Hei vaan arvoisa lukijani!
Kesä on ovella ja taas on aika kaivaa ne aurinkosuojavoiteet kaapista ja suojautua auringon haitallista UV-säteilyä vastaan. Ultraviolettisäteily on ionisoimatonta säteilyä, jota säteilee auringosta ja keinotekoisista lähteistä, kuten solariumeista. Vaikka sillä on ihmisille paljon hyötyjä, kuten D-vitamiinin muodostuminen, se voi myös aiheuttaa terveysriskejä. Tämän vuoksi suositellaan aurinkosuojavoiteiden käyttöä.
Aurinkosuojavoiteiden sisältämien aurinkosuojafilttereiden turvallisuudesta on paljon ollut keskustelua, joten ajattelin perehdyttää sinua hieman aiheeseen. Mitä aurinkosuojafiltterit tekevät, miten niitä käytetään, miten ne hyödyttävät käyttäjää ja miten ne reagoivat ympäristön kanssa, koska sinnehän ne kaikki lopulta päätyvät.
Tämän artikkelin tarkoitus on avata aurinkosuojafilttereiden turvallisuutta suhteessa muihin kosmetiikassa ja arjessamme käytettäviin aineisiin, ja tuoda esiin, miksi aurinkosuoja on edelleen olennainen osa terveellistä elämäntapaa.
Miten kosmetiikassa käytettävien ainesosien turvallisuutta arvioidaan?
Kosmetiikan ainesosien turvallisuudesta leviää paljon kaikenlaista tietoa internetissä, joten mistä voit tietää mikä on oikeasti totta ja mikä ei?
Jokainen kosmetiikassa sallittu ainesosa löytyy virallisesta CosIng rekisteristä, josta voi ensiksi katsoa ainesosaan liittyvää tietoa. Tätä moni netissä kirjoitteleva bloggarikin käyttää, mutta CosIng ei ole ainoa paikka, josta kosmetiikan valmistajat etsivät tietoa suunnitellessaan turvallisia tuotteita.
MAINOS:
Kosmetiikan raaka-aineisiin liittyvää turvallisuusdataa etsitään myös Cosmetic Ingredient Review -portaalista. CIR tarjoaa vertaisarvioitua tutkimustietoa kosmeettisten ainesosien turvallisuudesta. Sen taustalla ovat muun muassa Yhdysvaltain FDA ja Consumer Federation of America. Seitsemän asiantuntijan tieteellinen tiimi varmistaa, että arvioinnit ovat kattavia ja tieteellisesti perusteltuja, jotta kosmetiikan ainesosien turvallisuudesta voidaan viestiä oikein ja luotettavasti.
Jos ainesosaa ei löydy CIR -portaalista, se tarkoittaa, että kyseiseen aineosaan ei sillä hetkellä liity turvallisuushuolia. Toinen mahdollinen vaihtoehto on, että kyseistä ainesosaa ei saa lainkaan käyttää kosmetiikassa, jolloin siihen liittyviä huolia ei julkaista tässä portaalissa.
Näiden lisäksi Euroopassa kosmeettisten ainesosien turvallisuuteen liittyviä arvioita toimittaa Scientific Committee on Consumer Safety (SCCS). The Scientific Committee on Consumer Safety (SCCS) on 17 asiantuntijan ryhmä, joka arvioi ei-elintarvikkeiden, kuten kosmetiikan, turvallisuutta Euroopan komission pyynnöstä.
Heidän lausuntonsa auttavat määrittämään, millaisia käyttörajoja kosmetiikassa käytetyille aineille asetetaan. SCSS:n lausunnot löytyvät yleensä CosIng-rekisteristä, mikäli johokin ainesosaan liittyy huolia tai keskustelua Euroopassa, niin se on linkitetty CosIng-rekisteriin ja raportit pääsee sitä kautta lukemaan.
Näiden kolmen portaalin lisäksi kosmetiikan valmistajilla on jokaisen ainesosan turvallisuusdokumentit (SDS, MSDS, jne), jotka ainesosan toimittaja on velvollinen toimittamaan.
MAINOS:
Lisäksi tietoa voi hakea seuraavista:
TGA (Australian Therapeutic Goods Administration)
FDA (USA:n Food and Drug Administration)
Näiden tietopankkien avulla kosmetiikan valmistaja tekee johtopäätöksensä kunkin käyttämänsä ainesosan turvallisuudesta ja turvallisen käytön rajoista tuotteessaan.
Olinkin juuri muutama päivä sitten tehnyt somepostauksen, jossa väitin, että vesi on vaarallinen kemikaali.
Miksi väitin sellaista?
Koska se on totta. Vesi on kemiallinen yhdiste, joka on välttämätön terveydelle oikeassa määrässä, mutta vaarallinen väärin käytettynä, kuten vaikkapa hengitettynä.
Netissä liikkuukin monesti epämääräistä tietoa esimerkiksi kosmetiikassa käytettävien ainesosien vaarallisuuteen, kun asioita etsitään vääristä paikoista, tai otetaan pois kontekstistaan tai esitetään vain pieniä osia tiedosta. Moni kotikemisti ei tiedä esimerkiksi sitä, että vaikka jonkin ainesosan SDS:ssä (turvallisuusdokumentissa) lukee, että ainesosa on vaikkapa helposti syttyvä tai voimakkaasti ärsyttävä, niin turvallisuusdokumenteissa puhutaan aina ainesosasta sen 100% vahvuudessa.
Otetaan vaikkapa monessa kosmeettisessa tuotteessa käytetty sodium lauryl sulfate, eli tutummin sulfaatti. Sulfaatteja käytetään hammastahnasta pyykinpesuaineisiin ja kaikkeen siltä väliltä, esimerkiksi allergiatestatuissa vauvan saippuoissakin voi usein olla sulfaattia.
Sodium Lauryl Sulfaten (SLS) turvallisuusdokumentista (SDS) kerrotaan seuraavaa:
Kiinteä ja helposti syttyvä aine.
Haitallinen nieltynä.
Haitallinen joutuessaan ihokosketukseen.
Haitallinen hengitettynä.
Ärsyttää ihoa.
Vaurioittaa vakavasti silmiä.
Saattaa ärsyttää hengitysteitä.
Kuulostaa todella vaaralliselta, mutta SDS-dokumenteissa puhutaan aina kyseisen ainesosan 100% vahvuudesta. Sulfaatit taas kosmetiikka käyttöön toimitetaan ensinnäkin myös kosmetiikan valmistajille usein jo valmiiksi laimennettuna, ja sen lisäksi tätä valmiiksi laimennettua seosta käytetään kosmeettisessa valmisteessa vain pieni määrä, jolloin se laimentuu entisestään.
Ammatitaitoinen formuloija osaa myös formuloida tuotteensa siten, että voimakaskin ihoa ärsyttävä aine neutraloituu ja muuttuu harmittomaksi useimmille. Herkkäihoiset ja herkästi reagoivat ihot ovat sitten asia erikseen ja heille (meille) tulee tuotteet formuloida siten, ettei niissä ole ihoa ärsyttäviä ainesosia edes “neutraloituna”, sillä meidän ihomme reagoi pienimpäänkin määrään ärsytyksiä.
Tutkitaan esimerkkinä vaikkapa Making Cosmetics sivuston Sodium Lauryl Sulfate, jota myydään klassisena anionisena tensidinä, eli pinta-aktiivisena aineena.
Nyt ainesosan INCI-listassa näkyykin jo seuraavat sanat: Water, Sodium Lauryl Sulfate, eli sodium lauryl sulfate on jo valmiiksi laimennettua ja jokainen raaka-ainetoimittaja joutuu toimittamaan kosmetiikan valmistajalle turvallisuusdokumentit, joista ammattitaitoinen kosmetiikan valmistaja osaa poimia tuotteensa valmistukselle tärkeät tiedot, eli esimerkiksi tässä tapauksessa, että paljonko sulfaattia tässä sekoituksessa itse asiassa on.
Se on tärkeää kahdestakin syystä: sulfaattien kokonaismäärä tuotteessa määrää, ettei iho käytön turvallista rajaa ylitetä, ja se vaikuttaa tuotteen pesutehoon, hoitavuuteen, ihoa ärsyttävyyteen, paksuuteen, vaahtoavuuteen ja niin edelleen.
Siksi on tärkeää hankkia kosmeettiset tuotteensa valmistajalta, jolla on riittävä ammattitaito tulkita kaikkia näitä turvallisuus dokumentteja, jottei tuotteeseen ole vahingossa laitettu esimerkiksi jotakin eteeristä öljyä, tai muuta rajoitettua ainesosaa, yli sen turvallisen käytön rajan.
UV-filtterit eli aurinkosuojafiltterit
Keskusteluissa on paljon ollut esillä eri aurinkosuojafiltterit ja niihin liittyvät huolenaiheet. Keskustelu on aina hyvästä, sillä se antaa tietoa kuluttajille, jotta he voivat toimia vastuullisemmin omien kulutustottumuksiensa kanssa. Erityisessä keskiössä on ollut eräs kosteusvoide kasvoille, joka sisälsi myös SPF50 aurinkosuojan.
Keskusteluissa nousi esiin, että kasvovoiteen aurinkosuojista Ethylhexyl Methoxycinnamate (Octinoxate) ja Octocrylene ovat haitallisia merieliöille.
