Tag

jääkausi

Browsing

Moikka taas ihana lukijani! Olen kirjoitellut Hangon Tulliniemen luontopolusta aikaisemminkin jo vähäsen, mutta mieleni tekee kirjoittaa paikasta myös jääkauden näkökulmasta, joten tässä tulee! Vaikka Hanko monesti saatetaan mieltää kesäkaupungiksi, on Hankoniemi ja sitä ympäröivä meri aina yhtä upea ja rauhoittava! Hanko sopiikin mielestäni niin kesä- kuin talvimatkailuunkin, ja ainakin jos olet sopivan ajomatkan päässä, kannattaa Hangon luontoa käydä ihastelemassa niin usein kuin mahdollista! Meri on aina vaihteleva, vaikka sää ja vuodenaika olisi samat kuin aikaisemmalla käynnillä, on meri ja rannat aina erilaiset. Tänään saimme tuntea kasvoillamme Pohjoistuulen kylmän viiman ja tuulen mukanaan lennättämät hiekanjyvät sekä näimme sinisen meren nostamat vaahtopäiset aallot lyömässä rantakiviin ja vyörymässä niiden yli! Palawan-hylyn jäännöksiä oli näkyvillä enemmän, kuin olemme koskaan onnistuneet näkemään ja näimme aaltojen lyövän hylyn reikien läpi rantaa kohti. Hangossa voi tuntea myös jääkauden mahtavuuden! Kun saavut Hankoon, kuljet ensimmäisen Salpausselän päällä, tulitpa sitten autolla tai rautatietä pitkin. Salpausselkä syntyi, kun jääkauden lopulla…

Padvan uimaranta sijaitsee n. 2km toisen Salpausselän “hännän”, Piparuddenin pohjoispuolella. Sen hiekkadyynialue on alueen suurin dyynikenttä ja sen dyynit, vaikka ovatkin suhteellisen pieniä, kohovat yhdestä kahteen metrisinä kumpareina kauniissa maisemassa!

Padvan ranta on siis paitsi kauneudessaan Etelä-Suomessa vertaansa vailla, myös historiallisesta näkökulmasta tutustumisen arvoinen, sillä sen hiekka on ajautunut alueelle ehkä jo 11-12 000 vuotta sitten!

Yrjännummen muinaisranta on pituudeltaan jopa 700 metriä. Yrjännummea pidetään osana kolmatta Salpauselkää. Alueella on nähtävissä myös rantavalleja. Pääset paikalle ajamalla Lankkerintie 55 kohdille ja kääntymällä siitä pienelle hiekkatielle vasempaan suuntaan ja jatkamalla sitä eteenpäin n. 2,5km  kunnes vielä pienempi hiekkatie kääntyy vasemmalle, voit jättää tähän auton, siinä on ikäänkuin kääntöpaikan tapainen hiekkaympyrä. Lähde pienempää hiekkatietä vasempaan ja kävele sitä 300 metriä. Lähde nuolen osoittamaan suuntaan metsikköön, eli viistoon ylävasemmalle. Kartta lainattu käyttöehtojen mukaisesti täältä. Pian alkaa edessäsi maastossa näkymään suuria kovenlohkareita. Näky on aika vaikuttava, kun keskelle tasaista kangasmetsää on isolle alueelle kuin ripoteltuna suuria kivenmurikoita. Sijainti: Lankkerintie 55 kohdilta kääntyy pieni hiekkatie vasempaan, jatka sitä eteenpäin n. 2,5km  kunnes vielä pienempi hiekkatie kääntyy vasemmalle. Lähteet: http://tupa.gtk.fi/kartta/maaperakartta20/mps_202107.pdf http://gtkdata.gtk.fi/Maankamara/index.html

Miilunummen muinaisranta eli pirunpelto Teijolla. Parkkialueen takaosasta lähtee nousemaan loiva metsikköinen mäki jonka laen jälkeen löytyy pieni pirunpelto. Suurin osa kivikosta on jo jäänyt sammaleen alle ja enää vain pieni osa pirunpeltoa on havaittavissa silmällä. Parhaiten pääset pirunpellolle kun ajat autolla Talonpojan Teijon tie 266 kohdille josta opasteet oikealle (Miilunnummea ei mainita opasteissa) Sijainti: Talonpojan Teijon tie 266 Salo Lähteet: https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwi_nv2d8efJAhUiAHMKHRvEAkgQFgghMAE&url=https%3A%2F%2Fopenbiomi.files.wordpress.com%2F2012%2F05%2Fpernic3b6nseudun-geologisesti-merkittc3a4vic3a4-kallio.doc&usg=AFQjCNEBvtmxhh_fNF9MjUhWBDqm9rljmQ&sig2=TnYzyNOUHtSgc2AWwB1UFA

