Testissä robottiruohonleikkuri Husqvarna Automower 315X
Moikka moi arvoisa puutarhan ystävä!
Tänään kerron teille kokemuksiani Husqvarna Automower 315X robottiruohonleikkurista, mutta ennen sitä kerron, että meillä täällä ei ole ollenkaan siilejä 🙁 Harmillista, koska rakastan siilejä, mutta hyvä puoli siksi, että täällä voi turvallisesti käyttää robottileikkuria 🙂
Miten Husqvarnan robottileikkuri suoriutuu meidän hieman rinteissä, ja paljon puita ja kukkapenkkejä sisältävässä puutarhassamme ja oliko sen asennus hankalaa?
Leikkureita on muutamaa eri kokoista ja tehoista ja leikkuri ylensä valitaankin sen leikattavan nurmikon koon mukaan. Meille saapui tuo keskikokoinen 315X versio, sillä siinä oli lisäksi sisäänrakennettu GPS ja nettiyhteys sekä ajovalot ja PIN-koodi. PIN-koodi estää varkaudet, tai ainakin leikkurin käyntiin lähdön ja GPS:llä taas näkee koko ajan missä leikkuri on. Eräs voro olikin menettänyt pöllimänsä leikkurin juuri näiden ominaisuuksien ansiosta, eli mikäli suunnittelet leikkurin hankintaa, kannattaa se pari sataa laittaa lisää leikkurin hintaan, jotta saa nämä lisävarusteet mukaan 🙂
MAINOS PÄÄTTYY
Leikkurin asennus oli niin helppo, että olisin saanut sen ihan ilman apuakin asennettua. Leikkurin ulkorajat asennetaan johdolla naputtelemalla pienet muovipiikit kiinnikkeiksi maahan n. 75cm välein. Leikkuualuetta voi myöhemmin laajentaa vaikka miten paljon leikkaamalla johdon katki laajennettavan alueen kohdalta ja tekemällä johtoon jatkon geeliä sisältävillä liittimillä. Olemmekin jatkaneet “Pollen” aluetta jo kahdesti ja nyt se ajaa alapihalta yläpihalle terassin vierestäkin leikkaamaan, kun alkuperäinen alue oli vain ompputarhassa.
Leikkurin voi ajastaa työskentelemään milloin itselleen parhaiten sopii. Leikkuri ajaa itse laturiin lepäämään ja lähtee taas leikkaamaan ajastus aikojen puitteissa. Meillä Polle on nyt laitettu töihin klo 6-24 ja muun ajan se nukkuu.
Leikkurin leikkausreitti on sattumanvarainen, jotta se ei jätä nurmikkoon uria ajan mittaan. Se osaa väistää hyvin puut ja esteet, mutta leikkaa silti puidenkin juurilta niin hyvin, että edes trimmerille ei ole tuolla alueella enää käyttöä.
Leikkuujälki on todella tasaista ja siistiä! Terää saa laskettua useaan eri asentoon. Meillä se taitaa olla toiseksi ylimmässä, eli toiseksi korkeimmassa. Meillä on sen verran moukurainen nurmikko, jossa on paljon kiviä ja omenoita, että alemmas sitä ei uskalla laittaa. Ruoho on silti oikein lyhyen ja siistin näköinen.
Leikkuria voi ohjata joko siitä itsestään tai kätevän kännykkäsovelluksen kautta. Toisinaan leikkuri lähettää kännykkään ilmoituksen, että se on juuttunut jonnekin esim, johonkin maasta sojottavaan oksan tynkään tai mutaiseen kohtaan “sutimaan”. Sovelluksesta näkyy myös missä leikkuri on, jotta sitä ei tarvitse koko pihan alueelta lähteä etsimään.
MAINOS PÄÄTTYY
Leikkurilla on oma katos, joka toimii latausaseman suojana. Itse leikkuri kestää kyllä sateenkin, joskin itse komennan sen kovalla sateella talliinsa lepäämään.
Meillä kun on tuo kameravalvonta joka puolella pihaa ja taloa, niin on hauskaa katsoa mikä hiippari siellä liikkuu, kun kännykkä alkaa hälyyttää. Yleensähän se on tietty Polle, joka saapuu toiselle alueelle leikkaamaan 😀
Alla Polle on tullut kapeahkoa käytävää pitkin talon rinteiselta vierustalta ylös tänne yläpihalle. GPS:llä varustettu leikkuri hallitsee paremmin tällaiset alueet, kun se osaa käyttää sekä reunajohtoja, että GPS paikannusta apuna reittinsä suunnittelussa.
Meidän koiria ei myöskään leikkuri erityisemmin kiinnosta, kuten ei kiinnosta robotti-imuritkaan 🙂
Leikkuri on ollut todella kätevä juuri tuolla ompputarhassa, jossa oksat ovat niin matalalla, että muulla leikkurilla puiden alta on hankalaa leikata. Punkit pysyy kurissa, kun nurmi on sieltä lyhyt ja itsekin säästyy oksien raapimiselta ja matalien puiden alta leikkaamiselta, kun on tällainen kätevä robotti 🙂
Johanna Amnelin
-Tuotekehittäjän erikoisammattitutkinto
-Suorittaa parhaillaan luonnonkosmetiikan tuotekehittäjän tutkintoa
Johanna on taiteellista sukua sekä äitinsä, että isänsä puolelta ja onkin taiteillut niin kynän, pensselin, kameran kuin tietokoneenkin avulla. Johannan valokuvia on kutsuttu näyttelyihin aina Sveitsiin ja Lontooseen saakka, lisäksi amerikkalaisen countrytähden Waylon Jennigsin tyttärenpoika, Struggle Jennings on käyttänyt Johannan kuvia usein blogeissaan.
MAINOS PÄÄTTYY
Koulutukseltaan hän on tuotekehittäjä, mutta ammatiltaan taivaanrannan maalari