Tuotteessa oli myös kolmas aurinkosuojafiltteri, Butyl Methoxydibenzoylmethane (Avobenzone), joka ei ole yhtä voimakkaasti luokiteltu ympäristölle haitalliseksi, mutta se hajoaa auringonvalossa helposti ja voi muodostaa reaktiivisia yhdisteitä, joiden ympäristövaikutuksia tutkitaan yhä.
Tutkitaan nämä ainesosat tarkemmin, jotta voimme muodostaa kokonaiskuvan niiden turvallisuudesta. Kuten ylempänä jo kirjoitinkin, kosmeettisen ainesosan turvallisuuden voi päätellä seuraavien virastojen tietokannoista:
CosIng (jossa ainesosan tiedoissa maininta mikäli siitä on käyty keskustelua, jolloin CosIng -sivulla on linkki SCCS:n dokumentteihin
TGA (Australian Therapeutic Goods Administration)
FDA (USA:n Food and Drug Administration)
CIR (EU:n Cosmetic Ingredient Review)
Ethylhexyl Methoxycinnamate
CosIng: https://ec.europa.eu/growth/tools-databases/cosing/details/33886
Ethylhexyl Methoxycinnamate:n (Octinoxate:n) kohdalla näkyy merkintä “Cosmetics Regulation provisions VI/12”, , joka tarkoittaa, että ainesosasta on säädetty tarkat käyttöehdot EU:n kosmetiikka-asetuksen liitteessä VI, kohdassa 12.
Tutkitaan asiaa tarkemmin:
Näemme, että ainesosasta on kirjoitettu SCCS:n raportti (kohdassa SCCS opinions), josta klikkaamalla päästään lukemaan asiasta tehty tutkimus ja sen loppupäätelmä.
Huomaamme, että ympäristökysymyksiä ei tässä tutkimuksessa ole käsitelty vaan tutkimus ja huolet liittyvät joidenkin UV-filttereiden mahdollisiin hormonivaikutuksiin:
UV-filttereiden mahdolliset hormonivaikutukset – lyhyt yhteenveto (SCCNFP 2001) UV-filttereitä arvioitiin mahdollisten estrogeenisten vaikutusten osalta.
In vitro -testeissä vaikutus oli miljoonia kertoja heikompi kuin luonnollisella estrogeenilla.
Eläinkokeissa (in vivo) vaikutukset olivat heikkoja tai puuttuivat kokonaan.
Teollisuuden GLP-standardien mukaiset testit (4-MBC, OMC, Bp-3) tukivat turvallisuutta.
Kaikille aineille lasketut turvamarginaalit (MoS) olivat > 100 → turvallisuuden raja ylittyi reilusti.
UV-filttereiden estrogeeninen aktiivisuus on merkittävästi heikompaa kuin ruokavalion fytoestrogeeneilla.
Johtopäätös: Ei tarvetta rajoittaa UV-filttereiden käyttöä. Aurinkosuojien käyttö on tärkeää ihosyöpäriskin vähentämiseksi.
Tutkikaamme sitten CIR-raportteja , jos sieltä löytyy lisätietoa asiaan. -Ei löytynyt mitään.
Etsitään sitten TGA:n sivuilta. -Ei osumia. Kokeillaan FDA:n sivuja.
Nyt löytyi osuma: 4Y5P7MUD51 octinoxate (octyl methoxycinnamate; ethylhexyl methoxycinnamate) sunscreen I I 352.10(j)
Tätä siitä sanotaan: Octinoxate on kanelihappoesteri ja yleinen ainesosa aurinkosuojavoiteissa ja muissa ihonhoitotuotteissa, joissa sen tarkoituksena on vähentää auringon UV-säteilyn aiheuttamia DNA-vaurioita. Se kehitettiin alun perin 1950-luvulla orgaaniseksi UV-B-suojaksi, joka imee auringon UV-B-säteitä itseensä.
Octinoxatea yhdistetään usein nanopartikkeleihin tai muihin vettä kestäviin liposomeihin valmisteissa, jotta se pysyisi paremmin ihon pinnalla (epidermiksessä) ja jotta aineen imeytyminen ihoon olisi mahdollisimman vähäistä. Sen käyttö lääke- ja kosmetiikkatuotteissa on hyväksytty Yhdysvaltain FDA:n toimesta.
Nämä ovat ne viralliset tahot, joilta ajantasaista ja tutkittua tietoa kosmetiikan ainesosista etsitään. Toistaiseksi Euroopassa, jossa me elämme, ja jonka säädöksiä me olemme velvollisia noudattamaan, ainesosan käyttö on sallittua ja turvalliseksi arvioitua.
Mutta mistä sitten tulee tieto, että Ethylhexyl Methoxycinnamate (eli Octinoxate) on haitallista ympäristölle?
Tieto perustuu Wikipediasta löytyviin sääntelyraportteihin esimerkiksi:
Havaijin laki (2018): Havaiji kielsi Octinoxaten ja Oxybenzonen, koska ne edistävät koralliriuttojen vaalenemista ja vaurioitumista. Lähde Wikipediassa osoittaa tänne.
Havaiji kielsi 1.1.2021 alkaen ilman reseptiä myytävät aurinkovoiteet, jotka sisältävät oxybenzonea tai octinoxatea.
Kielto perustuu huoleen näiden kemikaalien haittavaikutuksista koralleihin ja muuhun meriluontoon. Koralliriutat ovat elintärkeitä meriympäristölle ja tarjoavat ihmisille suojelua, ravintoa ja elinkeinoja. Kuitenkin ilmastonmuutos, valtamerien happamoituminen ja rannikkosaasteet uhkaavat niitä.
Ihon liiallinen UV-säteilyaltistus on ehkäistävissä oleva syy kaikkiin ihosyöpiin. Laajakirjoiset aurinkosuojat vähentävät auringonpolttamaa, joka on tärkeä ihosyövän riskitekijä. Suojautumiseen suositellaan myös vaatetusta, varjossa oleskelua ja keskipäivän auringon välttelyä. SPF 30 tai suurempi aurinkovoide täydentää näitä keinoja.
Keskustelua on syntynyt siitä, oliko Havaijin päätös kieltää tietyt kemialliset aurinkosuojat oikea ratkaisu. Kirjoittajat katsovat, että varovaisuusperiaatteen mukaisesti, kun riskistä on epävarmuutta ja vaihtoehtoja on saatavilla, kielto on perusteltu.
Tieteellisten tutkimusten mukaan oxybenzone voi laboratoriotesteissä aiheuttaa korallien vaalenemista, jossa korallit menettävät elintärkeät leväkumppaninsa. Arviolta jopa 14 000 tonnia aurinkosuojatuotteita huuhtoutuu vuosittain turistialueilta riutoille. Oxybenzonea ja octinoxatea on löydetty myös jätevesistä ja juomavedestä Brasiliassa.
Kaloilla, kuten japaninmedakalla ja kirjolohella, oxybenzone on yhdistetty alentuneeseen munantuotantoon ja mahdollisiin sukupuolihäiriöihin.
Nämä löydökset tukevat varovaisuusperiaatteen soveltamista.
Planetaarinen terveys korostaa samanaikaisesti ihmisten ja maapallon hyvinvointia. Ihmisen toiminta on jo rikkonut useita luonnon rajoja ja asettanut riskin sekä ihmisille että ekosysteemeille.
Dermatologien tehtävänä on edistää ihosyövän ehkäisyä, mutta samalla huomioida aurinkosuojien mahdolliset riskit ympäristölle.
Nykyisin suositellaan lisäämään vaatetuksen, varjon ja fyysisten aurinkosuojafilttereiden, kuten sinkkioksidin ja titaanidioksidin, käyttöä.
Päätelmä: Vaikka Ethylhexyl Methoxycinnamate on Euroopassa sallittu ja turvalliseksi määritelty, on huomioitavaa sen ympäristölle mahdollisesti aiheuttamat vaarat ja harkittava tarkasti ainesosan käyttöä kosmeettisissa tuotteissa.
Missä kaikkialla Ethylhexyl Methoxycinnamatea sitten esiintyy?
Keskusteluissa on esitetty väitteitä, että ainesosaa ei enää olisi kovinkaan laajasti käytössä?
Katsotaanpas vaikkapa erään laajan kosmetiikkavalikoiman omaavan suomalaisen tavaratalon valikoimaa.
Hakusanalla Ethylhexyl Methoxycinnamate löytyi 458 osumaa, joissa mukana merkkejä laidasta laitaan esimerkiksi Lancome, Four Reasons, Sensai, Clinique, COSRX, MAC, Nuxe, Wella ja niin edelleen. Vaikuttaa siis siltä, että ainesosa on laajasti käytössä Euroopassa ja Suomessa.
Octocrylene
CosIng: https://ec.europa.eu/growth/tools-databases/cosing/details/35585
Octocrylenen kohdalta löytyy SCCS:n huomioita, jota klikkaamalla pääsemme lukemaan mitä mieltä SCCS on kyseisestä ainesosasta. Dokumentti on 49 sivua pitkä, ja siinä kerrotaan huolenaiheet sekä tutkimukset, joiden perusteella ainesosan turvallisuutta on arvioitu.
Dokumentissa kirjoitetaan seuraavasti:
SCCS:n (Euroopan komission tieteellinen komitea kuluttajaturvallisuudesta) näkemys oktokryleenistä:
SCCS katsoo, että oktokryleeni on turvallinen UV-suodatin, kun sitä käytetään yksittäin enintään 10 % pitoisuudella kosmetiikassa (esim. kasvovoiteissa, käsivoiteissa, huulipunissa ja aurinkovoiteissa sekä pumppusuihkeina).