Aivan Lehmijärven kupeessa Varikattilanmäellä sijaitsee yksi alueen huomattavimmista muinaisrannoista. Noin hehtaarin kokoinen pyöristyneiden kivien muodostama pirunpelto kallion juurella on näyttävä. Muinaisrannalle, eli pirunpellolle pääsee kun jättää auton Salon uimarannan parkkialueelle Lehmirannantien päästä oikealle ja palaa jalkaisin takaisin asfalttitietä kunnes pieni metsätie kääntyy tieltä oikealle. Tästä kohtaa voi lähteä suoraan metsään tien vasemmalle puolen eli pois päin järvestä. Metsässä näkyi metsäkoneen jättämät urat joita pitkin voi nousta syvemmälle metsään ja ylemmäs maastoon. Kivikkoisesta maastosta voi jo arvata, että jääkauden lopulla jäämassojen reuna on viipynyt tällä alueella pitkään. Ennen mäen lakea kannattaa lähteä kaartamaan vasemmalle hiukan ryteikköisen kuusimetsän halki ja seuraava kallio pitäisi alkaa jo kohta näkymäänkin. Jostakin kohtaa asfalttitieltä tulee ilmeisesti sinisin nauhoin opastettu polku, mutta itse en tätä polkua löytänyt kuin vasta takastullessa ja se oli paikoin niin vetinen, että päätin kulkea omia reittejäni. Pian saavut Varikattilanmäelle, suurelle, alueelle tunnusomaisen sileälle kalliolle jonka huippu on noin 93 metriä merenpinnan yläpuolella.…

Koskella tl sijaitsee palanen jääkaudella syntynyttä Etelä-suomalaista harjumaisemaa, jolla on sijainnut vuosituhannen alkupuolella linnavarustus. Hevonlinnan ulkoilukeskukselta löytyy pulkkamäki, grillikota, wc, frisbeegolfrata, beachvolley, heppaparkki, suppalampi ja ylempää harjulta löytyy näköalatorni, wc, laavu ja nuotiopaikka. Alueella menee myös pururata ja talvella hiihtoladut. Hevonlinnankukkula samoin kuin Säärensuon reunamuodostuma kuuluvat samaan itä-länsi/koillinen harjumuodostelmaan. Hevonlinan muodostuma on jään reunan eteen muodostunut suisto, jonka ydin on soraa ja reunat sekä pääliosa hiekkaa. Harjumuodostelma on noin 6 kilometriä pitkä ja se rajoittuu pääosin savi- ja silttipeitteiseen maastoon. Harjumuodostuman keskiosan kokonaispaksuudeksi on arvioitu noin 40 metriä. Suomen viimeisin kokema jääkausi oli Veiksel-jääkausi joka vallitsi noin 116 000 – 11 500 vuotta sitten. Tänä aikana mannerjäätikkö ehti suureta ja pienetä useita kertoja peittäen Suomen välillä kokonaan jään alle ja välillä päästäen Suomen osin jäättömäksi. Suomen alue alkoi paljastua jään alta noin 13 000 vuotta sitten ja lopullisestikin jää hävisi Käsivarren Lapistakin 10 500 vuotta sitten peittäen Suomen suurelta osin veden alle. Aluksi kuivalle maalle levittäytyi…

Tämä reitti sopii hyvin lastenvaunujen kanssa kulkeville sekä pyörätuolilla liikkuville. Hiekkatien päässä on puinen lava, jolta liikuntarajoitteisetkin voivat helposti ihastella Pirunpeltoa 🙂 Jeturkastin muinaisranta syntyi noin 9000 vuotta sitten jäätikön sulamisvaiheessa silloisen Ancylysjärven rannalle. Jeturkastin kivet ovat pääosin graniittia ja gneissiä ja ovat pituudeltaan noin 15 senttisiä. Pyöreät kivet ovat syntyneet, kun aallot ovat kuljettaneet kiviä edestakaisin hioen ne pyöreiksi. Muinaisranta, eli Pirunpelto, on kooltaan noin 150×50 metriä. Nimitys pirunpelto perustuu vanhaan uskomukseen, jonka mukaan piru on viskellyt pirunpeltojen kivet sijoilleen. Sijainti: Skoilantie 354, Salo, paikalla invapysäköintipaikat Lähteet: Jeturkastin opastekyltti sekä https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunpelto