Tag

muinaisjäännös

Browsing

Hamarijärven pohjoisrannalla olevan grillauspaikan läheisyydessä sijaitsee yksi Salon alueelta löytyneistä ryssänuuneista. Uuni löytyy noin 25 metriä ennen grillipaikkaa polun vasemmalla puolella Kirjakkalan ruukin suunnalta tullessa. Uuni on hyvä kuntoinen ja erottuu maastosta selvästi jo polulta katsottaessa. Paikalta löytyy myös miilukumpu jonka ympärillä 5 kuoppaa eli ilmansäätöaukkoa. Ryssänuuni on ilmeisesti joko miilumajan tai potaskanvalmistuspaikan jäännös. Potaskaa eli ruukkutuhkaa valmistettiin etenkin koivun tuhkasta, jolloin tuhka liuotettiin vedessä ja kuivattiin. Potaskaa käytettiin ennen ruuan esim. lipeäkalan valmistukseen, lasin- ja suovan raaka-aineena ja lannoitteena. Miiluissa poltettiin puuta vähällä ilmalla hiileksi ja hiili kärrättiin Teijon, Matildan ja Kirjakkalan ruukkeihin. Miilukumpareita löytyykin Teijon alueelta noin 200 ja ne sijaitsevat yleensä jonkun vesistön, kuten järven tai suon lähettyvillä. Uunin takaosassa on savuaukko: Ryssänuunin jälkeen tulee mukava grillauspaikka josta löytyy mm. wc ja puuvaja. Voi paikalta pulahtaa vaikka uimaankin. Sijainti: Santanokantie 1-3 Salo, Kirjakkalan ruukilta Hamarijärven reunaa vasemmalle kiertäen, opastetaulussa näkyvän nuotion kohdille (punainen nuoli), matkaa tulee sinne parisen kilometriä, mikä tosin tuntuu paljon lyhyemmältä…

Vanutehtaankadulla, Vanumammantiellä ja Katajamäentiellä sijaitsee useita kansainvaellusajan- ja roomalaisajan hautaröykkiöitä. Vanumammankadulla heti vanhan tehdasrakennuksen viereisessä metsikössä melkein rivitalojen takapihalla oli ensimmäinen hautaröykkiö joka on kaivettu ja ennallistettu. Alueella on myös kellari, jonka perustuksista on löytynyt kansainvaellusajan asehauta ja vanhempia roomalaisajan hautauksia koruineen. Vanutehtaalta tunnetaan yhtensä kolme roomalaisajan ja kuusi kansainvaellusajan hautaröykkiötä. Vanutehtaan peltorinteeltä on löydetty myös nokialueita, jotka on tulkittu palokuoppahaudoiksi. Ainakin yksi kuopista ajoittuu 400-luvulle. Näiden lisäksi tiedetään, että Vanutehtaanmäellä on asuttu jo varhaisella metallikaudella. Katajamäentieltä pääsee suuremmalle muinaisjäännealueelle, jolla sijaitsee 12 hautaröykkiötä ja kaksi erillistä asuinpaikkaa. Pohjoisin asuinpaikka ajoittuu esiroomalaiseen ja roomalaisaikaan. Viereinen röykkiö on kansainvaellusajan alusta. Alunperin pronssikautiseen röykkiöön on tehty hautauksia kansainvaellus- ja merovingiajalla. Rinteessä on 9 röykkiötä ja rinteen puolivälissä on tasanne jolla on pronssikautinen- ja varhaismetallikautinen asuinpaikka-alue ja sen päällä osittain roomalaisaikainen hautaröykkiö. Yhden osittain tuhoutuneen röykkiön päälle on rakennettu rekivaja, vajan näkyvä kiveys lienee rekivajan peruskiveystä. Katajamäentien toiselta puolelta on tehty Salon…