Sen sijaan aerosolimuotoisissa suihkeissa oktokryleeni ei ole turvallinen, jos pitoisuus on 10 % ja sitä käytetään yhdessä muiden oktokryleeniä sisältävien tuotteiden kanssa. Aerosolisuihkeissa turvallinen enimmäispitoisuus on 9 %, kun samaan aikaan käytetään myös kasvovoidetta, käsivoidetta ja huulipunaa, jotka sisältävät oktokryleeniä.
Tutkimuksissa on viitteitä siitä, että oktokryleeni saattaa vaikuttaa hormonitoimintaan, mutta toistaiseksi näyttö ei ole riittävän selkeää, jotta voitaisiin määrittää siitä johdettavaa riskirajaa. Allergista kosketusihottumaa on raportoitu, mutta erittäin harvoin suhteessa oktokryleenin yleiseen käyttöön. Valoallergia liittyy usein aiempaan herkistymiseen ketoprofeenille.
Ympäristövaikutuksia SCCS ei arvioinut lainkaan. Tämä arvio koskee ainoastaan tuotteen turvallisuutta ihmiselle.
Etsitään siis seuraavaksi CIR-Raporteista. -Ei osumia. Kokeillaan TGA:n sivuilta. Ei osumia. Kokeillaan FDA:n sivuilta. Löytyi yksi osuma: 5A68WGF6WM octocrylene sunscreen I I 352.10(i)
FDA:n sivuilta löytyi seuraava lausunto.
Yhdysvaltain FDA julkaisi syyskuussa 2021 lopullisen määräyksen (deemed final order) ja ehdotetun uuden määräyksen (proposed order) koskien ilman reseptiä myytäviä (OTC) aurinkosuojatuotteita.
Mitä määräyksissä sanotaan octocrylenesta ja ethylhexyl methoxycinnamatesta?
Lopullinen määräys noudattaa vielä vuoden 1999 (ei koskaan voimaan tullutta) aurinkosuojamonografiaa, jossa octocrylene ja ethylhexyl methoxycinnamate (tunnetaan myös nimellä octinoxate) katsottiin yleisesti turvallisiksi ja tehokkaiksi (GRASE).
Ehdotetussa määräyksessä (proposed order) niiden asemaa kuitenkin arvioitiin uudelleen:
Octocrylene ja ethylhexyl methoxycinnamate eivät ole tällä hetkellä GRASE (Generally Recognized as Safe and Effective), koska lisätutkimuksia niiden turvallisuudesta tarvitaan.
Tämä ei tarkoita, että niitä olisi todettu vaarallisiksi, mutta nykyinen julkisesti saatavilla oleva näyttö ei riitä vahvistamaan niiden turvallisuutta pitkäaikaisessa päivittäisessä käytössä.
FDA ei vaadi kyseisiä aineita sisältäviä aurinkosuojia vedettäväksi pois markkinoilta välittömästi, vaan valmistajia pyydetään toimittamaan lisäturvallisuustietoja.
Miten tämä liittyy octocryleneen ja ethylhexyl methoxycinnamateen?
Octocrylene ja ethylhexyl methoxycinnamate ovat mukana 12 ainesosan listalla, joista vaaditaan lisää turvallisuustietoa ennen lopullista päätöstä niiden asemasta.
Jos riittäviä tietoja ei toimiteta, tuotteita, jotka sisältävät näitä aineita, ei enää voida markkinoida ilman FDA:n hyväksyntää.
Tällä hetkellä niitä kuitenkin voi edelleen käyttää aurinkosuojatuotteissa, kunnes uusi lopullinen määräys julkaistaan ja astuu voimaan (aikaisintaan vuoden kuluttua lopullisesta päätöksestä).
Yhteenveto:
Octocrylene ja ethylhexyl methoxycinnamate eivät enää automaattisesti kuulu turvallisiksi ja tehokkaiksi hyväksyttyjen (GRASE) aurinkosuojien listalle.
Niistä tarvitaan lisäturvallisuustutkimuksia.
Kuluttajille suositellaan aurinkosuojausta kokonaisvaltaisesti (suojavaatetus, varjoon hakeutuminen, laajakirjoinen aurinkosuoja SPF 15+).
Sinkkioksidi ja titaanidioksidi ovat ainoat aurinkosuojafiltterit, joiden turvallisuus vahvistettiin riittäväksi tässä vaiheessa.
Päätelmä: Vaikka Octocrylene ja ethylhexyl methoxycinnamate on Euroopassa sallittuja ja turvalliseksi määriteltyjä, on huomioitavaa niiden ympäristölle mahdollisesti aiheuttamat vaarat ja harkittava tarkasti ainesosan käyttöä kosmeettisissa tuotteissa.
Katsotaan jälleen tuon saman kotimaisen tavaratalon valikoimasta.
Haulla Octocrylene tuli 139 osumaa, joiden mukana muun muassa Piz Buin, IT Cosmetics, NYX, Garnier, Bondi Sands, Clarins ja niin edelleen. Varsin yleisesti käytetty ainesosa sekin
Mitä muita UV-filttereitä, eli aurinkosuojafilttereitä sitten on käytettävissä aurinkosuojatuotteissa?
Zinc Oxide, eli sinkkioksidi
Tutuin monille lienee sinkkioksidi, eli zinc oxide.
Sinkkioksidia käytetään yleisesti aurinkosuojatuotteiden lisäksi muun muassa meikeissä ja voiteissa, ja se on yleisesti, etenkin luonnonkosmetiikkapiireissä, hyväksytty ainesosa aurinkosuojatuotteissa. Mutta mitä siitä sanoo esim CosIng:
https://ec.europa.eu/growth/tools-databases/cosing/details/31185
Sinkkioksidi (zinc oxide) aurinkosuojatuotteissa: analyysi SCCP- ja SCCS-dokumenttien perusteella sinkkioksidia käytetään laajalti aurinkosuojatuotteissa, meikeissä ja voiteissa. Se on luonnonkosmetiikassa yleisesti hyväksytty UV-suoja-aine.
SCCP:n ja SCCS:n asiakirjoissa sinkkioksidin turvallisuudesta on seuraavia huomioita:
Käyttö UV-filtterinä: Sinkkioksidi on arvioitu turvalliseksi käytettäväksi aurinkosuojatuotteissa UV-filtterinä enintään 25 % pitoisuudella kosmetiikkatuotteissa.
Partikkelikoko ja nanomuotoinen sinkkioksidi:
Aurinkosuojatuotteissa käytetty sinkkioksidi on usein mikro- tai nanopartikkelimuotoista (noin 0,2 mikronia tai vähemmän).
On huoli siitä, että mikro- ja nanopartikkelien sinkkioksidi voi vaurioittaa DNA:ta valon vaikutuksesta (fotoklastogeenisuus, mahdollisesti foto-aneugeneesi) viljellyissä nisäkässoluissa. Nämä havainnot vaativat lisätutkimuksia in vivo eli eläin- tai ihmistutkimuksilla.
Iho ja sinkkioksidin systeeminen imeytyminen:
Sinkkioksidin ihon läpäisykyvystä (perkutaaninen imeytyminen) ja hengitystie-altistuksesta nanopartikkeleina ei ole riittävästi luotettavaa tietoa.
Tästä syystä SCCP vaati lisädokumentaatiota sinkkioksidista sen turvallisuuden arvioimiseksi, etenkin nanopartikkelimuodossa.
Sinkkioksidin toksikologinen profiili:
Sinkki on ihmisille välttämätön hivenaine, eikä normaalitasoisilla altistuksilla havaittu merkittäviä toksisia vaikutuksia.
Suun kautta annetun sinkkioksidin akuutti myrkyllisyys on alhainen (LD50 > 5000 mg/kg suun kautta, > 2000 mg/kg ihon kautta).
Ihokokeissa sinkkioksidi ei aiheuttanut ärsytystä
Yhteenveto sinkkioksidin riskeistä:
Sinkkioksidia pidetään turvallisena tietyissä olosuhteissa, mutta nanomuotoisella sinkkioksidilla voi olla potentiaalisia DNA-vaurioita aiheuttavia vaikutuksia valon altistuksessa, ja ihon läpäisyn ja hengitysalttiuden turvallisuus tarvitsee lisätutkimuksia.
Sinkkioksidin ympäristövaikutuksista:
Näissä dokumenteissa (SCCP/SCCS) ei käsitelty ympäristövaikutuksia, koska SCCS:n toimeksianto kattaa vain ihmisten terveyden, ei ympäristöä
Mitä Sanoo TGA. -Ei osumia. Entä FDA. -Ei osumia.
Sinkkioksidi vaikuttaa siis turvalliselta UV-filtteriltä maksimissaan 25% pitoisuudella.
National Library of medicine -sivulta löytyi kuitenkin tällainen raportti sinkkioksidin ympäristövaikutuksista:
Sinkkioksidin nanopartikkelit (ZnO NPs) on luokiteltu “erittäin myrkyllisiksi” vesieliöille (50 %:n kuolettavan vaikutuksen konsentraatio [LC50] < 0,1 mg/L) (Kahru ja Dubourguier 2010); kuitenkin vesieliöille, jotka kuuluvat eri ravintoketjun tasoille, aiheutuva myrkyllisyys vaihtelee huomattavasti (Adams ym.).
