Moikka taas ihana lukijani ja tervetuloa lukemaan fiiliksiäni eilisestä, joka oli samaan aikaan ihanan ja inhottavin juttu, jossa olisin koskaan halunnut olla!
Esikoiseni ensimmäinen pienokainen sai eilen nimensä kauniissa tilaisuudessa heidän kotonaan. Mikä tekee asiasta sitten niin inhottavan? No. Jos kärsii sosiaalistentilanteidenpelosta sekä paniikkihäiriöstä, niin entiseen elämäänsä liittyviä ihmisiä ei ole helppoa kohdata. Olin kuitenkin päättänyt, että en aio olla esikoiseni elämässä se henkilö, joka pakottaa aina järjestämään kahdet juhlat siksi, että yksi ei voi olla samassa tilassa jonkun kanssa, joten keräsin kaikki voimani ja rohkeuteni ja menin tilanteeseen, josta olisin kaikkein mieluiten halunnut pysyä kaukana!
Koska tiesin miten tiukassa raha on vauvaperheessä, kysyin myös onko tilaisuuteen varattu valokuvaajaa. Ei ollut, joten tarjouduin ottamaan myös kuvia. Arkemme on onneksi tällä hetkellä sen verran kiireistä, että en ehtinyt miettiä koko juhlaa päivääkään etukäteen! Perjantaina, jolloin muutoin olisin viimeistään aloittanut stressaamisen ja jännittämisen, oli muuta jännitettävää! Minua kävi haastattelemassa ja kuvaamassa Maaseudun Tulevaisuus -lehti ja heti perään soitti tietokirjailija ja alku haastatteli minua kirjaansa. Sitten ajoimmekin Tammisaareen syömään ja palasimme kotiin Kasvihuoneilmiön kautta ja olin niin väsynyt, että loppu perjantai meni vähän kuin sumussa.
Lauantai tuli siis äkkiä ja tunnelma olikin kireä ja jännittynyt heti aamusta alkaen täällä kotona. Olin pahantuulinen, tiuskin ja sähisin 🙁 Juhlissa kaikki entiseen elämään liittyvät henkilöt olivatkin jo juhlapaikalla pari tuntia ennen juhlien alkua, joten mitään pehmeää laskua tai totuttelemista tilanteeseen ei päässyt tapahtumaan. Se oli kuin suoraan suden suuhun syöksymistä!
Juhlista ei paljoa jäänyt muistikuvia, onneksi itse kastetilaisuuden kuvasin, joten voin kuvista katsoa tapahtumat läpi, mutta muutoin kaiken stressin ja jännityksen vuoksi muistikuvat muista ihmisistä ovat hatarat.
Ensimmäisiä laukauksia kuvatessa tunsin, miten päässä alkoi huimata ja jalat tuntuivat siltä, että menevät alta. Sain kuitenkin koottua itseni muutamien lähipöytäläisten mulkoiluista huolimatta ja kuvattua tapahtuman loppuun!
Olimme sopineet, että kyyditsemme erästä sukulaista bussille, jolloin lähtömme piti olla aika pian kahvien jälkeen. No. Sukulaiseni sai toisen kyydin ja siinä meni se tekosyy päästä tilanteesta pois nopeasti. Ei siinä sitten auttanut muu, kuin odotella tilanteesta pois pääsyä ja teeskennellä viihtyvänsä vaikka takaraivossa jyskytti jännitys ja tilanteen epämiellyttävyys.
Lopulta onneksi pois lähtö koitti ja kotiin päästyäni uppouduin rakastamaani puuhaan, eli kuvien editoimiseen <3
MAINOS: "Tyttären akne katosi lähes kokonaan parin viikon käytön jälkeen."
Klikkaa kuvaa ja siirry sivustolle! MAINOS PÄÄTTYY
Alla olevissa kuvissa 4 sukupolvea sukumme naisia <3
Kiitos juhlista! Ne olivat erittäin kauniisti järjestetty ja juhlan emäntä ja isäntäkin varsin upeina pienokaistaan hoivaten <3
Kiitos, että luit!
Yksi vastaus
Mukavaa ja värikylläistä syksyä sinulle ja rakkaillesi🍁