Moikka taas arvoisa lukijani!
Varmaan otsikosta jo arvaatkin tämän kertaisen kirjoitukseni aiheen. No, se on Ozempic, ja nimenomaan painonhallintaan, ei diabetekseen.
Aihe herättää varmaan monenlaisia ajatuksia ja reaktioita, joten kerrotaan heti alkuun, että;
-Ei, en saa tähän Kela-korvausta, maksan hoidon itse
-Lihavuusleikkaus ei ole kohdallani vaihtoehto, enkä siksi ole mennyt sellaiseen
-Lihavuus on vakava terveysriski, joka voi johtaa moniin sairauksiin ja joten sen hallinta on tärkeää, lääkäri arvioi aina tilanteen yksilöllisesti, ja jos Ozempic on turvallinen ja tehokas ratkaisu, sen käyttö on perusteltua

Mutta sitten asiaan. Tässä olen keräillyt jo puolisen vuotta rohkeutta käväistä lääkärillä tämän asian tiimoilta, mutta sosiaalisten tilanteiden pelkoni vuoksi se on ollut vaikeaa. Nyt jouduin asioimaan lääkärissä ahdistuksen ja tärinän vuoksi, jolloin tämäkin asia tuli samalla kertaa hoidettua, eli Ozempic “piikki” kerran viikossa laihdutukseen.
Alkuannos on itselläni “20 naksautusta” kynästä neljän viikon ajan, joka sitten tuplataan neljäksi viikoksi ja lopulta 75 naksautusta loppuajan. Oletuksena tietenkin, että lääkkeestä on apua.

Ensi kokemukset Ozempicista
Ensifiiliksiä Ozempicista. Alussa en osannut käyttää kynää, sillä en saanut ihan selkeitä ohjeita apteekista ja yksi annos meni siksi hukkaan, mutta toinen yritys jo onnistui ja pistin ainetta reiteeni.
Mitään ihmeellisiä tuntemuksia siitä ei tullut. Reisi oli hetken aikaa vähän viileämpi pistoskohdan ympäriltä, mutta se meni nopeasti ohi. Hetken kuluttua reidessä tuntui vähän aikaan sellaista paineen tuntua, jota voisi kuvailla myös hyvin lieväksi kivun tunteeksi. Verta ei tullut, eikä mustelmaa tai muutakaan.
Ozempicin haittavaikutuksista on kerrottu muun muassa pahoinvointia ja päänsärkyä. Mitään sellaista en kokenut. Ainoa mitä huomasin samana päivänä ja muutamana seuraavana, että pääni sisässä vellonut “ruokamelu” oli loppunut. Ajatukseni ei ollut ruuassa, ei ollenkaan. Itseasiassa välillä söin siksi, että kuulin vatsani kurnivan, vaikkei ollut nälkä, ja välillä söin siksi, että tiedostin, että edellisestä ruokailusta on kulunut sen verran aikaa, että nyt olisi viisasta ottaa vähän jotakin syötävää.
Tätä ihanaa rauhaa päänsisässä kesti noin 4-5 päivää, mutta loppua kohti huomasin, että lääkkeen teho ei ehkä ole enää riittävän vahva, sillä ruuan ajattelu ja “korvienvälinälkä” alkoi taas olla hallitsevampaa mielessäni. En kuitenkaan syönyt kamalasti mitään epäterveellistä tai hirveitä ähkyjä, joista aiemmin olen vasta tuntenut olevani kylläinen.
Onkin ollut ihanan vapauttavaa syödä vain vähän ja olla vapautunut siitä pakonomaisesta “ähkyhalusta”, joka minua on aikaisemmin vaivannut. Nyt alitajuntani ymmärtää, että olen ravittu, vaikka vatsani ei olekaan ruuasta pinkeänä. Myöskään nälkä ja ruuan himo ei valtaa ajatuksiani, eikä päässäni ole ruuan aiheuttamaa aivosumua.
Painoni tippunut tämän ekan viikon aikana tasan 3 kiloa. Olen tosin ollut myös koronan kourissa, jo kolmannessa kohdallani, ja todella voimattomana ja vuoteen omana. Luultavasti myös se on vaikuttanut painooni.
Pistän Ozempicia kerran viikossa ja päiväksi sattui valikoitumaan tiistai. Päätin, että punnitsen itseni myös aina sinä päivänä, kun pistän, jotta ajankohta pysyisi jokseenkin samana.
Videolla näet miten eka pistos sujui!
Saatan ehkä myöhemmin laittaa myös kuvia tästä projektista, mutta haluan ensin varmistua, että lääkkeestä on apua minulle. Mikäli lääke auttaa, niin se on yleensä loppuelämän ajaksi, sillä mitä olen lukenut, niin jos lääkkeen lopettaa, niin kilot tulevat äkkiä takaisin.
Mutta tällaisia uutisia tällä kertaa, palataan tämän asian tiimoilta taas ensi viikolla ja toivotaan, että piikistä on ollut apua painonhallinnassa, eikä kilojen karistuminen ole ollut ainoastaan koronan ansiosta!