Vårdkasberget ja luolat
Tessvärin Vårdkasberget on upea näköalakallio josta näkee mm. Kemiönsaaren.
Kallio kohoaa 51,4 metriä merenpinnasta ja matkalla lähellä lakea on n. hehtaarin kokoinen muinaisranta eli pirunpelto.
Särkisalon monet kalliot ovat jyrkkäreunaisia ja korkeimmat kohoavat jopa 70 metriä merenpinnasta.
Vårdskabergetissä, kuten muillakin seudun kallioilla näkyvät jääkauden jäljet kallioiden uurteina, hiidenkirnuina ja pirunpeltoina.
Kasvisto Vårdskabergetillä on saaristolle tyypillistä kuivaa kangasmetsää ja kalliokasvistoa.
Linnuista merikotka ansaitsee erityisen maininnan, paikallinen linturyhmä on pitkäjänteisellä työllään pelastanut merikotkakannan ja se onkin nykyään Särkisalon vakioasukki.
Kallioperä on enimmäkseen punaista rakeista graniittia, ns. Perniön graniittia.
Vårdkasbergetin luolasto pitää sisällään useita pienempiä luolia suurten lohkareiden välissä ja alla sekä kolme suurempaa toisiinsa kytköksissä olevaa luolaa.
Luolien ja kallioiden sieniltä löytyy myös nykyihmisen tekemiä kalliomaalauksia.
Luolille pääsee kallion laelta lähtevää polkua pitkin ja polulta pääsee myös takaisin laelle kallion toiselta puolelta. Kalliolla kannattaa olla varovainen, ainakin näin alkutalvesta kalliot olivat ohuen jääpinnoitteen alla ja erittäin liukkaat!
Paikalle pääsee, kun jättää auton johonkin sopivaan kohtaan Ulkoluodontielle ja lähtee yksityistietä noin Ulkoluodontie 81 paikkeilta (Salon suunnasta tien oikealla puolella) kävelemään, matkaa tulee jalan noin 1,3 km.
Tien päässä on mm. metsästäjien peuranruokintapaikka.
Polku vasemmalle lähtee tien päässä olevan kääntymispaikan kohdalta ja se on merkitty sinisin nauhoin sekä keltaisin riippuvin merkein, jotka oletettavasti hohtavat pimeässä(?).
Laella ei ole kovin pitkä matka ja polku on aika helppokulkuinen.
Näin alkutalvesta kannattaa tosin varoa jään liukastamia kohtia kalliolla!
Hieman ennen lakea oikealla on noin hehtaarin kokoinen muinaisranta eli pirunpelto.
Pirunpeltojen synty liittyy veden liikkeiden ja maankohoamisen yhteisvaikutukseen. Huuhtoessaan rantoja vesi lajittelee maa-aineksia hiukkaskoon mukaan. Pirunpellot ovat alueita, joihin maa-aineksiksi on lajittunut suurirakeista moreenia tai muuta kivilajia. Maankohoamisen seurauksena pirunpellot saattavat sijaita hyvinkin kaukana nykyisestä rantaviivasta. Pirunpellot ovat saaneet uhkaavankuuloisen nimensä uskomuksesta, jonka mukaan itse piru on aikoinaan tehtaillut kyseiset louhikot.
Pirunpellolta matka jatkuu aivan laelle, josta aukeaa upea näkymä saaristoon.
Laelta lähtee polku oikealle jota pitkin pääsee rotkoihin ja luoliin.
Ensimmäinen suuri rotko onkin heti vasemmalla ja sen nähdessään herää kysymys; mikä voima on saanut isot kivenlohkareet murtumaan irti näin mahtavasta kalliosta ja aiheuttanut näin suuren rotkon?
Jääkausi on ne ilmeisesti voimallaan irroittanut, koska suurin osa lohkareista on hioutunut pyöreäreunaisiksi.
Halkeilleilla kallioilla, jo irronneiden lohkareiden hallitessa kallion alapuolista maisemaa, tulee ajatelleeksi, mitä jos tämäkin pala tästä kohta irtoaa??
Alhaalla näkyi nuotiopaikka jonne pääsee polkua pitkin, kun lähtee tästä kohdasta hiukan taaksepäin ja vasemmalle.
Pian saavutkin ensimmäiselle luolalle, joka on sopivan kokoinen ihmisen mentäväksi.
Kallioisilla alueilla kasvaa hauskoja väkkärämäntyjä.
Suuret emäkalliosta irronneet lohkareet hallitsevat kallion alapuolista maisemaa.
Laskeudu alas ensimäiseen luolaan.
MAINOS PÄÄTTYY
Sisällä luolassa näyttää kuin joku olisi nostanut tämän suuren kallion kivien varassa olevaksi katoksi.
Seuraavaksi menimme koiran näyttämää reittiä isojen kiven väliin syntyneestä pienestä aukosta ja pääsimme kallioden välissä olevaan rotkoon.
Rotkossa kasvanut vanha keloutunut mänty on myrskyn voimasta katkennut.
Rotkolta pääsee jatkamaan matkaa kallion alareunaa vasemmalle päin, jota kautta lopulta pääsee takaisin kallion laelle.
Jääkauden jälkeiset vesimassat ovat ilmeisesti kovertaneet kallion alta kivimassaa pois.
Suurten lohkareiden välistä pääsi seuraavaan luolaan.
Joidenkin lohkareiden juurelta löytyi mustaa vettä.
Jääkauden jälkeisten vesimassojen hiomajäljet näkyvät hyvin kallioissa.
Vesimassojen irroittamia lohkareita on kulkeutunut lähialueille.
Alla olevasta kivestä ja katkenneesta puusta minulle tuli mieleen, että luonnon kirves siinä yrittää pilkkoa puuta 😀
Myrsky on katkonut tälläkin alueella paljon puustoa.
Jatkamalla eteenpäin ja vasemmalle pääset takaisin Vårdkasbergetin laelle.
Kuvia paikasta myöhemmiltä retkiltä:
Sijainti: Ulkoluodontie 81 Särkisalo, josta matkaa jalan vielä n. 1,3km
Lähteet: http://www.sarkisalo.fi/matkailu-matkailupalvelut/
perniönseudun geologisesti merkittäviä kallio- ja maaperäkohteita PDF
MAINOS PÄÄTTYY