Turistivihan levitessä suomalaisten suosikki lomakohteisiin, yhä useampi valitsee matkakohteekseen kotimaan, niin mekin, eikä päätöstä vähentänyt lainkaan luottamuksen puute pitkään lakkoilleeseen Finnairiin sekä ilmassa lentelevien droonien aiheuttama vahingon uhka, joka lentäessä voisi sattua.
Autoloma edessä siis!
Autojuna Lappiin
Päätimme siis ottaa Turusta autojunan ja ajaa sillä yötä vasten Rovaniemelle Lappiin ja jatkaa siitä Kilpisjärvelle.
Autojunan lähtöpaikka oli Turku ja lastaus autojunaan tapahtui vanhan asemarakennuksen viereiseltä rampilta.
Turussa ei liiemmälti opasteita ollut ja hämmentyneet odottelijat kyselivätkin toinen toisiltaan, että onko tämä se paikka, josta autot lastataan junaan ja, että milloin juna saapuuaa, ja minne itse sen jälkeen mennään?
Autojuna Turusta
Turun juna-asema on muuttunut vuosien saatossa ja vanha asemarakennus on poissa käytöstä nykyään. Autot lastattiin silti vielä vanhan asemarakennuksen päästä rampilta, kuten ennekin. En siis itse ole aiemmin ollut autojunassa, mutta entisenä turkulaisena olen kyllä nähnyt, mistä autot vaunuun ajaa.
Itse juna-asema oli siirretty Lokomoon, jonne kuljettiin uuden hienon rautatiesillan läpi. Lokomo on kuitenkin vain sijaispaikka asemalle ja uusi asema nousee joskus jonnekin, sitten, kun sen aika on.
Lokomossa oli WC:t ja kahvio, ja junan laitureille kuljettiin myös rautatiesillan kautta, josta pääsi hisseillä kullekin junalaiturille.
Autojunan hytti
Olimme valinneet makuuvaunuksemme sellaisen, jossa oli oma WC ja suihku. Suihku oli tosin niin pieni, että siellä olisi ollut todella haastavaa peseytyä, joten se jäi nyt tällä kertaa testaamatta 😀
Mikään tilaihme ei hytti muutenkaan ollut ja hyttikäytävä makuuvaunussa oli niin ahdas, että sain lievän paniikkikohtauksen jo heti vaunuun astuessani, sillä minulla on ahtaanpaikan kammo.
Sängyt olivat lähinnä kovat laverit, joten selkävaivaisen piti ottaa ennakolta jo särkylääkkeet yöksi. Onneksi mukana oli korvatulppia, joiden avulla torkahtelu onnistui alati hytkyvässä ja klonksuvassa vaunussa.
Oltiin ostettu aamupalat ennakkoon ja ne olisi tuotu hyttiimme, mutta päätimme kuitenkin mennä ravintolavaunuun syömään aamupalaa ja saimme tilaamamme aamiaisen kätevästi valmiina siellä.
Autojunalla Rovamiemelle
Rovanemellä vihdoin ajoimme auton ulos junasta, ja jälleen opasteissa olisi ollut toivimisen varaa, mutta onneksi junassa oli matkalla myös joku ”autojunailun konkari”, joka osasi opastaa kaikkia muita siitä, minne autovaunut lopulta ajetaan ja mitä tunnelia pitkin mihinkin auton sijoituspaikkaan pääsee.
Matka kohti Kilpijärveä alkakoon!
Rovaniemeltä Kilpisjärvelle
Ajatuksenamme oli lomailla Kilpisjärvellä ja tehdä sieltä päiväretkin esimerkiksi Norjan puolelle. Meillä ei ollut lomallemme päättymispäivää eikä myöskään koko loman etappeja, vaan menimme sillä mielellä, että muutama päivä Kilpisjärvellä Santa’s Hotel Rakkan sviitissä ja sieltä sitten sinne minne huvittaa, niin pitkäksi aikaa, kun huvittaa.
Mutta ensin oli toki päästävä Kilpisjärvelle!
Meillä Suomessa aina puhutaan, että matkat ovat pitkiä ja olemme tottuneet pitkiin ajomatkoihin. Itselläni, kun on sukua Australiassa, niin on jokseenkin toisenlainen käsitys Suomen koosta. Kun me ajamme 23 tuntia Turusta Kilpisjärvelle autolla, niin Australiassa ollaan edelleen saman osavaltion sisällä.
