Malmbergin kaivos

Mahtavat kivikasat paljastavat alueella tehtyjen kaivausten laajuuden.
Kaivos oli toiminnassa vuosina 1670-1866 ja sieltä louhittiin yhteensä 15070 tonnia malmia.
Malmbergin kallio Leilän kylässä lienee saanut nimensä malmipitoisuutensa ansiosta?

 


Jäteivikasojen lisäksi paikalla on hyvin säilyneet kivitalon jäännökset.

Pitkin metsää on aidattuja avolouhoksia, jotka ovat jo täyttyneet vedellä.

 
Malmin rautapitoisuus oli yleensä noin 24% ja parhaimmillaan 40%. Malmit roudattiin käyttöön läheiseen Antskogin ruukkiin, jossa sitä kuitenkin käytettiin kuumahaurautensa vuoksi vain lisänä. 1800 luvulta lähtien Malmbergin malmista saatiin kelvollista rautaa.
Louhinta tapahtui aluksi kuumentamalla kallio avotulella ja kaatamalla nopeasti vettä siihen päälle kunnes 1800 luvulla siirryttiin mustaruudin käyttöön.
Alueella on 7 kaivoskuilua joista syvimmät Långa grufvan ja Lilla grufvan ulottuvat 60 metrin syvyyteen. Kaivos on suljettu 1866 kun rautamalmin tuontitullit poistettiin ja kotimaisesta vuorimalmista tuli kilpailukyvytöntä ruotsalaiseen malmiin verrattuna. Pikkuhiljaa kaivosalueen rakennukset hävisivät, kaivoskuilut täyttyivät vedellä ja viimeiset asukkaatkin poistuivat 1950 luvulla.

 

Lohjan Ojamon kaivos oli alueen ainoa kaivos 1600 luvulla eikä sen malmi ollut kovinkaan rautapitoista. Ojamon silloinen omistaja, turkulainen porvari,  Jacob Wolle alkoikin kaivaa malmia ”Antskogin rautavuoresta” eli ilmeisesti Malmbergista. Velkaannuttuaan kirjanpitäjälleen  Petter Thorwöstelle, Wolle menetti ruukkinsa ja kaivoksensa hänelle vuonna 1640. 1659 Petter kuoli ja hänen perijöistään Johan Thorwöste sai lopulta haltuunsa Antskogin ja Fiskarsin ruukit ja käynnisti järjestelmällisen louhinnan Malmbergissa vuonna 1670 jolta ajalta ovat Malmbergin vanhimmat kaivoskuilut.













 










Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Malmbergin_kaivos
http://koti.mbnet.fi/arkeonyt/arkeonyt/AN_2007_2.pdf
Sijainti: Orjanperäntie 296 Kisko