Heippa moi ihana lukijani!
En olekaan tainnut esitellä kunnolla mökkiämme täällä blogissa, joten tässä tulee, myrkyisän päivän ajankuluksi kirjoitettu juttu, toivottavasti nautit siitä 🙂
“Mökki” on Suomessa yleisesti käytetty nimitys pienelle, yleensä maaseudulla tai luonnon keskellä sijaitsevalle rakennukselle, jota käytetään vapaa-ajanviettoon ja lomailuun. Mökki voi olla varustelutasoltaan hyvin yksinkertainen ilman mukavuuksia, kuten juoksevaa vettä tai sähköä, tai modernimpi, jossa on kaikki kodin mukavuudet. Mökillä vietetään usein aikaa rentoutuen, luonnosta nauttien, saunoen ja ulkoillen. Mökkeily on olennainen osa suomalaista elämäntapaa ja kulttuuria, ja monet suomalaiset viettävät kesälomansa mökillä.
“Huvila” taas viittaa yleensä mökkiä tilavampaan ja usein paremmin varusteltuun vapaa-ajan asuntoon. Huvilat voivat olla ympärivuotiseen käyttöön soveltuvia ja niissä on yleensä mökkejä paremmat mukavuudet, kuten juokseva vesi, sähkö ja lämmitys. Huvilalla on monesti myös suuremmat oleskelu- ja makuutilat, ja sen tyyli saattaa olla hieman ylellisempi kuin perinteisen mökin.
Vaikka perheen kesken puhummekin mökistä, taitaa paikkamme olla kansankielessä huvila, mutta sallikaamme mökki-sanan käyttö, sillä se tuntuu omimmalta tässä tapauksessa 🙂
Mökkimme sijaitsee Varsinais-Suomen yläosassa, kun taas kotimme sijaitsee sen alaosassa. Kotimme on saaristomeren reunalla, kun taas mökkimme on Selkämeren kansallispuiston reunalla. Olemme siis tällaisia reuna-alueen asujia kummassakin paikassa 😀
MAINOS:
Kotimme on merialueen sisäsaaristoa, eli kotoa on aika pitkä matka veneellä ennen kuin pääsee kaikkien saarten suojista avomerelle, kun taas mökillä avomeri alkaa noin 20 metriä olohuoneemme ikkunasta. Mökillä jokaisesta ikkunasta näkyy meri, kun taas kotona näet meren pilkahtavan puiden lomasta vain yhdestä ikkunasta.
Alunperin meidän ei pitänyt mökkiä näin kaukaa edes katsella. Mutta sopivan tarjonnan ollessa vähäinen lähellä kotiamme, päätimme laajentaa aluetta ja silloin silmiimme osui tämä hieman budjettimme ylittänyt, varustelutason vaatimuksiimme vastannut huvila.
Päätimme lähteä sitä katsomaan ensin ulkopuolelta ennen välittäjän kanssa sovittua esittelyä. Matka sinne oli pitkä ja mietimmekin jo matkalla, että ajomatkasta tulee aivan liian pitkä, että tätä kohdetta emme edes harkitse, mutta ajoimme kuitenkin perille asti.
Lähellä määränpäätä tie kapeni ja Ahvenanmaan lomilta tutut käppyrämännyt valtasivat näkymän. Rakastamme molemmat Ahvenanmaata ja samankaltainen maisema toi ihania muistoja mieleen! Mutta pikkutie tuntui pitkälle ja, kun vihdoin pääsimme “mökkisaareen” oli se ahdas ja juhannuksen tienoilla tienvieret olivat täynnä autoja. Ei, emme me tällaiseen halua, pohdimme kumpainenkin.
MAINOS:
Autoja oli niin paljon, että emme kehdanneet jalkautua mökin tontille, joten käännyimme pois. Kävimme välissä lomalla Kreikassa, ja kun palasimme juhannukseksi, lähdimme heti juhannuksen jälkeen muun perheen kanssa mökin esittelyyn. Tällä kertaa ihan perille asti.
Piskuinen saari, jonne siis pääsi autolla, oli niin pieni, että naapurimökki oli aivan liian lähellä meidän rauhaa ja yksityisyyttä kaipaaville sieluillemme. Vuokramökkimme Bromarvissa oli sijainnut rannalla puiden lomassa sillä tavoin, että paksut metsäkaistaleet erottivat sen kummastakin naapurista, ja rannan kaislikot suojasivat uimareita näkemästä naapureitaan. Täällä rakennukset olivat lähekkäin, eikä kallioilla kasvavia mäntyjäkään oikein metsäksi voinut kutsua.
Astelinkin melko pettyneenä terassille ajatuksenani nyt kuitenkin kiertää mökki ja katsoa miltä se ulkopuolelta näytti. Pääsin terassia noin puoliväliin talon mittaa, kun aava kalliorantainen merimaisema aukeni edessäni. Melkein haukoin henkeäni, sillä niin lumoutunut olin! Samalla huomasin, että naapurin mökkikin jäi jotenkin kummallisesti maiseman taakse, eikä terassilta enää näkynyt muuta kuin komeimmat rantakalliot, joilla olin koskaan astellut sekä käppyrämännyt, meri taustanaan.
