Category

Lähimatkailu

Category

Ahvenanmaa vei kyllä osan sydämestäni! Täällä kiehtoi eniten nykyajan ja vanhanajan saumaton sulautuminen yhteen ja se miten täällä on osattu vaalia entisaikaa, jättäen meille nuoremmillekin polville nähtäville ne entisaikojen hienot rakennukset ja muut. Ekologisuuden ja luontoystävällisyyden huomioiminen on täällä myös näkyvämmin esillä kuin meillä päin.

Kirjoittelen tätä blogikirjoitusta poikkeusoloista ja samoissa oloissa luultavasti sinäkin luet tätä, ainakin jos luet tämän lähiaikoina kirjoituksen julkaisemisen jälkeen. Päätin julkaista kirjoituksen tässä henkilökohtaisessa blogissani matkablogini sijaan, sillä vaikka olemmekin yöpyneet hotellissa, ei tätä voi oikein matkustamiseksi luokitella. Olemme siis asustelleet viikonlopun täällä Hangon Regatta Spa hotellissa, mutta normaalin hotelliasumisen sijaan olemme olleet täällä lähes karanteenia vastaavissa olosuhteissa, eli aika pitkälti eristäytyneinä.

Moikka taas ihana lukijani! Elokuu on vaihtunut syyskuuhun ja kevyt usvaharso sumentaa ikkunoistamme näkyvää syyskuun ensimmäisen aamun maisemaa. Elokuun viimeinen vietettiin perheen kanssa Saaristomeren Kansallispuistoon kuuluvassa Sandön saaressa. Tällä kerta siellä oli enää vain muutama muukin venekunta ja iltapäivällä saimmekin olla siellä aivan yksin. Sandön pitkä “hiekkahäntä” Kauniit meriheinät Sandön rannalla Sandön on geologisesti jamaisemallisesti erittäin merkittävä Kolmannen Salpausselänlounaiseen jaksoon kuuluva alue käsittää rantavoimienmuotoileman, loivarinteisen ja korkeimmillaan 20 metriä korkeanreunaselänteen. Lisäksi alueeseen kuuluu erillinen, pienirinnakkaisharjanne. Harjualueella on useita muinaisrantojenterasseja ja valleja, hiekkarantoja ja niihin liittyviä monipuolisiasärkkämuotoja, tuulen synnyttämiä muotoja, sekä etelärinteelläselväpiirteinen kulutustörmä. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, ja onnistuimmekin saamaan luultavasti tämän vuoden viimeiset punat auringosta kasvoillemme, sillä emme tietenkään olleet laittaneet enää aurinkosuojavoidetta; syksy kun lähes jo on 😀 Kotilaiturilla tuttu haikara vinkkasi heipat meille lähtiessämme ja matkaamme siivitti merihanhien äänekäs muuttoaura. Matkalla ei paljon muita veneitä näkynyt. Joutsenperheitä bongasimme kyllä useita! Kauniit valkoiset linnut opettivat nuorukaisiaan elämän saloihin.…

Heippa hei ihana lukijani! Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja kevät on puhjennut ihanan raikkaaseen vihreyteensä! Mikäpä olisikaan rentouttavampaa kuin käydä rauhoittavalla päiväkävelyllä upeissa merellisissä maisemissa! Tällä kertaa ajattelimme käydä katsomassa Hangon hiidenkirnuja sekä nauttia samalla upeista maisemista! Hankoniemellä on paljon nähtävää. Tänään löysimme myös Varisniemen linnoituksen 😊 Aamulla pakatessani tilauksia pohdin jälleen Saaren Taika tuotteita, niiden hintoja sekä ihon hoitavuutta. Tuossa talvellahan meillä muuttui muutama tuote ja joitakin jäi myös pois jatkuvasta tuotannosta. Muuttuneita olivat mm. Särkisalon- ja Saariston suolasaippuat. Aluksi saimme raakaakin noottia Saariston suolasaippuan hinnasta, joka nousi aika rajusti johtuen siitä, että saippua sisältää nykyään erittäin laadukasta ja eniten mineraaleja sisältävää Kuolleenmeren suolaa. Tuohan ei ole suinkaan suola halvimmasta päästä, mutta sen hoitavuus iholle on myös aivan toista luokkaa kuin minkään muun suolan! Muutos tottakai pelotti, etenkin noiden palautteiden jälkeen. Ja kun myöhemmin julkaisimme uudistuneen Särkisalon suolasaippuan, joka sisältää nykyisin Himalajansuolaa, joka sekin on iholle todella mahtava tuote,…

Moikka moi ihana lukijani! Tänään käväistiin sunnuntaiajelulla Barösundetissa, jossa piskuisessa saaressa lossimatkan päässä oli vanhaan kyläkouluun tehty ravintola nimeltään Scola ja samalla rannalla oli myös pieni puoti ja muutama muu ajanmukainen rakennus. Matka oli mukava, tuttuja teitä Tammisaareen ja Hankoon päin. Snappertunan tienoilla tie oli aika mutkikasta ja maisemat upeita! Saatiin nauttia myös muutamasta salamasta sekä ukkoskuuroista koko ajomatkan ajan 🙂 Pian ravintola jo olikin edessämme, ei muuta kuin lossilla yli ja nauttimaan ruuasta! Lyhyen lossimatkan jälkeen tie kääntyi heti vasemmalle ja ensinnä rannassa vastassa oli puoti: Sitten Scola: Sisällä ravintolassa oli (ruuhkaa!!) pelkistetty sisustus jossa vanhaa oli kunnioitettu hillityllä määrällä somisteita. Tykkäsin! Porukkaa oli syömässä niin paljon, että taisimme saada viimeisen vapaan pöydän; ulkona kun ei sateella voinut istua vaikka kaunis terassi merelle päin olikin. Kokeilimme Angushärkä burgereita frittiperunoilla. Annos oli todella hyvä! Jälkiruuaksi otimme vielä mansikkaa kolmella tavalla: Ruokailumme päätyttyä sadekin oli jo lakannut ja päästiin fiilistelemään terassin…

Moikka moi arvoisa lukijani! Jos satut seuraamaan blogiani Facebookissa tai Instassa niin tiedätkin, että me käytiin perheen kanssa tänään ajelulla katsomassa Padvan tarunhohtoista uimarantaa. Padva on melkein näköyhteyden päässä meidän kotisaarista ja ajeltiinkin Padvaa vähän eteenpäin josta lähestulkoon näimme Ulkoluodon eli yhden naapurisaaristamme. Hassuinta Padvassa on, että se ei varsinaisesti ole saari vaikka onkin enemmän avomerellä kuin esim. meidän saaremme Isoluoto, Salon Särkisalossa. Padva on kiinni Bromarvissa ohuella kaistaleella ja Bromarv on kiinni mantereessa. Kummatkin kuuluvat nykyään Raaseporiin. Padvaan meni kaunis mutkitteleva tie josta oli paikoin ihan henkeäsalpaavan kauniit merimaisemat! Tie kulki välillä korkeilla harjuilla, jotka ovat toisen Salpausselän loppupäätä ja välillä taas ihan rantaviivaa nuollen. Ajavasta autosta näki aivan upeita muinaisrantoja harjujen rinteillä. Muinaisrantojen pyöreät kivet kertovat tässä aikoinaan olleen jäätikön reunamasta. Salpausselät ovat syntyneet viime jääkaudella jäätikön sulamisen pysähdyttyä ja ilmaston viilennyttyä äkkiä rajusti nuoremmalla eli kolmannella dryaskaudella (viime jääkauden loppuvaiheen aikainen kylmä jakso, joka alkoi noin 12800 kalenterivuotta sitten).…

