Elämä sosiaalisten tilanteiden pelossa
Vuosi 2024 oli elämäni ja yrittäjyyteni raskain. Se toi mukanaan tapahtuman, joka vei minut äärirajoille niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt, kun tapahtumasta on kulunut jonkin verran aikaa, haluan kertoa miltä tuntui kohdata tämä tilanne ja virheiden seuraamukset sekä elämän rampauttanut stressi.
Jotkut teistä saattavat muistaa viime vuoden kesältä 2.6. alkaneen tapahtuman, jossa yritykseni sai runsaasti ei-toivottua huomiota somessa ja mediassa. Jokainen asiaa seurannut tietää mille tämä tapahtuma näytti ulospäin, mutta nyt kerron mille se näytti ja tuntui sisältä päin.
Tässä kirjoituksessa keskityn terveyteeni. Olemme pyytäneet anteeksi virheitämme. Kohun myötä netissä levinneisiin vääriin väittämiin löydät korjaukset täältä:
saarentaika.com/saaren-taika-keskustelu-uutishuone
saarentaika.com/saaren-taian-markkinoinnista
Virheemme, joista olemme kalliisti maksaneet, ovat suurelta osin minun virheitäni. Jos olet seurannut blogiani, tiedätkin, että sairastan diagnosoitua sosiaalisten tilanteiden pelkoa, masennusta ja ahdistusta. Nämä yhdessä tekevät toimimisen normaalin ihmisen lailla käytännössä mahdottomaksi.
Jännitystä ja fyysisiä kipuja
Miten sosiaalisten tilanteiden pelko itselläni ilmenee?
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus ilmenee itselläni jännityksen lisäksi myös fyysisenä kipuna. Minulla voi esiintyä päänsärkyä, vatsakipua, usein nousta jopa kuume.
Sosiaalisissa tilanteissa olen usein niin jännittynyt, ja haluan pois pääsyä niin kovasti, että käytökseni voi tuntua töykeältä ja töksähtelevältä, vaikken tarkoita sitä. Jos en pääse pois ahdistavasta tilanteesta, saatan puhua kireästi ja stressaantuneesti, jopa tiuskia ilkeästi tahtomattani, vain siksi, että pääsisin epämukavasta tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois.
Sähköisessä viestinnässä, esimerkiksi sähköpostilla tai tekstareilla, vastaukseni ovat myös lyhyitä. Menen suoraan asiaan turhia kohteliaisuuksia lausumatta. Tätä yritän jatkuvasti opetella ja harjoittaa, mutta etenkin kiireisinä tai stressaavina aikoina se edelleen valitettavasti unohtuu.
Sellainen, joka ei sairasta sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ei voi kuvitellakaan, millaista on yrittää toimia ihmisenä, normaalissa arjessa, jos et voi kommunikoida muiden ihmisten kanssa. Et voi käydä kaupassa. Et voi osallistua lastesi vanhempainvartteihin. Et voi mennä lääkärille, ellet ole todella todella kipeä! Itselläni on parhaillaankin jo pian vuoden verran roikkunut muistutuksissa hammashygienisti, astmalääkäri, silmänpainemittaus ja hoitamaton ADHD-lääkeasia.
Jokaikinen tavallinen arjenkin meno on niin kuormittava ja stressaava, että on lähes mahdotonta mennä tai osallistua. Lääkäriin menoa varten tarvitsen vähintään pari kolme päivää absoluuttista rauhaa ennen sitä ja ainakin päivä, kaksi sen jälkeen, ja jännittäessäni sinne menoa, olen kireä kuin viulun kieli, ja kaikki ympärillä olevat sen tuntevat. On vaikeaa keskittyä, ei saa mitään aikaan, sattuu paljon virheitä siinä mitä tekee, ja niin edelleen.
Kuvittele sitten millaista on johtaa yritystä. Kuinka monen vieraan ihmisen kanssa yrittäjä joutuu olemaan tekemisissä päivittäin? Sen jälkeen kuvittele miljoonayrityksen johtoa.
Kenenkään, jolla ei ole vaikeaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa, on mahdotonta kuvitella, kuinka vaikeaa on toimia ihmisten kanssa sosiaalisissa tilanteissa, edes sähköpostitse, viestisovelluksien välityksellä, videopalavereissa, saati kasvotusten.
Nämä ovat ne puutteeni, joiden kanssa minä, perheeni, yritykseni ja sen myötä koko henkilöstömme, joudumme kamppailemaan joka päivä.
Sydänongelmat ja kuolemanpelko
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus, jotka minulla on diagnosoitu, ovat aina olleet osa elämääni ja vaikuttaneet paljon myös työhöni yrittäjänä.
Helmikuussa 2024 stressi kuitenkin otti voiton ja kuukausien sosiaalinen pinnistely, stressi ja kuormitus vihdoin laukesivat ja minulle ilmaantui pitkäkestoinen sydämen rytmihäiriö, jonka vuoksi jouduin päivystykseen ja sain sydänlääkityksen.
Olin kevään ja kesän 2024 mittaan ollut sairaslomalla ja vähentänyt työni minimiin. Kesän kynnyksellä olinkin juuri saanut vähennettyä sydänlääkettä ja pärjännyt jo muutaman päivän ilman, kun tämä mediassa käsitelty tapahtuma alkoi.
