Tag

nähtävyydet

Browsing

Aivan Lehmijärven kupeessa Varikattilanmäellä sijaitsee yksi alueen huomattavimmista muinaisrannoista. Noin hehtaarin kokoinen pyöristyneiden kivien muodostama pirunpelto kallion juurella on näyttävä. Muinaisrannalle, eli pirunpellolle pääsee kun jättää auton Salon uimarannan parkkialueelle Lehmirannantien päästä oikealle ja palaa jalkaisin takaisin asfalttitietä kunnes pieni metsätie kääntyy tieltä oikealle. Tästä kohtaa voi lähteä suoraan metsään tien vasemmalle puolen eli pois päin järvestä. Metsässä näkyi metsäkoneen jättämät urat joita pitkin voi nousta syvemmälle metsään ja ylemmäs maastoon. Kivikkoisesta maastosta voi jo arvata, että jääkauden lopulla jäämassojen reuna on viipynyt tällä alueella pitkään. Ennen mäen lakea kannattaa lähteä kaartamaan vasemmalle hiukan ryteikköisen kuusimetsän halki ja seuraava kallio pitäisi alkaa jo kohta näkymäänkin. Jostakin kohtaa asfalttitieltä tulee ilmeisesti sinisin nauhoin opastettu polku, mutta itse en tätä polkua löytänyt kuin vasta takastullessa ja se oli paikoin niin vetinen, että päätin kulkea omia reittejäni. Pian saavut Varikattilanmäelle, suurelle, alueelle tunnusomaisen sileälle kalliolle jonka huippu on noin 93 metriä merenpinnan yläpuolella.…

Uhripaikat ovat pakanallisia paikkoja erilaisten taikojen tekemiseksi. Salon seudulla uhrattiin vielä pitkään kristinuskon saapumisen jälkeenkin, ikäänkuin varmuuden vuoksi. Muurlasta löytyy tiettävästi eniten uhripaikkoja koko Salon seudulla ja neljä uhripaikkaa löytyy ihan keskustan tuntumasta mm. Kellomänty löytyy, joka ihan kirkon vierestä, kirjastoa vastapäätä. Männyssä on soitettu joskus kirkonkelloja, mutta se luetaan myös uhripaikaksi ja mitä ilmeisemmin siihen on myös uhrattu aikoinaan. 1800-lukulaisen uskomuksen mukaan uhripuun oksille viedyt luut ovat suojanneet lapsia metsän pedoilta. Muurlan puun tarkkaa tarkoitusta ei tiedetä, muuta kuin, että siinä on nimensämukaisesti pidetty joskus kirkonkelloja. Muurlassa sijaitseva Ruotokivi on ollut käytössä vielä 1800-1900 lukujen taitteessa ja sille on uhrattu kevään ensimmäisen suuren saaliskalan pää joka oli asetettu kivelle. Uhrikivi sijaitsee pienen kallion huipulla oikealla puolella kun tullaan Suolopin tielle, kohdassa on pieni ruohikkoinen levennys mutkassa juuri ennen taloa tien vasemmalla puolen, ja itse asiassa, huipulla on kolme mahdollista kiveä, joten varmuutta ei ole mikä näistä on juuri se Ruotokivi. Viereisen…

Suomusjärvellä,  vanhan ykköstien ja moottoritien välissä, juuri Aneriojärveä vastapäätä, keskellä peltoa, pienessä metsäsaarekkeessa kököttää Hermolanvaha, yksi Etelä-Suomen suurimmista siirtolohkareista ja Suomen toiseksi suurin rajakivi. Kivi kulkeutui paikoilleen noin 10-11 000 vuotta sitten jääkauden sulamisvesien mukana. Tarina kertoo, että kivenlohkare tipahti jättiläiseukon revenneestä esiliinasta. Paikalle pääsee parhaiten ajamalla Aneriojärven parkkialueelta vastapäätä hiukan Saloon päin olevan nimettömän pikkutien varrella sijaitsevalle ladolle ja jatkaen siitä pellon reunaa kävellen. Reitillä joutuu ylittämään pari suuehkoa ojaa, mutta ainakin tällä hetkellä kummatkin olivat täysin kuivia. Kiven vieressä on opastekyltti missä kerrotaan vahasta. Kiven päälle pääsee myös ehkä kiipeämään, ainakin joku oli nähnyt suuren vaivan ja kirvestänyt tukista hauskat tikkaat, mutta en suosittele ylös kapuamista, ellet ole todella taitava kiipeilijä 🙂 Jos oikein tarkkaan katsoo kiveä, voi siinä nähdä ukkelin kasvot parissakin eri kohdassa. Vahasta on tipahtanut myös suuri irtolohkare, jonka kolosessa on aivan pieni luola. Tielle vaha näkyy hyvin metsäsaarekkeestaan. Lähde: Vahan vieressä seisova opastekyltti Sijainti: n. Helsingintie…

Maalaus on suuren haljenneen siirtolohkareen seinämässä ja se on 1980 luvulla analysoitu moderniksi eli ei sataa vuotta vanhemmaksi. Kukahan maalaukset on tehnyt ja miksi? Ainakin ne ovat säilyneet aika kauan, ainakin noin pari kymmentä vuotta ehkä jopa kauemminkin. Paikalle menee pieni peltotie jonka alkumatkan pääsee autolla mutta loppu matka täytyy taittaa jalan. Metsästäjän mökiltä polku lähtee vasemmalle. Ja jatkaa metsän reunaa kohti määränpäätä. Polkua jatketaan kunnes se kaartaa vasemmalle ja tulee nuorten puiden täyttämä hakkuu aukea. Vähän matkaa vasemmalle kallion reunaa myötäillen ja pian vastassasi on suuri haljennut siirtolohkare, jonka halkeama kätkee kalliomaalausten salaisuuden. Värisävyjä korostettu, jotta maalaukset näkyvät selvemmin: Kuka maalaukset on tehnyt ja koska? Matkalla näkyi myös vaskitsa. Ja syöty peura tai metsäkauris. Kuka sen söi, ilveskö, vai susi? Osoite peltotielle jota pitkin kivelle pääsee on Raatalantie 371 Koski Tl, eli Hongistontieltä kohdasta josta se muuttuu Raatalantieksi Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=308000003