Oikein ihanaa sunnuntaita arvoisa lukijani! Tänään oli kaunis ja lämmin syyskuinen päivä ja päätettiin mieheni kanssa käväistä Teijon pitkospuilla kävelemässä. Nähtävästi niin oli päättänyt moni muukin, sillä Teijon luontotalolla oli niin ruuhkaa ettei autoa olisi saanut edes pysäköityä! Päätettiin sitten mennä toisaalle, sillä mikään ei ole “epärentouttavampaa” kuin rentouttava kävely tungoksessa ja mulla, kun aina on ykkösenä saada samalla myös mahdollisesti olohuonekelpoisia maisemakuvia ei “ihmistungoksesta notkuvat” pitkospuut vaikuttaneet lainkaan sellaiselle idealle jonka halusin toteuttaa 😀 Jatkoimme siis matkaa tietämättä minne mennä. Jokaisella P-paikalla lähelläkin Teijon kansallispuistoa vaikutti olevan ihmisiä ja autoja tunkuun asti joten ajoimme niiden ohi. Lopulta olimme Teijolla asti ja ajattelimme, että käydään sitten kävelemässä vaikka kartanon alueella, siellä kun yleensä saa aika rauhassa kuljeksia 🙂 Teijon kartanon päärakennus on 1770-luvulta ja se on yksityisomistuksessa, joten sen pihalle ei pääse, mutta sen vierustalta saa ihailla vanhaa kartanomiljöötä mielin määrin. Rannan tuntumassa lähellä hautausmaata kasvaa 400 vuotta vanha tammi,…

Moikkamoi arvoisa lukijani! Tänään nautittiin oikein urakalla, kun ajaa päräytettiin Kemiönsaaren kauniiseen Kasnäsiin ja mentiin sieltä autolautta Auroralla yli Hiittisten saareen Rosalaan. Rosalassa on viikinkikeskus jossa pääsee sukeltamaan viikinkiajan elämään ja näkemään viikinkiajan laivoja, asumuksia, uhripaikkoja, sota-asuja ja aseita, ja paljon muuta! Hiittinen on ollut viikinkien idäntien pysähdyspaikkana ja sieltä on löytynyt Suomen ainoa riimukiven kappale. Viikinkiaikaa on eletty karkeasti n. 700-luvusta 1200-luvulle, maankohoamisen vuoksi Hiittisistä on silloin ollut näkyvissä huomattavasti vähemmän kuin nykyään. Viikingit asuttivat pääasiassa muutamaa kaupunkia Norjassa ja Tanskassa sekä hiukan useampaa Ruotsissa, Suomessa viikinkien ei ole tiedetty asuvan vaikka he vierailivatkin Suomessa tiettävästi usein. Olenpa kuullut, että tarinan mukaan viikingit olisivat kehuneet turkulaisia naisia maailman kauneimmiksi! Monella meillä saattaa silti virrata viikinkiveri suonissa, ainakin mikäli sukututkimuksiin on uskomista 🙂 Kaunis Kasnäs ja sinne johtava mutkikas meren reunoja mukaileva tie valloitti mieleni, mutta autolautalta nähdyt ulkosaariston maisemat ne vasta olivatkin upeat! Vesi oli aavistuksen kirkkaampaa kuin meillä…

Tänään en ole vilkaissutkaan työmeilejä, jo eilen sovittiin perheen kanssa, että tänään lähdetään jonnekin kaikki yhdessä. Aluksi oli tarkoitus hypätä vaan fillareiden selkään ja ottaa eväät ja uikkarit matkaan ja ajella jonnekin rannalle. Mutta aamulla, kun suuntia vertailimme, joita täällä saarella on tasan kaksi, joko Niksaareen ja Ulkoluotoon päin, jotka olemme kolunneet jo kulumiseen asti, tai tästä mantereen suuntaan jonne saa polkea ensin kymmenisen kilsaa, että pääsee edes ns. isolle tielle ja sieltäkin olis matkaa kymmeniä kilsoja uusiin paikkoihin, joten ajattelimme, että ehkäpä otamme kuitenkin valkoisen peltiratsumme ja teemme autoreissun jonnekin jossa pääsemme kävelemään. Idea kannatti ja suunnaksi valikoitui Tammisaari! Tammisaari ehkä osaksi siksi, että meidän saaren kauppa-posti-ravintolan pitäjä Tony on ostanut sieltä itselleen “palan saarta” eli leirintäalueen käsittävän Kopparön jossa on leirintäalueen lisäksi venepaikkoja, ravintola ja paljon muuta, ja halusimme tottakai käydä katsomassa millainen paikka oikein on ja onko siellä yhtä hyvä ruoka kuin täällä meidän Tiirannassa! Tammisaari on…

Kiskon ristikirkko paloi vuonna 1807 ja tämä uusi kahdeksan kulmainen puukirkko rakennettiin sen tilalle vuonna 1810. Keskiaikainen kivisakaristo liittyy myös kirkkoon ja se onkin ainoa toteutunut osa keskiaikaisesta kivikirkosta. Sen todennäköinen rakennusvuosi on ollut noin 1510-1530. Sakariston harjakatto ja pääty purettiin, kun uutta ristikirkkoa rakennettiin vuosina 1738-1741. Kirkko on nykyisellä paikallaan järjestyksessään neljäs. Kirkon sisällä on katoliselta ajalta säilyneet Neitsyt Mariaa ja Pyhää Annaa esittävät puuveistokset. Kirkon kellotapuli on rakennettu vuosina 1754-1758 aikaisemman 1600 luvulla rakennetun tilalle. Kirkkoa vastapäätä on I.Wirkkalan suunnittelema kiveys johon on muurattu kivilohkareista kaksi ns. ruumiskiveä. Sijainti: Kirkonkyläntie 31 25470 Kisko Läheet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiskon_kirkko http://www.salonseurakunta.fi/00010268-kirkko

