Suomen 1. hirmumyrsky
Suomen 1700-luvulta alkaneen mittaushistorian ensimmäinen hirmumyrsky iski 1.1.2024 Lounais-Suomeen ja saimme kokea sen aitiopaikalta Selkämeren rannalta!
Kahdelle myrskyistä innostuvalle tämä oli upea kokemus, mutta vielä upeammaksi sen teki, että hirmumyrskyä oli edeltänyt muutaman päivän ”tavallinen” myrsky, ja näiden kahden myrskyn välissä oli parin tunnin peili tyyni hetki, jona aikana ehdimme bongata pari hyljettä ja uida!
Olin itseasiassa juuri puhelinpalaverissa toimitusjohtajamme kanssa, kun silmiini osui olohuoneen ikkunasta uskomaton näky – hylje uiskenteli kaikessa rauhassa rannassa! Ei auttanut muu kuin pahoitella ja ottaa pieni tauko palavereista, kun kiirehdin kamerat kainalossa terassille ikuistamaan tuon luonnonihmeen.
Myöhemmin, viisaampien tunnistusapua käyttäen todettiin, että tämä isompi olisi ollut uroshylje ja tuo pienempi pää, jolla erimuotoinen kuono, olisi naaras, eli kaksi hyljettä.
Vesi oli +8 astetta ja vaikka olemme sairastelleet tässä jo kohta pari viikkoa sitkeän flunssan kourissa, niin pakko se oli uida, muuten olisi harmittanut todella kovasti!
1.1.2024 hirmumyrsky
Hirmumyrskyksi luokitellaan tilanne, jossa keskituulen nopeus saavuttaa vähintään 33 metriä sekunnissa vähintään 10 minuutin ajalta. 1.1.2024 mitattiin Kylmäpihlajassa voimakkaimmat puuskat, jotka nousivat 39,6 metriin sekunnissa. Keskituulen nopeus saavutti korkeimmillaan 33,5 metriä sekunnissa.
Kylmäpihlaja näkyykin tästä meidän mökkimme edustan saarelta, joten olimme aivan aitiopaikalla tätä hirmumyrskyä todistamassa. Tuuli oli puuskissa ajoittain niin kova, että lensin lähes itsekin kumoon alla näkyvää videota kuvatessani.
Sama myrsky repi Uudessakaupungissa ammattiopiston peltikaton alas, ja tuulen voima tuntui läpi koko Lounais-Suomen. Lähialueilla yli 13 000 kotitaloutta jäi sähköttä, ja myös meidän mökissämme sähköt katkesivat illalla kahdeksan maissa.
Oli jännittävää istua lämpimän talon suojissa, kuunnella myrskyn voimaa ja katsella, kuinka puut taipuvat ikkunan takana ja kävyt ropisevat vasten taloa. Tuuli todella ulvoi ulkona ja talon kulmissa, ja tuntui kuin luonto olisi kerralla näyttänyt kaiken voimansa.
Aamulla herätessäni oli vielä pilkko pimeää, mutta aamukahvit juotuani lähdin taskuampun valossa tarkastamaan mahdollisia myrskytuhoja. Ensinnä tarkastin talon ja muut rakennukset, ettei niiden päälle ollut kaatunut puita, ja ei onneksi ollut.
Sitten lähdin alas rantaan päin tarkistamaan oliko uimarappuset vielä tallessa, mutta matkalla osui taskulampun valokeilaan muutama terassikasvi vahinko, muun muassa raskaassa betoniruukussa oleva parin metrin tuija ja pari pienempää kasvia. Lisäksi aitan kulmalla kasvanut kaunis käppyrämänty oli mennyttä. Uimarappuset olivat paikoillaan.
Päivemmällä huomasimme rannasta toisenkin männyn antaneen periksi ja juuripaakun nousseen puun mukana pystyyn.
Puut tällä tontilla sen kun harvenee. Tuossa on keväisen myrskyn jäljiltä vielä yksi tuulenkaato, joka odottaa pientä pakkasta, jotta käymme siihen käsiksi. Se nimittäin makaa tuolla kahden kallion välisessä pikku rotkossa, jonne mökin edellinen asukas oli kasannut risukasoja ja tontilla, kun on paljon käärmeitä, niin parempi odotella pakkasia ennen kuin sinne astuu jalallaan!
Sellainen kokemus oli siis tämä hirmumyrsky.
Kiitos, että luit 🙂 Otahan tilini seurantaan jos haluat saada ilmoituksen uusista julkaisuista 🙂 Mukavaa syksyä!
Yksi vastaus