää mitään “painokelpoista”.
Ennen palatsin kierrokselle pääsyä jokainen kävijä kulki metallinpaljastimen läpi sekä luovutti passinsa virkailijoiden haltuun. Turvatarkastuksen kuvaaminen oli ankarasti kiellettyä!
Kierroksen jälkeen passin sai takaisin tätä vierailijakorttia vastaan.
En nyt ala erikseen eritellä jokaista palatsissa ollutta maailmanennätys yksityiskohtaa, kuvat puhukoot puolestaan ja wikipedia kertoo kiinnostuneille lisää. Oppaan kertomus oli muutenkin kuin suoraan wikipediasta kopioitua joten lukemalla wikiartikkelin voit kuvitella olleesi kierroksella mukana 😀 Sen verran voin tiivistää, että suurimpaan kattokruunuun mahtui 4 ihmistä sisälle kerrallaan ja se painoi n. 5 tonnia, ja että palatsissa oli marmoria niin, että Transilvania on nykyään marmorista tyhjä 😀
Reisulle lähtiessämme olimme päättäneet olla tekemättä ainuttakaan ennakkosuunnitelmaa ja tutustua kaupunkiin ihan vain fiiliksen mukaan menemälle sinne minne nokka milloinkin näyttää. Se oli ehkä pienoinen virhe sillä kävelimme vain hotellin ympäristössä näkemättä oikeastaan mitään erityisen kivaa. Historiallinen Viktorei katu piti ympärillään paljon kauniita rakennuksia ja historiasta kertovia kylttejä joiden tekstit olivat romaniaksi. Meiltä luultavasti jäi paljon näkemättä ja kokematta, ja kaupunki tuntui syrjäkujineen ja kassiani kyttäävine ryöstäjineen aika pelottavalta!
Kuvakooste kävelyiltämme:
Hassuista pikku ikkunaluukuista sai ostaa leivoksia:
Bukarestin legendaarisin hylätty talo:
Romulus ja Remus patsas:
Bukarestin vanha kaupunki:
Tämä oli joku vanhin edelleen käytössä ollut kirkko tms:
Kaukainen esi-isäni Vlad Tepes:
Vanhan kaupungin eräs ravintola houkutteli meitä ruokailemaan:
Ruoka oli surkeinta mitä olemme koskaan saaneet, pihvissä oli jotakin jännerantuja jotka jäivät sitkeinä lautasen reunalle syömättä. Ruuasta ei nyt löytynyt edes kuvia vaikka sellaisia kyllä aivan varmasti olimme ottaneet, ehkäpä pilvipalvelimemme on katsonut ruuan niin ala-arvoiseksi, että on päättänyt kadottaa todistusaineiston 😀
Eräässä kebabbimestassa syödessämme saimme jatkuvasti varoa häriköivästi käyttäytyvää vanhaa liimanhaistelijapappaa joka kerjäsi ja kyttäsi ruokailijoiden ympärillä.
Hotellissa lepyttelimmekin pettyneitä ruokahermojamme tilaamalla room servicestä ja se olikin koko reissulla parasta hotelliaamiaisten jälkeen.
Matka oli ihan avartava, ehkäpä joku kerta menemme Romaniaan hiukan paremmin suunnitellulle matkalle. Tällaisten reissujen jälkeen kotiinpaluu tuntuu aina kyllä erityisen ihanalta!