Kärkelän ruukkikylään on yksi Suomen parhaiten säilyneistä ruukkikylistä. Vanhat työväen asunnot muodostavat Ruukkikujan jossa voi aistia aidon tuntuista 1800 luvun ruukkikylän tunnelmaa. 1766 perustettiin kupariruukki ja ruukkitoiminta jatkui aina vuoteen 1882 asti, jonka jälkeen alueella on harjoitettu maa- ja metsätaloutta. Kärkelän ruukilta löytyy vaunumuseota, talliputiikkia ja paljon muuta mielenkiintoista, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Kärkelän ruukki on aikoinaan perustettu Orijärven kuparimalmin käsittelyä varten. Kärkelänjoen varteen syntynyt ruukkiyhdyskunta on tiivis ja vanhimmat sen jäljellä olevista työväen asunnoista on 1700 luvulta. Joen etelärannalla on 1900 luvulla rakennettu tilanhoitajan mansardikattoinen rakennus ja joen pohjoispuolella on ainoa ruukin tuotantoon tarkoitetuista säilyneistä rakennuksista, hirsinen paja 1800 luvulta. Kosken pohjoisrannalla on jäljellä kolmen pasustushuoneen pohjat sekä myllyn kivijalka. Sijainti: Kärkelänkartanontie 411 25470 Salo Lähteet: http://www.karkelanruukki.fi/ http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4985

Kuttilan koski Vaskiolla on kaunis paikka ihastella joki- ja koskimaisemaa. Koskikohdassa vesi näyttää virtaavan läpi kallioiden ja on oikein näyttävän näköinen! Kosken kallioilla on mukava kävellä. Vaskio on ollut asuttu jo kivikaudesta lähtien vaikka pysyvät kyläasutukset tulivatkin alueelle vasta 1300-1400 luvulla. Ensimmäisen säilyneen kirjallisen maininnan mukaan Vaskiolla on ollut vesisahatoimintaa jo 1500 luvun alkupuolella. Koskiset joet tarjosivat mahdollisuudet kahdelle koskivoimalla toimineelle vesisahalle. Vähä-Kuttilan kylän nimi muuttui aikoinaan Sahan kyläksi, joka kertoo, että sahatoiminta on silloin ollut alueella merkittävää. Halikonjoen mataloituminen koskiseksi ja purjehduskelvottomaksi kuitenkin lopetti saha -ja myllytoiminnan. Sijainti: Pitkäojantien noin 49 kohdilla Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaskio

Koski on mielenkiintoinen retkikohde vaikkapa lasten kanssa ja onkivavat kannattaa varata mukaan, sillä siellä on myös kalastuspaikka. Häntälän kosken vanhan myllyn ja padon rauniot ovat vielä jäljellä. Koski on kaunis paikka ja alhaalla joenuomassa on mukava tunnelma virtaavan veden luikerrellessa reittejään ja veden solistessa korvissa. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4nt%C3%A4l%C3%A4_%28Halikko%29 Sijainti: Häntälänkoskentie noin 63 kohdilla.

Veitakkalan linnavuori kohoaa korkeana mäennyppylänä Uskelan maisemassa Salon suunnasta Somerolle päin katsottuna. Alue on yksityisomistuksessa ja siellä liikkuminen vaatii maanomistajan luvan. Mäki on paikoin hyvin jyrkkä ja vaikeakulkuinen, lisäksi mäen päällä on rotkohalkeamia. Mäen päällä on havaittavissa epäselviä kivivallituksia sekä notkossa vallimaista rakennelmaa. Etelärinteessä on kivirivi ja itäreunalla olevassa rotkossa kivilatomus. Mäen laella sijaitsee myös pronssikautinen hautaröykkiö, jonka kivistä on tehty lähistölle myöhemmin uusia rakennelmia. Alunperin röykkiö lienee ollut hauta pronssikaudelta josta merkkinä varhaispronssikautinen pronssitikari. Haudan reunalta on löytynyt myös rautaveitsi. Mäen korkeimman jyrkänteen alla on sijainnut kivien päälle rakennettu “Uhrialttari”, kivinen pöytä, jonka alkuperäistä paikkaa on kutsuttu Linnavuoren kirkoksi. Nyttemmin kivi on vieritetty alemmas. Sijainti: Nimetön hiekkatie noin Somerontie 444:n kohdalta Salosta katsottuna vasemmalla. Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=734010028

Veitakkalan Dikars on vanha rälssisäteri/kartano jonka päärakennus ja toinen asuirakennus ovat rakennettu ennen vuotta 1850, päärakennukseen on lisätty näköalatorni myöhemmin. Veitakkalan kartano sijaitsee muinaisen Hiidentien varressa. Kartanon historia alkaa noin 1600 luvulta kun kahdesta rälssitilasta muodostui rälssisäteri (Ollila ja Tuomola). 1810 siihen yhdistettiin vapaaherra Kustaa Hornille Lahjoitettu Dikarsin rälssitila ja vuonna 1860 siihen yhdistettiin Hangalan perintötila joka oli jo vuodesta 1820 lähtien ollut päätilan lampuotitilana. Maantietä reunustava lehtipuukuja on peräisin 1800 luvulta. Sijainti: Veitakkalantiellä Salossa Lähteet: http://www.salo.fi/attachements/2012-10-15T12-04-19291.pdf https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/1934940/Inventointilomake_Uskelan-+ja+Halikonjoen+laaksot.pdf/3de08c0f-3380-4943-a690-8f74af10184e http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action;jsessionid=0D467523EF0D3502D0553475868FDF03?kuvailuTaso=AM&avain=17331.KA

Tarina vaskiolaisesta Susi-Iitasta. Ida Kustaantytär Laakso eli Susi-Iita joutui suden riepottelemaksi 9 vuotiaana 22.10.1880 Vaskiolla, mutta onnekseen pelastui paksun kaulahuivinsa ja neuvokkaan naapurin rengin ansiosta joka juoksi hätyyttämään suden pois. Iita selvisi pahoin haavoittuneena ja hyökkäys jätti Iitalle pahat ja näkyvät arvet. Samoihin aikoihin oli sattunut useita muitakin suden hyökkäyksiä ja yhteensä 22 lasta oli saanut surmansa susien hyökkäysten takia. Susi etsittiin ja tapettiin ja tämä sama “hallava turkkinen” susi oli ilmeisesti myös muiden lähialueille tapahtuneiden hyökkäysten takana. Susi tapettiin Suomessa tuolloin melkein sukupuuttoon. Iita asui lopun ikäänsä Vaskiolla ja kuuleman mukaan kirves, jolla renki hätyytteli sutta, on vieläkin tallessa. Iitan kokemukset taltioitiin nauhalle vuonna 1955, hiukan ennen hänen kuolemaansa. Sijainti: Muistomerkki sijaitsee Turilantie 159 kohdalla mutkassa punaisen ladon seinän vieressä oikealla puolella tietä Vaskiolta päin tultaessa. Lähteet: Susi-Iita näytelmä, joka on kirjoitettu Iidan kertoman silminnäkijäkuvauksen mukaan. https://jouninsukusivut.wordpress.com/2014/09/ http://www.madwolfproductions.com/lastensurmapaikat_2 http://www.ts.fi/viihde/1074041577/Iita+pelastui+suden+suusta

