Pohjalta pinnalle ja vielä vähän korkeammalle!

Olinhan nuorena aito katulapsi, nukuimme usein rappukäytävissä, lehtiroskiksissa, varastetuissa autoissa, ihmisten ulkorakennuksissa jne. Myöhemmin “käväisin” pariin kertaan vankilassa ja sain lapsen aivan liian lapsellisena vielä itsekin, ratkesin koviin huumeisiin, pääsin niistä vain mennäkseni väkivaltaiseen parisuhteeseen ja sairastuakseni yli 10:n vuoden vaikeaan masennukseen. Olen siis tullut sieltä pohjalta. Ihan oikeasta pohjasta, ei mistään “hienoperseiden” pohjasta jossa on kuukausi syöty makaronia ja tonnikalaa, vaan ihan aidosta pohjasta, huonoista lähtökohdista ja vielä huonommista elämänvalinnoista, huono-osaisuuden vuosikymmeniä kestäneestä kierteestä.

Moikka taas ihana lukijani!

Tänään mulle pitäis soitella erään lehden toimittaja joka haluaa haastatella henkilöä jonka elintaso on yllättäin merkittävästi noussut. Lupauduin haastatteluun hetken mielijohteesta. Tässä asiaa nyt miettiessäni tajusin kuinka onnekas olenkaan ja miten kauas olen päässyt siitä missä joskus olin.

Olinhan nuorena aito katulapsi, nukuimme usein rappukäytävissä, lehtiroskiksissa, varastetuissa autoissa, ihmisten ulkorakennuksissa jne. Myöhemmin “käväisin” pariin kertaan vankilassa ja sain lapsen aivan liian lapsellisena vielä itsekin, ratkesin koviin huumeisiin, pääsin niistä vain mennäkseni väkivaltaiseen parisuhteeseen ja sairastuakseni yli 10:n vuoden vaikeaan masennukseen. Olen siis tullut sieltä pohjalta. Ihan oikeasta pohjasta, ei mistään “hienoperseiden” pohjasta jossa on kuukausi syöty makaronia ja tonnikalaa, vaan ihan aidosta pohjasta, huonoista lähtökohdista ja vielä huonommista elämänvalinnoista, huono-osaisuuden vuosikymmeniä kestäneestä kierteestä.

Merkittävimmät käänteet jotka ovat auttaneet pääsemään tänne ovat olleet ex-avomieheni viimeisin väkivallanteko, jossa hän lähes kuristi minut kuoliaaksi silloin 8v. tyttäreni silmien alla. Tämä teko, joka silloin tuntui äärimmäiseltä vääryydeltä, on ollut lopulta ehkä elämäni onnekkain tapahtuma!

Tämän teon jälkeen käänsin pikkuhiljaa elämäni suunnan täysin. Hylkäsin entisen ystäväpiirini (rikolliset ja päihdetyypit), järjestin ajatukseni ja prioriteettini täysin uuteen malliin, opettelin tavallisen ihmisen arkea ja elämää (laskujenmaksu, lapsista huolehtiminen jne), hankin uusia tavallisia työssäkäyviä ihmisiä ystävikseni ja pääsin lopulta muuttamaan kerrostalolähiöstä maalle vanhaan omakotitaloon vuokralle.

Taloon ei tullut juoksevaa juomakelpoista vettä ja lämpöeristys oli niin hatara, että talvella yläkerrassa oli lämmityksestä huolimatta toisinaan vain 11 astetta lämmintä. Vuokra oli 350€ kuussa, eikä lähistöltä kulkenut busseja, eikä mitään muutakaan. Siellä puutarhahommien ja luonnon keskellä alkoi masennuskin helpottaa pikkuhiljaa niin, että sain korvattua vuosia syömäni turruttavat masennuslääkkeet vitamiineilla ja lisäravinteilla, joita syön edelleen masennuksen kurissa pitämiseksi.

Lienee kai sanomattakin selvää, että jos et ole koskaan käynyt oikein kunnollisissa töissä, olet elänyt edellä mainitun kaltaista elämää ja sen jälkeen sairastunut vaikeaan masennukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon, ja olet kahden lapsen yksinhuoltaja, niin ainoat rahat joita sinulle tulee ovat yhteiskunnan tukia erilaisissa muodoissaan.

Olenkin saanut nauttia yhteiskuntamme erinomaisuudesta usean vuoden/vuosikymmenen ajan ja siitä syystä, kun perustelin yritystäni, minulle oli ensisijaisen tärkeää alkaa heti alv-velvolliseksi, jotta saisin maksettua verojen muodossa takaisin kiitokseksi siitä, että olen itse niin paljon saanut!