Tapahtuma laukaisi minulla uudestaan pahat rytmihäiriöt ja beetasalpaaja sydänlääkkeeni annostus nelinkertaistettiin. Minuutin mittausajalla syke meni puoli minuuttia 60-70 lyöntiä minuutissa, sitten tapahtui hypähdys ja loput 30 sekuntia mentiin 120-130 lyöntiä minuutissa. Ja tämä oli jatkuvaa, 24/7, useiden kuukausien ajan.
Illalla uni ei tullut senkään vuoksi, että sydän hakkasi niin lujaa, että sykkeen kuuli korvissa ja päänsisässä. Joinakin iltoina makasin kuolemanpelossa sängyssä varmana siitä, että jos ummistan silmäni, en enää herää. Siinä ehti miettiä monet asiat mitä on tehnyt ja mitä on jättänyt tekemättä. Eniten surin sitä, etten näkisi lapsenlasteni kasvamista, enkä voisi olla heidän elämässään mukana enää.
Sen lisäksi sain rauhoittavia lääkkeitä nukkumiseen ja tietenkin samalla söin toista beetasalpaajaa vapinaan. Vapinasta tuli niin voimakas, että kärsin siitä edelleen, mikäli koen stressiä.
Kesällä ja syksyllä vapina tosin oli jatkuvaa. Kun ajatukset illalla alkoivat päästä tyhjentyä, ja aloin valmistautua nukkumaan, alkoi tämä riivattu vapina. Päästä ja niskasta lähtien koko kroppa tärisi todella voimakkaasti, niin voimakkaasti, että nukkuminen ei onnistunut. Tärinä oli joka puolella kehoa, ihokin tärisi, hiukset tärisi, aivan kaikki tärisi.
Nyt, reilu puoli vuotta jälkeen päin, syön edelleen kahta sydänlääkettä, mutta elättelen toivoa, että pääsisin ennen kesää vähentämään niiden ottamista, ne, kun eivät ole loppulämäksi tarkoitettuja. Tärinää on edelleen sellaisina iltoina, kun olen tehnyt normaalin mittaisen työpäivän, tai kokenut muuta stressaavaa, kuten esimerkiksi tämän blogin kirjoittaminen on ollut.
Kiitos kannustavista viesteistä
Olen tätä kirjoittanut tässä nyt muutaman päivän ajan, ja yöt ovat jälleen olleet unettomia. Tärinä on illalla niin paha, että joudun ottamaan rytmihäiriöön tarkoitetun beetasalpaajan lisäksi toisen beetasalpaajan ja rauhoittavan lääkkeen vapinaan. Lisäksi sain vielä reseptillä 3 mg melatoniinia. Sen avulla nukahdan ja nukun pari tuntia ja herään, kun koko kroppani tärisee. Tällaisen trauman tapahtuma on saanut aikaan.
Pelottaa, että tästä kirjoituksestakin nousee somessa haukkumisen vyöry. Mietin myös, mitä tyydytystä kukaan enää saa lyödessään lyötyä. Tapahtuneen jälkeen poistin kaikki sosiaalisen median kanavani, suljin blogini ja ajattelin, että olisi helpompaa olla vain näkymätön loppuelämäni.
Ihmisille sattuu virheitä, me kaikki teemme niitä. Mietin, että onko maailmassamme enää tilaa ymmärrykselle, anteeksiannolle ja armolle niitä kohtaan, jotka ovat erehtyneet ja tehneet virheitä? Kiitos kaikille, jotka ovat lähettäneet kannustavia viestejä meille, niillä on ollut valtava merkitys!
Olen itse viime kesän jälkeen ollut pitkiä aikoja sairaslomalla, poissa töistä kokonaan ja palaillut työn ääreen oloni ja vointini mukaan lyhyiksi ajoiksi silloin tällöin.
Minulla on alkanut lähtemään suuria määriä hiuksia päästä ja käsi-ihottumani räjähti aivan järkyttävän kivuliaaksi. Ihottumaa on tullut myös muiden sormien väliin, ja stressin myötä myös hiivaa vähän kaikkialle.
Hankin jopa sellaisen Oura-sormuksen, joka mittaa sydämeni sykettä ja myös stressitasoja. Stressikäyrien yläosasta loppuivat mittarit kesken, niin stressaantunut olen ollut.
Kaikesta huolimatta haluan toivottaa hyvää kevättä kaikille ja valaa myös muille uskoa tulevaan, tämän kaiken maailman myllerryksen keskellä. Kaikella on tarkoituksensa, itse uskon niin, ja myös tästä selvitään, parempina ja viisaampina kuin eilen.
Voit lukea lisää sosiaalisten tilanteiden pelosta täällä: kotisaaressa.fi/sosiaalisten-tilanteiden-pelko-ainainen-riesani-elamani-pilaaja
Johanna
Tilaa uutiskirje ja päätä itse mitä luet
Jos et halua algoritmin päättävän puolestasi mitä luet, tilaa uutiskirje. Valitse aiheet jotka sinua kiinnostavat ja saat ne suoraan sähköpostiisi.
