Iso Laitakari hieman tuulisemmassa säässä
Tervehdys!
Tänään tehtiin vielä yksi melontareissu, sillä iltapäivälehtien lööpit huutavat “sadekautta” ja “myräkkä moukaria” alkaen huomenna, joten tänään saattoi olla viimeinen päivä pitkään aikaan, tai mahdollisesti koko loppukesänä, kun pääsimme melomaan.
Katsoimme aamulla säätiedotuksen ja tuulta oli 3m/sekunnissa, mikä on vielä aika vähän. Säätietojen mukaan tuulen nopeus nousisi melontamme aikana 4m/s ja lopulta 5m/s, joten lähdimme liikkeelle heti aamupäivällä kymmenen jälkeen.
Tuulen suunta oli sellainen, että oli parempi valita sama reitti kuin eilen, eli kiertää Iso Laitakari oikealta. Alunperin tarkoituksemme oli meloa suoraan Kajakulmalle, sillä se saari on meiltä vielä tutkimatta.
Jo matkalla totesimme, että tuleva 4m sekunnissa on aivan liian kova tuuli kajakilla kuljettavaksi käytännössä avomerellä, joten pysähdyimme Iso Laitakarille ja jäimme sinne nautiskelemaan luonnosta ja maisemista.
Eilinen merisumu Rauman kohdilla esti näkyvyyttä Santkarin ja Kylmäpihlalan suuntaan, jotka tänään näkyivät selkeästi. Harmaahaikarakin lehahti lentoon, kun rantauduimme Iso Laitakarille.
MAINOS:
Siloisiksi hioituneissa kallioissa näkyi selkeästi jääkauden aiheuttamat uurteet ja eri kokoisia siirtolohkareita oli siellä täällä.
Meloessa näitä lohkareita näkyy kirkkaan veden läpi monin paikoin ja epäilenpä, että koko Selkämeren rannikon pohja on samaa hiekkaa, moreenia ja pyöreäksi hioutuneita kiviä.
Tässä kuvasatoa reissustamme:
Saariston sitkeä kasvillisuus
Näillä reissuilla saariston karuille rannoille ja luodoille, sisu ja sitkeys ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Suomen saariston sitkeät kasvit, jotka näissä karuissa olosuhteissa elävät, kukoistavat ja leviävät, ovat asia, joka hämmästyttää minua joka kerta!
MAINOS:
Pienimmästäkin kallion kolosta nousee esiin merisaunioita, rantatädykettä, ruoholaukkaa ja tällä luodolla näimme myös merikohokkia! Kanervat, katajat ja tyrnit kasvoivat siellä, tottakai. Osa tyrninmarjoista olikin jo oransseja. Jännää miten eri aikaan ne kypsyvät, sillä monessa tyrnipensaassa marjat olivat vielä täysin raakoja.
Ruoholaukka, eli ruohosipuli on muuten antanut nimensä Lyökille, joka on aivan tässä lähellä. Lyökin nimi nimittäin johtuu alueella villinä kasvavasta ruohosipulista, eli grasslökistä, Lyökin nimi olikin alunperin Löökö ja sitten Lööki, nyt Lyökki 🙂
Melonta näillä rauhallisilla seuduilla on todella oivallista stressistä palautumista, jota tällä hetkellä todella kaipaan.
Jouduin itseasiassa tänään jäämään pois eräästä tärkeästä palaverista, sillä eilen illalla sydämeni rytmihäiriöt äityivät jälleen niin pahoiksi, että jouduin ottamaan rytmihäiriölääkkeen ja beetasalpaajan lisäksi kokonaisen rauhoittavankin.
Rytmihäiriöt ovat nyt olleet todella voimakkaina päällä jo jonkin aikaa ja kardiologini nostikin rytmihäiriölääkkeen annostuksen nelinkertaiseksi viime käynnillä.
Alunperin ne alkoivat jo keväällä ja olivat seurausta pitkäaikaisesta stressistä. Minulla kun mikä tahansa ihmiskontakti aiheuttaa kuormistusta, on se sitten sähköpostilla, puhelimessa tai viestisovelluksissa.
Huomasin keväällä, kun meillä oli jo useamman kuukauden ajan tarvittu minua mukaan eräisiin etäpalsuihin ja samaan aikaan tein paljon blogisisältöä, joka minulla on hieman multitaskaamisen tyyppistä. Minulla saattaa kirjoittaessani olla samaan aikaan auki kirjoitusikkunan lisäksi monta muuta ikkunaa tieteellisiin julkaisuihin, joista etsin tietoa aiheeseeni ja niiden lisäksi verkkokauppamme tuoteikkunoita sekä seurantaan liittyviä työkaluja ja tietenkin ihan fyysisiä kirjoja alaan liittyen.
Edeltävänä torstaina tai perjantaina olin kirjoittanut 4 tai 5 pitkää ja paljon tietoa sisltävää blogiartikkelia, eli käytännössä savu korvista sauhuten ja siitä sitten heti lapsenlaset hoitoon ja kevättä, kun elettiin, niin heille pitää talo olla vähän lämpimämpi, kuin mistä itse pidämme. Siinä jo lauantaina huomasin omituista tykyttelyä, joka sunnuntaina äityi sitten niin pahaksi, että menin päivystykseen.
