Me too? Miten ois You too, senkin säälittävä roska?!

Tervehdys ihana lukijani.

Alkoipa sokerisesti, sillä tämän päivän kirjoituksen aiheena on elämäni teinivuosista pitkälle aikuisuuteen vaikuttanut paha paha asia, jonka käsittely vaati paitsi vuosia, myös paljon voimia!

En ole ottanut osaa #MeToo kampanjaan, koska se ei enää silleen läheisesti vaikuta elämääni. Näin kuitenkin jossakin hölmössä vitsiryhmässä meemin, jossa nainen piteli kylttiä, jossa kerrottiin joka neljännen tytön tai naisen joutuneen seksuaalisen häirinnän kohteeksi, silti kukaan miehistä ei koskaan kerro tuntevansa esim. raiskaajaa. No, ehkäpä miehet ei juoksentele ympäri kyliä kehumassa, että lääppisinpä tuossa naapurin 12v- Elliä tai, että panin väkisin laivalla 16v. Johannaa.

Niinpä. Me uhrit olemme kampanjoineet #MeToo:lla tietoisuutta maailmalle miten yleisetä se on, että pojat ja miehet rikkovat yksityisyyttämme tekemällä meille seksuaalisia tekoja, joihin emme ole antaneet suostumusta. Mutta miten olisi seksuaaliset häiriköt jos tehtäisiinkin #YouToo kampanja? Kerro somessa, että rikoit jonkun henkilökohtaisen yksityisyyden tekemällä seksuaaliseksi laskettavan teon henkilölle, joka ei sitä pyytänyt tai halunnut ja perään #Youtoo, katsotaan moniko teistä hemmetin raiskareista ja lääppijöistä uskaltaa myöntää tekonsa!

Minut raiskasi tuttavapiiriin kuuluvan pojan isoveljen ystävä. Olin 16v. Neitsyt. En ollut kehittynyt vielä sen vertaa, että olisin siinä mielessä ollut kiinnostunut pojista. Olin kehittymätön myös fyysisesti. Näytin lähinnä rähjäiseltä pikkupojalta, kuin miltä tämän päivän 16-vuotiaat tytöt näyttävät. Karkailin paljon kotoakin ja peseydyin ties kuinka harvoin! Jälkeenpäin olen monesti kummastellut, ketä ihmeen aikuinen mies kiihottuu selvästi lapsenoloisista ja likaisista pikkutytöistä??!!

En halua muistella tänään tuon asian hirvittäviä yksityiskohtia, mutta muutama päivä sitten netistä löytämäni vanha blogini muistutti minua asiasta ja kopsaan 10 vuotta sitten sinne kirjoittamani kertomuksen siitä:

Pitäiskö mun kirjottaa siitä raiskauksesta?

Se on mulle niin vaikee asia, etten pysty siitä puhumaan, en ees halua, haluaisin ettei sitä ois koskaan tapahtunutkaan. En pysty puhumaan siitä ees terapiassa, ja silti se on asia mikä on mun mielessä joka päivä, se vaivaa mua, se on vaikuttanut mun luonteeseen ja elämään ja vaikuttaa edelleen, silti en pysty siitä puhumaan kellekään.

Se oli yks laiva reissu kans. Tais olla Siljalla. Oltiin saman porukan kanssa kun yleensäkin. Mä taisin olla 16 vuotias. En ollut koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa enkä ollut aikeissakaan pitkään aikaan vielä. Olin siitä onnekkaassa asemassa, että siinä porukassa missä liikuin olin jätkä jätkien seurassa. Joskus seukkasin jonkun kaa, mut ei se edennyt koskaan kädestä pitämisestä ja suukottelua pidemmälle. Ei mulla ollut tarvetta siirtyä seksiin, sain riittävästi huomiota ihan olemalla itseni, eikä kukaan meidän porukasta oikeastaan ees yrittänyt tai ehdottanut mitään sellasta mulle.
Eniwei, oltiin siis laivalla ja saatiin viinaa, sillä kertaa mäkin join. Liikaa itseasiassa. Olin sammunut hyttiin, jossa oli yks joka välillä hengas meidän porukassa. Se sattui olemaan samalla laivalla ja menossa Ruotsiin johonkin potkunyrkkeily kisaan. Sillä oli isoveli ja isoveljen pari kaveria mukana.
Olin siis sammunut niiden hyttiin.