Hakastaron Linnavuori on Tammisaareen menevän tien varrella, heti Salon Suolahuoneen jälkeen vasemmalla, juuri ennen suurta Toravuorta. Linnavuoren tyvestä löytyy opaste jossa kerrotaan alueella sijainneen muinaislinnan ja sen olevan lain suojaama muinaisjäännös. Mäen päälle on kohtalainen nousu hyväkuntoista polkua pitkin ja laelta aukenee hiukan puiden suojaaja näköala Uskelan kirkolle, Saloon ja Suolahuoneelle. Mäkeä ympäröivät pellot joita voi kuvitella viljellyn jo satoja vuosia sitten. Mäen etelärinteessä on edelleen nähtävillä jälkiä vallimaisesta varustuksesta ja vuosisadan vaihteen tienoilla tehdyissä kaivauksissa löydettiin kivien välistä kalkkikivilaastia. Mäessä näkyy useita kuoppia joiden tarkoitus on jäänyt epäselväksi, mutta kuopat ovat saattaneet olla nauriskuoppia. Nauriskuoppa kaivettiin entisaikaan naurismaan läheisyyteen, yleensä läpäisevään maahan mäen rinteeseen tai harjun huipulle. Nauriit säilyivät kuopassa talven yli ja nauriskuoppia arvellaan pohjolassa olleen yhtä kauan kuin nauriin viljelyäkin, eli ainakin vuodesta 322 eaa. Kallion päälle sammalemaahan kasvaneet puut olivat erikoisen muotoisia, osa oli tuulessa jo kaatunut, mutta vahvimmat ovat pysyneet pystyssä. Linnavuoriaikaan kalliot pidettiin paljaina, linnavuoriaika Suomessa oli rautakaudella ja etenkin…

Punassuolle pääsee monta reittiä ja kultakin voi kokea suon hiukan eri tavalla, lopussa vanhempi juttu suosta, hiilimiilusta ja haljenneesta siirtolohkareesta. Tällä kertaa kävin Punassuolla pitkospuilla, jonne pääsee esim. Leppäkorventie 585 kohdalta. Punassuon kuvista tuli myös myytävää taidetta joihin voi perehtyä tarkemmin valokuvasivullani. Pitkospuut oli hilan uusittu ainakin osittain, joten ne olivat erittäin hyvässä kunnossa. Jonkin matkaa käveltyä, tuli pieni levähdyspaikka jossa oli pöytä ja penkki, siitä voi jatkaa kahteen suuntaan, Punassuon halki Perniöön päin tai suon reunaa Teijolle päin. Perniön Punassuolta löytyvät vanhan hiilimiilun rauniot. Rakennelma on sammaloitunut ladottu kivirakennelma jossa on pieni suuaukko. Suon reuna-alue lienee vanhaa Jääkauden jälkeistä rantaa, koska sammaleen alla tuntui kunnollinen kivikko ja isojakin kiven murikoita oli ripoteltu koko metsä vieriviereen täyteen. Itse Punassuo on todella kaunis paikka ja suo on todellakin näkemisen arvoinen suuruudellaan ja erikoisella kasvillisuudellaan! Upea nähtävyys on myös tämä suuri siirtolohkare jonka läpi on kasvanut vahva puu. Hiilimiilun uunin (ryssänuuni)  ympärillä oli noin parin metrin halkaisijaltaan…

Ruotsalan kylä on sarkajaon aikainen mäen kumpareelle sijoittuva ryhmäkylä ja merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Ensimmäinen tieto Ruotsalan kylästä on jo 1300 luvulta, mutta sen nykyiset rakennukset ovat pääosin 1800 luvulta ja 1900 luvun alusta. Kylä on sijoittunut mäen kumpareelle ja mäkeä ympäröimä maa on näin saatu hyötykäyttöön jo keskiajalla. Kookkaat vaaleaksi maalatut rakennukset kuvastavat Länsi-Suomen kylille ominaista vaurautta. Jokaisen talon rakennuksiin kuuluu päärakennuksen lisäksi toinen asuinrakennus eli piharakennus. Kantatiloista Knaapi, Hentu (Hänti), ja Laurila ovat vierekkäin kylämäellä, kun Viisas on siirtynyt niiden pohjoispuolelle mäelle, missä oli isojaon aikana 4 torppaa. Ruotsalan kylän peltomaisema jatkuu sen länsi- ja eteläpuolilla sijaitseviin Järven ja Kosken kyliin. Järven kylän kantatilat Manni, Tapani ja Mölkkäri sijaitsevat vieläkin kylämäellä tiiviisti ja niiden eteläpuolella on Ylisjärvi niittyineen. Ylisjärven pohjukassa sijaitsee Eriksbergin (Kosken) kartano jonka talokeskus sijaitsee isojaon aikaisella tontilla (tästä tulossa oma kirjoituksensa myöhemmin). Paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen sen vuosisatoja säilyneen kylätontin takia. Sijainti: Ruotsalantie Muurla Lähde: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1785

Meisalan muinaisjäännöskierroksella kävimme kävelemässä tämän katajaa kasvavan saarekkeen läpi, jonka reunoilla oli havaittavissa kivistä kasattuja peltoraunioita. Peltosaarekkeen länsipuolelta on löytynyt pala historiallisen ajan lasitettua keramiikkaa sekä kvartsi iskoksia. Peltorauniot ovat maanviljelyksessä syntyneitä “kivikasoja”, jotkut saattavat olla jopa rautakautisia. Tultaessa Meisalan siniselle talolle peltosaareke näkyy ylhäällä mutkassa ensimmäisenä saarekkeena. Sijainti: noin Meisalantie 157 kohdilla, Maisalan sinisestä talosta eteenpäin mäkeä ylös ja mutkaan. Auton voi jättää peltosaarekkeen kohdalla olevaan heinittyneeseen levennykseen. Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=73010017

Tämä kirjoitus on Mustametsän lähteestä sekä Mäenalan kivimuurista, joista kummastakin löytyy tietoa muinaisjäännerekisteristä, lähteet kirjotuksen lopussa. Lähdettä ennen lähtee metsään vasemmalle kivireunainen polku ja polun alusta parin metrin päässä oikealla on iso kivi jonka vierestä menee pienempi polku lähteelle, kivimuuri on heti lähteen ja tien välissä ryteikössä. Lähde on kivetty ja sen ympärille on rakennettu kivistä ja laakakivistä reunus, lähteen halkaisija on noin 2 metriä. Kivivalli on n. 7,7 metriä pitkä, kauniisti sammaloitunut kivirakennelma, mutta harmiksi pahasti ryteikön peitossa. Auton saa juuri ja juuri jätettyä tälle kohdalle muodostuneeseen pieneen syvennykseen. Sijainti: Noin Lehtiniementie 264 kohdilla, hiukan ennen Lehtiniemen taloa jolle on musta viitta oikealla. Lähteet: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000015898 http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=73000008

Uhrikivet voivat olla jännittävä kokemus perheen nuoremmille ja mukaan voikin ottaa siemeniä “uhrattavaksi” ja toivoa itselleen jotakin vastapalkaksi 🙂 Uhrikivien ikää on vaikea arvailla, mutta tiettävästi niitä on käytetty vielä 1800 luvun lopulla jolloin uhraaminen liittyi sairauksien parantamiseen tai kevät aikaan. Aikaisemman käyttötarkoituksen uskotaan voineen olla vainajien muistaminen sekä hedelmällisyys – ja teurastusriitit. Sijainti: Meisalantie 105 kohdilta pellon reunaa pitkin muutama kymmenen metriä, pellon oikeassa laidassa. Lue lisää Suomen kuppikivistä tästä linkistä. Lähteet: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=73010016 http://kari.kotiseutuarkisto.fi/uhrikivi.htm