Syke oli saman minuutin aikana leposykkeen noin 60-80:stä lyönnistä muljautuksen kautta vaihtuen vimmattuun pikasykkeeseen eli 120-140 välille ja tätä sitten jatkuikin ihan tuohon kesään asti. Lähetteen sain Tyksiin kardiologille, jonne en vieläkään ole päässyt.
Onneksi meillä on työpaikan kautta laajempi työterveys ja pääsin sitä kautta yksityiselle kardiologille, jolta sain sykettä tasaavan rytmihäiriölääkkeen.
Juuri, kun olin kesän alussa ehtinyt hihkaista jo riemusta ja olla muutamia päiviä ilman lääkitystä, sattui jotakin, jonka vuoksi rytmihäiriöt palasivat ja niiden myötä lääkitys.
Tällä kertaa lääkitys vaan ei riittänyt, sillä rytmihäiriön lisäksi, joka on siis 24/7, eikä vain silloin tällöin, alkoi iltaisella sellainen stressiin liittyvä oire, jota on vaikea selittää. Se alkaa, kun ummistaa silmät ja meinaa aloittaa nukkumisen. Koko vartalo aivan hartioista sääriin asti alkaa vapista. Vapina tuntuu ihossa ja sitä ei saa mitenkään loppumaan.
Selvää on, että sellaisessa tilassa ei oikein saa nukuttua. Niimpä kävin kardiologilla toistamiseen ja hän nelinkertaisti rytmihäiriölääkkeen annokstuksen ja nyt otan lääkettä tuplamäärän aamulla ja sen lisäksi tuplamäärän ennen nukkumaanmenoa. Sen lisäksi minulle määrättiin rauthoittava pahimpien iltojen varalle.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus
Uskon, että alunperin tämän on aiheuttanut sosiaalisten tilanteiden pelkoni, joka minulla on diagnosoitu alle kolmekymppisenä. Tämän lisäksi minulla on ahdistus ja masennus, ja näiden kaikkien vuoksi olen käytännössä työkyvytön.
Yrityksen kasvun vuoksi olen kuitenkin joutunut olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, sillä miten ihmeessä yritys voi palkata työntekijöitä ja perehdyttää heitä jos henkilö, jolla tieto on, ei anna sitä tietoa eteenpäin?
Menen joskus toisella kerralla syvemmin tähän aiheeseen, sillä tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole venyä liian pitkäksi ohi aiheensa, mutta yrityksent oiminnan vuoksi olen joutunut tässä vuosien varrella olemaan sosiaalisessa kontaktissa ihmisten kanssa, enimmäkseen meilillä, mutta myös videoyhteyksin ja välillä myös fyysisesti kohdaten.
Pitkän ajan kuluessa se on kumuloitunut ja vaikeuttanut sairauksieni tilaa lopulta laukaisten rytmihäiriön, joka tällä hetkellä on todella pahana. Pahimpina iltoina olen pyytänyt miestäni valvomaan kanssani, sillä en ole uskaltanut nukahtaa sydämen rytmihäiriöiden ja koko kehon vapinan ollessa niin pahana, sillä olen uskonut, että jos nukahdan, niin en enää herää.
Kuoleman pelko on ollut ihan konkreettisesti läsnä useina iltoina, mutta yrityksen ollessa jo sen kokoinen, että sen toiminnasta on monen kymmenen ihmisen toimeentulo kiinni, en voi oikein irtautua yhtäkkiä kokonaankaan ja ilmoittaa, että en ole tavoitettavissa.
Vaikka koko ajan koitamme ohjautua siihen suuntaan, että itse voisin keskittyä vain tuotteiden kehittämiseen, tuotekuvaamiseen ja blogin kirjoittamiseen, on siihen vielä sen verran matkaa, että joudun jonkun verran osallistumaan ihmisten kanssa tapahtuvaan kanssakäymiseen ja siksi tässä täytyy nyt yrittää sinnitellä.
Tähän sinnittelyyn ja siitä palautumiseen melonta uutena harrastuksena oli todella osuva löytö! En voisi olla iloisempi, että hommasimme kajakin ja, että ehdimme tehdä nämä upeat reissut sen kanssa ennen syksy tuloa.
Toivottavasti tuleva sadekausi ei kestä pitkään, sillä Kajakulman “valoitus” houkuttaa meitä vielä ja onhan se melonta tyynessä kauniissa säässä ihan erinomaisen rauhoittavaa, kävi sitten missään saaressa, luodolla tai ei.
Ps. Takaisin meloessa tuuli olikin jo yltynyt siihen 4 metriä sekunnissa ja ylittäessä tuota pientä selkää tuossa alkoi aallokko olla sen verran korkeaa kajakille, että jouduimme etenemään hieman luovien sillä tavanomainen reittimme oli samassa suunnassa sivuaallokon kanssa.
Nytkin aallot nousivat välillä sen verran korkeiksi, että kajakin etuosasta turskahteli vettä kajakin pohjalle. Onneksi matka oli melko lyhyt, mutta opetti meille ettei avonaiseen mereen kannata suunnata kajakilla enää 4:n metrin tuulella 😀
Katso tutkimus klikkaamalla kuvaa.
