Tag

Vaskio

Browsing

Sahalta löytyy edelleen mylly, sahan lampi, muistomerkki Sahan kirkosta sekä kauniisti laitumella kiemurteleva joki. Sahan kylä on sahatoiminnasta nimensä saanut vanha kylä Vaskiolla, jota ennen kutsuttiin Vähä-Kuttilaksi. Sahassa oli maatiloja sekä Sahan talo, eräänlainen seurojentalo, sekä Sahan rukoushuone, jolle on pystytytetty muistomerkki 1950 luvulla. 1500 luvulla Sahan omisti Erik Fleming  ja Wiurilan kartanolle Saha siirtyi 1700 luvulla. Sahaustoiminta oli kannattavaa aina 1400 luvulta alkaen, jolloin Halikonjoki oli vielä purjehduskelpopinen pitkälle sisämaahan ja Sahan alueen metsät Varsinais-Suomen parhaimpia. Sahaustoiminta hiipui hieman 1600 luvulla, mutta virkistyi taas 1700 luvulla ja jatkui aina 1800 luvulle asti, jolloin alueen itäosan metsät olivat jo hakattu täysin ja muutettu viljelysmaaksi. Sahaustoiminta käynnistettiin uudelleen 1900 luvulla ja sahan yhteyteen perustettiin myös mylly. Virtauksen heikentyessä myllyä siirrettin 40 metriä nykyiselle paikalleen. Sahan toiminta lopetettiin 1900 luvulla kannattamattomana ja vanha saharakennus purettiin 1990 luvulla. Rukoushuoneen muistomerkki löytyy pihoille menevän tien varresta samaten kuin muistokuusi joka on pystytetty Suomen ollessa 50 vuotta itsenäinen. Alempana virtaa Halikonjoki…

Kakossuo on isohko suoalue Vaskiolla. Sinne pääsee mm Turilantieltä. Kustaan Kaivannon nimetön tienhaara löytyy navigaattorilla noin Turilantie 466 kohdilta ja on varustettu mustalla opastekyltillä jossa lukee Kustaan Kaivanto. Pikkuista hiekkatietä mennään noin kilometrin verran suoraan pikkutien päähän josta matka jaskuu kävellen. Alue on alkumatkaltaan melkoista ryteikköä ja suota on myös ojitettu leveillä ojilla joita ei välttämättä pääse ylittämään ihan joka kohdasta. Saappaat ovat ehdoton varustus Kakossuolla kulkiessa. Itse pääsin suurimman ojan yli isoa kaatunutta kuusen runkoa pitkin ja seuraava ojat olivatkin ylitettävissä harppaamalla, onneksi oli saappaat! Kakossuon kerrotaan olevan savikkoalueella sijaitseva keidassuo. Suon laitamien kasvistoa ovat vaivaiskoivu, kanerva, variksenmarja ja suomuurain sekä paikoin juolukka ja suopursu. Kakossuon keskusta on avoin ja vallitsevat suotyypit ovat karujen nevojen tyyppisiä. Puuna suht matala rämemänty ja linnustona suolla esiintyy mm kurki, jonka itsekin bongasin, liro, kapustarinta, keltavästäräkki, niittykirvinen, palokärki, metso  ja  pyy joka lehahti lentoon paluumatkalla aivan jalan vierestä pesästään, jossa oli 4 munaa. Voisin kuvitella Kakossuon…

Kuttilan koski Vaskiolla on kaunis paikka ihastella joki- ja koskimaisemaa. Koskikohdassa vesi näyttää virtaavan läpi kallioiden ja on oikein näyttävän näköinen! Kosken kallioilla on mukava kävellä. Vaskio on ollut asuttu jo kivikaudesta lähtien vaikka pysyvät kyläasutukset tulivatkin alueelle vasta 1300-1400 luvulla. Ensimmäisen säilyneen kirjallisen maininnan mukaan Vaskiolla on ollut vesisahatoimintaa jo 1500 luvun alkupuolella. Koskiset joet tarjosivat mahdollisuudet kahdelle koskivoimalla toimineelle vesisahalle. Vähä-Kuttilan kylän nimi muuttui aikoinaan Sahan kyläksi, joka kertoo, että sahatoiminta on silloin ollut alueella merkittävää. Halikonjoen mataloituminen koskiseksi ja purjehduskelvottomaksi kuitenkin lopetti saha -ja myllytoiminnan. Sijainti: Pitkäojantien noin 49 kohdilla Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaskio

Murhatun Mariana Jokelan muistokivi Turilantiellä Salossa. Tämä tapaus on oikea perisuomalainen kunniamurha, mies haluaa naisen jota ei saa eikä mustasukkaisuukissaan halua naista muillenkaan antaa joten tappaa tämän. Tarina kertoo; Joulukuun l0:s l9l3 Jokelan entinen renki Kalle Toivonen otti haulukon naulasta ja sanoi äitimuorilleen meneväsä metsälle. “Jos minä linnun saan, niin en taida enää kotia tulla”, oli Kalle tuuminut. Niin oli muori sitten murheissaan kertonut poikansa sanoneen, mutta tajunnut sinänsä selkeän viestin vasta jäilkikäteen. Marjaana oli Kallen mielikuvissa se “lintu”, jota hän tavoitteli. Niin voitiin arvella vasta jälkikäteen. Marjaana oli Kakossuon laidassa pehkutehtaalla töissä. Talikko kädessä hän riensi kotia kohti päivän hämärtyessä, sillä hän oli luvannut hoitaa lypsyn ja muut askareet, jotta Olga-äiti saa olla rauhassa kylässä Tuomenojassa, missii pidettiin Anna-tytön nimipävää. Kotovalot jo näkyivät mutta kotiin ei Marjaana enää päässyt. Toivosen Kallen haulikko jysähti käteen ja toinen laukaus päätti Marjaanan elämän. Likeisessä Järvelässä istui Sampaan Lindgren iltapuhdetta, kun jutustelu loppui haulukon…