Tag

saha

Browsing

Kanootti- ja patikkareitistöksi merkattu Pohjankoski Perniönjoella on ihan kiva paikka käydä ihastelemassa kosken pauhuja vaikka autollakin. Lähistöllä seisovat lukuisat vanhat kartanot ja tilat ovat myös mukavaa katseltavaa. Sillan lähistölle saa jätettyä auton pienelle peltotielle, joka johtaa opastetauluille. Tästä on lyhyt matka kävellä kallioille, joiden alapuolella joki virtaa ja koski pauhaa. Vastapäätä on vanha korkeahko kivirakennelma, joka antaa paikalle erikoislaatuista tunnelmaa. Perniönjokilaaksossa on asutusta ollut jo satoja vuosia ja joenvarren esihistorialliset löydöt kertovat alueen pitkästä asutushistoriasta. Alueen vanhoja rälssitiloja ovat mm. Melkkilän, Paarskylän, Yliskylän kartanot sekä Pohjankartano. Suurtiloihin kuuluu myös mm. Pohjankylän Halla, joka näkyi olevan tällä hetkellä myytävänä. Tilat ovat vuosisatoja viljellyiden peltojen ympäröiminä. Perniön alueella toimineet kolme ruukkia toivat sinne paljon varakasta säätyläisväkeä. Ruukinpatruunat, kirjanpitäjät ja isännöitsijät sijoittivat varojaan alueen maatiloihin ja sijoitusten tuloksena syntyi uusia suurtiloja. Vaaleanpunainen suuri mäen päällä seisova kartano on Pohjankartano, keskiaikainen asumakartano, jonka kahdessa koskessa (Pohjankoski, Hamarinkoski) oli myllyjä 1600 luvulla. Myöhemmin Pohjankoskessa toimi saha vuodesta 1745…

Hamarijärven pohjoisrannalla olevan grillauspaikan läheisyydessä sijaitsee yksi Salon alueelta löytyneistä ryssänuuneista. Uuni löytyy noin 25 metriä ennen grillipaikkaa polun vasemmalla puolella Kirjakkalan ruukin suunnalta tullessa. Uuni on hyvä kuntoinen ja erottuu maastosta selvästi jo polulta katsottaessa. Paikalta löytyy myös miilukumpu jonka ympärillä 5 kuoppaa eli ilmansäätöaukkoa. Ryssänuuni on ilmeisesti joko miilumajan tai potaskanvalmistuspaikan jäännös. Potaskaa eli ruukkutuhkaa valmistettiin etenkin koivun tuhkasta, jolloin tuhka liuotettiin vedessä ja kuivattiin. Potaskaa käytettiin ennen ruuan esim. lipeäkalan valmistukseen, lasin- ja suovan raaka-aineena ja lannoitteena. Miiluissa poltettiin puuta vähällä ilmalla hiileksi ja hiili kärrättiin Teijon, Matildan ja Kirjakkalan ruukkeihin. Miilukumpareita löytyykin Teijon alueelta noin 200 ja ne sijaitsevat yleensä jonkun vesistön, kuten järven tai suon lähettyvillä. Uunin takaosassa on savuaukko: Ryssänuunin jälkeen tulee mukava grillauspaikka josta löytyy mm. wc ja puuvaja. Voi paikalta pulahtaa vaikka uimaankin. Sijainti: Santanokantie 1-3 Salo, Kirjakkalan ruukilta Hamarijärven reunaa vasemmalle kiertäen, opastetaulussa näkyvän nuotion kohdille (punainen nuoli), matkaa tulee sinne parisen kilometriä, mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä…