Olimme kaikki totaalisen lumoutuneita maisemasta! Ajomatka, etupihalta näkyvät naapurimökit, kaikki tällainen oli vain taustakohinaa, jolla ei enää ollut mitään merkitystä siinä, että edessämme avautui kaislaton kallioranta, suoraan avomerelle ja takanamme seisoi mökki, jossa oli kaikki tämän päivän vaatimukset täyttävät varustelut.
Mökki on 90-luvun loppupuolella rakennettu ja asuinrakennuksessa on vähän yli 100 neliötä. Lisäksi tontilla on noin 20 neliön rantasauna ja noin 40 neliön autotalli, sekä pieni 6 neliön aitta. Itse tontti ei ole kovin suuri, vain vajaa 5000 neliötä, josta omaa rantaa on noin 50 metriä auringonlaskun suuntaan. Lisäksi kiinteistöön kuuluu yhteisoikeuksia ranta-alueisiin ja luodoille.
Mökki oli kuulemma ollut todella vähäisellä käytöllä, sillä rakentajaperheen toinen puoliso menehtyi pian mökin valmistumisen jälkeen, eikä täällä ilmeisesti ollut käyty enää kovinkaan ahkerasti.
Mökin varusteluihin kuuluu valaistu autokatos ja varastotila, vanha hirsinen nukkuma-aitta, joka meillä toimii kesäkalusteiden varastona, rantasauna, jossa on muun muassa ulkotakka grillaamiseen sekä saunassa, pesuhuoneessa ja saunatuvassa lattialämmitykset.
Itse mökissä on kaksi wc:tä, kylpyhuone, keittiö, jossa liesituuletin ja astianpesukone (kapea malli), kaikissa huoneissa, paitsi makuuhuoneissa lattialämmitys, koneellinen ja painovoimainen ilmanvaihto, laattalattiat paitsi makuuhuoneissa, korkeat huoneet ruokailutilassa ja olohuoneessa, joista panoraama näköala avomerelle. Koko talon kiertävät suuret terassit ja niin edelleen.
Vaikka itse talo olikin selkeästi laadusta tinkimättä rakennettu ja kunnoltaan käyttämättömän oloinen, oli ikä tehnyt tehtäviään ajan saatossa. Jonkun verran käytimme siis remonttimiestä myös täällä ja asennutimme esimerkiksi kylpyhuoneeseen kuivaavan pesukoneen, keittiöön kapean astianpesukoneen tilalle vakiokokoisen ja makuuhuoneisiin takaseinille hirsipaneelit.
Kaiken näköistä muutakin “pikkuremppaa” täällä tehtiin. Asennutettiin 2 ilmalämpöpumppua ja poistettiin yksi vanha. Asennutettiin auringon kuumuutta estävät screenverhot ja poistatettiin pankkimaiset lamelliverhot. Maalautettiin kaikki seinät Tikkurilan Paperin valkoisella, kun taisivat olla maalarinvalkoista ja aika tahraiset, joita ei saanut siistiksi pesemällä ja samalla saatiin myös taulujen yms. kiinnitysreiät peittoon. Lattialaattoja oli halki ja irti, ja niitä fiksailtiin. Terassi pestiin ja öljyttiin, valaisimia vaihdettiin sekä sisälle, että ulos ja niin edelleen.
Ja tietenkin kaikkia muitakin sisustusjuttuja ja kalustejuttuja hankittiin, mitkä nyt kuuluu uuden kodin tai mökin sisustamiseen yleensä.
Mökillä parasta on, että naapurien fyysisestä läheisyydestä huolimatta heitä harvoin näkee, eikä juuri koskaan kuule, satunnaista koiran haukuntaa lukuunottamatta, joka tulee jostakin kauempaa.
Maisemat ovat, no, sanoin kuvaamattomat, tämä näkymä pitää kokea, jotta siitä voisi saada oikeanlaisen kuvan! Meri on aina lähellä ja näkymä on avoin, ei siis mieltä ahdistavaa vastarantaa tai puita edessä. Luonto on lähellä, olemme kirjaimellisesti kuvanneet reilu 10 merikotkaa olohuoneemme ikknasta, samoin kuin peuroja ja terassiltamme hylkeitä ja kallioltamme saukkoa.
Kantarellit kasvavat omalla tontilla, kuten kotonakin 🙂 Auringonlaskut ovat toinen toistaan upeampia ja linnunrata nousee silmien eteen olohuoneen ikkunan alta! Myrskyt pääsee kokemaan suolavesisuihkujen saattelemina, näin muutamia ihania asioita mainitakseni.
Sellainen oli esittely mökistämme. Kommentoi jos haluat kuulla enemmän mökistämme 🙂
Katso tutkimus klikkaamalla kuvaa.
