Uhripaikat ovat pakanallisia paikkoja erilaisten taikojen tekemiseksi. Salon seudulla uhrattiin vielä pitkään kristinuskon saapumisen jälkeenkin, ikäänkuin varmuuden vuoksi.
Muurlasta löytyy tiettävästi eniten uhripaikkoja koko Salon seudulla ja neljä uhripaikkaa löytyy ihan keskustan tuntumasta mm. Kellomänty löytyy, joka ihan kirkon vierestä, kirjastoa vastapäätä. Männyssä on soitettu joskus kirkonkelloja, mutta se luetaan myös uhripaikaksi ja mitä ilmeisemmin siihen on myös uhrattu aikoinaan.
1800-lukulaisen uskomuksen mukaan uhripuun oksille viedyt luut ovat suojanneet lapsia metsän pedoilta. Muurlan puun tarkkaa tarkoitusta ei tiedetä, muuta kuin, että siinä on nimensämukaisesti pidetty joskus kirkonkelloja.
Muurlassa sijaitseva Ruotokivi on ollut käytössä vielä 1800-1900 lukujen taitteessa ja sille on uhrattu kevään ensimmäisen suuren saaliskalan pää joka oli asetettu kivelle.
Uhrikivi sijaitsee pienen kallion huipulla oikealla puolella kun tullaan Suolopin tielle, kohdassa on pieni ruohikkoinen levennys mutkassa juuri ennen taloa tien vasemmalla puolen, ja itse asiassa, huipulla on kolme mahdollista kiveä, joten varmuutta ei ole mikä näistä on juuri se Ruotokivi.
Viereisen Pyymäen juurella, itäreunassa pystyssä kallioseinämässä on syvennys, Syytinkoukar.
Sitä on käytetty metsänhaltijalle uhraamiseen vielä 1800-luvun puolivälissä.
Pyymäellä on sijainnut myös useita vareita, jotka nyttemmin ovat jo hävinneet, mutta Varemäellä on edelleen nähtävillä vare, eli pyöreähkoistä kivistä koostuva kasa, ikäänkuin minipirunpelto, sekä suuri siirtolohkare Vareemöhk.
Lähteet: http://www.lehtiluukku.fi/lue/salon-seudun-sanomat-31.03.2008/51338.html
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1000003193
Sijainnit:
Kellomänty: Muurlantie 341
Ruotokivi: Suolopintie 39