Sahalta löytyy edelleen mylly, sahan lampi, muistomerkki Sahan kirkosta sekä kauniisti laitumella kiemurteleva joki. Sahan kylä on sahatoiminnasta nimensä saanut vanha kylä Vaskiolla, jota ennen kutsuttiin Vähä-Kuttilaksi. Sahassa oli maatiloja sekä Sahan talo, eräänlainen seurojentalo, sekä Sahan rukoushuone, jolle on pystytytetty muistomerkki 1950 luvulla. 1500 luvulla Sahan omisti Erik Fleming  ja Wiurilan kartanolle Saha siirtyi 1700 luvulla. Sahaustoiminta oli kannattavaa aina 1400 luvulta alkaen, jolloin Halikonjoki oli vielä purjehduskelpopinen pitkälle sisämaahan ja Sahan alueen metsät Varsinais-Suomen parhaimpia. Sahaustoiminta hiipui hieman 1600 luvulla, mutta virkistyi taas 1700 luvulla ja jatkui aina 1800 luvulle asti, jolloin alueen itäosan metsät olivat jo hakattu täysin ja muutettu viljelysmaaksi. Sahaustoiminta käynnistettiin uudelleen 1900 luvulla ja sahan yhteyteen perustettiin myös mylly. Virtauksen heikentyessä myllyä siirrettin 40 metriä nykyiselle paikalleen. Sahan toiminta lopetettiin 1900 luvulla kannattamattomana ja vanha saharakennus purettiin 1990 luvulla. Rukoushuoneen muistomerkki löytyy pihoille menevän tien varresta samaten kuin muistokuusi joka on pystytetty Suomen ollessa 50 vuotta itsenäinen. Alempana virtaa Halikonjoki…

Juvankoski Salon Perttelissä Pernjoen varressa on yli 21 metriä korkea ja 310 metriä pitkä koski jonka rannoilla sijaitsevat vanhat historialliset rakennukset joita ovat mm punainen vanha saharakennus, keltainen 1800 luvulta peräisin oleva päärakennus, jota paperitehtaan aikoina on käytetty kartongin tuotannossa ja joka on maamme vanhin paperiteollisuuden säilyneitä tuotantorakennuksia sekä vanha vesivoimala ja muita rakennuksia. Joen rannoilla näkyvät kivirakennelmat ovat vanhaan vesivoimalaan liittyvän 200m pitkän  vesirännin kivijalustoja. Rakennusten sisälle ei kannata mennä, sillä ne näyttivät olevan erittäin huonossa kunnossa. Sijainti: Juvankoskentie noin 211 kohdalla Perttelissä Lähde: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4942

Turilantien alussa Kuusjoen suunnasta katsottuna kohoaa korkea tiilinen savupiippu vieressään komea tiilirakennus. Tässä sijaitsi aikoinaan Impolan saha joka oli aloittanut toimintansa jo vuonna 1853 ja jonka muuan David Albert Collin muutti hyörysahaksi vuona 1883. Saha oli toiminnassa vielä 1950 luvulla. Sahan puiset rakennukset ovat kuulemani mukaan palaneet ja vain tiilirakennus piippuineen on siitä jäljellä. Paikalla on toiminut lähiaikoina taidetakomo. Vanhaa kaunista tiilirakennusta voi ihailla Turilantien varrelta, mutta pihaan ei sovi mennä ilman omistajan lupaa. Sijainti: Turilantie 991 25330 Salo Lähde: http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action;jsessionid=C4AFCCDA25D32B75F21E0A95A476FA83?kuvailuTaso=AM&avain=16836.KA

Perniössä sijaitsevalla Latokartanonkoskella voi aistia entisaikojen tunnelmaa. Latokartanon ulkoilupolkua on kunnostettu ja nykyään siellä meneekin hyvät portaat ja aidoilla reunustetut törmäpolut sekä useampia siltoja, jopa grillauspaikkakin sieltä nykyään löytyy! Latokartanonkoski on yksi Suomen parhaista koskista. Paikalla on saattanut olla mylly jo 1300-1400 luvulla. 1550 luvulla sinne rakennettiin Näsen kuninkaankartanon tullimylly jossa oli neljä kiviparia, 1650 luvulla rakennettiin toinen kaksi kiviparinen mylly. Vuonna 1556 koskelle rakennettiin vesisaha. Latokartanonkoskella on useita historiallisen ajan rakenteita mm. myllyn, myllärintuvan ja kankivasarapajan perustukset. Joen alajuoksulla on upeita uimapaikkoja, mikäli uskaltaa virtaavan veden armoille Latokartanon suuri harmaakivestä ja slagtiilistä rakennettu mylly on rakennettu v. 1805, sen toiminta loppui v. 1962. Siitä on jäljellä suuri, kaksikerroksinen raunio. Slagitiili eli “kuonatiili” on yleinen rakennusmateriaali juuri ruukkien ympäristössä, missä sitä oli saatavilla masuunien sivutuotteena. Slagitiili syntyi raudan valmistuksen sivutuotteena masuunissa. Sulatettu kuona valettiin muoteissa tiileksi. Myllyä vastapäätä joen toisella puolella on ollut vesisaha. Myllyn ja sahan alapuolella joen keskellä olevalla saarella…