Hakastaron Linnavuori on Tammisaareen menevän tien varrella, heti Salon Suolahuoneen jälkeen vasemmalla, juuri ennen suurta Toravuorta. Linnavuoren tyvestä löytyy opaste jossa kerrotaan alueella sijainneen muinaislinnan ja sen olevan lain suojaama muinaisjäännös. Mäen päälle on kohtalainen nousu hyväkuntoista polkua pitkin ja laelta aukenee hiukan puiden suojaaja näköala Uskelan kirkolle, Saloon ja Suolahuoneelle. Mäkeä ympäröivät pellot joita voi kuvitella viljellyn jo satoja vuosia sitten. Mäen etelärinteessä on edelleen nähtävillä jälkiä vallimaisesta varustuksesta ja vuosisadan vaihteen tienoilla tehdyissä kaivauksissa löydettiin kivien välistä kalkkikivilaastia. Mäessä näkyy useita kuoppia joiden tarkoitus on jäänyt epäselväksi, mutta kuopat ovat saattaneet olla nauriskuoppia. Nauriskuoppa kaivettiin entisaikaan naurismaan läheisyyteen, yleensä läpäisevään maahan mäen rinteeseen tai harjun huipulle. Nauriit säilyivät kuopassa talven yli ja nauriskuoppia arvellaan pohjolassa olleen yhtä kauan kuin nauriin viljelyäkin, eli ainakin vuodesta 322 eaa. Kallion päälle sammalemaahan kasvaneet puut olivat erikoisen muotoisia, osa oli tuulessa jo kaatunut, mutta vahvimmat ovat pysyneet pystyssä. Linnavuoriaikaan kalliot pidettiin paljaina, linnavuoriaika Suomessa oli rautakaudella ja etenkin…

Meisalan muinaisjäännöskierroksella kävimme kävelemässä tämän katajaa kasvavan saarekkeen läpi, jonka reunoilla oli havaittavissa kivistä kasattuja peltoraunioita. Peltosaarekkeen länsipuolelta on löytynyt pala historiallisen ajan lasitettua keramiikkaa sekä kvartsi iskoksia. Peltorauniot ovat maanviljelyksessä syntyneitä “kivikasoja”, jotkut saattavat olla jopa rautakautisia. Tultaessa Meisalan siniselle talolle peltosaareke näkyy ylhäällä mutkassa ensimmäisenä saarekkeena. Sijainti: noin Meisalantie 157 kohdilla, Maisalan sinisestä talosta eteenpäin mäkeä ylös ja mutkaan. Auton voi jättää peltosaarekkeen kohdalla olevaan heinittyneeseen levennykseen. Lähde: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=73010017

Tämä kirjoitus on Mustametsän lähteestä sekä Mäenalan kivimuurista, joista kummastakin löytyy tietoa muinaisjäännerekisteristä, lähteet kirjotuksen lopussa. Lähdettä ennen lähtee metsään vasemmalle kivireunainen polku ja polun alusta parin metrin päässä oikealla on iso kivi jonka vierestä menee pienempi polku lähteelle, kivimuuri on heti lähteen ja tien välissä ryteikössä. Lähde on kivetty ja sen ympärille on rakennettu kivistä ja laakakivistä reunus, lähteen halkaisija on noin 2 metriä. Kivivalli on n. 7,7 metriä pitkä, kauniisti sammaloitunut kivirakennelma, mutta harmiksi pahasti ryteikön peitossa. Auton saa juuri ja juuri jätettyä tälle kohdalle muodostuneeseen pieneen syvennykseen. Sijainti: Noin Lehtiniementie 264 kohdilla, hiukan ennen Lehtiniemen taloa jolle on musta viitta oikealla. Lähteet: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000015898 http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=73000008

Uhrikivet voivat olla jännittävä kokemus perheen nuoremmille ja mukaan voikin ottaa siemeniä “uhrattavaksi” ja toivoa itselleen jotakin vastapalkaksi 🙂 Uhrikivien ikää on vaikea arvailla, mutta tiettävästi niitä on käytetty vielä 1800 luvun lopulla jolloin uhraaminen liittyi sairauksien parantamiseen tai kevät aikaan. Aikaisemman käyttötarkoituksen uskotaan voineen olla vainajien muistaminen sekä hedelmällisyys – ja teurastusriitit. Sijainti: Meisalantie 105 kohdilta pellon reunaa pitkin muutama kymmenen metriä, pellon oikeassa laidassa. Lue lisää Suomen kuppikivistä tästä linkistä. Lähteet: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=73010016 http://kari.kotiseutuarkisto.fi/uhrikivi.htm