Saman tavaratalon valikoimassa hakusanalla Zinc Oxide löytyy 325 osumaa ja mukana on tuttuja merkkejä Lumenesta Cliniqueen.
Titanium dioxide, eli titaanioksidi
Titanium dioxide on toinen monille varmasti tuttu ainesosa kosmeettisissa valmisteissa. Tutkitaan tarkemmin mitä siitä sanotaan virallisissa lähteissä.
Mitä CosIng sanoo titaanioksidista? Haulla löytyy monta eri vaihtoehtoa, joten kannattaa kiinnittää huomio CAS-numeroon, joka on vähän niin kuin raaka-aineen DNA, eli saman nimisilläkin raaka-aineilla voi olla eri CAS-numero ja lopulta se CAS-numero kertoo tarkalleen mikä raaka-aine on kyseessä.
Tutkitaan me tuota versiota jossa on mainittuna Nano.
SCSS:n raportteja ainesosalla on 4 ja niissä aiheena:
Titanium Dioxide – analyysi ja turvallisuustarkastelu kosmetiikassa (perustuen dokumentteihin SCCS/163/14, SCCS/202/22, SCCS/206/23 ja SCCNFP/0005/98)
Titanium dioxide (TiO₂) on laajasti käytetty ainesosa aurinkosuojatuotteissa ja kosmetiikassa, ja se tunnetaan erityisesti UV-säteilyn tehokkaana suodattimena. Euroopan komission alaiset tieteelliset komiteat ovat arvioineet sen turvallisuutta useissa raporteissa, joihin tämä analyysi perustuu.
Titanium dioxidea käytetään kosmetiikassa UV-filtterinä, väriaineena ja paksuntajana. Se on hyväksytty käytettäväksi EU:n kosmetiikka-asetuksen (1223/2009) liitteessä VII UV-suodattimena enintään 25 % pitoisuudella valmiissa tuotteessa.
TiO₂ voi esiintyä joko tavanomaisessa muodossa tai nanopartikkelimuodossa. Nano-TiO₂ imee ja hajottaa tehokkaasti UV-säteilyä ja parantaa siten aurinkosuojatuotteiden suojaominaisuuksia.
SCCS/163/14 – Huomioita suihkutettavista tuotteista
Nano-muodossa oleva titanium dioxide katsottiin turvalliseksi iholle levitetyissä tuotteissa (kuten voiteissa), mutta ei suositeltavaksi suihkutettavissa tuotteissa (esim. aerosoleissa ja hienojakoisissa suihkeissa).
Huolena on nanohiukkasten hengittäminen, mikä voi johtaa keuhkokudokseen kertymiseen ja mahdollisiin systeemisiin vaikutuksiin.
Termi “sprayable applications/products” on selvennetty tarkoittamaan tuotteita, jotka tuottavat aerosolia tai sumua — ei esimerkiksi pumppupulloja, jotka annostelevat kerralla voidetta.
SCCNFP/0005/98 – Varhaiset turvallisuusarviot
Titanium dioxide (myös mikro- ja nanopartikkelit) todettiin yleisesti vähän toksiseksi ihon ja suun kautta tapahtuvassa altistuksessa.
Akuutti myrkyllisyys suun kautta ja ihon kautta on erittäin vähäinen (LD50 >10 000 mg/kg).
Ihoärsytystä tai herkistymistä ei havaittu tavanomaisessa käytössä.
Pitkäaikaisessa hengitysalaltistuksessa (korkeat pitoisuudet, 250 mg/m³) todettiin syöpäriski rotilla, mutta nämä olosuhteet eivät vastaa tavanomaista kosmetiikan käyttöä.
Titanium dioxide imeytyy huonosti ihon läpi.
Pinnan pinnoittaminen esimerkiksi piidioksidilla ja alumiinioksidilla vähentää merkittävästi sen fotokatalyyttista aktiivisuutta ja estää haitallisten happiradikaalien muodostumista auringonvalossa.
SCCS/202/22 – Päivitetty nano-TiO₂ turvallisuusarvio
SCCS vahvisti, että tietyin ehdoin pinnoitettu nano-TiO₂ on turvallinen käytettäväksi enintään 25 % pitoisuudella kosmetiikassa.
Turvallinen käyttö rajoittuu tuotteisiin, jotka eivät johda hengitysalaltistukseen, eli ei suihkutettavat/aerosolit.
Tutkituissa pintapinnoitteissa (esim. alumina, silica) ei havaittu turvallisuusongelmia.
Hengitysalatieksponoitumisessa mahdollinen syöpäriski on edelleen huolenaihe.
SCCS/206/23 – Yhteenveto aerosolituotteiden riskeistä
Aerosoleissa käytetty nano-TiO₂ voi altistaa käyttäjän hengitettäville hiukkasille, mikä voi aiheuttaa terveysriskejä (kuten keuhkofibroosia tai keuhkosyöpää).
Tästä syystä SCCS ei suosittele nano-TiO₂:n käyttöä kosmetiikassa, joka muodostaa hengitettäviä aerosoleja.
Iholle levitettävät tuotteet (kuten voiteet, stickit ja pastat) pysyvät turvallisina käyttömuotoina.
Yhteenveto titanium dioxiden turvallisuudesta kosmetiikassa
Käyttötapa
Turvallisuus SCCS:n mukaan
Voidemaiset ja ei-suihkutettavat tuotteet
Turvallinen enintään 25 % pitoisuudella
Aerosolit ja hienojakoiset suihkeet
Ei turvallinen (hengitysriskin takia)
Pinnoittamattomat nanopartikkelit
Ei suositeltava (kasvanut fotokatalyyttinen aktiivisuus)
Pinnoitetut nanopartikkelit (esim. alumina/silica)
Turvallisia ihon altistuksessa
Johtopäätös:
Titanium dioxide on turvallinen UV-filtteri kosmetiikassa, kunhan sitä käytetään oikeassa muodossa (ei-aerosolisina tuotteina) ja oikeassa pitoisuudessa. Suihkutettavissa tuotteissa hengitystieriskit estävät sen suositeltavan käytön. Titanium dioxiden käyttöä tukee se, että se on laajasti tutkittu, vähän toksinen ja tehokas UV-suoja-aine.
Euroopan parlamentille on kuitenkin esitetty kysymys Titaanioksidin ympäristovaikutuksista:
Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa puuttuakseen titaanidioksidin käytöstä aurinkosuojissa johtuviin ongelmiin?
Titaanidioksidin (TiO₂) käyttö aurinkosuojissa ja sen vaikutus ympäristöön
6.9.2018
Kirjallinen vastaus
Kirjallinen kysymys E-004542-18
komissiolle
Työjärjestyksen 130 artikla
Carolina Punset (ALDE)
Ympäristögeotieteiden tutkimus- ja opetuskeskus (CEREGE [Centre de Recherche et d’Enseignement de Géosciences de l’Environnement]) on havainnut, että aurinkosuojavoiteet vapauttavat mereen merkittäviä määriä saastuttavaa titaanidioksidia (TiO₂), joka saattaa vahingoittaa merieliöstöä.
Titaanidioksidin nanopartikkeleita käytetään aurinkosuojavoiteiden pääainesosina, koska ne suojaavat ultraviolettisäteilyltä. CEREGE:n Etelä-Ranskassa kolmella rannalla tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että nanopartikkelit menettävät suojakerroksensa vedessä UV-säteilyn tai meriveden vaikutuksesta, jolloin meriympäristö altistuu kaikkein myrkyllisimmälle titaanidioksidille. Tämä tarkoittaa, että rannalla, jolla käy noin 3000 ihmistä päivässä, voi kertyä kesän aikana lähes 2,2 tonnia titaanidioksidia.
Päätutkija Jérôme Labille arvioi, että osa titaanidioksidin aiheuttamasta saastumisesta leviää meriveden liikkeiden mukana. Kuitenkin rannikon läheisyydessä odotetaan tapahtuvan titaanidioksidin kertymistä, mikä vaikuttaa rannikkoalueen eliöstöön. Alueilla, joilla vesi on seisovaa (esimerkiksi uimapaikoilla), ongelma voi olla vielä pahempi.
Aurinkosuojavoiteiden käyttö on kuitenkin yhtä lailla tärkeää.
Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa puuttuakseen titaanidioksidin käytöstä aurinkosuojissa johtuviin ongelmiin?
Huomaamme, että CosIng:n kuvauksessa mainitaan heti, että tuotteen ingredient-listauksessa tulee käyttää INCI-nimeä 77891.
Tällä hakusanalla löydämme tavaratalon valikoimasta 2278 osumaa pitäen sisällään tuttuja merkkejä ja niiltä muun muassa meikkejä ja voiteita.
Haettaessa sanalla “titaanioksidi” osumia tuli huikeat 2241 kappaletta ja mukana on muun muassa meikkejä ja voiteita monilta tutuilta merkeiltä.
Onko vaarallisempaa olla ilman aurinkosuojaa vai käyttää UV-filttereitä sisältävää voidetta?
Kansainväliset terveysviranomaiset, kuten WHO, FDA ja Euroopan komission SCCS, ovat yksimielisiä siitä, että aurinkosuojavoiteiden käyttö on tärkeää ihosyöpien ehkäisyssä.
WHO:n mukaan UV-säteily on ryhmän 1 karsinogeeni, eli selkeästi syöpää aiheuttava tekijä. Ihon palaminen erityisesti nuorella iällä kasvattaa riskiä sairastua melanoomaan merkittävästi.