Aloin heräämään ja jotenkin unen läpi tunsin että joku panee mua. Sitten ku sain jotenkin tajuttua vähän enemmän, se siirty nuoleen mua, välillä se laitto munaa mun suuhun ja mun sormia mun suuhun ja mun sormia mun pilluun, se piti oikein orgiaa mun kanssa ilman , että mä olin kovinkaan tietoinen asiasta! Sitten kun aloin heräämään enemmän ja varmaan liikehtimään tai jotain niin se puki mut ja talutti laivan yläkannen vessaan. Matkalla se juotti kaljaa mulle ja vessassa riisui taas ja laitto mut sen päälle ratsastamaan. Siinä vaiheessa olin varmaan sen verran vastahakoinen jo, että se kävi vähän vaikeeks ja se käänsi mut ympäri ja otti saippuaa käteen ja työnsi sitä mun perseeseen. Sen jälkeen se laitto mut istumaan sen munan päälle ja nosteli mua ylös alas. Se sattu ihan saatanasti ja heräsin lopullisesti siihen. Siinä kohtaa sain sen verran pahalta ololta ja huippaukselta ja känniltä suustani kakaistua sanat ”emmä haluu” ja pari kertaa toistettuani sen tää tyyppi lopetti, puki päällensä ja lähti. Ulko-oven taakse jättämäni avaamaton kaljatölkkikin kelpas sille ja oli jättänyt oman avattunsa tilalle. Otin sen ja koitin juoda sitä ja lähdin hortoilemaan ja etsimään mun kavereita.
Mä en oo varma tiesikö ne jo, mutta asiasta tuli yleinen vitsi, enkä mä tainnut sillon kellekään kertoa, etten mä ollut pannut sen tyypin kaa, vaan että se pani mua ilman mun suostumustani.Rekkamies-Jormaksi ne sitä sano, oli silloin kuulemman 26 vuotias.
Kun pääsin kotiin, menin pitkäksi aikaa suihkuun pesemään itsestäni sen paskan pois. En kertonut vanhemmilleni enkä kellekään, en ees poliisille.
Vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että mut raiskattiin, eikä se ollut musta kii tai mun vika.
Nyt siitä on kulunut 17 vuotta.Toisinaan mä mietin, että haluaisin ilmottaa poliisille ja kuulla tän kusipään selityksen asialle ja ees anteex pyynnön jos rikosoikeudellisesti homma oiskin vanhentunut, mut toisaalta en halua joutua kertomaan tätä kellekään, ainakaan useita kertoja. Ehkä mä jonakin päivänä saisin revittyäni itseäni sen verran auki, että pystyisin ääneen kertaamaan tapahtumat yhden kerran, mutta en usko, että pystyisin toistamaan sitä sen enempää.
Mä oon vuosikausia käynyt terapiassa ja koittanut saada sanottua tätä asiaa ulos, mutta se ei tuu, mä en pysty.
Mun elämäni on rampaa ja ahdistunutta, en tiedä johtuuko kaikki yksin tästä, tuskimpa vaan, mutta kaikki tää on jättänyt muhun pysyvät jäljet.Pääsinkin juuri muuten työkyvyttömyys eläkkeellekin. 10 vuotta oonkin ollut ns sairaslomalla ja nyt vihdoin ne sano, ettei tarvii enää yrittää työhön paluuta. Ei musta oo sihen. Pelkään ihmisiä ja mielipiteeni sanomista niin paljon, etten ole pystynyt edes lääkärilleni sanomaan että en pysty sanomaan jos musta tuntuu pahalta tai väsyneeltä.

Aika säälittävää. Ulkoisesti näytän aika onnelliselta ja suulaalta, mut jos pitäis ilmasta omaa oloa tai mielipidettä, niin en kykene siihen. Meen lukkoon, oon vaan hiljaa..

Näin raiskaus vaikutti elämääni. Onnekseni voin kertoa, että tuon asian kirjoittaminen blogiin avasi jotenkin mieleni sille, että asia lähti purkautumaan mielessäni ja lopulta tulevien vuosien aikana sen mieleni päällä langettama musta varjo haaleni ja haaleni. Vaikken vielä tähän päivään mennessä ole koskaan siitä pystynyt suullisesti kertomaan kellekään, auttoi blogiin kirjoittaminen niin paljon, että nykyään tuskin muistan asiaa.

Joten, jos sinä raiskaaja, jonka nimen saisin paitsi varmasti helpolla selville, onhan ystäväsi veljen nykyinen vaimo koittanut kaveerata kanssani Facebookissa ja jutustellakin! Sori vaan M. Tämä aihe on ollut mulle liian kipeä ja kanssakäyminen kanssasi olisi tuonut liikaa muistoja, joten olen pysytellyt sinusta etäällä, nyt tiedät miksi. Mutta jos sinä, typerä raiskaaja, halusit pienen ällöttävän nautintosi viattomasta ja avuttomasta pikkuisesta tytöstä, niin tiedä se, että tänä päivänä, aikuisena, ymmärrän, että sinä olet ällöttävä ja sairas ihminen ja luultavasti surkea sängyssä, koska et aikuista naista osaa tyydyttää vaan tarvitset tarpeidesi hoitamiseen avuttomia pikkutyttöjä. Silmissäni olet ennen kaikkea vain säälittävä ja surkea ihmisroska. Et mies. Et missään nimessä seksikäs mies tai seksuaalisesti mitenkään puoleesi vetävä, tuskin olet sitä kenenkään naisen mielestä.

Mutta tiedä myös. Se mitä minulta otit, ei vaikuta millään lailla enää elämääni. Sinä sen sijaan, olet luultavasti ”harrastanut” tuota enemmänkin ja ehkä joku niistä tytöistä paljastaa sinut joskus. Ehkä sinulla on vaimo ja lapsia nyt? Ehkä lapsesi pelastuvat sinulta, toivon ainakin niin!

Kiitos, että luit raskaan asian, jonka halusin ulos mielestäni.

Toivotaan, että tästä viikonlopusta tulee silti mielialaltaan aurinkoinen, vaikka aihe olikin vähän raskas 🙂

Ai niin. 10 vuotta sitten näyn kirjoittaneen, etten tule koskaan olemaan työkykyinen. No en silleen olekaan kuin suurin osa työssäkäyvistä on, mutta yrittäjyys omien voimien mukaan on aina mahdollista, siitä kertoo rakas ja ihana tuotemerkkini Saaren Taika, jonka Suomen valloitus vuodessa on vertaansa vailla 😀 Liki puolen miljoonan liikevaihto (alvillinen), yli 13 000 someseuraajaa vuodessa (Insta + FB) ja alati lisääntyvät ihanat ja reippaat pienet yrittäjät, jotka tahtovat meitä putiikkehinisa <3 KIITOS ASIAKKAAMME, Te olette menestyksemme salaisuus, TE !! <3

Tutustu Saaren Taikaan www.saarentaika.com
Haluatko Saaren Taika jälleenmyyjäksi? Rekisteröidy tästä: https://topaz.blue/account/register