Siitä huolimatta ajomatka Rovaniemeltä Kilpisjärvelle, noin 5 tuntia, tuntui pitkältä! Onneksi maisemat sentään alkoivat jo muistuttaa miksi tälle autolomalle kannatti lähteä.
Ajoimme tietä 79 pitkin Rovaniemeltä Kittilään, jossa pysähdyimme Kittilän Nesteelle ja siellä söimme Rollsissa parhaimman pikaruoka burgeriaterian miesmuistiin. Ranut olivat rapsakat ja niissä oli jokin erikoinen mauste. Myös remoulade majoneesi oli herkullinen ja burgeri myös. Pahoittelut synnyinkaupunkini Heikki ”Hese”, mutta tämä voitti kyllä Hesburgerin aterian ja tämä kuultuna minun suustani, kertoo, että kyseessä oli todella hyvä ateria!
Muonion älytie
Muonion korkeudella on pätkä älytietä: “Älytie Aurora” on noin 10 kilometrin pituinen osuus valtatiestä 21 Muonion kohdalla. Tieosuus on varusteltu sensoritekniikalla, heijastepylväillä, mittausasemilla ja muilla välineillä, jotta voidaan testata tieliikenteen automatisointia, robottiautoja ja älyliikenneratkaisuja pohjoisissa olosuhteissa. Tieosuus on kaikille avoin.
Muonion opasteiden kohdalta P-paikalta oli upeat näkymät Pallastunturille päin. Pallastunturit / Pallas-Yllästunturi on alue Muonion ja Enontekiön välissä. Taivaskero on alueen korkein huippu (809 m).
Tällä pätkällä alkoi jo näkymään yksittäisiä porojakin, mutta mitään kunnon porolaumoja ei nähty koko reissulla.
Santa's hotel Rakka, sviitti
Kilpisjärvellä majoituimme Santa’s Hotel Rakkaan, jossa meille oli varattu hotellin sviitti. Sviitti oli vuonna 2022 valmistuneen pitkän mallisen kaksikerroksisen hotellirakennuksen päässä, toisessa kerroksessa. Sviitissa oli yhdistetyn olohuone-makuuhuoneen lisäksi oma sauna ja terassi, jolla oli poreallas. Terassilta ja makuuhuoneen kattoon asti korkeista ikkunoista avautui näkymä Saanalle.
Sviitti oli todella kaunis. Mutta, harmittaa tosi kovin aina arvostella upeaakin kokemusta, mutta tämä tuntuu oleva enemmän sääntö, kun poikkeus Suomessa, että esimerkiksi sviitti- ja muut ns. luksuskokemukset ovat ”vähän juosten kustuja”. maailmalla tällaiset huolimattomasti, ehkä kiireellä tai halvalla, rakennetut sviitit eivät ikinä saavuttaisi ”sviitin statusta”.
Tämäkin huone, vaikka päällisin puolin olikin toidella kaunis, sisälsi monia, monia kosmeettissia huolimattomuusvirheitä, joista voi päätellä, että kyseessä ei ole todellinen luksus, vaan ”suomalaiseen makuun” tehty ”rahastus” keino.
Alla muutama kuva, jotka hieman laimistivat sviitti kokemusta, ja jollaisia harvoin näkee ulkomailla hotelleissa, jossa todella ymmärretään luksusta kaipaavan korkean laadun vaatimukset.
Ja oikeasti, sanona, että tuntuu ikävältä arvostella, enkä tee sitä kevein mielin, mutta toivoisin, että täällä Suomessakin alettaisiin pikkuhiljaa ymmärtää, että korkea laatu on myös huolellisia yksityiskohtia, ei vaan päällisin puolin kauniilta näyttävää, mutta silmiin sattuvaa hutaisua, joka väistämättä tuo mieleen kiireen ja halpuutuksen 🙁
Oven karmit ja ovat olivat naarmuuntuneet ja maali oli raapiintunut irti. Ovi myös kupruili kosteuden vuoksi.
Kylpyhuoneen kattopaneelit lerpottivat eri tasossa ja niitä oli yritetty fiksata rumilla näkyvillä ruuveilla, jotka nekin oli porattu paneeleihin miten sattuu.
