Pyhämaan ulkosaaristossa on paikkoja, joihin ei ihan heti eksy, mutta joihin kannattaa pyrkiä. Hylkkari on yksi niistä. Eilen teimme sinne veneretken, ja kylläpä taas pienen ihmisen kelpasi. ♥
@kotisaaressa Tehtiin pieni veneseikkailu täällä Pyhämaassa. Tällä kertaa kohteena oli Hylkkari niminen saari taikka luoto. Reissulla nähtiin merikotka, joutsenia, kurkia, meriharakka. Ja muita lintuja, en ole varma tunnistinko oikein, mutta alleja, pilkkasiipiä ja rantasipi ehkäpä 😀 Nähtiin myös kallionkolossa ravun saksi ja kalliolle ilmeisesti linnun suusta tippinut "hirviökala" (ehkä mustasimppu tms) 😆 Ja toki Lyökin pooki Hylkkarin suunnasta ja Hylkkarin loisto 🙂 Ilma oli lämmin ja kaunis, tyyntä ja ihanaa <3 Kylläpä pienen ihmisen taas kelpaa <3 #uusikaupunki #pyhämaa #veneretki #selkämerenkansallispuisto #merikotka ♬ alkuperäinen ääni - Kotisaaressa blogin Johanna
Hylkkari
Hylkkari on suuri letto, joka näillä kulmilla tarkoittaa laakeaa ulkoluotoa, ei suota niin kuin mannersuomalaiset ehkä ajattelisivat.
Letto-sanalla ei ole tässä mitään tekemistä tutun suotyypin kanssa, vaan se on vanha saaristolaisten nimitys tietynlaiselle luodolle: laakealle, ulapalla tai sisäsaaristoaukolla sijaitsevalle kivikkorannan ja pienen soistumapaikan yhdistelmälle, jossa painanteissa seisoo vettä ja allikot ovat lähes makavettisia. Ulkosaariston kasvilajistoltaan rikkaimmat luodot ovat juuri tällaisia lettoja.
Hylkkari on vain noin 7 metriä korkea, ja siellä on kluuvilampia, suopainanteita, tyrniä, tervaleppää ja viime vuosisadan alun suuren kulotuksen seurauksena yhä enemmän mäntyjä.
Kluuvilampi on entinen merenlahti, joka on kuroutunut irti merestä maankohoamisen myötä ja muuttunut omaksi järvekseen. Hylkkarissa niitä on useampia. Ja putkilokasveja on kirjattu peräti 190 lajia, mikä on aika uskomaton luku näin pienelle luodolle!
Merikotka, meriharakka, joutsen, kurki, alli, pilkkasiipi, rantasipi
Reissulla tehtiin myös mainiot lintuhavainnot. Merikotka kiersi taivaalla, joutsenia ja kurkia nähtiin matkalla, ja meriharakka piti oman äänekästä numeroaan. Tunnistin myös alleja, pilkkasiipiä ja ehkä rantasipin, vaikka en lintutieteilijä olekaan, niin sanotaan silti 😄
Lintuja riittää, ja se on myös syy miksi tällaisille luonnonsuojelualueilla sijaitseville luodoille ei aina pääse milloin tahansa.
Pesimäaikana, joka useimmiten alkaa toukokuun puolivälissä ja jatkuu juhannuksen tienoille, monille luodoille on maihinnousukielto. Linnut tarvitsevat rauhan, ja silloin ihmisen on pysyttävä poissa.
Hylkkarille pääsimme nyt vielä mainiosti, koska pesintä ei ollut vielä alkanut, joten ajoitus oli kohdillaan. Se kannattaakin aina tarkistaa etukäteen ennen kuin suuntaa kohti ulkosaaria, sillä rajoitukset voivat vaihdella.
Näiden rajoitusten ansiosta merikotkakin voi pesiä rauhassa, ja silloin taas päästään ihastelemaan niitä taivaalla.
Oma löytönsä oli myös kallionkolossa piilotteleva ravun saksi, ja sitten se retkipäivän säikähdys: kalliolle tipahtanut kala. Kuivunut, käpristynyt, selvästi jonkun linnun suusta pudonnut.
Epäilimme mustasimppua tai muuta vastaavaa. Simppu nimittäin on juuri sellaista saaristolintujen herkkua, joka päätyy usein merikotkan tai lokin nokasta kesken kuljetuksen takaisin luontoon.
