Heippa taas ihana lukijani!

Vihdoin saapui viikonloppu ja olimme jo perjantaina päättäneet, että käymme lauantaina jossakin kivassa paikassa kävelyllä. Lauantai aamu koitti ja heräsin jonkin verran miestäni aikaisemmin. Siinä aamukahvia siemaillessa ja suloiselle tuoksuvaa raparperi tuoksukynttilää poltellessa tsekkasin hieman meidän mainoksia ja muutaman sähköpostin. Ne taas väsytti minut niin, että kymmenen aikaan kun aloimme tehdä lähtöä minä jo haukottelin vedet silmissä ja jouduin oikeasti tekemään töitä itseni kanssa saadakseni itseni liikkeelle 🙁

En tiedä mistä tämä väsymys johtuu. Masennuksesta kai, mutta varmaan myös jatkuvasta kipuilusta niiden Essure-implanttien aiheuttamien ylimääräisten vatsaleikkausten vuoksi, joiden jälkeen on vatsakipua ollut oikeastaan jatkuvasti 🙁 Särkylääkettä menee jatkuvasti ja vatsakivut haittaavat myös liikkumista. Toisinaan kipulääkkeiden voimalla pystyy ulkoilemaan, toisinaan ei 🙁

No. Pääsimme kuitenkin lähtemään ja paikaksi valitsimme Kemiönsaarenlla sijaitsevan Purunpään. Purunpäätä kehutaan jopa Kolinkin kansallismaisemia upeammaksi paikaksi ja sitähän se olikin!

Purunpäässä ei vielä toistaiseksi ole polkuja eikä opasteita, vaan sinne mennään omatoimisesti omat polkunsa valiten 🙂 Auton jätimme Kesätien päähän, jonka vastapäätä portilla suljettu hiekkatie Purunpäälle alkaa. Hiekkatietä sai tarpoa jokusen matkaa, kunnes jylhät kalliot olivat tien oikealla puolella. Kalliolta aukeni näkymä Saaristomeren kansallispuistoon ja Gullkronan selälle. Näkymä oli varsin erilainen ylhäältä kallioilta katsottuna verrattuna veden tasolta nähtyyn esim. veneen kyydistä!

Pitkulainen saari keskellä on Jungfruholmen

Tiesimme sateisen päivän olevan tulossa ja menomatkalla satoikin lähes koko matkan. Kuin taikaiskusta sade lakkasi hiukan ennen määränpäätä ja pääsimme kävelemään Purunpäähän ilman sadetta, joskin märällä maalla.

Pitkulainen saari kuvan oikeassa yläkulmassa on Sandön

Maisemat tosiaan olivat jylhät vaikkemme käyneet edes Purunpään korkeimmalla kalliolla, joka olisi ollut muutaman sadan metrin päässä. Näkymä vetää vertojaan helpostikin Kolin upeille maisemille ja paikan koskemattomuus antaa kävijälle luonnollisemman ja karumman kokemuksen kuin ihmismassoja tursuavat kansallispuistojen polut.

Sade saavuttikin meidät lopulta ja lähdimme kävelemään takaisin autolle päin. Sain kuitenkin kuvattua lyhyen videon ilmasta ennen sadetta. Voit katsoa sen alta 🙂

Ihanan päivän päätti rentouttava sauna ja poreallas. Päätimmekin siinä kylpiessä, että jätetään altaan päältä kateet laittamatta. On varmasti tunnelmallista ihailla tähtitaivasta, linnunrataa ja revontulia altaalta hämärään vuodenaikaan <3