Kylpyhuoneen parilaatikoston toinen laatikko ei mennyt kiinni, koska sen takana oli viemäriputkia. Mittatilauslaatikko olisi ratkaissut tämän ongelman!
Vuonna 2022 rakennettu suomalainen hotelli, eikä WC:ssä ollut bideesuihkua. Pimennysverhot olivat liian lyhyet, eivätkö ne riittäneet kiinni koko ikkunan matkalle.
Pieniä asioita, eikä varmasti moni edes kiinnitä huomiota tai välitä, mutta on myös matkustajoia, jotka odottavat sviitiltään täydellisyyttä ja tällaiset seikat valitettavasti vesittävät osan kokemuksesta.
Onneksi hotellissa muuten oli kaikki kunnossa. Maisema oli erittäin kaunis, huone oli siisti ja meluton. Ravintolassa oli erinomainen ruoka ja palvelu. Huoneemme sängyt olivat laadukkaat ja jämäkät. Petivaatteet olivat iha ok, ei parasta mahdollista laatua, muttei aivan huonotkaan.
Kokonaisuudessaan annan silti hotellille ja sen sviitille viisi tähteä, sillä tiedostan, että saatan olla keskiverto suomalaista vaativampi asiakas ja vaikka nuo pienet virheet hieman häiritsivätkin sviitti kokemusta, eivät ne siltikään merkinneet lomamme kokonaisuuden onnistumisessa mitään.
Itse hotelli, sen miljöö, palvelun laatu ja ravintolan laatu olivat mielestäni todella korkealuokkaista ja menisin kyllä uudestaankin, jos mahdollisuus tulisi!
Sviittimme ikkunasta näimme myös vihdoin poroja laumassa, vaikkakin pieni, vain viiden poron lauma olikin, mutta ihastelu ikkunasta, porojen huomaamatta oli melkoinen kokemus!
Sviitin saunasta ja porealtaasta avautui näkymä Saana-tunturille, joka oli joka päivä eri näköinen. Milloin se oli mysteerisenä osin usvan peitossa tai terävälinjaisena ja ylväänä kirkkaalla säällä. Oli mukavaa voida ihastella sitä myös sviittimme sängystä heti aamun valjetessa tai illalla ennen nukkumaan menoa.
Ensimmäinen päiväretki Kilpisjärveltä Norjaan
Heti seuraavana aamuna lähdimme ensimmäiselle päiväretkellä autolla Kilpisjärveltä Norjaan. Meillä ei ollut mitään päämäärää vaan ajattelimme mennä sinne minne sattuu huvittamaan.
Tämä oli meille molemmille eka kerta Norjan puolella ja oli jännittävää ylittää Suomen ja Norjan raja. Rajan ylitys pohjoisessa on asia, joka voi sattua ”vähän huomaamatta”. Rajalla ei välttämättä ole mitään kummempaa kuin pieni kyltti, jossa lukee naapurimaan nimi.
Salakuljettajille pohjoinen on varmaan oikein hedelmällinen reitti tuoda mitä tahansa rajojen yli ja eräässä kohdassa, jossa Suomen ja Ruotsin raja halkoo Muoniojoen keskellä, alkoi mielikuvitukseni laukata, kun näin erään auton pysäköityneenä kummalliseen paikkaan joen vierellä ja ulkomaalaisen näköisen henkilön odottavan oloisesti tähyävän joelle 😀 Mielessäni kuvittelin, miten joen yli pian kahlaa joukko rajaa luvatta ylittäviä ihmisiä samaan tyyliin, kuin olen elokuvissa nähnyt 😀
Norjan vuoristo
Norja ei valitettavasti tehnyt minuun vaikutusta, ei ainakaan nuo alueet, joilla me kävimme. Ehkä se johtuu siitä, että olemme koluneet vuoristoja niin paljon Kanarian eri saarilla, että vuoristo, kun vuoristo, alkaa näyttää jo samalta ja ovat siinä mielessä tylsiä, että kun on nähnyt muutaman, tuntuu, kun olisi nähnyt ne kaikki.
Kirjoitan silti Pohjoisnorjasta oman blogikirjoituksen myöhemmin, joten palaathan takaisin lukemaan sitä. Tässä kirjoituksessa keskityn Suomen Lpissa kokemiimme asioihin ja jaan muutamia kuvia Suomen Lapista <3
Toisena päivänä lähdimme ajelemaan Kilpisjärveltä alaspäin pysähdellen matkalla kauniin näköisiin paikkoihin. Tässä muutama kuva sieltä:
Sturmbock-linja ja Järämän linnoitusalue
Matkalla satuimme näkemään kyltin, jossa luki: Sturmbock-linja Järämän linnoitusalue. Päätimme pysähtyä katsomaan.