Yritystoimintani oli todella pientä ja voisikin sanoa, että ensimmäiset 4 vuotta yritykseni pyöri tappiollisena koko ajan. Sitkeästi kuitenkin uskoin itseeni ja siihen, että laman aikana huolella tehty pohjatyö ja näkyvyys tuo laman hellittäessä verkkokauppaani myös enemmän ostavia asiakkaita, ja näinhän siinä kävikin, tosin muutaman pikku “säädön” jälkeen, nimittäin tärkeääkin tärkeämmän somestrategian tekemisen jälkeen, sekä verkkokaupan tuotevalikoiman muuttamisen jälkeen.

Somestrategian tein helmikuussa 2017 ja tuotevalikoimaa aloin muuttamaan huhti-toukokuussa. Toukokuussa taisi olla sitten eka kunnolla voitollinen kuukausi yritykselläni ja siitä asti nousukiito oli todella päätä huimaavaa!

Toukokuusta joulukuulle liikevaihto olikin liki 100t ja siitä voittoa vähän alle puolet. Samaan aikaan omien tuotteideni kysyntä räjähti myös käsiin ja masentuneella työtä alkoi olla aivan liikaa. Aloin väsymään entisestään, terveys alkoi reistailemaan stressin, liikkumattomuuden ja epäterveelliseksi muuttuneen ruuan myötä. Kotityöt jäivät tekemättä ja nukkumisen kanssa oli ongelmia. Heräsin tilanteeseen ehkä hiukan liian myöhään, mutta kuitenkin ajoissa, ehkä pienen mikromillin verran ennen lopullista romahtamista. Myin verkkokauppani.

Millä tavoin kaikki tämä sitten on näkynyt elintasossani? Toimeentulotuen vakkariasiakkaasta, joka asui 350€/kk vuokratalossa kaukana kaikesta, ilman kunnollista lämmitystä on harpattu pitkälle, paljon pidemmälle kuin uskalsin koskaan kuvitellakaan!

Aidosti olin asennoitunut nimittäin, että elämäni onnellisinta aikaa on asua tuossa rähjäisessä vuokra omakotitalossa ja se tulee olemaan suurinta mitä voin koskaan elämässäni saavuttaa. Enpä olisi uskonut, että vähän ajan kuluttua ostan oman omakotitalon saaresta ja ajan tuliterällä nelivetomaasturilla ja matkustelemme sekä kotimaassa, että ulkomailla useita kertoja vuodessa!

Olen saavutuksistani todella ylpeä, ja ehkä joidenkin mielestä saatan hiukan leuhkiakin. Ehkäpä leuhkinkin. Ihmiselle jolla ei ole koskaan ollut mitään, tämä on suurempaa kuin lottovoitto!

Herään joka aamu epäuskoisessa tunnelmassa, että onko tämä tosiaan totta? Olenko MINÄ saanut aikaan kaiken tämän? Enkä hetkeäkään tunne itsestäänselvyyttä mihinkään mitä minulla nyt on. Olen erittäin hyvin tietoinen, että hetkenä minä hyvänsä jotakin äkillistä voi sattua ja voin menettää aivan kaiken.

Hetkeksikään en ole unohtanut mistä olen tullut enkä elä sekuntiakaan päivästäni olematta kiitollinen ihan joka ikiselle pienelle seikalle joka on mahdollistanut kaiken tämän. Suurimman ja lämpimimmän kiitoksen annan rakkaalle miehelleni joka on seisonut tukenani hulluimpienkin ideoideni rinnalla ja joka ei koskaan ole vähätellyt, ampunut ideoitani alas tai nurkuttanut jos olen laittanut liiketoimintani kehittämiseen vimpat ruokarahamme. Ilman miestäni en olisi puoliksikaan tämä ihminen joka nyt olen. Kiitos rakas <3

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, tuokoon tulevaisuus sitten enemmän menestystä tai vähemmän, olen onnellinen siitä mitä olen saanut nähdä, tehdä ja kokea, ja olen onnellinen siitä, että minulla on perhe jonka apuun voi aina luottaa ja joka ei koskaan jätä pulaan, kiitos äiti, iskä, lapset ja rakas mieheni <3 Ja kiitos sinulle, että luit 🙂

Share:

Facebook
Twitter
Pinterest
LinkedIn

2 vastausta

  1. Kiitos Johanna että jaoit tämän elämäntarinasi. 🙂

Johanna

Tervetuloa tutustumaan blogiini – elämäni ja intohimoni peilikuvaan. Olen Johanna, 48-vuotias yrittäjä, jonka sydän sykkii vahvasti eteläisen Suomen saariston kauneudelle. Elämäni polku on kulkenut monen mutkan kautta, sisältäen pitkäaikaisen masennuksen, ADHD:n ja sosiaalisten tilanteiden pelon haasteet. Nämä kokemukset ovat muokanneet minua, mutta myös opettaneet arvostamaan pieniä hetkiä ja luonnon rauhaa ympärilläni.

