Moikka moi ihana lukijani!

Tänään käväistiin sunnuntaiajelulla Barösundetissa, jossa piskuisessa saaressa lossimatkan päässä oli vanhaan kyläkouluun tehty ravintola nimeltään Scola ja samalla rannalla oli myös pieni puoti ja muutama muu ajanmukainen rakennus.

Matka oli mukava, tuttuja teitä Tammisaareen ja Hankoon päin. Snappertunan tienoilla tie oli aika mutkikasta ja maisemat upeita! Saatiin nauttia myös muutamasta salamasta sekä ukkoskuuroista koko ajomatkan ajan 🙂

Pian ravintola jo olikin edessämme, ei muuta kuin lossilla yli ja nauttimaan ruuasta!

Lyhyen lossimatkan jälkeen tie kääntyi heti vasemmalle ja ensinnä rannassa vastassa oli puoti:

Sitten Scola:

Sisällä ravintolassa oli (ruuhkaa!!) pelkistetty sisustus jossa vanhaa oli kunnioitettu hillityllä määrällä somisteita. Tykkäsin!

Porukkaa oli syömässä niin paljon, että taisimme saada viimeisen vapaan pöydän; ulkona kun ei sateella voinut istua vaikka kaunis terassi merelle päin olikin.

Kokeilimme Angushärkä burgereita frittiperunoilla. Annos oli todella hyvä!

Jälkiruuaksi otimme vielä mansikkaa kolmella tavalla:

Ruokailumme päätyttyä sadekin oli jo lakannut ja päästiin fiilistelemään terassin kautta alas rantaan ja sitä kautta pois.

Joku parrakas vanhempi herra oli jättänyt piippunsa pöytään odottamaan ja naurahti, kun yllätti minut kuvaamassa sitä 😀 Hän näytti aivan lastensatujen merikapteenilta!

Mainos
Saaren Taika - Puhdasta kosmetiikkaa saaristosta! Saaren Taika® - Puhdasta kosmetiikkaa saaristosta
Saaren Taika® jälleenmyyjät löydät tästä linkistä: www.saarentaika.com/jalleenmyyjat

Myös puodista löytyi entisaikojen rekvisiittaa mm. tämä kaunis vanha kassakone <3

Takaisin tullessamme pysähdyimme matkalla näkemämme Fagervikin ruukin kohdalle ja ostimme kahvilasta mehua ja minä haistelin ruotsalaisia saippuoita, joita oli kahvion hyllyssä monen värisiä ja tuoksuisia!

Fagervikin ruukki on kaunein ruukki missä olen tähän asti käynyt ja kadehtien ammensin sen autenttisen vanhan tunnelman sisuksiini ja pohdin, että miksi minusta tuntuu siltä, että usein ruotsinkielisillä paikkakunnilla pidetään parempaa huolta ja arvostetaan vanhaa enemmän kuin suomenkielisillä?

Ruukkimiljöö oli lähes taivaallinen ja ihmettelen, että ollut aiemmin törmännyt mihinkään siitä kertovaan vaikka olen jonkun verran noita ruukkejakin etsinyt ja niiden tietoja tutkiskellut. Tämä salainen aarre oli vaan jäänyt minulta huomaamatta, mutta onneksi satuimme nyt ajamaan sen ohi!

Ruukki on perustettu 1600-luvulla, mutta oli hävitetty maan tasalla isovihan aikana 1700-luvulla. Rakennukset kunnostettiin uuteen kukoistukseen taas vähän ajan päästä 1700-luvulla ja pian alkoikin ruukin oikea kulta-aika!

Suurimmassa osassa rakennuksia taisi olla asukkaita ja ruukin entisen pääkujan varrella olikin piiitkä rivi postilaatikoita! Omasta mielestäni tällainen ruukkimiljöö on huomattavasti kauniimpi ja viihtyisämpi kuin esim. tupaten kaupallistettu turistirysä Fiskars, joka ruukkina on kaunis, mutta päivävierailukohteena lähinnä stressaava. Hiljaisemmassa ruukissa on mahdollisuus kuvata paljon rakennuksia ja yksityiskohtia ilman, että joka kuvaan tulee pakostikin yleisöä kuviin ja käveläkin saa aivan rauhassa ilman valtavien ihmismassojen häirintää.

Kaikki puiset rakennukset olivat punaisia vielä pitkän matkaa ruukilta eteenpäinkin ja se loi mielestäni kaunista yhteenkuuluvuuden tunnetta kylälle sekä antoi vivahteen entisajan tunnusta koko seudulle <3

Päivä oli mitä ihanin, kunpa olisi mahdollisuus viettää tällaisia ihan säännöllisesti!