FDA (2021) linjasi, että ainoastaan sinkkioksidi ja titaanidioksidi ovat tällä hetkellä riittävän tutkittuja ja voidaan pitää “Generally Recognized As Safe and Effective” (GRASE). Kuitenkin kemiallisista UV-filttereistä ei todettu olevan akuutteja terveysriskejä, vaan ne vaativat lisää tutkimusta pitkäaikaiskäytön vaikutuksista ennen lopullista hyväksyntää tai kieltoa..
Entä fysikaaliset aurinkofiltterit, ovatko ne vaarattomia ympäristölle?
Vaikka sinkkioksidi (ZnO) ja titaanioksidi (TiO₂) ovat yleisesti hyväksyttyjä ja tehokkaita UV-filttereitä, niiden ympäristövaikutuksia ei pidä sivuuttaa:
Nanomuotoiset sinkki- ja titaanioksidit voivat käyttäytyä eri tavoin ympäristössä kuin makromuotoiset partikkelit.
Tutkimuksissa on havaittu, että:
- Ne voivat kertyä vesieliöihin ja vaikuttaa niiden elintoimintoihin.
- Sinkkioksidi nanopartikkelina on yhdistetty vedenalaisessa ekosysteemissä hapen vähentymiseen ja planktonkasvun vähenemiseen.
- Titaanioksidin fotokatalyyttinen aktiivisuus voi johtaa reaktiivisten happilajien muodostumiseen, jotka ovat haitallisia mikro-organismeille ja leville.
Lähteet:
- SCCS/163/14, SCCS/202/22
- NIOSH, FDA, OECD guidance on manufactured nanomaterials
- The Lancet Planetary Health 2018 (Octinoxate/Oxybenzone vaikutukset riuttoihin)
Päätelmä:
Vaikka fysikaaliset UV-filtterit ovat iholle turvallisempia kuin osa kemiallisista vastineistaan ja toistaiseksi hyväksyttyjä EU:ssa, eivät nekään ole täysin ympäristöneutraaleja, erityisesti nanomuotoisina.
Toisaalta kemiallisia UV-filttereitä ei tule demonisoida irrallisesti ilman, että otetaan huomioon koko tuotteen koostumus, käyttötapa ja pitoisuudet.
Suurin riski kuluttajan terveydelle on aurinkosuojan puuttuminen kokonaan, sillä se kasvattaa ihosyöpäriskiä ja UV:n aiheuttamaa ihovaurioita. Siksi aurinkosuojatuotteen valinnassa tulee painottaa tasapainoa terveyden, ympäristön ja käyttöturvallisuuden välillä, ei yksittäisten ainesosien ympärillä käytävää keskustelua.
Muita yleisesti käytössä olevia kemiallisia aurinkofilttereitä
Butyl Methoxydibenzoylmethane
“Heinäkuussa 2022 EU lisäsi kolme UV-filtteriä pintavesien tarkkailulistalle (Surface Water Watch List), nimittäin: **Butyl Methoxydibenzoylmethane (Avobenzone), Octocrylene ja Benzophenone-3 (Oxybenzone).”
Tutkijat raportoivat, että neljän aineen (mukaan lukien Butyl Methoxydibenzoylmethane, OC, BP3 ja 4MBC) poistotehokkuus jätevedestä oli yli 50 %.”
Avobenzone on siis yksi niistä kolmesta UV-filtteristä, jotka EU on tunnistanut merkittäviksi ympäristöriskeiksi ja lisännyt pintavesien tarkkailulistalle.
Se esiintyy jätevedessä, mutta jätevedenpuhdistamot voivat poistaa siitä yli puolet, tosin osa päätyy silti mereen.
Tutkimuksessa arvioitiin, että se voi aiheuttaa ympäristöriskiä, erityisesti suojattujen ja vähävirtausten ranta-alueiden merivedessä.
Tunnetun suomalaisen tavaratalon valikoima tuotti 779 osumaa hakusanalla Butyl Methoxydibenzoylmethane
Homosalate
Turvallisuus ja sallittu pitoisuus
Homosalate ei ole turvallinen käytettäväksi UV-filtterinä kosmetiikassa enintään 10 % pitoisuudella.
Turvalliseksi pitoisuudeksi arvioidaan korkeintaan 0,5 % lopputuotteessa, kun otetaan huomioon myös mahdollinen käyttö muissa tuotteissa kuten käsivoiteissa ja kasvovoiteissa.
Endokriininen aktiivisuus
Saatavilla olevat tiedot viittaavat mahdollisiin hormonaalisiin vaikutuksiin (antiandrogeeninen ja estrogeeninen aktiivisuus havaittu in vitro -testeissä).
SCCS kuitenkin katsoo, että todisteet eivät ole riittäviä luokittelemaan homosalatea endokriiniseksi haitta-aineeksi tai tekemään riskinarviointia hormonaalisten vaikutusten perusteella.
Toksisuustiedot
Homosalaten arvioinnissa käytetty LOAEL (pienin haittavaikutuksia aiheuttava annos) on 60 mg/kg/päivä ja tästä johdettu arvioitu turvallinen NOAEL on 10 mg/kg/päivä.
Todettiin, että homosalate imeytyy systeemisesti ihon kautta ja metaboloituu muun muassa salisyylihapoksi.
Ympäristövaikutukset
Ympäristöturvallisuutta ei arvioitu tässä lausunnossa.
Australian hallituksen viralliselta sivulta löytyi kuitenkin toisenlainen raportti
Homosalate – turvallisuusarvioinnin yhteenveto
Käyttö ja altistuminen:
Homosalate on UV-suodatin, jota käytetään laajasti erityisesti kasvo- ja huulituotteissa (kuten kasvovoiteissa ja huulivoiteissa).
Australiaan tuodaan arviolta 159 tonnia homosalatea vuosittain.
Suurin altistumislähde kuluttajille on kosmetiikka; erityisesti kasvo- ja huulituotteet.
Ihmisille aiheutuvat terveysriskit:
Homosalate imeytyy elimistöön ihon ja suun kautta, mutta ei merkittävästi hengitysteitse.
Pitoisuudella 10 % käytettynä arvioitiin, että erityisesti kasvo- ja huulituotteissa homosalate voi aiheuttaa riskejä munuaisille.
Vähentämällä pitoisuus 4,35 % tasolle kasvo- ja huulituotteissa, riski katsottaisiin hyväksyttäväksi (MoE ≥ 100).
Homosalaten mahdollinen vaikutus hormonitoimintaan (estrogeeninen, antiandrogeeninen aktiivisuus) on havaittu in vitro, mutta vaikutukset ovat useita kertaluokkia heikompia kuin luonnollisilla hormoneilla, eikä suoraa haittaa ihmisillä ole vahvistettu.
Homosalate ei ole karsinogeeninen eikä merkittävä ihon ärsyttäjä tai herkistäjä.
Rajoitettua näyttöä on mahdollisista haitallisista vaikutuksista lisääntymisterveyteen ja munuaistoimintaan, mutta tutkimustiedossa on puutteita.
Ympäristöriskit:
Homosalate on vesiekosysteemeille erittäin myrkyllinen ja luokiteltu Aquatic Chronic 1 -vaaraluokkaan.
Se ei ole pysyvä eikä bioakumuloituva aine vesiekosysteemeissä, mutta paikallisia, tilapäisiä ympäristöriskejä voi esiintyä esimerkiksi suosituilla rannoilla.
Johtopäätökset ja riskienhallinta:
Suositellaan, että homosalaten pitoisuutta kuluttajille suunnatuissa kosmeettisissa valmisteissa rajoitetaan.
Australian viranomaiset ehdottavat kemikaalin lisäämistä myrkkystandardilistalle (SUSMP) rajoituksin.
EU:ssa homosalaten käyttö on jo rajoitettu vuodesta 2025 lähtien vain kasvojen alueelle käytettäviin tuotteisiin, korkeintaan 7,34 % pitoisuudella.
Tunnetun suomalaisen tavaratalon valikoima tuotti 44 osumaa hakusanalla homosalate:
Benzophenone-3
SCCS:n (Scientific Committee on Consumer Safety) näkemyksistä koskien Benzophenone-3:a (tunnetaan myös nimillä BP-3 ja Oxybenzone):
Turvallisuus ja sallitut pitoisuudet
Ei turvallinen 6 % pitoisuudella aurinkovoiteissa vartalolle (voide, spray tai pumppusuihke).
Turvallinen 6 % pitoisuudella kasvo-, käsi- ja huulituotteissa.
Turvallinen 0,5 % pitoisuuteen asti, kun käytetään tuotteen säilyvyyden suojaamiseen.
Turvallinen 2,2 % pitoisuuteen asti aurinkovoiteissa vartalolle, jos sitä ei käytetä samanaikaisesti myös 0,5 % pitoisuudella säilyvyyden vuoksi.
Jos käytetään sekä UV-suotimena että säilytysaineena: UV-suodinpitoisuus ei saa ylittää 1,7 %
Endokriininen aktiivisuus
Tällä hetkellä saatavilla oleva näyttö BP-3:n mahdollisista hormonivaikutuksista (esimerkiksi estrogeeninen tai antiandrogeeninen vaikutus) ei ole riittävä, jotta se voitaisiin luokitella endokriiniseksi haitta-aineeksi. Tarvitaan lisää tutkimusta
Allergeenisuus ja ärsyttävyys
BP-3 voi aiheuttaa fotoallergisia reaktioita erityisesti ihmisillä, joilla on aiempaa herkkyyttä auringonvalon aiheuttamille iho-ongelmille.