Salon Salaisissa virtaa hiekkapohjaisen Somerojan Uhrilähteen vesi mutkitellen kauniin koskemattoman kuusimetsän lävitse. Salaistentien varrelta löytyy opastekyltti jossa lukee Uhrilähde, siihen viereen voi jättää auton pienelle levennykselle ja jatkaa matkaa jalan vasemmalle lähtevää polkua pitkin. Leveintä polkua seuraamalla pääsee lähteelle parhaiten, joskin ainakin näin keväällä joissakin kohdissa oli hieman mutaista, mutta ne kohdat pääsi ainakin tänään helposti kiertämään. Polku vei meidät ensinnä purolle jonka alkupäässä oli lähde. Kaunis hiekkapohjainen puro mutkitteli ihanasti vanhan ja luonnontilaisen kuusimetsän lävitse. Lähteen ja puron vesi oli kirkasta ja siitä näki vaivatta pohjaan, olipa joku heittänyt lähteeseen lantikin. Tämä paikka on kauneimmillaan aurinkoisena päivänä aikaisin aamulla kun auringon valo siivilöityy puiden lomitse tehden kauniita säteitä lähteelle ja sitä ympäröivään metsään. Meidän harmiksemme aurinko päätti juuri mennä pilveen kun teimme lähtöä lähteelle, joten emme saaneet vangittua näitä säteitä tällä kertaa kameran kennolle. Miksi Somerojan lähdettä sitten kutsutaan uhrilähteeksi? Lähteeseen on uhrattu rahaa, koska on uskottu vedellä olevan…

Juvankoski Salon Perttelissä Pernjoen varressa on yli 21 metriä korkea ja 310 metriä pitkä koski jonka rannoilla sijaitsevat vanhat historialliset rakennukset joita ovat mm punainen vanha saharakennus, keltainen 1800 luvulta peräisin oleva päärakennus, jota paperitehtaan aikoina on käytetty kartongin tuotannossa ja joka on maamme vanhin paperiteollisuuden säilyneitä tuotantorakennuksia sekä vanha vesivoimala ja muita rakennuksia. Joen rannoilla näkyvät kivirakennelmat ovat vanhaan vesivoimalaan liittyvän 200m pitkän  vesirännin kivijalustoja. Rakennusten sisälle ei kannata mennä, sillä ne näyttivät olevan erittäin huonossa kunnossa. Sijainti: Juvankoskentie noin 211 kohdalla Perttelissä Lähde: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4942

Tämä paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Kaunis joki, padot, vanhat mylly- ja saharakennukset tekevät paikasta tänä päivänä harvinaisen erikoisuuden. Voimakkaasti mutta kauniisti padoista soliseva vesi rauhoittaa mieltä ja on kaunista katseltavaa. Mommolanjoen varressa on kaunis koskipaikka vanhan myllyn ja sahan kohdalla. Joki on padottu siitä kohtaa pariinkin kertaan ja patojen aukoista tyrskyää vesi kauniisti ja kunnon voimalla ainakin näin keväällä. Joen yli pääsee kapeaa autotien siltaa pitkin ja joen reunoilla voi kävellä ja samalla ihastella vanhoja mylly- ja saharakennuksia joiden oletan olevan Toijan Mylly ja Saha OY:n vanhat rakennukset (korjatkaa mikäli tieto on väärä). Rakennukset ovat erittäin huonossa kunnossa eikä niiden sisälle pidä mennä. Patojen aikaansaamat vesiputoukset ovat henkeäsalpaavan kauniit ja kosken pauhu korvia huumaava. Paikalle kannattaa mennä korkean veden aikaan. Mylly Saha Sijainti: Järvikulmantie 6:n kohdilla Kiskossa Lähteet: http://www.kolumbus.fi/drillsoft/online-katka/lakanneet-9e893ece0ca0e7180ba6effb8351a91e.html http://www.mommolankartano.fi/mommolan-kartano

Kuusjoen varrella Vaskiolle päin mentäessä on pieni koski josta löytyy vanhan Impolan myllyn jäänteitä. Joen reunalle pääsee Turilantien puolelta pellon viertä, mutta on varottava menemästä yksityisten omistamille tonteille. Joessa uiskenteli joutsenpariskunta kun kävimme illalla siellä kävelemässä, itse koski oli voimakkaasti virtaava ja rouhean karikkoisen oloinen viehättävä paikka, kesällä varmasti mukava päiväkävelykohde 🙂 Sijainti: Turilantie 957, Salo

Salosta Uskelan ja Perttelin kautta Somerolle johtaa historiallinen tie nimeltään Hiidentie. Tie on ollut olemassa ainakin jo keskiajalla ja mahdollisesti jopa rautakaudella ja sen on katsottu yhdistäneen kaupallisesti yhdessä Hämeen Härkätien kanssa Uskelanlaakson Vanajan Hämeeseen jo rautakaudella. Tie seurailee Uskelanjoen rantaa aina Perttelin Haalille asti josta se jatkaa Terttillänjoen rantaa Kiikalan Rekijoelle. Tien linajus on pääpiirteittäin säilynyt alkuperäisenä tähän päivään asti. Alkuperäisimmillään tie on välillä Salo Pertteli nykyisellä Vanhalla Perttelintiellä kunnes Perttelissä muuttuu Mikolantieksi. Perttelin kirkon jälkeen tie seurailee yhdystietä nro 2403 joka ylittää Kurajoen lähes samasta kohtaa mistä alkuperäinen Hiidentie aikoinaan. Tämä jälkeen tie kulkee nykyisten Vähähiidentien ja Rekijoentien paikkeilla Perttelin Haalille ja sieltä Kiikalan Rekijoelle. Kartanoita vanhan Hiidentien varrella ovat olleet Salon alueella mm Veitakkalan kartano sekä Haalin kartano. Veitakkalasta Hiidentien läheisyydestä on löydetty myös rautakautisia asuinpaikkoja. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiidentie

Turilantien alussa Kuusjoen suunnasta katsottuna kohoaa korkea tiilinen savupiippu vieressään komea tiilirakennus. Tässä sijaitsi aikoinaan Impolan saha joka oli aloittanut toimintansa jo vuonna 1853 ja jonka muuan David Albert Collin muutti hyörysahaksi vuona 1883. Saha oli toiminnassa vielä 1950 luvulla. Sahan puiset rakennukset ovat kuulemani mukaan palaneet ja vain tiilirakennus piippuineen on siitä jäljellä. Paikalla on toiminut lähiaikoina taidetakomo. Vanhaa kaunista tiilirakennusta voi ihailla Turilantien varrelta, mutta pihaan ei sovi mennä ilman omistajan lupaa. Sijainti: Turilantie 991 25330 Salo Lähde: http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action;jsessionid=C4AFCCDA25D32B75F21E0A95A476FA83?kuvailuTaso=AM&avain=16836.KA