Valokuvaus on intohimoni, jonka kautta vangitsen hetkiä ja maisemia, jotka puhuttelevat syvältä sielustani. Historia kiehtoo minua loputtomasti, tarjoten ikkunan menneisiin aikoihin ja tarinoihin, jotka elävät yhä meissä. Perheenäitinä pyrin välittämään tämän saman arvostuksen ja uteliaisuuden lapsilleni, opettaen heille luonnon ja historiamme kunnioitusta.

Kun voimani sallivat, rakastan puuhata puutarhassamme, jossa kasvien hoito tuo sekä mielenrauhaa että konkreettista satoa. Veneily on toinen pakopaikkani; se tarjoaa vapauden tunteen ja yhteyden veteen, joka on aina ollut minulle tärkeä elementti.

Blogissani jaan kokemuksiani, ajatuksiani ja seikkailujani, jotka peilaavat elämääni saaristossa. Toivon, että tarinani inspiroivat sinua löytämään oman polkusi ja rohkaisevat kohtaamaan elämän tuomat haasteet pää pystyssä. Tule mukaan matkalleni – tutkimaan, oppimaan ja kasvamaan yhdessä.

Tee sähköpostitilaus blogiin

Kirjoita sähköpostiosoite jolla tilaat sähköpostiisi ilmoitukset blogin uusista artikkeleista.

Liity 1 808 tilaajien joukkoon

Seuraa Somessa!

Bloglist Me
"Ei ruusufinnejä, ei kutisevaa ihoa, ei aknea, hyvästi kaikki iho ongelmat. Ja mikä parasta, voin jopa syödä vähän suklaatia, jos ihoni reagoi, tämä saippua kyllä pelastaa!"

Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle!
"Tyttären akne katosi lähes kokonaan parin viikon käytön jälkeen."

Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle!
ETSITKÖ MAJOITUSTA, JOKA TARJOAA YLELLISYYTTÄ JA MUKAVUUTTA LÄHELLÄ MATHILDEDALIA, TEIJOA TAI BROMARVIA VAI KENTIES SELKÄMEREN PUHTAIDEN VESIEN ÄÄRELTÄ?

UPEAT VILLAMME KUTSUVAT SINUT RENTOUTUMAAN, TARJOTEN MODERNIN VARUSTELUN, HIENOSTUNEEN LUKSUKSEN JA LAADUKKAAN MAJOITTUMISEN YHDESSÄ PAKETISSA!

Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle!
On Key

Related Posts

Tali-ihottuma päänahassa ja kulmakarvoissa sekä miten sain taliköhnän pois

Tali-ihottuma päänahassa ja kulmakarvoissa sekä miten sain taliköhnän pois

Itse olen saanut kulmakarvojeni alueen taliköhnän rauhoittumaan sivelemällä Saaren Taika Keramidi boosteria ihonhoitorutiinissani erityisesti tali-ihottuman vaivaamille alueille, eikä taliköhnää ole enää ilmaantunut.

Alkavan kevään sisustusjuttuja merenrantahuvilassa ja huonetuoksu, joka kestää vuosia

Kenet muun kevät villitsee aina uusiin sisustusideoihin? Takan center pieceksi asetin maailman pitkään kestävimmän huonetuoksun, eli Saaren Taika Decor huonetuoksun, jotka itsellänikin kestää kaikki reippaasti yli vuoden, mutta nyt saatiin eräältä asiakkaalta juuri palautetta, että hänellä on Saaren Taika huonetuoksu kestänyt jo yli 2 vuotta!

Tyrähän se siellä ja melkein near death experience

Tyrähän se siellä ja melkein near death experience

Mulla on ollut kuulemma haasteita heräämisessä nukutuksesta ja koska yleiskuntoni on laskenut todella paljon edellisen leikkauksen jälkeen ja painoakin on tullut, olen tiedostanut koko ajan, että tyrät ei saa enää revetä, että seuraavasta leikkauksesta en enää selviä.