Järämän linnoitusalue sijaitsee Enontekiön Karesuvannossa, noin 20 km Kilpisjärveltä etelään valtatie 21:n varressa. Sen rakensivat saksalaiset osaksi Sturmbock-puolustuslinjaa (vuosina 1943–44), ja sen tarkoitus oli pysäyttää mahdollinen Neuvostoliiton hyökkäys Norjan ja Lapin alueelle sekä turvata Saksan vetäytyminen Kilpisjärven suuntaan.
Täytyy sanoa, että tässä maailman hetkessä, kun pelko itäisen naapurimme arvaamattomuudesta on mielessä joka päivä, oli tuo kokemus todella ahdistava. Niin ahdistava, että kurkkua puristi, enkä nauttinut lainkaan paikalla käymisestä.
Suosittelen kuitenkin vierailua alueella, jos satutu olemaan lähistöllä. Paikan kahvilaa pitänyt vanhempi mieshenkilö oli vallan verraton tarinankertoja ja vaikka osa tarinoista varmasti oli hieman väritettyjä, olisin viihtynyt kuuntelemassa niitä vaikka kaksi päivää 😀
Tsahkalputous ja Tsahkaljärvi
Santa’s Hotel Rakkan ravintolan vierestä lähti kävelytie Tsahkalputoukselle, jonne päätimme kävellä kolmantena päivänä.
Jos muuten satut rikkomaan kenkäsi tai muuten vaan tarvitsemaan lämpimämpiä retkivaatteita reissullasi Kilpisjärvellä, niin K-Market Kilpishallin ohessa on urheiluvaatekauppa, mistä saa niin sadevaatteita, vaelluskenkiä kuin onkitarvikkeitakin ja itsekin poikkesimme siellä ostamassa minulle vaelluskengät ja Jonille ulkolutakin sekä lippalakin.
Tsahkalputous on useiden peräkkäisten vesiputousten sarja Tsahkaljoen varrella, joka alkaa Tsahkaljärvestä. Tsahkaljärvi (saameksi Čáhkáljávri) sijaitsee Saanatunturin eteläpuolella ja järven läheisyydestä, aivan putouksen vierestä, on upeat näkymät Saana-tunturille sekä tunturilapin kauniille suomaisemille.
Nousu polkua pitkin oli varsin helppo, eli jos olet huonojalkainen tai muuten huonokuntoinen, on tämä reitti kuitenkin saavutettavissa. Nousua oli melko maltillisesti ja minäkin ”paksukainen” ja vaikea astmaatikko selvisin siitä melko kivuttomasti 😀
Ylhäällä putouksen alkupäässä on silta, jolla saa muuten vain oleilla 5 minuuttia per henkilö, liekö somettajien vuoksi vai miksi, en tiedä, mutta sillan jälkeen on retkeilykeskus ja WC, eli polun yläpäässä pääsee myös vessaan, jos sellainen tarve iskee.
Näkymät retkailykeskuksen kohdalta ja Tsahkaljärven rannalta olivat aivan uskomattomat ja mielestäni tämä olikin yksi koko reissumme kohokohdista Jäämeressä uimisen lisäksi!
Poron sydän ja muita herkkuja hotellin ravintolassa
Yritän aina jokaisella reissullamme maistaa vähintään kerran jotain paikallista ja tällä kertaa maistoin Jonin lautaselta savustettua poron sydäntä.
Kilpisjärven hotelli Rakkassa olimme 4 yötä ja sen jälkeen suuntasimme Norjaan kohti Senjan saarta, josta olimme varanneet upean Airbnb asunnon.
Kirjoitan Norjan osuudesta kokonaan oman blogikirjoituksen, joten toivottavasti palaat pian lukaisemaan myös sen! Norjassa uimme Jäämeressä yhdessä meduusojen kanssa sekä jatkoimme matkaa Ruotsin puolelle Kiirunaan, jossa Ruotsin upein hotelli sviitti sekä Kiirunan uusi keskusta odotti meitä!
Kiitos, että luit!
Yksi vastaus