Vanhan Perttelintien varrella Uskelanjoen rannassa sijaitsi Uskelan vanha kirkko eli Uskelan Isokylän emäkirkko. Ensimmäinen paikalla sijainnut kirkko oli todennäköisesti rakennettu jo joskus 1210-1220 luvulla ja paikalla on ollut sen jälkeen useita kirkkoja. Joentörmällä sijainnutta kirkkoa olivat tulipalot ja maanvyörymät vaurioittaneet useasti ja kirkkoa oli korjailtu ja rakennettu uudelleen samalle paikalle useita kertoja ennen 24.12.1825 tapahtunutta maanvyörymää joka sorrutti kirkon jokeen, tämän jälkeen kirkkoa ei enää korjattu. Kirkon peruskiviä käytettiin Perttelin viljamakasiinin rakentamisessa. Paikalla on nykyisin kellotapuli joka on rakennettu vuonna 1751 sekä hautausmaa. Uskelan vanha emäseurakunta ja Salon kappeliseurakunta yhdistyivät muodostaen Uskelan uuden emäseurakunnan. Hautausmaan takana joen rannassa on vyörymäalue edelleen havaittavissa. Kirkon lähellä on sijainnut vanha pappila, mutta nyt paikalla on 1800 luvulta peräisin olevaa rakenuskantaa. Pappilan ja kirkon ohitse kulkee Hiidentie, joka on vanha maantie Salosta Pertteliin ja on ollut Hämeen Härkätien kanssa tieyhteytenä Hämeestä Uskelanlaaksoon ehkä jo rautakaudella. Sijainti: noin Vanhan Perttelintien 171 paikkeilla Salossa Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskelan_Isokyl%C3%A4n_em%C3%A4kirkko…

Vaskiolla sijaitsee yksi harvoista yksityisen kannatusyhdistyksen omistamista kirkoista. Vaskion oma kyläkuntalaisten 1700 luvun lopulla rakentama saarnashuone kävi huonokuntoiseksi ja vuonna 1906 perustettu Vaskion rukoushuoneyhdistys rakennutti uuden vuonna 1908 Kuttilan kansakoulun viereen. Rukoushuone vihittiin kirkoksi Marian päivänä vuonna 1959 ja kellotapuli rakennettiin vuonna 1967. Sijainti: Säästäjäntie 1 25260 Vaskio Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaskion_kirkko

Kuusjoen kirkko sijaitsee Kuusjoen keskustassa. Se on valmistunut vuonna 1823 ja on hirsirakenteinen torniton kirkko. Perimätiedon mukaan rakentamista johtaneen Malinin kerrotaan antaneen ohjeeksi vain “hirt pääl vaa jos korkja kirkko tahrota”, kirkko rakennettiin ajan hengen mukaan ilman sen kummepia suunnitelmia kyläläisten hartiavoimin. Kellotapuli on vuodelta 1882 ja sen malli on otettu Uskelan emäkirkon kellotapulista, kellot ovat vuosilta 1858 ja 1955. Sijainti: 2 Pappilankyläntie 25330 Kuusjoki Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuusjoen_kirkko http://www.salonseurakunta.fi/00010272-kirkko

Joensuun kartano sijaitsee Halikossa Prisman ja Halikonlahden välissä. Kartanon tarkkaa perustamisvuotta ei ole tiedossa, mutta kirjallisia merkintöjä siitä on löytynyt 1300 luvulta mistä lähtien Hornit omistivat kartanon 1700 luvulle asti. Tämän jälkeen tila siirtyi Armfelteille ja nykyisin sen omistaa Nalle Wahlroosin poika. Joensuu oli Suomen mittakaavassa suurmaatila ja ennen toista maailmansotaa sen koko oli lähes 5000 hehtaaria. Kartano oli keskiajalla rälssisäteri ja ensimmäinen nimeltä tunnettu kartanoon liittyvä henkilö oli Petrus de Åminne 1300 luvun puolivälistä, Joensuun Pietari mainittiin 1352 asuvan tai omistavan Joensuun. Kartanon maille pääsee kävelemään ja pyöräilemään. j Kartanoalueella on paljon kauniita rakennuksia ja kaunis puutarha, fasaanejakin voi alueella nähdä. Kartanon rakennuksien kuvia ei saa turvallisuus syistä julkaista, mutta jokainen voi itse käydä käyskentelemässä kartanon mailla ja ihastelemassa sen kaunista arkkitehtuuria ja luontoa ja aistimassa vanhaa suomalaista kartanoelämää. Sijainti: Halikossa  Valtatie 58 kohdilta Meriniityntien risteyksestä lähtee puukuja kartanolle

Halikon sairaala ei ole ollut enää pitkiin aikoihin kokonaan varsinaisessa sairaalakäytössä ja alueelta löytyykin muutamia tyhjillään olevia rakennuksia sekä hylätty kasvihuonerakennus. Alunperin alueella oli venäläisten 1800 luvulla rakentama reservikomppanian sotilaskasarmi josta on enää vain muutama rakennus jäljellä. Alueella voi kävellä vapaasti ja sairaalan piha onkin kaunista aluetta tehdä pieni kävelylenkki, rakennukset itsessään ovat myös kaunista katseltavaa ja jos haluaa päästää itsessään vapaaksi pienen urbaanin löytöretkeilijän voi käväistä hylättyjä kasvihuonerakennuksia ihastelemassa. Sijainti: alue alkaa Puutarhakuja 1 kohdilta Märynummessa Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Halikon_sairaala http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4rynummi

Vuohensaari on saari Salossa Satamakadun päässä. Ennen Vuohensaarta on Halikonlahden lintupolku ja pienen sillan jälkeen alkaa itse Vuohensaari, josta löytyy mm. venelaiturit, luontopolku, lähde, kesäravintola, leirintäalue, ulkokeittiö, uimaranta, vesipelastuskoirien  koulutusalue, leikkipuisto, tanssilava, kesäteatteri ym. Heti Vuohensaareen saavuttaessa vasemmalla puolelle venelaitureiden kohdalta metsään lähtee polku jonka varrella on kirkas lähde. Polkua pitkin on mukava tehdä pieni kävelylenkki sisemmälle saareen mistä pääsee kävelytietä takaisin lähtöpaikalle. Polulta on paikoin hyvät näköalat alas Halikonlahteen. Sisemmällä Vuohensaaressa on nähtävillä Joensuun kartanon salaisen pakotunnelin suuaukko. Uimarannalle pääsee parkkialueelta oikealle jäävän pyöreän tanssilavan ohitse menevää kävelytietä joka nousee oikealle metsään, metsän takaa aukeaa uimaranta ja vuorattavissa oleva uimamökki. Uimaranta jää pieneen väylään jonka toisella puolella on Vaisakko ja väylää pitkin pääsee Viurilanlahteen. Rannalta löytyy suihkut ja pukukoppi ja se on oikein mukava ja yleensä rauhallinen uimapaikka. Sijainti: Satamakadun päässä Salossa