Ihoärsytystä ei havaittu in vitro -kokeissa, ja akuutti toksisuus suun tai ihon kautta on hyvin alhainen
Ympäristö
Ympäristöturvallisuutta ei arvioitu tässä lausunnossa, koska se ei kuulu SCCS:n mandaattiin
Science Directin sivuilta löytyi toisenlainen raportti.
Benzophenone-3: Kattava katsaus toksikologiseen ja ihmistutkimusnäyttöön sekä meta-analyysi biomonitorointitutkimuksista
Tausta
Benzophenone-3 (BP-3) ja sen tärkein metaboliitti benzophenone-1 (BP-1) ovat laajasti käytettyjä UV-filttereitä aurinkovoiteissa ja kosmetiikassa auringonpolttamien ja ihovaurioiden estämiseksi sekä stabilointiaineina estämään valon aiheuttamaa hajoamista monissa kaupallisissa tuotteissa. Tämän vuoksi niitä esiintyy kaikkialla ympäristössä, villieläimissä ja ihmisissä. Huolien vuoksi hormonitoiminnan häirinnästä kansainväliset sääntelyviranomaiset suorittavat tarkempia arviointeja.
Tavoite ja menetelmät
Tämän työn tavoitteena oli tehdä kattava katsaus ihmisille merkityksellisestä turvallisuustiedosta MEDLINE/PubMed-tietokannasta, luoda jäsennelty tietokanta tutkimuksista ja suorittaa integroitu analyysi osana Human Biomonitoring for Europe (HBM4EU) -aloitetta.
Tulokset
Yhteensä 1635 otsikkoa ja tiivistelmää seulottiin ja 254 tutkimusviitettä arvioitiin ja taulukoitiin yksityiskohtaisesti. Ne luokiteltiin eri kategorioihin:
i) Altistumisen lähteet ja ennustajat
ii) Ihmisten biomonitoroinnin (HBM) altistustasot meta-analyysiä varten
iii) Toksiokineettiset tiedot koe-eläimillä ja ihmisillä
iv) In vitro- ja in vivo -toksisuustutkimukset jyrsijöillä
v) Ihmistiedot vaikutusbiomarkkereista ja terveysvaikutuksista
Integroitu analyysimme osoitti, että sisäiset huippupitoisuudet BP-3:lle, jotka saavutetaan yksittäisen koko vartalon aurinkovoiteen (4 % w/w) levityksen jälkeen, voivat vastata pitoisuuksia, jotka aiheuttavat hormonitoiminnan häiriöitä in vitro -testeissä, ja pitoisuuksia, jotka aiheuttivat haitallisia lisääntymisterveydellisiä vaikutuksia naarasjyrsijöillä — vaikutuksia, joita tukee vielä rajallinen määrä ihmistietoa.
Haittavaikutuksia jyrsijöillä olivat:
Pitkittynyt kiimakierto
Kohdun estrogeenireseptorigeenien ilmentymisen muutokset
Kohdun limakalvon liikakasvu
Maitorauhaskudoksen proliferaation ja histologian muutokset
Ihmistutkimuksissa havaittiin:
Kuukautiskierron hormonitasojen muutoksia
Lisääntynyt riski kohdun lihaskasvaimille (myoomat) ja endometrioosille
Tunnistettujen vaikutusmekanismien joukossa (estrogeeninen, antiandrogeeninen, kilpirauhasvaikutukset jne.) erityisesti BP-3 ja etenkin BP-1 osoittivat estrogeenista aktiivisuutta ihmisille merkityksellisillä pitoisuuksilla, mikä on yhdenmukaista havaittujen lisääntymisterveydellisten vaikutusten kanssa.
HBM-tutkimusten meta-analyysissä havaittiin, että BP-3:n virtsapitoisuudet olivat huomattavasti korkeammat Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassa tai Aasiassa — keskimäärin 10–20 kertaa suuremmat.
Pohdinta ja johtopäätökset
Työmme tukee käsitystä, että nämä bentsofenoniyhdisteet omaavat hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia, ja tukee Euroopan sääntelytoimia ihmisten altistumisen rajoittamiseksi. Luotu kattava ja toistettavissa oleva tietokanta voi toimia pohjana tuleville riskinarvioinneille ja sääntelyaloitteiden tukemiselle.
Samalla ei suositella aurinkovoiteiden käytön lopettamista. Suositellaan, että herkemmille väestöryhmille käytetään kaupallisia aurinkovoiteita, jotka sisältävät epäorgaanisia UV-suodattimia (kuten sinkkioksidia ja titaanidioksidia), jotka eivät käytännössä imeydy verenkiertoon.
Tunnetun kotimaisen tavaratalon valikoima tuotti 150 osumaa hakusanalla Benzophenone-3:
Diethylamino Hydroxybenzoyl Hexyl Benzoate
Diethylamino Hydroxybenzoyl Hexyl Benzoate (DHHB)
Käyttö:
DHHB on orgaaninen yhdiste, jota käytetään UV-filtterinä kosmetiikassa, kuten aurinkosuojissa, kosteusvoiteissa ja meikkituotteissa. Se tarjoaa erinomaisen suojan erityisesti UVA-säteilyä vastaan ja on erittäin fotostabiili (eli ei hajoa helposti auringonvalossa).
Hyväksyntä:
DHHB on hyväksytty EU:ssa kosmetiikan UV-filtteriksi (enintään 10 % pitoisuudella tuotteessa).
Huolenaihe:
Viimeaikaiset huolenaiheet koskevat DHHB:n tuotantoprosessissa mahdollisesti esiintyvää epäpuhtautta DnHexP (di-n-heksyyliftalaatti), joka on kielletty aine kosmetiikassa ja tunnettu lisääntymistoksisuudestaan.
Turvallisuusraja DnHexP-epäpuhtaudelle:
Maksimi turvallinen pitoisuus DnHexP:lle DHHB:ssa on arvioitu olevan 0,026 % (260 ppm), kun DHHB:ta käytetään korkeintaan 10 %:n pitoisuudella kosmetiikkatuotteessa.
Tämä raja pätee vain, jos DnHexP:n esiintyminen on väistämätöntä valmistusteknisesti.
Ihannetavoitteena tulisi kuitenkin olla enintään 1 ppm DnHexP.
Ihmisen ja ympäristön turvallisuus:
DHHB itsessään on aiempien arvioiden perusteella katsottu turvalliseksi kosmetiikan käytössä enintään 10 % pitoisuudella.
DnHexP-epäpuhtauden mahdolliset haittavaikutukset liittyvät erityisesti sikiön kehityksen aikaisiin vaikutuksiin testosteronin tuotantoon ja miespuolisten jälkeläisten lisääntymisterveyteen.
DnHexP on luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi (Repr 1B) ja kuuluu erittäin huolta aiheuttaviin aineisiin (SVHC).
Tuttu tavaratalo tuotti 218 tulosta hakusanalla Diethylamino Hydroxybenzoyl Hexyl Benzoate:
Yleisesti kosmetiikassa käytettyjä UV-filttereitä
Tässä on lista melko yleisesti käytössä olebvista UV-filttereistä, joita en nyt lähde jokaista tässä artikkelissa erikseen analysoimaan:
| INCI-nimi | Tunnettu nimi / Kauppanimi | CAS-numero | Huomioitavaa |
| Ethylhexyl Methoxycinnamate | Octinoxate | 5466-77-3 | UVB-suoja, Havaijilla kielletty |
| Octocrylene | Octocrylene | 6197-30-4 | UVB-suoja, mahdollisia hormonaalisia vaikutuksia tutkitaan |
| Butyl Methoxydibenzoylmethane | Avobenzone | 70356-09-1 | UVA-suoja, helposti hajoava |
| Homosalate | Homosalate | 118-56-9 | UVB-suoja, SCCS suosittelee max. 0.5% käyttöä |
| Benzophenone-3 | Oxybenzone | 131-57-7 | UVB & osittain UVA, Havaijilla kielletty, huoli hormonaalisista vaikutuksista |
| Benzophenone-4 | Sulisobenzone | 4065-45-6 | UVB-suoja |
| Methylene Bis-Benzotriazolyl Tetramethylbutylphenol | MBBT, Tinosorb M | 103597-45-1 | UVA+UVB suoja, nanopartikkelimuoto |
| Bis-Ethylhexyloxyphenol Methoxyphenyl Triazine | Tinosorb S | 187393-00-6 | Laajakirjoinen, fotostabiili |
| Diethylamino Hydroxybenzoyl Hexyl Benzoate | Uvinul A Plus | 302776-68-7 | UVA-suoja |
| Ethylhexyl Triazone | Uvinul T150 | 88122-99-0 | UVB-suoja, erittäin fotostabiili |
| Phenylbenzimidazole Sulfonic Acid | Ensulizole | 27503-81-7 | UVB-suoja, vesiliukoinen |
| Isopentyl-Diol-Cyanoacetate | Neo Heliopan AP | 125304-04-3 | UVA-suoja |
| Diethylhexyl Butamido Triazone | Uvasorb HEB | 154702-15-5 | UVB-suoja |
| Drometrizole Trisiloxane | Mexoryl XL | 155633-54-8 | UVA + UVB suoja |
| Terephthalylidene Dicamphor Sulfonic Acid | Mexoryl SX | 92761-26-7 | UVA-suoja, vesiliukoinen |
| Polysilicone-15 | Parsol SLX | 207574-74-1 | UVB-suoja, käytetään hiustuotteissa |
| Disodium Phenyl Dibenzimidazole Tetrasulfonate | Neo Heliopan AP | 180898-37-7 | UVA-suoja |
| Sulisobenzone | Benzophenone-4 | 4065-45-6 | UVB-suoja |
| Tris Biphenyl Triazine (nano) | Tinosorb A2B | 88122-99-0 | Laajakirjoinen, nanopartikkelina |
Kosmetiikan turvallisuus yleisesti
Kosmetiikassa käytetään lukuisia raaka-aineita, joiden turvallisuus on hyväksytty tietyin reunaehdoin. Samalla tutkimuksissa on havaittu, että osa näistä aineista voi kertyä elimistöön tai ympäristöön, mikä voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa huolta.
