15.6.2016

Vallisaari

Pääsimme tutustumaan kauan suljettuna olleeseen, luonnoltaan erikoiseen Vallisaareen Helsingin edustalla.

Matka saarelle taittui JT-Linen vesibussilla joita liikennöidään Helsingin kauppatorilta noin tunnin välein.

Saarella on useita kuivakäymälöitä, penkkejä, eväspaikkoja, vesipisteitä ja saarta kiertävä pääpolku sopii myös liikuntarajoitteisille kävijöille, sekä perheille, jotka haluavat ottaa lastenvaunut mukaan. Reitillä on kuitenkin muutamia jyrkkiä nousuja.

Vallisaari onkin oiva paikka kesäiselle piknikille jolloin voi samalla tutustua saaren kauan piilossa olleeseen historiaan.

Saarella on kaksi opastettua reittiä; Aleksanterin kierros (3km) ja Kuninkaansaaren kierros (2,5km).

Vesibussimatka kestää parikymmentä minuuttia ja vaikka olisikin lämmin päivä tiedossa, kannattaa vesibussimatkalle varustautua lämpimin vaattein mikäli haluaa matkustaa yläkannella 😀

Tarkista saaren kahvilatilanne ennen matkaa, luvassa myöhemmin taisi olla jopa laivakahvilakin, mutta meidän käydessämme saarella oli vain käteisellä toimiva kahvila.

Vallisaareen saa tulla myös omalla veneellä 🙂

Saaressa vieraillessaan tulee ottaa huomioon pari asiaa. Merkityiltä poluilta ja teiltä ei saa poistua. Saarella on muutamia alueita jonne menemisestä seuraa rangaistus. Tämä johtuu saaren herkästä luonnosta, jota tulee vaalia, sekä siitä, että saarella on edelleen löytymättömiä miinoja sekä kasvillisuuden peittämiä rotkoja.

Vallisaaren eteläosa on suljettu turvallisuussyistä (poliisilain 52 §:n nojalla annetun asetuksen 1104/2013 mukainen liikkumis- ja oleskelurajoitusalue) ja eteläosaan rantautuminen ja siellä liikkuminen on kielletty rangaistuksen uhalla. Metsähallitus myöntää kulkulupia rajoitusalueelle vain poikkeustapauksissa, jotka liittyvät lähinnä alueen viranomaistehtäviin ja turvallisuustoimintaan sekä luonnon- ja kulttuuriperinnön hoitoon ja opastustoiminnan kehittämiseen yhteistyössä sopimusyrittäjiemme kanssa.

Saarelle on vapaa pääsy, mutta uiminen ja yöpyminen on kiellettyä.

Saaret ovat puutiaisten eli punkkien suosimia, joten pukeudu sen mukaisesti ja suorita punkkitarkastus kotiin päästyäsi.

Vallisaari on vuosien saatossa ollut tuhansien sotilaiden palveluspaikka sekä satojen ihmisten koti. Viimeiset parikymmentä vuotta se uinui koskemattomana.

Ensimmäiset linnoitteet saarella ovat olleet 1600 luvulta. 1700 luvulla saarella laidunsivat kotieläimet. Luotsit asuivat mökeissään, kunnes 1800 luvulla heidät asutettiin luotsitaloon joka on saaren saapumislaituria vastapäätä.

Linnoitusten kukoistuskausi oli Venäjän vallan aikana vuosina 1809-1917. Vuodesta 1918 aina vuoteen 2013 asti saari oli Suomen puolustusvoimien käytössä, jolloin saarella on ladattu ja huollettu ampumatarvikkeita ja miinoja sekä tehty säähavaintoja.

Saaren luonto on hauras ja monimuotoinen. Kultarinnat, satakielet ja viitakerttuset laulavat saaren tervalepissä ja tuomissa. Perhoset lentelevät ja pitävät kotiaan saaren kedoilla ja lepakot, huuhkajat ja muut lentäväiset nousevat siivilleen hämärän laskettua.

Saarella on runsaasti jyrkänteitä, joten pikkuisimmista kannattaa pitää tarkka vaari.

MAINOS: Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle

MAINOS PÄÄTTYY

Kierrokset alkavat karttaan merkitystä kohdasta 2, josta voit joko lähteä oikealle Aleksanterin kierrokselle tai vasemmalle Kuninkaansaaren kierrokselle. Me lähdimme oikealle, mutta kävimme ensin kiertämässä saaren reunan josta oli lyhin matka Suomenlinnaan.

Rannalta löytyi veden sileäksi hiomia lasinpalasia

Kasvillisuus on monin paikoin vallannut takaisin sen tilan, jonka ihmisen tekemät rakennelmat olivat niiltä ottaneet.

Saari on koti ja turvapaikka monille eläimille.

Saarella on paljon kauniita rakennuksia ja rakennelmia.

MAINOS: Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle

MAINOS PÄÄTTYY

Vaikuttavin saaren rakennelmista on ehdottomasti Aleksanterinpatteri, jonka päälle on rakennettu suuri näköalatasanne mistä näkymät aukeavat merelle, Suomenlinnaan ja Helsinkiin päin.

Aleksanterinpatteri on valmistunut vuonna 1876 ja sen nimeen on liitetty kaksi keisaria: Aleksanteri II, joka nimesi patterin poikansa Aleksanterin kunniaksi.

Aluksi patterin tykit olivat kasemateissa eli osumankestävissä katetuissa rakenteissa, mutta siirrettiin myöhemmin vallin laelle ja kasematit muurattiin miehistö- ja varastotiloiksi, ja tiiliseinät verhottiin hiekkavalleilla.

Arvovieraiden iloksi istutettu lehmuskuja muodostaa juhlallisen sisääntulon patterille ja yli sata vuotiaiden lehmusten suojissa elää runsas lajisto mm. lehmuspikkumittari, jalavakeltayökkönen, kyrmysepikkä ja metsäharjaetana.

Vallisaarella asuu myös kummistus. Rohkaisuryyppyjen voimalla partioineet vartiomiehet ovat kertoneet 1900 luvulla päättömästä everstistä, joka hirtettiin suureen lehmukseen patterille johtavan tien varteen.

Kuolemanlaaksossa Vallisaaressa räjähti heinäkuun 9. vuonna 1937, kun tuhansia kiloja räjähteitä sinkoili ympäri saarta ja jopa Suomenlinnaan asti! 16 rakennusta tuhoutui, 8 ihmistä kuoli heti ja 4 kuoli myöhemmin sairaalassa. Taisteluvälineosaston päällikkökin järkyttyi niin suuresti, että kuoli viikon päästä räjähdyksestä.

Asukkaat pakenivat uiden sekä veneillä ja jotkut piiloutuivat kallionkoloihin. Onnettomuuden sankaritar, uinnin Suomenmestari Paula Toiviokoski auttoi lapsia uimaan salmen yli Suomenlinnaan.

Räjähdys oli niin suuri, että ikkunat rikkoutuivat Töölössä asti ja räjähdykset jatkuivat vielä seuraavanakin päivänä.

Kuolemanlaaksossa toimii tällä hetkellä kahvila ja sinne on suunnitteilla paljon muutakin kivaa 🙂