Kaunis Uskelanjoki halkoo Salon keskustaa ja kesällä joen reunaa on ihana käyskennellä. Joen reunalle voi poiketa torireissun yhteydessä nauttimaan kesän auringosta ja syömään vaikka jäätelöä. Uskelanjoen latvahaaroja ovat Somerolta ja Kiikalasta alkunsa saavat Reki-, Terttilän- ja Hitolanjoki. Ne yhtyvät Perttelin Haalilla Uskelanjoeksi, joka alkaa virrata lounaaseen noin 5 m³/s virtauksella. Perttelin Kaivolassa jokeen yhtyy vielä pohjoisesta Kurajoki ja Salon keskustassa idästä Vähäjoki. Uskelanjoki laskee Saaristomereen ja se on valuma-alueeltaan 566 neliökilometriä mistä noin 44% on peltoja. Joen kulku seuraa lounais-koillis suuntaista kallioperän murroslinjaa ja pienimittakaavaiselta kartalta voi todeta jokilaakson näkyvän viivasuorana kuten useiden muidenkin tämän alueen jokilaaksojen. Uskelanjoessa esiintyy luonnonvarainen, uhanalainen ja geneettisesti ainutlaatuinen meritaimenkanta. Keväällä voi joella seurata jäiden lähtöä. Veitakkalan kartanon kohdalla Uskelanjoessa on ukava pieni koski. Sijainti: mm. Salon keskustassa torin laidalla joki on erittäin kaunis ja mukava katsella Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskelanjoki

Halikon vesitornilta on hyvät näköalat ja siellä järjestetään myös UrSalon tähtinäytöksiä. Vesitornille pääsee pientä kävelytietä suunnilleen Hurtintie 8 kohdilta. Nousu saattaa olla joidenkin mielestä hieman raskas, mutta näkymät ylhäältä ovat henkeäsalpaavat ja kaiken vaivan arvoiset! Sijainti: polku alkaa suunnilleen Hurtintie 8 kohdalta

Uskelan kirkko sijaitsee korkealla mäellä keskiaikaisen Salon kappelikirkon vanhalla paikalla. Kirkko on valmistunut vuonna 1832 ja se rakennettiin Uskelan Isokylän emäkirkon vaurioiduttua Uskelanjoella sattuneen maanvyörymän seurauksena. Uskelalla on ollut useita kirkkoja joista ensimmäinen on rakennettu jo noin 1200 luvun alussa. Jouluaattona 1825 sattui kohtalokas maanvyörymä josta Sakari Topeliuskin on kirjoittanut “Maamme kirjaan”. Vyörymäkohta on edelleen nähtävillä vanhan kellotapulin takana joen varressa Vanhalla Perttelintiellä. Kirkon mäki on korkea ja sieltä on upeat näkymät yli Salon lähes joka suuntaan. Sijainti: Kirkkokatu 7 Salo Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskelan_Isokyl%C3%A4n_em%C3%A4kirkko http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskelan_kirkko

Halikonlahdella sijaitsee pronssikautiset (1500-500 ekr.) muinaishaudat, Viitankruunut. Pronssikautiset kiviröykkiöt ovat pelkästään kivistä koottuja latomuksia ja niiden pohjassa on usein sisäkkäisiä kivikehiä joiden välissä voi olla joko ruumis- tai polttohautauksia. Joskus vainajan mukaan on laitettu pronssi- tai kiviesineitä tai saviruukussa ruokaa. Tämä hautaustapa on skandinaviasta ja on levinnyt meille rannikko-Suomeen pronssikaudella. Viitankruunu sijaitsee Teijolle vievän tien varressa heti Sokeritehtaan ja Viitanummen asuntoalueen jälkeen (mustassa opaskyltissä lukee Viitankruunu). Kukkulalle menee luontopolku ja siellä on kaikkiaan kolme tällaista museoviraston hoitamaa hautaröykkiötä joista Viitankruunu on suurin (mitat 25 metriä ja 23 metriä). Kukkulalta aukeaa upea näkymä Halikonlahdelle, kannattaa käydä katsomassa! Röykkiö jolta on näkymä Halikonlahdella lähtee opastekyltiltä oikealle ja tämä polku on merkitty puumerkeillä. Pronssikaudella merivesi oli noin 15-20 metriä korkeammalla ja rantakaistale ulottui paljon lähemmäs hautaröykkiöitä kuin tänä päivänä. Kaksi muuta röykkiötä sijaitsee opastekyltiltä vasempaan lähtevän polun varrella ja ensimmäisenä vastaan tullut on itse Viitankruunu, kaikkein suurin röykkiö. Näitä kahta röykkiötä tutki Kreivi A. Armfelt 1800 luvulla ja löysi hiiltä, palaneiden…

Halikossa Vartsalassa on hiidenkirnu jonka syvyys on 5.5 metriä ja halkaisija noin 2,5metriä. Pirunpelto sijaitsee “parkkipaikan” vastapuolella hiidenkirnulta nähden. “Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisveden pyörittäessä isoa kiveä tai kiviä, jauhinkiviä eli pyörrekiviä, paikoillaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja.” Hiidenkirnuista ei ole tehty paljonkaan tutkimuksia Suomessa tai muualla maailmassa, joten on hyvin vaikea sanoa tarkkaa listaa maailman tai edes Suomen suurimmista hiidenkirnuista. “Pirunpelto on laaja kivikko, joka sijaitsee muinaisella rannalla. Vesi lajittelee kulkiessaan tai rantoja huuhtoessaan maa-aineita hiukkaskoon mukaan.” “Monet maaeläimet eivät viihdy pirunpelloilla, sillä isot kivet haittaavat niiden liikkumista. Kivien pinnalla kukoistavat jäkälät ja sammalet, sillä alueen kasvillisuudesta puuttuu pitkälti niitä isompi aluskasvillisuus, eivätkä varjostavat puutkaan viihdy kovin hyvin. Ravinteita on hyvin niukasti.” “Nimitys pirunpelto perustuu vanhaan uskomukseen, jonka mukaan piru on viskellyt pirunpeltojen kivet sijoilleen.” Sijainti: Pirunvuorentie 169 Salo Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiidenkirnu Geologinen tutkimus https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunpelto

Vaisakon kaunis lehtometsä on Viurilanlahden reunalla Halikonlahden länsirannalla. Upeat suuret tammet ja muut jalopuut luovat lehtometsälle tunnusomaisen tunnelman ja alue onkin erittäin mukava paikka päiväretkelle tai kävelylenkille. Lehtometsään pääsee Meisalantien varrella olevalta parkkipaikalta polkua pitkin ja polun varrelta löytyy puhdasvetinen lähdekin Vaisakon metsästä avautuu kaunis näkymä Halikonlahdelle ja Vuohensaaren uimarannalle. Tarina kertoo, että samassa metsässä  jossain heinikossa on vanhan mökin rauniot. Sen rakennutti silloinen kartanonherra elämäntyönsä kartanon piikana tehneelle vanhuuden asunnoksi. “Vaisakon luonnonsuojelualueella on nähtävissä vanhan torpan hirsirauniot rantaniityn pohjoisosassa. Vaisakossa on ollut torppariasutusta ainakin 1700-luvulta lähtien. Alue kuului aluksi Wiurilan kartanolle, mutta siirtyi vuonna 1926 Vuorentaan kartanolle. Vaisakossa on sijainnut myös kolme muuta torppaa. Vaisakon torppa säilyi asuttuna vuoteen 1959 asti, jolloin asukkailla oli kaksi lehmää, lampaita, sikoja ja kanoja sekä oma riihi ja navetta.” Sijainti: polun alkuun pääsee suunnilleen Palttatie 24 kohdalta Lähteet: http://www.salo.fi/ymparistojaluonto/luontojaretkeily/luontokohteetjareitit/vaisakonlehto/ Vaisakon historia

Teijon kylät kuuluivat ennen Perniön kuntaan joka nykyisin on osa Salon kaupunkia. Alue on ollut asuttua ainakin kivikaudesta asti. Ensimmäinen säilynyt merkintä on vuodelta 1330. Perniön kunnan sijainti rannikolla Suuren Rantatien varrella eli Kuninkaantien varrella vaikutti suurten kartanoiden syntyyn. Kartanoissa alkoi myös rautateollisuuden kehitys 1600 luvulla. Teijo on mainittu kirjallisuudessa ensi kerran vuonna 1378 ja sijaintinsa ansiosta Teijosta tuli jo varhain tunnettujen aatelissukujen suosima asuinpaikka. Teijon omistajina ovat olleet mm. Frille-, Horn- ja Boije-suvut. Teijon patruuna vapaaherra C. G. Wrede alkoi vuonna 1920 elvyttämään puimakonetuotantoa. “Toinen maailmansota mullisti Suomen rautateollisuuden ja lamautti Teijon tehtaiden toiminnan. Vasta merenkulkuneuvos Antti Wihurin ostettua Teijon Tehtaat 1957 toiminta alkoi kehittyä ja tehtailla toteutettiin mittavat uudistamistyöt. Uusi allastelakka korjasi laivoja, jonka vuoksi Strömmaan rakennettiin uusi suurempi kanava nostosiltoineen. Tuolta ajalta ovat vielä jäljellä tehdasrakennusten lisäksi mm. korjaustelakka, raidevaihdevalmistus ja nappitehdas.” Nykyisin kartanon omistaa kolme perhettä. Meri-Teijo nimi on säilynyt alueen matkailu- ja vapaa-ajanyrittäjien nimissä. “Teijon…

Sahajärvi Teijolla on kaunis kaunis luonnonsuojelualue jossa Sahajärven pohjoispuolelta vanhan voimalaitoksen kohdilta lähtee luontopolku lehtometsiin jonka varrella on kauniita puroja, vesiputouksia, siltoja, kiviportaita, lampia ja Sahajärvi itse. Polun päässä on hiekkapohjainen yleinen uimaranta pukukoppeineen ja vessoineen. Metsässä on paljon erikoisia kasveja ja puita, mm. villinä kasvava suuri alppiruusu ja muualta tuotuja puita. Alueella on puro, Ryssänristi niminen lampi, järvipato sekä 1800-luvulla toimineen sahan ja luujauhotehtaan rauniot. Ryssänristi -niminen lampi Jättimäinen villinä kasvava Alppiruusu Sijainti: Vanhan voimalaitoksen parkkipaikka ja luon topolun pää noin Teijontie 16 kohdilla Teijossa Lähde: http://www.teijo.fi/palvelut/nahtavyydet.html

Rikalan muinaispolku on mukava päiväretkikohde, muinaispolulla voi ammentaa tietoutta historian janoon ja nauttia kauniista luonnosta. Hyvien opasteiden avulla pääsee syvälle alueen historiaan ja voi nähdä ja kokea alueella ollutta rautakautista elämää. Polun varrella sijaitsee rautakautinen ruumiskalmisto, Rikalanmäki ja rautakautinen polttokenttäkalmisto. Alueella on nähtävillä myös nuoremman asutuksen (1800-1900 lukujen) kiviperustoja ja kellarikuopanteita. Polulla voi  myös tutustua kulttuurikasvillisuuteen ja napostella herkullisia metsämansikoita! Rikalanmäen vanhimmat asutuksen merkit ovat ajoittuneet pronssikaudelle ja nuorimmat rautakauden loppupuolelle. Rikalanmäellä on useita kiinteitä muinaisjäännöksiä joista osa on rakennustöissä tuhoutunut ja osa on vielä tutkimatta. Mäellä lienee asuttu myös keskiajalla ja Rikalanmäen tunnetuin muinaisjäännös on ristiretkiajan ruumiskalmisto. 1970 luvulla tehdyissä tutkimuksissa mäeltä on löytynyt viitteitä useista asuinpaikoista ja merovingi- ja viikinkiaikaisesta polttokenttäkalmistosta. Rikalanmäellä oleva kuppikivi ajoittuu ilmeisesti rautakaudelle. Sijainti: Linnamäentie 22 paikkeilla Halikossa Lähde: http://www.muinaispolut.fi/muinaisjaannokset

Rikalan linnamäki on muinaislinna-alue Halikossa erään ison kumpareen lealla. Lähistöllä on myös Rikalan museomäki ja muinaisjäännealue. Museomäeltä päin tultaessa linnamäki jää vasemmalle (kuvassa alla). Linnamän alapuolella on opastetaulu, josta voi lukea linnamäen historiaa. Rikalan muinaislinnan korkeimmat kohdat ovat 59 metriä merenpinnan yläpuolella. Lounais- ja kaakkoisrinteillä kiertää noin 160 metriä pitkä kivivalli joista osa on vielä selvästi erotettavissa. Vallissa on näkyvillä parissa kohtaa laajempia kiveyksiä joiden oletetaan olleen vallin läheisyydessä olleita erillisiä rakennelmia. 2 metriä leveän kylmämuuratun kivivallin pohjan arvellaan olleen paaluvarustuksen pohja ja itse linnavuoren rakennusajankohta ajoittuu suunnilleen rautakauden lopulle. Pronssi- ja rautakaudella Halikonlahti ulottui pidemmälle mantereelle. Rikala linnavuori ja vieressä oleva Rikalanmäki olivat molemmat alkujaan meren rannalla. Viikingit kävivät viikinkiaikaan tällä alueella ahkerasti kauppaa. Myöhemmin maan kohottua Rikalanmäelle pääsi edelleen purjehtimaan Halikonjoen suulle. “Rikala saattoi olla alkuaan hämäläisten satama, sillä sieltä oli yhteys Hämeenlinnaan. Varmuutta ei ole, onko keskiaikaisissa asiakirjoissa Varsinais-Suomesta mainittu Portus Tavastorum, Hämäläisten satama, ollut juuri Rikala, mutta lähialueilla…