Esimerkkejä raaka-aineista, jotka voivat kertyä elimistöön tai ympäristöön:
Perfluorononyl dimethicone
Perfluorononyl dimethicone oli yksi niistä vaarallisista kemikaaleista, jotka löydettiin kosmetiikkatuotteista EU:n pilottivalvontaprojektissa.
Se on kielletty kosmetiikassa, koska se on tunnistettu joko:
- pysyväksi orgaaniseksi yhdisteeksi (POP)
- tai erittäin pysyväksi ja erittäin biokertyväksi sekä myrkylliseksi (vPvB/PBT) aineeksi.
Aine hajoaa ympäristössä muodostuen PFOA:ksi ja pitkäketjuisiksi perfluorikarboksyylihapoiksi (PFCAs).
PFOA on erityisen huolestuttava, koska se on:
- Erittäin pysyvä ympäristössä,
- Lisääntymismyrkyllinen, ja
- Epäilty syöpää aiheuttava.
Kansallisten valvontakokemusten perusteella Perfluorononyl dimethicone löytyi erityisesti silmänrajauskynistä ja huulikynistä.
Ainesosaa löytyy muun muassa Clinique Quickliner For Eyes Intense silmänrajauskynästä.
Cyclopentasiloxane
Cyclopentasiloxane (D5) oli yksi niistä aineista, jotka löydettiin tarkastetuista kosmetiikkatuotteista, vaikka sen käyttö on kielletty kyseisissä tuotteissa.
Se kuuluu samaan ryhmään kuin:
Cyclomethicone (D4, D5 ja D6 seos) ja
Cyclotetrasiloxane (D4), jotka mainittiin yhdessä.
D5 on kielletty, koska se on tunnistettu:
- Erittäin pysyväksi (vP),
- Erittäin biokertyväksi (vB), ja
- Myrkylliseksi (T) aineeksi eli luokiteltu vPvB/PBT-kriteereillä.
D5 hajoaa erittäin hitaasti ympäristössä ja kertyy sekä ihmisiin että muihin lajeihin.
D5:n löytäminen kosmetiikasta osoittaa sääntöjen rikkomista ja on aiheuttanut viranomaisten toimenpiteitä tuotteiden poistamiseksi markkinoilta.
Kansallisten kokemusten perusteella Cyclopentasiloxane (D5) löydettiin erityisesti hiustenhoitotuotteista, kuten:
- Hoitoaineista ja
- Hiusnaamioista
Cyclopentasiloxane (D5) on kielletty kosmetiikassa EU:ssa, koska se on ympäristölle ja terveydelle haitallinen, mutta sitä löydettiin edelleen hiustuotteista.
Se kertyy elimistöön ja ympäristöön ja voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia.
Cyclopentasiloxane -haulla löytyi tavaralon sivuilta 281 osumaa:
Cyclomethicone
Haulla Cyclomethicone löytyy tunnetun suomalaisen tavaratalon valikoimasta 23 osumaa pitäen sisällään muun muassa voiteita ja antiperspirantteja:
Cyclotetrasiloxane
D4 (Cyclotetrasiloxane) oli yksi tarkastetuista ja kielletyistä aineista, joita löydettiin kosmetiikkatuotteista ECHA:n (Euroopan kemikaalivirasto) pilottivalvontaprojektissa.
Se oli osa Cyclomethicone-seosta (joka sisältää D4, D5 ja D6).
Aine on kielletty kosmetiikassa, koska se on tunnistettu:
- Erittäin pysyväksi (vP),
- Erittäin biokertyväksi (vB),
- Myrkylliseksi (T) ihmisille ja ympäristölle,
- ja siten täyttää vPvB/PBT-luokituksen.
D4:n sanottiin hajoavan hitaasti ympäristössä ja kertyvän ihmisiin ja muihin eliöihin.
Lisäksi D4:n epäillään heikentävän hedelmällisyyttä (“suspected of damaging fertility”).
Cyclotetrasiloxane (D4) on kielletty EU:ssa kosmetiikassa, koska se on pysyvä, kertyvä ja myrkyllinen aine, jonka epäillään vaikuttavan ihmisen lisääntymisterveyteen. Siitä huolimatta sitä löytyi vielä valvontaprojektissa esimerkiksi hiustuotteista.
Hakusanalla Cyclotetrasiloxane tuli 3 osumaa:
Silikonit (kuten dimethicone)
Käyttötarkoitus kosmetiikassa: Dimethicone (polydimethylsiloxane, PDMS) on yleisesti käytetty lineaarinen silikoni, jota käytetään kosmetiikassa muun muassa:
Ihoa hoitavana aineena (skin conditioning agent)
Vaahtoamista estävänä aineena (antifoaming agent)
Kosteuden haihtumista estävänä kalvonmuodostajana (occlusive film former)
Sitä esiintyy erityisesti voiteissa, meikeissä, hiustenhoitotuotteissa ja antiperspiranteissa.
Turvallisuus ihmisille:
Cosmetic Ingredient Review (CIR) -paneelin mukaan dimethicone on turvallinen käytettäväksi kosmetiikassa. Se on fysiologisesti inertti eli ei reagoi ihon tai limakalvojen kanssa eikä imeydy helposti elimistöön. SCCS ei ole toistaiseksi luokitellut dimethiconea riskiaineeksi ihmiselle normaalissa käytössä.
Ympäristövaikutukset:
Vaikka dimethicone itsessään ei ole yhtä haihtuva ja biokertyvä kuin D4/D5 (sykliset siloksaanit), dokumentti nostaa esiin useita huomioita:
Dimethicone ja muut lineaariset siloksaanit voivat mahdollisesti jakaa samankaltaisia ominaisuuksia kuin sykliset siloksaanit (D4/D5), eli ne saattavat olla myös pysyviä (P), biokertyviä (B) ja mahdollisesti myrkyllisiä (T).
Tutkimuksia tarvitaan lisää, mutta varovaisuusperiaatteen soveltamista pidetään perusteltuna.
Dimethicone ei kuitenkaan vielä kuulu EU:n rajoituslistoihin, mutta se saattaa olla tulevaisuuden sääntelykohde, erityisesti wash-off-tuotteissa.
Yhteenveto:
Dimethicone on turvalliseksi luokiteltu ihmiselle kosmetiikkakäytössä.
Ympäristön kannalta on kasvavaa huolta sen mahdollisesta kertymisestä ja pitkäikäisyydestä luonnossa.
Kosmetiikkateollisuudessa kehotetaan etsimään ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, mutta vaihtoehtojen kehittäminen ja käyttöönotto on edelleen kesken.
Dimethicone eli silikoni on yleinen ainesosa muun muassa meikeissä, voiteissa ja hiustuotteissa.
Tunnetun suomalaisen tavaratalon valikoimasta löytyy haulla Dimethicone 2289 osumaa:
Parabeenit (kuten methylparaben ja propylparaben)
Parabeeneja käytetään säilöntäaineina. Ne voivat imeytyä ihon läpi ja kertyä elimistöön. Joissain tutkimuksissa parabeeneja on löydetty kudoksista, kuten rintasyöpänäytteistä, mutta niiden yhteyttä sairauksiin ei ole voitu varmuudella todistaa.
Methylparabenin turvallisuusarvio SCCS:n mukaan
Methylparaben (CAS No. 99-76-3) on laajalti käytetty säilöntäaine kosmetiikassa. Euroopan komissio pyysi tieteellistä komiteaa (SCCS) arvioimaan sen turvallisuutta, erityisesti mahdollisten hormonitoimintaa häiritsevien vaikutusten osalta.
Turvallinen pitoisuus
SCCS katsoo, että methylparabenin käyttö kosmetiikan säilöntäaineena on turvallista pitoisuuteen 0,4 % saakka (happona ilmaistuna) yksittäiskäytössä sekä enintään 0,4 % pitoisuudella osana useamman parafiinin yhdistelmää, jonka kokonaispitoisuus ei ylitä 0,8 %
Endokriininen aktiivisuus
Methylparabenilla on heikkoa estrogeenista aktiivisuutta in vitro -testeissä, mutta aktiivisuus on 10 000–2 500 000 kertaa alhaisempi kuin luonnollisella 17β-estradiolilla. In vivo -tutkimuksissa tulokset ovat ristiriitaisia tai metodologisesti puutteellisia, eikä niistä ole voitu osoittaa haitallista hormonaalista vaikutusmekanismia (ED MOA) luotettavasti. SCCS ei pidä nykyisen näytön perusteella methylparabenia merkittävänä hormonitoimintaa häiritsevänä aineena.