Lintu nappaa kalan, lähtee lentoon, mutta pito ei pidä. Kala päätyy kalliolle, kuivuu, ja me löydämme sen retkellä ja mietimme hetken mistä on kyse. Tämän kalan tarina jäi avoimeksi, mutta kuva kertoo enemmän kuin tarpeeksi. 😄
Vesi oli kirkasta, niin kirkasta kuin näillä vesillä yleensä on. Pyhämaan alueella kun ei ole samalla tavalla maataloutta kuin esimerkiksi sisämaassa tai jokilaaksoissa, eikä suuria valumajokia, jotka kuljettaisivat peltojensa ravinnekuormaa suoraan mereen. Syykin on yksinkertainen: maa ei anna periksi. Pyhämaan seutu on kalliota, kivikkoa ja ohuita moreenilaikkuja, joilla ei vilja aina hyvin kasva.
Historia oli muovannut tänne erilaisen elämäntavan. Kalastusta, hylkeenpyyntiä, puukäsitöitä ja talonpoikaispurjehdusta. Kun pellot puuttuvat ja joet ovat pieniä vesikin pysyy puhtaampana.
Hylkeenpyytäjien satamasta kansallispuistoksi
Hylkkarissa on pitkä, vuonomainen lahti, joka on nyttemmin kuroutunut kluuvijärveksi. Aikoinaan se toimi suojaisena satamana hylkeenpyytäjille ja kalastajille. Hylkkari kuuluu muuten kansallispuistoon, kuten naapuriluotonsa Kajakulmakin.
Ja näkymät olivat muutenkin todella mahtavat ja keli suosi. Viereinen Lyökin pooki seisoi tutun luotettavana siluettina, niin kuin se on seisonut siinä jo vuodesta 1757 eli jo ennen kuin Suomi oli Suomi.
Lyökin pooki
Lyökin pooki on Suomen vanhin säilynyt tunnusmajakka ja samalla vanhin tunnettu merimerkki. Pooki tarkoittaa valaisematonta tunnusmajakkaa, joka toimii merenkululle optisena apuvälineenä päivänvalossa, ilman tulta tai sektoriloistoa. Se sijaitsee Uudenkaupungin edustan saaristossa vanhan Pohjanmaan väylän ja Ruotsiin johtaneen meriväylän risteyksessä. Juuri tästä kohtaa on purjehdittu Oulun tervaseuduille, Tukholmaan ja Saksaan jo satoja vuosia.
Aloitteen pookin rakentamisesta teki turkulainen kauppias Kristian Trapp Tukholman valtiopäivillä vuonna 1746. Punavalkoruutuinen kivirakennelma on 16,5 metriä korkea ja se on muurattu isoista maakivistä ja saarelta louhituista graniittilohkareista. Seinät ovat paikoin lähes kaksi ja puoli metriä paksut, mikä kertoo siitä, että rakentajat tekivät työnsä kunnolla.
Lyökin pooki on yksi harvoista merimerkiestä, jotka ovat säästyneet merimerkkien järjestelmälliseltä tuhoamiselta sodissa. Se on myös ainoa Ruotsin vallan ajalta alkuperäisenä säilynyt majakkarakennelma koko Suomessa.
Olen käynyt Lyökin pookilla aiemminkin, siitä löytyy oma kirjoitukseni täältä: Veneretki Lyökin pookille.
Olkiluoto ja Tahkoluoto
Kaukana Porin suunnalla näkyi Olkiluoto, ja Tahkoluodon tuulipuisto. Olkiluoto on yksi niistä paikoista joka on tuttu varmasti kaikkialla Suomessa, mutta jota harvemmin katsoo meren suunnasta.
Olkiluoto on Eurajoen kunnassa, Selkämeren rannikolla sijaitseva saari, josta on käytännössä tullut synonyymi ydinvoimalle.
Siellä on kolme voimalaitosyksikköä: OL1 otettiin käyttöön 1979, OL2 vuonna 1982, ja OL3 aloitti sähköntuotannon maaliskuussa 2022, vuosikaupalla myöhässä aikataulustaan.
Yhdessä ne tuottavat noin 30 % koko Suomen sähköstä.
Olkiluodossa sijaitsee myös Posivan Onkalo, maailman ensimmäinen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitos, joka kaivetaan satoja metrejä syvälle kallioon.
Olen käynyt Olkiluodon suunnalla aiemminkin, siitä löytyy oma kirjoituksensa täältä: Päiväajelu Porin seudulla.
Hylkkarin maisemia
Hylkkarilla seisoo myös oma loisto, se tuttu punainen merimerkki, joka vilkkuu pimeällä ohjaten veneilijöitä.
Luodolla on myös vanha kivistä ladottu pooki.
Tilaa uutiskirje ja päätä itse mitä luet
Jos et halua algoritmin päättävän puolestasi mitä luet, tilaa uutiskirje. Valitse aiheet jotka sinua kiinnostavat ja saat ne suoraan sähköpostiisi.
