Moikka taas ihana lukijani!
Elokuu on vaihtunut syyskuuhun ja kevyt usvaharso sumentaa ikkunoistamme näkyvää syyskuun ensimmäisen aamun maisemaa. Elokuun viimeinen vietettiin perheen kanssa Saaristomeren Kansallispuistoon kuuluvassa Sandön saaressa. Tällä kerta siellä oli enää vain muutama muukin venekunta ja iltapäivällä saimmekin olla siellä aivan yksin.
maisemallisesti erittäin merkittävä Kolmannen Salpausselän
lounaiseen jaksoon kuuluva alue käsittää rantavoimien
muotoileman, loivarinteisen ja korkeimmillaan 20 metriä korkean
reunaselänteen. Lisäksi alueeseen kuuluu erillinen, pieni
rinnakkaisharjanne. Harjualueella on useita muinaisrantojen
terasseja ja valleja, hiekkarantoja ja niihin liittyviä monipuolisia
särkkämuotoja, tuulen synnyttämiä muotoja, sekä etelärinteellä
selväpiirteinen kulutustörmä.
Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, ja onnistuimmekin saamaan luultavasti tämän vuoden viimeiset punat auringosta kasvoillemme, sillä emme tietenkään olleet laittaneet enää aurinkosuojavoidetta; syksy kun lähes jo on 😀
Kotilaiturilla tuttu haikara vinkkasi heipat meille lähtiessämme ja matkaamme siivitti merihanhien äänekäs muuttoaura.
Matkalla ei paljon muita veneitä näkynyt. Joutsenperheitä bongasimme kyllä useita! Kauniit valkoiset linnut opettivat nuorukaisiaan elämän saloihin. Pian nekin lähtisivät ehkä muuttolennolle etelään <3
Aikaisemmalla reisullamme tänne emme käyneet hiekkasärkän päässä uimassa, sillä särkkää reunusti jokin ällö tumma mädäntyvälle tuoksuva “merimönjä” jonka tuoksu oli niin voimakas, että luulin uksentavani. Saimme kyllä kuvia dronella Sandön hännästä, joita voit katsella enemmäkin kirjoituksen lopusta löytyvästä linkistä aikaisempaan kirjoitukseeni!
Tällä kertaa “häntä” oli puhdas ja pääsimme hyvin kävelemään sen loppuun saakka, vaikkakin veden pinta oli hieman ylempänä ja noin puolet matkasta häntä oli noin nilkkoihin ulottuvan veden alla.
Särkän häntä oli mielenkiintoinen. Sen kohdalla oli ikään kuin ristiaallokko ja hännän päässä äkkisyvä kohta, joka melkein imaisi minut nieluunsa!
Aallot löivätkin paikoin voimalla ja mieheni kaatuikin yhden voimasta 😀 Suosittelen muuten uimasandaalien mukaan ottamista jos tuonne aikoo mennä. Vaikka saari ja sen rannat ovat ihanaa hietaa ja pyöreitä kiviä, on siellä joukossa aika teräviä yllätyksiä ja paljain jaloin käveleminen niin rannalla kuin vedessäkin voi olla tuskaisaa! Meillä on ollut mukana joka kerralla sellaiset vitosen puutarha”kroksit” ja valinta on ollut oikein oivallinen. Tosin itse en osaa uida niillä ja uidessa täytyykin ottaa ne käteen tai antaa jollekin toiselle pidettäväksi siksi aikaa 😀
Särkän “häntä” oli tosiaan jo paikoin veden alla ja vesi oli jonkin verran korkeammalla kuin viimeksi. Vesi on särkällä uskomattoman kirkasta ja pohjasta näkikin vaivatta kauniit kivet jopa 40-50cm syvyydestä! Olipa vedessä Trollikin hulmuttamassa vihreää Ahdinparta-tukkaansa 😀
Näimme rannassa myös muutamia korvameduusoja, joiden uimista jäin kuvaamaan vedenalaiskamerallani (Olympus Tough Tg-5) pitkäksi aikaa. Tein yhdestä myös videon 😀
Korvameduusa on läpikuultavan hyytelömäinen ja muodoltaan kellomainen. Ravinnoksi korvameduusa pyydystää pieniä vesieläimiä. Saalis koostuu etupäässä äyriäisistä, mutta myös kalanpoikaset kuuluvat ruokalistaan. Isomman saaliin korvameduusa tainnuttaa poltinsoluilla aseistetuilla reuna- ja suulonkeroillaan. Loppukesällä korvameduusat nousevat syvyyksistä pintavesiin parviksi. Tällöin koiraat päästävät siittiönsä veteen. Lähde.
Päivä oli jälleen mitä ihanin, vaikkakin venereissut ovat tällaiselle kokemattomalle maakravulle aina hieman stressaavia ja kuluttavia.