Toksikokinetiikka ja imeytyminen
Methylparaben imeytyy ihon läpi, mutta valtaosa siitä metaboloituu jo ihossa esteraasien vaikutuksesta p-hydroksibentsoehapoksi (PHBA), jota ei pidetä hormonaalisesti aktiivisena. Kliinisessä tutkimuksessa arvioitiin, että 84,4 % annoksesta erittyi virtsaan kahdessa vuorokaudessa, suurin osa metaboliitteina.
SCCS käytti laskelmissaan konservatiivista oletusta: 50 % dermal absorption
Propylparabeenin turvallisuusarvio SCCS:n mukaan
Propylparabeenia (INCI: Propylparaben, CAS: 94-13-3) on käytetty laajalti säilöntäaineena kosmetiikassa, elintarvikkeissa ja lääkkeissä yli 50 vuoden ajan. Euroopan komission kosmetiikka-asetuksen (1223/2009) liitteessä V sen käyttö on sallittu enintään 0,14 % pitoisuuteen asti yksinään tai yhdessä butyyliparabeenin kanssa.
Turvallisuusarvio SCCS:lta
SCCS:n (Tieteellinen komitea kuluttajien turvallisuudesta) lopullisen lausunnon mukaan propylparabeeni on turvallinen käytettäväksi kosmetiikan säilöntäaineena enintään 0,14 % pitoisuutena. Tämä arvio sisältää myös mahdolliset huolenaiheet hormonitoimintaa häiritsevistä ominaisuuksista.
Vaikka viitteitä hormonaalisista vaikutuksista on havaittu joissakin tutkimuksissa, näyttö ei riitä määrittelemään propylparabeenia hormonitoimintaa häiritseväksi aineeksi EU-lainsäädännön mukaisesti.
Imeytyminen ja poistuminen elimistöstä
Propylparabeeni imeytyy nopeasti suun kautta nautittuna ja metaboloituu tehokkaasti para-hydroksibentsoehapoksi (pHBA), joka ei ole estrogeenisesti aktiivinen. Aine poistuu virtsan kautta 4–6 tunnin kuluessa. Noin 90 % annoksesta erittyy 24 tunnin sisällä, mikä viittaa siihen, että propylparabeeni ei kerry elimistöön
Endokriininen aktiivisuus ja lisääntymisterveys
SCCS tarkasteli useita eläinkokeita, kuten uterotrooppisia testejä ja lisääntymistoksisuustutkimuksia. Korkeimmalla testatulla annoksella (1000 mg/kg/päivä) ei havaittu vaikutuksia lisääntymiselimiin, hormonitasoihin tai siittiöparametreihin. Joissain aiemmissa tutkimuksissa havaittiin estrogeenin kaltaisia vaikutuksia, mutta ne ovat olleet heikkoja ja suurella annoksella, eikä vaikutuksia ole saatu toistettua luotettavissa uusintatutkimuksissa
Karsinogeenisuus, mutageenisuus ja fototoksisuus
Karsinogeenisuus: Ei viitteitä syöpää aiheuttavista ominaisuuksista.
Genotoksisuus: Propylparabeeni ei aiheuta mutaatioita tai kromosomivaurioita.
Fototoksisuus: Ei ole fototoksinen eikä aiheuta valoherkkyyttä
Altistuminen ihmisillä
Biomonitorointitutkimusten perusteella altistuminen propylparabeenille on matalaa. Saksan HBM-komissio on asettanut viitearvot virtsapitoisuudelle: 100 µg/L naisille ja 50 µg/L miehille. Näitä arvoja ei pidetä terveysriskin arviointiin kelpaavina, vaan ne osoittavat, ylittääkö altistus taustapitoisuuden
Yhteenveto
Propylparabeeni on turvallinen kosmetiikan säilöntäaineena enintään 0,14 % pitoisuudella.
Aine imeytyy ja poistuu elimistöstä nopeasti eikä kerry.
Endokriiniset vaikutukset ovat mahdollisia, mutta heikkoja ja näyttö riittämätön.
Ei genotoksinen, karsinogeeninen tai fototoksinen.
Ihmisaltistuminen on vähäistä ja pääosin turvallista arvioiduilla tasoilla.
Johtopäätökset: Oliko aurinkovoidekohu ylimitoitettu?
Tarkasteltuamme tieteellisiä lähteitä ja virallisia viranomaisten arvioita käy ilmi, että Ethylhexyl Methoxycinnamate ja Octocrylene ovat molemmat:
- EU:ssa sallittuja ja turvallisiksi arvioituja määritellyissä pitoisuuksissa.
- Yhdysvalloissa yhä hyväksyttyjä, mutta turvallisuusarvioita tarkennetaan.
- Kuitenkin ympäristövaikutusten osalta tietyissä olosuhteissa ongelmallisia (esim. koralliriutat, Havaiji).
Näiden ympäristöhuolien perusteella esimerkiksi Havaijilla on säädetty paikallisia kieltoja. Mutta samanaikaisesti EU:n kosmetiikkamarkkinoilla esiintyy yhä useita aineita, jotka on virallisesti tunnistettu paljon haitallisemmiksi ihmiselle tai ympäristölle, ja joita silti esiintyy sadoissa tuotteissa myös Suomen markkinoilla.
Esimerkkejä aineista, jotka ovat selkeästi haitallisempia kuin UV-filtterit:
- Perfluorononyl dimethicone: Muodostaa PFOA-yhdisteitä, jotka ovat lisääntymismyrkyllisiä ja syöpää epäiltyjä aiheuttajia. Kielletty, mutta löytyi yhä silmä- ja huulikynistä (esim. Clinique).
- Cyclopentasiloxane (D5) ja Cyclotetrasiloxane (D4): vPvB- ja PBT-aineita, jotka kertyvät elimistöön ja ympäristöön. D4 epäillään vaikuttavan hedelmällisyyteen.
- Propyl- ja Methylparaben: Hormonivaikutuksia epäillään, mutta turvallisuus on EU:ssa arvioitu riittäväksi, kun pitoisuusrajat alitetaan. Kuitenkin nekin kertyvät kehoon ja löytyvät virtsasta jopa tunteja käytön jälkeen.
- Silikonit (esim. Dimethicone): Vaikka turvallisia iholle, eivät hajoa helposti ja voivat kertyä ympäristöön, silti erittäin yleisiä tuhansissa tuotteissa.
Miksi aurinkosuojafilttereitä kohdeltiin suhteettomasti?
- Kohu nousi yksittäisestä tuotteesta, eikä sen käyttö ylittänyt mitään turvallisuusrajoja.
- Samalla paljon haitallisempia aineita käytetään sadoissa tuotteissa ilman kohua tai mediahuomiota.
- Aihetta käsiteltiin osittain virheellisillä tai epätäydellisillä lähteillä, kuten Wikipedia tai virheellisesti tulkitut SDS-tiedot.
Mitä muita haitallisia aineita arjessamme esiintyy?
Kosmetiikassa käytetyt haitalliset aineet
- PFAS-yhdisteet: Näitä fluorattuja yhdisteitä käytetään kosmetiikassa, kuten huulipunissa, luomiväreissä ja kosteusvoiteissa, antamaan tuotteille vedenkestävyyttä ja sileyttä. PFAS-yhdisteet ovat erittäin pysyviä ympäristössä ja voivat kertyä elimistöön, aiheuttaen mahdollisia terveysriskejä. U.S. Food and Drug Administration.
- Parabeenit (esim. propyyli- ja butyyliparabeeni): Käytetään säilöntäaineina kosmetiikassa. Ne voivat häiritä hormonitoimintaa ja ovat yhdistetty kehityksellisiin ja lisääntymisterveyden ongelmiin.
- Formaldehydi ja sen vapauttajat: Säilöntäaineita, jotka voivat vapauttaa formaldehydiä, tunnetaan ärsyttävinä ja mahdollisesti syöpää aiheuttavina aineina.
Elintarvikkeissa esiintyvät haitalliset aineet
- Propyliparabeeni: Käytetään säilöntäaineena leivonnaisissa ja tortilloissa. Se on yhdistetty kehityksellisiin ja lisääntymisterveyden haittoihin. EWG.
- BHA (butyylihydroksianisoli): Säilöntäaine, jota käytetään rasvaisissa elintarvikkeissa. Se on mahdollinen karsinogeeni ja voi aiheuttaa muita terveysriskejä.
Pesuaineissa käytetyt haitalliset aineet
- Alkyylifenolietoksylaatit (APEs): Käytetään tensideinä puhdistusaineissa. Ne voivat hajotessaan muodostaa yhdisteitä, jotka häiritsevät hormonitoimintaa ja ovat haitallisia vesieliöille. US EPA.
- Triklosaani: Antibakteerinen aine, jota löytyy saippuoista ja hammastahnoista. Se on ympäristössä kestävä ja voi kertyä vesistöihin, aiheuttaen haittaa vesieliöille.
- Fosfaatit: Käytetään vedenpehmentiminä pesuaineissa. Ne voivat aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä, mikä johtaa hapenpuutteeseen ja vesieliöiden kuolemaan.
- Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC): Monet puhdistusaineet vapauttavat VOC-yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa hengitystieoireita ja edistää sisäilman saastumista.
Kiitos, että luit.
Katso tutkimus klikkaamalla kuvaa.
